hei vaan kaikille !
lueskelin täällä muitten yksinäisten juttuja ja ajattelin kirjoittaa omasta tilanteestanikin:
Olen jo 30-vuotias lapseton nainen etelä-suomesta ja seurustellut olen jo yli 5 vuotta. Muita ystäviä ei ole kuin mieheni ja sosiaaliset kontaktit ovat lähinnä sukulaisia/koulukavereita; aika säälittävää tiedän !
Ironista kyllä, olen ollut töissä lähes aina asiakaspalvelussa ja nyt opiskelen uutta palveluammattia, mutta ihmisiin syvemmin tutustuminen on jostain syystä mahdotonta. Tuntuu, että kaikilla on jo tässä iässä kaveriporukat valmiina enkä enää oikein sovi mihinkään porukkaan.
Olen vieläkin tavattoman huono itsetuntoinen ja epävarma ( lisäksi tosi kova jännittäjä )ja koen jollakin lailla itseni aina muita huonommaksi, joten mieluiten olen sitten vapaa-ajalla omissa oloissani urheillen & eläinten parissa.
Ns.tukiverkko puuttuu kokonaan ja se välillä kauhistuttaa, jos jotain sattuisi, niin olisin aikalailla yksin.
Välillä olisi kiva lähteä ulos tai ihan vaan tapahtumiin ja keikoille jonkun toisen naispuoleisen kanssa, tai ihan vaan jauhaa p****aa :) Nyt vaan istun täällä kotosalla lauantai-iltana, jos mies on töissä, ja mietin, että miten tästä mun elämästä tuli tällainen !
lueskelin täällä muitten yksinäisten juttuja ja ajattelin kirjoittaa omasta tilanteestanikin:
Olen jo 30-vuotias lapseton nainen etelä-suomesta ja seurustellut olen jo yli 5 vuotta. Muita ystäviä ei ole kuin mieheni ja sosiaaliset kontaktit ovat lähinnä sukulaisia/koulukavereita; aika säälittävää tiedän !
Ironista kyllä, olen ollut töissä lähes aina asiakaspalvelussa ja nyt opiskelen uutta palveluammattia, mutta ihmisiin syvemmin tutustuminen on jostain syystä mahdotonta. Tuntuu, että kaikilla on jo tässä iässä kaveriporukat valmiina enkä enää oikein sovi mihinkään porukkaan.
Olen vieläkin tavattoman huono itsetuntoinen ja epävarma ( lisäksi tosi kova jännittäjä )ja koen jollakin lailla itseni aina muita huonommaksi, joten mieluiten olen sitten vapaa-ajalla omissa oloissani urheillen & eläinten parissa.
Ns.tukiverkko puuttuu kokonaan ja se välillä kauhistuttaa, jos jotain sattuisi, niin olisin aikalailla yksin.
Välillä olisi kiva lähteä ulos tai ihan vaan tapahtumiin ja keikoille jonkun toisen naispuoleisen kanssa, tai ihan vaan jauhaa p****aa :) Nyt vaan istun täällä kotosalla lauantai-iltana, jos mies on töissä, ja mietin, että miten tästä mun elämästä tuli tällainen !
Vastaukset 33
Vanhimmat
moikka vaan! mulla on sama tilanne kun sulla, ystäviä ei enää ole. mä olen myös lapseton, olen 26v. ja naimisissa ja muutenkin olen ihan täysjärkinen ihminen, ystävät ovat vaan jääneet jonnekin vuosien varrella. olen myös aikalailla huonon itsetunnon omaava ja jännitän hitusen sosiaalisia tilanteitakin. kaipaan myös kovasti naispuoleista juttuseuraa, nyt varsinkin kun olen sairastellut selän takia, niin on ollut todella tylsää istua vaan kotona kun mieskin on töissä...
joo, kyllä mäkin ihan selkäjärkinen olen ( ainakin omasta mielestäni! )ja siksi ihmetyttää miksi muille tuo kontaktien luominen on niin luontaista ja helppoa ja mä olen jäänyt ulkopuoliseksi tuosta kaikesta.
