niinhän siinä käi.
Sanoa mun piti ,
ja tulla myös liki.
Ajatus ei luistanut
sanoja en muistanut.
Ai kelle, no iha(naiselle),
elävälle naiselle.
Koitin rikkoa kuparin,
ja tehdä meistä parin.
Mut onneton oon suusta,
puhun aina muusta.
Tunteista piti haastaa,
siks´sydäntä nyt raastaa.
Jaksatko kulta odottaa,
itsetuntoa pittää kohottaa.
Auta, koita kannustaa,
jott´rakkauteni saatan tunnustaa.
Sanoa mun piti ,
ja tulla myös liki.
Ajatus ei luistanut
sanoja en muistanut.
Ai kelle, no iha(naiselle),
elävälle naiselle.
Koitin rikkoa kuparin,
ja tehdä meistä parin.
Mut onneton oon suusta,
puhun aina muusta.
Tunteista piti haastaa,
siks´sydäntä nyt raastaa.
Jaksatko kulta odottaa,
itsetuntoa pittää kohottaa.
Auta, koita kannustaa,
jott´rakkauteni saatan tunnustaa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
oi miten ihanasti kirjoitat. Luulen ettei se ole sen helpompaa tulevaisuudessakaan. Olethan nähnyt sen... pitää vaan luottaa itseensä. Ja uskon että pystyt siihen. Älä pelkää mitä sanon, sillä tiedät sydämessäsi, että myös mä tunnen tunteen.
Kulta, tule takaisin
niin vaikea lukea,
sanoiksi sen koitan pukea.
Rohkeutta riittää kyllä,
mutt´ se sulaa, hymyllä.
Tulevaisuuden aika näyttää,
Ikävä nyt miehen täyttää.
on niiiiiin pitkä.
Ei kukaan loputtomiin odota, muista se
muista se
odotatko sinä !
Jos, niin en se ollut minä.
Loputtomiin, kaikkea muuta,
eiks´se ollut yhdeksän kuuta.
kauniita ajatuksia ja ..keskittyä vaikka työntekoon.
Elämänkolhimat eivät halua ottaa torjutuksi tulemisen riskiä, varsinkaan jos toisen aatteet ovat olleet vähintään välinpitämättömät.
minäkin pelkään,
että saan taas selkään.
Elämä, no on se kolhinut,
korkokengill´päähän potkinut.
Potkuista tullut on vammat nämä,
mitkä päälle näkyy, selevänä.
sua ikinä. Rakastaisin, jos vaan antaisit mahdollisuuden. Ottaisit yhteyttä pian. Tahdon sun sylliin. Pidän hyvänä, hellin, hoivaan ja paikkaan. Et muista sen jälkeen vammoja. Pelkäsin että vaan leikit mun kanssa sillon.
minäkin kaipaan,
sieltä tavoittaisin taivaan.
Yksin ain´oon haavani nuollut,
ja joskus siinä melkein kuollut.
Ainut toivoni oot ollut Sinä,
Tietämättäs´, kosk´arka oon minä.
Leikkinyt en koskaan tunteillasi,
tahdonhan olla sun maailmasi.
Tämä sanon jos se ketä vaivaa,
loppu tästä on MI:ltä lainaa:
Jos sä rakastat mua miks´et voi sitä näyttää,
yksinäisiin öihisi minua käyttää!
noilla sanoillasi. Voi kun oisin tiennyt, että mistä kaikki on johtunut. Olen itsekin arka ja pelkään. Mutta jos tuon olisin tienny... Että olet tosissasi ja... en olisi ikinä päästäyt sua lähtemään elämästäni. Rakastuin, tunnuit siltä toiselta puolikkaalta...
tyhmä...MI:ltä?
tyhmä kysymys.MI=Matti Inkinen.Kappale oli Jos sä rakastat mua, pieni pätkä jäänyt mieleen.
kumarran :)
kerännyt sitä rohkeutta niin kauan, en tiiä jaksanko oottaa miten kauan ennää. Jos aikaa menee samanverran mitä on kulunu.. :(
onkin vierähtänyt,
tunteitasi en oo tietänyt.
