Meillä on alkanut läheisyys hiipua kokonaan, kun mieheni keskittyy vain lapsiensa kanssa oleiluun ja heidän tarpeidensa täyttämiseen.
Minä taidan nykyään vain olla kodinhoitaja täällä kotona. On heidän perhe ja minä ja lapseni ollaan oma perhe. Hän viettää illat lapsiensa kanssa olohuoneessa vierekkäin sohvalla tv:tä katsellen. Minä ja lapseni ei niille sohville enää mahduta.
Olen useaan otteeseen pyytänyt häntä viereeni katsomaan televisiota. Hän ei ole suostunut.
Kun meille sattuu yhteinen halaushetki, hänen lapsi on heti siinä kärkkymässä omaa haliaan. Tai sitten niin, että mieheni pyytää siihen lapsiaan mukaan.
Öisin hän ei enää ota minua kainaloonsa. Hänen lapsensa tulee viereemme öisin. Hänet hän kyllä ottaa halauksin viereensä ja siinä he nukkuvat.
Seksiä ei enää ole juuri lainkaan. Minusta se on tärkeää parisuhteessa, myös kaikki muukin läheisyys. Minä en enää uskalla lähestyä häntä, en edes halata. Jos joudun vonkaamaan seksiä, se tuntuu hävettävältä. En myöskään uskalla pukeutua enää seksikkäisiin alusvaatteisiin tai vähiin vaatteisiin, kun lapsemme ovat nukkumassa. Minulle tulee liian hävettävä ja tyrkky olo.
Kun hänen lapsensa ovat äidillään, hän viettää aikaa töissä. Joskus olisi mukavaa viettää aikaa hänen ja lapseni kanssa kolmestaan ja tehdä jotain hauskaa ja näyttää myös minun lapselleni että hän on yhtä tärkeä kuin miehenikin lapset. Tuntuu siltä, ettemme merkitse mitään hänelle. Hän on omissa oloissaan ja tuskin puhuu meille mitään. Kaikki se rutiini on poissa kun hänen lapsensa ovat poissa. Hänen isärooli "lähtee pois päältä". Jos yritän hänen kanssaan rauhallisesti keskustella näistä asioista, hän suuttuu ja sanoo että korvieni välissä on jotain vikaa.
Minä taidan nykyään vain olla kodinhoitaja täällä kotona. On heidän perhe ja minä ja lapseni ollaan oma perhe. Hän viettää illat lapsiensa kanssa olohuoneessa vierekkäin sohvalla tv:tä katsellen. Minä ja lapseni ei niille sohville enää mahduta.
Olen useaan otteeseen pyytänyt häntä viereeni katsomaan televisiota. Hän ei ole suostunut.
Kun meille sattuu yhteinen halaushetki, hänen lapsi on heti siinä kärkkymässä omaa haliaan. Tai sitten niin, että mieheni pyytää siihen lapsiaan mukaan.
Öisin hän ei enää ota minua kainaloonsa. Hänen lapsensa tulee viereemme öisin. Hänet hän kyllä ottaa halauksin viereensä ja siinä he nukkuvat.
Seksiä ei enää ole juuri lainkaan. Minusta se on tärkeää parisuhteessa, myös kaikki muukin läheisyys. Minä en enää uskalla lähestyä häntä, en edes halata. Jos joudun vonkaamaan seksiä, se tuntuu hävettävältä. En myöskään uskalla pukeutua enää seksikkäisiin alusvaatteisiin tai vähiin vaatteisiin, kun lapsemme ovat nukkumassa. Minulle tulee liian hävettävä ja tyrkky olo.
Kun hänen lapsensa ovat äidillään, hän viettää aikaa töissä. Joskus olisi mukavaa viettää aikaa hänen ja lapseni kanssa kolmestaan ja tehdä jotain hauskaa ja näyttää myös minun lapselleni että hän on yhtä tärkeä kuin miehenikin lapset. Tuntuu siltä, ettemme merkitse mitään hänelle. Hän on omissa oloissaan ja tuskin puhuu meille mitään. Kaikki se rutiini on poissa kun hänen lapsensa ovat poissa. Hänen isärooli "lähtee pois päältä". Jos yritän hänen kanssaan rauhallisesti keskustella näistä asioista, hän suuttuu ja sanoo että korvieni välissä on jotain vikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elämään, sillä vastaat itse itsellesi; minun on paha olla tässä parisuhteessa!
