Mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä,
mulla on aika pahoja ongelmia:
Mä kuulen koko ajan ääniä pääni sisältä, toisinaan äänet kinanastelee keskenään,
välillä puhuvat mun kanssani.....
Ja jos teen jotain "väärin",
ne haukkuvat mua,
kunnes korjaan asian...
Olen niiden rauhoittamiseksi joutunut lyömään itseäni,
valvomaan koko yön vaikka seuraavana päivänä on työpäivä, jne...
Vielä nää äänet ei oo käskenu satuttaa muita, mutta pari kertaa on tullu käskä "tapa itsesi" ja se,
että äänet saa luopumaan tästä käskystä,
on helvetin vaikeaa.
Ja tätä tapahtuu siis joka päivä.
Sen lisäksi mulla on usein harhoja,
esim viime yönä mä heräsin kahen aikaan
ja näin niin helvetillisen näkösiä pikkupaholaisia,
että mä en pystyny huutamaan,
vaan tärisin koko yön paikoillana.
Äänet sitten yritteli rauhoitella mua...
Ja toisen kerran mä töissä avasin jääkaapin oven ja näin ihmisen ruumiin,
ja kun työkaverini eivät tätä nähneet, ihmettelivät kauan,
miksi mä aloin kirkua.......
Mä olen myös todella paljon omassa mielikuvitus maailmassani,
ja mun todellisuuden taju on hyvin hatara,
mä usein unohan olevani parikymppinen nainen, jolla on normaali duuni ja alan puhua ja käyttäytyä niinkuin mun mielikuvitusmaailman henkilöt....
Ja tämä aiheuttaa usein todella paljon noloja ja kiusallisia tilanteita.
Tiedän, että mun työkaverit pitää mua todella outona ja onpa perhepiirikin
(hyvin varovasti, mutta päättäväisesti) ehdotellut vaikka terapiaa.....
Mitä tälle voi tehdä?
mua ei kiinnostais mennä puhumaan kenellekään tästä......
mulla on aika pahoja ongelmia:
Mä kuulen koko ajan ääniä pääni sisältä, toisinaan äänet kinanastelee keskenään,
välillä puhuvat mun kanssani.....
Ja jos teen jotain "väärin",
ne haukkuvat mua,
kunnes korjaan asian...
Olen niiden rauhoittamiseksi joutunut lyömään itseäni,
valvomaan koko yön vaikka seuraavana päivänä on työpäivä, jne...
Vielä nää äänet ei oo käskenu satuttaa muita, mutta pari kertaa on tullu käskä "tapa itsesi" ja se,
että äänet saa luopumaan tästä käskystä,
on helvetin vaikeaa.
Ja tätä tapahtuu siis joka päivä.
Sen lisäksi mulla on usein harhoja,
esim viime yönä mä heräsin kahen aikaan
ja näin niin helvetillisen näkösiä pikkupaholaisia,
että mä en pystyny huutamaan,
vaan tärisin koko yön paikoillana.
Äänet sitten yritteli rauhoitella mua...
Ja toisen kerran mä töissä avasin jääkaapin oven ja näin ihmisen ruumiin,
ja kun työkaverini eivät tätä nähneet, ihmettelivät kauan,
miksi mä aloin kirkua.......
Mä olen myös todella paljon omassa mielikuvitus maailmassani,
ja mun todellisuuden taju on hyvin hatara,
mä usein unohan olevani parikymppinen nainen, jolla on normaali duuni ja alan puhua ja käyttäytyä niinkuin mun mielikuvitusmaailman henkilöt....
Ja tämä aiheuttaa usein todella paljon noloja ja kiusallisia tilanteita.
Tiedän, että mun työkaverit pitää mua todella outona ja onpa perhepiirikin
(hyvin varovasti, mutta päättäväisesti) ehdotellut vaikka terapiaa.....
Mitä tälle voi tehdä?
mua ei kiinnostais mennä puhumaan kenellekään tästä......
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei,
oireesi kuulostavat todella huolestuttavilta ja varmaan ensimmäinen juttu olisi mennä lääkäriin, vaikka terveyskeskuksen päivystävälle lääkärille. Tuollaiset oireet eivät häviä itsekseen vaan tarvitset hoitoa, että paranet...Ota yhteyttä lääkäriin, joka arvioi tilanteesi ja miettii hoidon sen mukaan. Vaikka sua ei huvita jutella kenellekkään noista jutuista, niin jos sen kerran puhuisit, että pääset hoidon piiriin. Toivon sulle tsemiä ja jaksamista...
Lääkäriin mennä.....
Mun siskoni, joka on ammatiltaan lähihoitaja, on yrittänyt mua saada lääkäriin, se on myös suoraan sanonut, että mä pääsisin varmasti mielisairaalaan hoitoon,
"ehkä vähän pidemmäksiki aikaa, lepäämään"..... Mä en kestäisi sitä häpeää ja tää on niin pieni paikkakunta, että pian sen tietäs koko kaupunki.........