Että ootko tykännyt,
siksi olen lykännyt.
Siks´merkki varma anna mulle,
Katseen, hymyn annan Sulle.
oot sinä, jos edes perille menee:)
huomasin että väsynyt olit, mutta tuo "Samurai"???
Rakkauvenkieltä osaat ainakin kauniisti kirjoittaa. Miksi se onkaan niin vaikeata ääneen aina sanoa? Tai ei aina onneksi sentään. Eiköhän se ole se ensimmäinen kerta se kaikista vaikein. Sitten sen jälkeen kun tietää varmasti, että se toinenkin tykkää niin sitten alkaa se sanainen arkku aueta molemmilta. Hassua elämässä on muuten se, että usein se arka ja ujo löytää sen oman puolikkaansa juuri toisesta samanlaisestaan. Kai se on niin, että kuka muurit ympärilleen kasvattaa se tarvitsee muurinsa laskekseen ihmisen, joka ymmärtää miksi niitä muureja yleensäkään pitäisi jollakin olla. Uskoa ja toivoa sinulle muurin rappausten rapistumiseen, jotta läpi pääsee tai sitten uskallusta laskea muurin korkeutta sen verran, että ylitse pääsee hyppäämällä tai seinämää pitkin kiipeämällä. Toista samanlaistasi voi liian korkealle kiipeäminen pelottaa eikä siksi muurinharjalle uskalla kiivetä.
sitä suojausta pitäs kyllä laskea jotta toinen pääsisi sisään.Hönössä se tietysti ois helpompaa mutta kun on kuiva kausi menossa ja kun kohtaan hänet niin harvoin.Ja sitäpaitsi siellä ei voi olla kännissä.
Olikos ne mun muurit niin selvästi näkyvissä noissa kirjoituksissa, vai ookko sää selvänäkijä?
Se oli se vaisto varmaankin mikä sen sanoi? Eikun noista teidän kirjoituksista se muuriajatus kumpusi mieleen. Yleensä ihmiset tekee herkästi muureja itsensä ympärille suojaamaan kolhuilta ja pettymyksiltä ja ne sitten haittaa kun pitäs jotain saada aikaiseksi. Kai siinä on sillä omalla herkkyydelläkin osuutta miten vahvoja muureja kukakin tarvitsee eikä pelkästään sillä kuinka paljon on sattunut.
se päivä koittaa jolloin en "Tarvitse enää haarniskaa, joka kulkua vaikeuttaa"
vielä tarvitsee haarniskan, mitä luulet
...asian ilmaistuna se kuulostaa hiukka pelottavalta. Hui.. Et kai nyt ihan haarniskaa tarvitse? Se olisi jo aika kova suojaus ympärillä. Tai se tietysti riippuu miltä kantilta asiaa katselee. Jos ajatellaan niitä muureja niin muurit ympärillä pitää oikeastaan ihmiset kauempana kuin sellainen haarniska. Vois kuvitella että haarniskassakin voisi ihminen antaa koskettaa, vaikka ei sisimmässä saakka kosketusta tuntisikaan. Muurit taas voi estää kokonaan lähelle pääsyn. Vai kumminkohan päin se oikein on?
kumpikaan, se oli semmonen vertauskuva.
Laulusta Jäähyväiset aseille, joka taas on vertauskuva ...
ottaa varman päälle,ja varustautua
molemmilla
on yleensä haarniska-ukot vahdissa,oon elävissä kuvissa nähnyt.
Jospa kaikki lasketaan sitä suojausta niin näistä jutuista saattas tulla muutakin kuin puhetta.
...mutta älä vuoraa itseäsi liian vahvojen suojausten sisään. Siellä tulee olo äkkiä liian yksinäiseksi ja alkaa pian paleltaa jos pelkkää on kylmää haarniskaa ympärillä. Lämpö ja läheisyys on ne tärkeimmät asiat mitä ihminen ja erityisesti lämmin sydän tarvitsee pysyäkseen lämpimänä. Eikä sitä saisi mitkään haarniskat tai muurit estää.
puhut
...jos häiritsin. Vaikenen ja jätän teidät jatkamaan jutustelua taas ihan keskenään. Illanjatkoja ja niitä kauniita unikuvia.