Oletko erehtynyt jäämään liitosuhteeseen, missä joudut lapsesi kanssa toimimaan huoltojoukoissa, ymmärrettävistä syistä olet suivaantunut. Sinä itse voi päättää, miten usein ja millä tavalla suostut olemaan kynnysmattona, vain sinä!
Lisäksi ja ennenkaikkea olet vastuussa lapsesi mielenterveydestäkin, millaisen kuvan annat omien tarpeiden ja oikeuksien pitämisestä.
Siis valintasi on: onko vanha helvetti parempi kuin uusi taivas?
Jätä se ukko! ansaitset parempaa...
Onpa helpottava huomata, että minua ei heti täällä tuomita itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi. Olen vaan niin yksin näiden ajatusteni kanssa. t. viestiketjun aloittaja
Tähän voisin vielä lisäykseksi sanoa, että minua väsyttää sellainenkin asia, että kun ostan hänen lapsilleen jotain niin että he eivät ostotilannetta ole nähneet, he kuvittelevat että heidän isänsä on ostanut nämä tavarat. En tiedä voiko kukaan ymmärtää, mutta tuntuu pahalta. Ostin hänen lapsilleen lahjoja Jouluna, mutta mieheni ei ostanut minun lapselleni, eikä minulle (ei sillä väliä, joulupukkihan ne tuo, että minun lapseni ei sitä olisi saanutkaan tietää enkä minäkään nyt niin vaadi lahjaa itselleni, mutta kyllä useimmat parit toisilleen edes jotain ostelee. Minä kuitenkin ostin hänelle lahjan) lahjoja jouluna. tämäkin tuntuu oudolta, eikä tästä asiasta ole puhuttu lainkaan.
kauppojaan.
Melkein kaikista ihmisistä on mukavampaa olla omien kuin vieraiden lasten kanssa. Niin sinusta kuin hänestäkin - ja minusta.
Jos joku eroa suunnitteleva lukee tämän, niin miettiköön asiaa tuoltakin kannalta.
Meillä on osittain sama tilanne vaikkakin odotan yhteistä lastamme.:) Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että uutuuden viehätys on loppunut ja olemme nyt 3 yhteiselovuoden jälkeen "vanha pari". Pahin paikka mihin voi joutua on puolison ja hänen lastensa väliin, joten yritän aikuisena olla lankeamatta lapsen tasolle mustasukkaisuudessani joka varmasti on ihan normaalia.
Mieheni 6v. tytär on meillä jokatoinen viikko ja varsinkin pari ekaa päivää aina mustis joka asiasta. Olen ratkaissut ongelman esim. ryhmähalilla. Illalla möngin kainaloon kyselemättä jossei ukkeli ole tarjonnut sitä.
Öisin tyttö tulee vielä isin kainaloon, mutta olen ajatellut, että ei tule varmaan enää 10 vuoden päästä.:)Suhteemme alussa keskustelimme seksistä ja sovimme että yritetään olla kiltisti silloin kun tyttö on täällä ettei tule hankalia tilanteita.
"sohvaongelma" hoidettiin kulmasohvalla:)
Suosittelenkin järjestämään mahdollisimman paljon yhteisiä tekemisiä koko poppoolle. Esim. ruoan laitto, leipominen, uinti tms. reissut, nää nykyajan sisäleikki paikat on siitä kivoja, että muksut saa meuhkata keskenään ja aikuset saa aikaa olla keskenään.;)
Ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon jos on vielä jotai tunteita jäljellä. Siipallasi on varmasti paineita olla superiskä sen ajan kun saa pitää heitä lähellään ja luonnollisesti heistä erossa oleminen saa mielen alakuloiseksi.
jälkeen itseäni onnellisena:D vaikka olemme "vanhapari" niin silti arki on kun oltasi vasta tavattu. kyllä se kumppaninkin huomioiminen on tärkeää lasten lisäksi:)