mulla on viimeinen "ystäväpiiri" ollut noin 10 vuotta sitten, mutta sen jälkeen en ole sitten tavannut ketään josta olisi tullut tuttavaa kummempaa. välillä sitä ihmettelee, että missä on ne samanhenkiset ihmiset kuin minä...jossakin eri aikakaudella varmaan !?
eikä tilannetta helpota se, että en ole enää baareissa juuri käynyt vuosikausiin, kun siellä tuo ihmisiin tutustuminen kävi jotenkin helpommin tuon pikku humalatilan avulla :)
Jos kiinnostaa kirjoitella. Tossa olis email: [email protected]. Olen 35-vuotias,avoliitossa elävä nainen. Olen itsekin melkoisen ujo ja yksinäinen. Olisi mukavaa yrittää tutustua "hengenheimolaiseen". Ja muista, jos meillä ei jutut natsaa ei se johdu sun ujoudesta. Mut yritetäänkö?
Hei!
Kirjoituksesi kuulosti todella tutulta, lähes kuin omasta elämästäni! Tosin olen sinua melkein 10-vuotta vanhempi, naimisissa oleva naisihminen, miehen lisäksi meillä on koira, joka on minulle todella tärkeä, tosin vaikuttaa välillä siltä, ettei koira välitä minusta läheskään niin paljon kuin minä "hänestä"!
Meillä ei ole lapsia ja eikä todennnäköisimmin enää tule olemaankaan, olisin jo sellaisia hankkinut mikäli niitä haluaisin. Olen omissa oloissa viihtyvä, mutta välillä kaipaan samankaltaista ihmistä, jonka kanssa voisi pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja vaikka siitä, miksi olemme tällaisia, kuin olemme!
Samassa tilanteessa olen myöskin. Olen sosiaalinen ja myös palvelualalla. Tulen juttuun ihmisten kanssa, mutta se syvempi tutustuminen jotenkin pelottaa... Johtunee ehkä siitä, että luottamus ihmisiä kohtaan on murentunut matkan varrella. En haluaisi kuitenkaan luovuttaa ja katkeroitua vaan rakentaa hyviä kestäviä suhteita samanhenkisiin ihmisiin!Baareissa notkuminen ei enään niinkään huvita, vaikka se välillä ihan kivaa onkin. Elän avoliitossa ja olen 28.
Mistäpäin olet/olette Siri-Katariina ja muut? Itse olen Keski-Suomesta. Osuuko kukaan tälle akselille?
Mitä väliä sillä on mistä on kotoisin. Kai sitä voi ajatuksia sähköpostitse vaihtaa vaikka olis Honolulusta kotoisin. Kyllä sähköposti kulkee ihan maailmanlaajuisesti.
Jos jotain kiinnostaa kirjoitella edelleenkin sähköpostini on [email protected]. Enemmän itsestäni kerron sitten meilitse jos jotakuta kiinnostaa meikäläinen. En viitsi täällä palstalla huudella henkilökohtaisuuksia.
Olen Päijät-Hämeestä!
Halusin kommentoida tätä:
"Mitä väliä sillä on mistä on kotoisin. Kai sitä voi ajatuksia sähköpostitse vaihtaa vaikka olis Honolulusta kotoisin. Kyllä sähköposti kulkee ihan maailmanlaajuisesti."
Minusta se kuulostaa hirveän tylyltä! Vittuilulta! Myönnän että en voi tietää mitä tarkoitit, mutta halusin kertoa miltä se kuulosti, ja vieläpä voimakkaasti.
Asiahan on ihan ok eli sinulle kelpaa hyvin pelkkä sähköpostin vaihto ja kerroit sen, ok. Miksi kuitenkin väheksyt sitä että joku etsii lähiseudulla asuvia ihmisiä joita olisi helpompi tavata ihan oikeasti?