Moi, voi varmasti olla hankalaa lähteä hakemaan apua, varsinkin kun asut pienellä paikkakunnalla. Ymmärrän, että leimautumisen pelko on sinulla varmaan suuri, mutta nyt on kyse sinun elämästäsi ja sen laadusta. Tilasi voi mennä pahemmaksi ja sitten joku läheisesi vie sinut ns. tahdosta riippumattomaan hoitoon. Oman itsesi takia, toivon, että saat voimia lähteä hakemaan apua, nyt kun se on mahdollista. Hoito usein tehoaa ja auttaa, lääkkeet ja keskustelu lähinnä. Aikaisemmin suomalaiset on saattanu ajatella, et jos on psykiatrisessa sairaalassa, ihminen on "hullu", mutta tämän päivän paineiden myötä, on ihan ok hakea apua ja esim. terapiassa käyminen on suorastaan trendikästä. Toivon, että et ajattele sitä, mitä muut ajattelee vaan haet apua oman itsesi vuoksi, koska hyvät mahdollisuudet on parantua...
Toivon, että tämä menisi ohi vain,
ehkä se tilanne paranee itsestään.....
Sitä paitsi lääkäriin meno on hyvin vaikeaa, äänet pääni sisällä ei tahdo sitä,
entä jos lekuri antaa mulle
vain lähetteen eteenpäin,
ei muuta.
Mä en pärjää jos mä joudun odottamaan sitä apua sillä silloin se menee siihen,
että äänet päässäni tekevät mulle helvetin,
ja niitä ON parempi totella, sen mä olen saanut huomata.....
Pidä leikkiä!! Kun on asia on oikea mene lääkäriin! Älä pelleile!
Moi, sen voin sinulle varmuudella kertoa, että tilasi ei mene ohi itsestään, vaan tarvitset lääkityksen siihen. Äänet yms. muut oireesi ovat psykoosioireita ja ne eivät vain mene pois, koska on kyseessä aivojen välittäjäaineiden häiriötila ja se ei korjaannu ilman apua. Äänet ovat oman mielesi aikaansaamia ja toivon todella, että lähdet lääkäriin mahd. pian, vaikka heti tänään päivystyksen kautta....koska varmasti pääset soidon piiriin heti.
Se ei onnistu, se ei vaan onnistu...........
se että "nolaat itsesi" kyläsi edessä menemällä lääkäriin, vai se että joku päivä tapat itsesi kuulemiesi äänten takia tai tapat jonkun muun? Psykoosi ei ole leikin asia niinkuin joku sanoi. Ei ole mitään hävettävää, se on kemiaa niinkuin kaikki muutkin sairaudet. Jos nyt rehellisesti sanon niin varmasti olisit muiden silmissä "normaalimpi" (jos sitä tavoittelet) lääkityksellä kuin nykyisellään...
Kuvittele olotilaa jossa kukaan ei puhu sinulle pääsi sisältä, kukaan ei jankuta, huoneessasi ei ole outoja olentoja eikä jääkaapeissa ruumiita. Voit saada sen, mutta et istumalla kotona. Sinun on pakko mennä lääkäriin, ja kertoa kaikki. Ei ole minun mielestäni mitenkään varmaa että joutuisit johonkin laitokseen heti, uskon että se on paljon omasta halusta kiinni, kunhan et ole itsetuhoinen.
Soitin siskolleni ja pyysin viemään mut huomenna lekuriin ja lukemaan tän aloittamani keskustelun täältä,
voi hyvinki olla, että joudun joksikin aikaa sairaalaan, sillä olen itsetuhoinen
(viiltelen itseäni, polttelen tupakalla esim kolme tuntia ihoani, ynnä muuta, kun äänet käskevät),
mutta ehkä se siitä sitten menee paremmaks.....
Teit todella rohkean päätösen lähteä hakemaan apua! Onnittelen! Jos on jotain kysyttävää niin kyselehän toki. Itse olen psykiatrisessa sairaalassa töissä.
Tosi hyvän päätöksen teit! varmasti kaikki helpottaa kunhan saadaan sinulle hoito päälle. Ajattele niin että ne on vain harhoja, SINÄ päätät mitä teet. Joten toipumista odotellessa koita taistella niitä ääniä vastaan.En tiedä onko tämä tyhmä neuvo, en ole kokenut samaa joten helppohan se on sanoa..
Paljon jaksamista ja tsemppiä sinulle!
Tuntuu, että asiat alkaa järjestyä....
Pääsen nyt osastolle,
jossa saan olla kai vähän pidemmänki aikaa. Kerroin lääkärille kaiken ja sen mielestä oli parempi näin
(mähän olen esim kävellyt talvipakkasessa koko yön, ylläni vain yöpaita, harhoissani kun olin)
ja lääkitys järjestyy....
Ne sanoi myös,
että työelämään en voi vähään aikaan palata, ainakaaan omalle
hyvin ismisläheiselle alalleni,
mutta mikä kiire mulla on?
Äänet päässäni ei tykkää yhtään,
mutta lekuri lupasi,
että kyllä ne hoitsut estää
itsensä satuttamiset ja tehoohan lääkkeetki
ja terapia varmaan hyvin....
Kiitos teille.....
Itsehän sinä sen päätöksen lopulta teit. Olen kyllä ylpeä sinusta! Siitä se elämä alkaa pikkuhiljaa järjestyä! :)
Ei mikään kiire. Pääasia että saat ensin oman elämäsi kuntoon, sitten voi taas valoisin mielin harkita töihin menemistä. Parempihan se työtuloskin on kun omat asiat on kunnossa.
Hei, onnittelen sinua rohkeudestasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää !! Upea päätös..