...melkein ruman sanankin sanoa aioin tuossa otsikossa kun niin kovasti sieppasi, että piti takaisin ihan palata kun tuolla tavalla tuntematta ollenkaan sanottiin etten muka tiedä mistä puhun. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tai ilman sellaista voi asioista tietää vaikka sitten ympärilleen pelkästään katselemalla ja kuuntelemalla. Tarkoitan vain, että ihmisiä kun on niin erilaisia ja tapoja elää ja ajatella niin monenlaisia. Kuka kasvattaa muurit sydämensä ympärille ja sillä tapaa suojelee omaa sisintään eikä laske liian lähelle tunnetasolla. Joku kasvattaa ne kokonaan ympärilleen ja eristäytyy koko maailmasta. Ja sitten jos puhutaan esimerkiksi erosta rakastelun ja seksin välillä niin silloin astuu varmaan mukaan ne haarniskat. Rakastuneethan rakastelee tunteella, mutta seksiä voi harrastaa kenen tahansa kanssa ilman tunteen mukana oloa. Haarniska lienee arkipäivää esimerkiksi monessa liitossa aika usein. Siis se toisen ihmisen kosketus ilman aitoja lämpimiä tunteita? Onko haarniskan sisällä sitten tunnekylmempi sydän kuin muurin sisällä sitä en tiedä. Mutta uskon, että niissäkin eroja.
kai sodissa viimeinen luovuttaja voittaa, mutta silloin ollaan rintamalla. Sodissa on vain häviäjiä.
Haarniskoja laitetaan pelosta päälle, joskus aiheesta, joskus aiheetta. Duelli taitaa olla ainakin mun laji, ilman aseita:)Kukaan ei ainakaan kuole.
ylläni on varokeino, sisintäni en enää paljasta kovin helposti.
Mutta kyllä siellä haarniskan sisällä on yksinäistä,
myönnän.
Siksi sitä haluaisi joskus raottaa varovasti.
olet :)
Minä ainakin jaksan odottaa, onhan tässä jo hyvä tovi odoteltukin.
kun tykkäsi,
jokohan onni lykkäsi.
Lämpöä oomme jo vartoneet,
ja ehkä jo hieman turtuneet.
Rakkautta kun pitkään uottaa,
suuremman onnen se tuottaa.
Tästä jos ei nouse keliä,
niin jatketaan silmäpeliä.
Silti syliin sut tahtoisin,
läheltä silmiisi kahtoisin.
Mitä mä sieltä näkisin,
onnen tunteenko kokisin????????????
on ollut kovin myrskyisä, ainakin tunteiden tuulet heitelleet kovin.
Ehkä ootan vielä tovin :)
Silmäpeliä taidan ainakin jatkaa, ehkäpä sitten yhdessä myös matkaa?
jatkaa matkaa
kirjoitan,
mieltäni mä virvoitan.
Sunnuntai on alakulo,
mielessä vain sinun sulo.
Voi miksi piti kohdata,
yhteen jos ei johdata.
Ikävä vaan mieltä kalvaa,
eikä ole siihen salvaa.
Unessa näin sinun rinnat,
taisin antaa täydet pinnat.
Vartaloas hehkuvaa,
jos mä saisin koskettaa.
Vaan päivää sitä taida tulla,
ottajaa niin monta sulla.
Ikävääni tässä suren,
sieluani tähän puran.
Tuleekohan koskaan meitä,
vai kuljemmeko eri teitä.
Toivoni jo pian hiipuu,
katseeni jo alas taipuu.
Miksi onkaan enkeleitä,
jos en saa ma koskaan heitä.
Kaunis olet olevainen,
tiedän tiedän, vain nainen.
Harva osaa pukea tunteita sanoiksi. Sekin on jotain.
Elämähän on...
oli tämmönen sunnuntaipäivän purkaus.
Kyllä minä tästä piristyn.
yötä