Kirjoitin tämän koska jokainen yksinäinen varmasti pohtii miksi toisiin non niin vaikea tutustua. Usein ensivaikutelma on vahva ja itse suhtautuisin karttavasti ihmiseen joka puhuisi toisille noin ilkeään sävyyn kuin sinä teit (voisin tietenkin lämmetä jos näkisin sinua pitempään jossain tarpeeksi tiiviissä ryhmässä vaikka harrastuksessa ja saisin riittävästi toisenlaisia viestejä.)
Vanha sanonta sanoo ettei kaikille voi kumartaa vaan väkisinkin jollekin samalla myös pyllistää.
Tarkoitus ei ollut ketään loukata. Ja jos joku tai sinä nyt herneen tosta yleiseksi tarkoitetusta viestistä otit niin en asialle voi mitään. Joskus on näin että tarkoititpa sitten mitä tahansa aina joku yliherkkä ottaa itteesä. Eikä ollu vittuilua vaan julma totuus!
voisit ottaa huomioon haluni yksityisyyteen. En halua kaikkia tietojani netissä levitellä. Kun ei tosiaankaan tiedä millasta porukkaa täällä on!
Palaan tähän vielä koska tuntuu, että et ymmärtänyt, mitä todella tarkoitin, kun annoin palautetta tästä lauseesta:
"Mitä väliä sillä on mistä on kotoisin. Kai sitä voi ajatuksia sähköpostitse vaihtaa vaikka olis Honolulusta kotoisin. Kyllä sähköposti kulkee ihan maailmanlaajuisesti."
EN ottanut hernettä nenään enkä loukkaantunut.
USKON myös, että ET tarkoittanut loukata.
Kommentoin, koska ajattelin että et ehkä ole huomannut, millainen kommunikointityyli sinulla on. Minusta (ja taatusti monesta muustakin) se on aika tyly, vittumainen ja provosoiva ja jatkuu samalla linjalla noissa lisäkommenteissasi. Et ehkä tarkoita sitä niin, mutta mietin, tiedostatko sitä että näin on - ja että siihen olisi helppoa tehdä muutoksia jos vain haluat.
Esim lause "Kyllä sähköposti kulkee ihan maailmanlaajuisesti." on itsestäänselvyys, jonka kaikki tietää. Jos sanot niin joillekin, se useiden mielestä kuulostaa ärsyttävältä opettamiselta, toisen yläpuolelle asettumiselta. Se myös tylysti näpäytti edellistä kirjoittajaa, joka tuntui hakevan kaveria lähiseudultaan.
Olen samaa mieltä, että kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää - tärkeissä asioissa. Mutta - tässä ketjussa on niin yleisen tason keskustelua, että asiat olisi helppo sanoa neutraalimminkin. Olisit voinut sanoa esim jotain tämmöstä: "Minä olisin kiinnostunut myös virtuaalikavereista, eli minulle on ihan sama, mistä olet kotoisin." ja loppu niin kuin kirjoititkin.
Ja tarkennan vielä, että motiivini ei ollut niinkään saivarrella tästä yhdestä lausesta enkä pidä sitä erityisen vakavan tämmösessä nettikeskustelussa - VAAN, siitä mulle tuli mieleen, että onkohan toi sun tyyli yleisemminkin ja voisiko se ehkä olla yksi syy siihen, jos koet ystävystymisen hankalaksi. Halusin siis auttaa - silläkin riskillä että voin olla aivan väärässä. En tietenkään voi tehdä parista lauseesta mitään johtopäätöksiä. Halusin vain tuoda julki, mitä ajatuksia se minussa herätti. Ja - jos se onkin sinulle tietoinen tyyli ja jostain syystä sinulle tärkeä, totta kai se on sinun valintasi.
yksinäisyyteesi olla kenties pikku asioihin takertuminen ja siitä toisia moittinen. Katso itseäsi peiliin. Niinhän minuakin kehoitat. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
sä voi puhua kuin omasta puolestasi ja omista tunteistasi. Omasta luokkaantumisestasi. Älä puhu suulla suuremmalla kun et oikeasti tiedä mitä muut asiasta ajattelee. Ei millään pahalla mutta koen sinut aika rasittavaksi enkä kyllä kaltaistasi haluaisikaan kaverikseni. En todellakaan jaksaisi jos joku koko ajan on oikomassa puhettani, tyyliäni tai mitä muuta tahansa. Mielestäni ihmiset pitäis osata hyväksyä sellaisina kuin ovat. Kemiat synkkää tai sitten ei - näinhän on myös ystävyys suhteissa. Ei kaikkien kanssa voi tulla ystäväksi. En jaksa mitään turhaa teeskentyä.
Hei. Olen aika yllättynyt, miten loukkaantuneesti ja hyökkäävästi reagoit siihen kun kerroin ajatuksistani. Ehkä juuri närkästymisesi estää sinua huomaamasta, mitä todella tarkoitin? Mahdatkohan edes ymmärtää, että ymmärsit viestini väärin?
Katson kyllä itsekin peiliin ja usein :-)
Oma ilmaisutyylini on nuorempana ollut aika hyökkäävä. En sitä silloin itse tiedostanut, koska se oli normaali puhetyyli lapsuuteni kodissa. Olen koettanut muuttaa ilmaisutapaani ja saanut hyvää palautetta. Työ vielä jatkuu.
Tässä vielä muutama kommentti:
"sä voi puhua kuin omasta puolestasi ja omista tunteistasi. Omasta luokkaantumisestasi. "
Sanoin moneen kertaan, että kerron vain minkä ajatuksen viestistäsi sain enkä tee siitä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Enkä ole yhtään loukkaantunut.
"En todellakaan jaksaisi jos joku koko ajan on oikomassa puhettani, tyyliäni tai mitä muuta tahansa. "
No en minäkään! Tuskin kukaan! Mutta eihän tässä mistään sellasesta ole kyse. Kerron yhden havainnon, koska tämmösen anonyymin keskustelupalstan yksi hyvä puoli mielestäni on, että voi saada palautetta ja vinkkejä asioihin joista ei kasvotusten kehtaisi puhua. En todellakaan arvostele tai neuvo ihmisiä livenä.
"Mielestäni ihmiset pitäis osata hyväksyä sellaisina kuin ovat. Kemiat synkkää tai sitten ei - näinhän on myös ystävyys suhteissa. Ei kaikkien kanssa voi tulla ystäväksi. En jaksa mitään turhaa teeskentyä."
Olen aivan samaa mieltä periaatteessa. Hyväksyn kyllä esim että jotkut ovat ilkeitä ja annan heidän olla rauhassa. Ymmärrän myös että se mitä minä pidän ilkeänä ja ei-hyväksyttävänä, on joillekin ihan ok, olemme erilaisia.
Mutta vaikka kaikkien kanssa ei pyri ystäväksi, olisi kaikkien kanssa hyvä tulla toimeen ja sitä voi helpottaa valitsemalla esim puhetyylinsä ystävälliseksi. Ei se ole teeskentelyä vaan hyvää käytöstä.
Itse koen että oma elämäni rikastuu kun saan muilta palautetta. Ei negatiivisestakaan palautteesta tarvitse syyllistyä ja suuttua. Mielestäni on kiinnostavaa yrittää ymmärtää toisten näkemyksiä ja oivaltaa itsestäänkin uusia asioita. En ota toisen palautetta automaattisesti käskynä muuttaa itseäni tai luule että minua ei hyväksytä. Tilannekohtaisesti sitten mietin, haluanko jatkossa kiinnittää johonkin asiaa eri tavalla huomiota vai en.
Pahoittelen sitä että en osannut viestittää ajatustani niin, että olisit sen ymmärtänyt. (Toisaalta kirjottamalla viestiminen johtaa helposti väärinkäsityksiin ja lisäksi sinä olet oikeasti aika huono ottamaan palautetta vastaan). Olen kuitenkin tyytyväinen että palautteen laitoin, koska tämä meidän ajatuksenvaihdon kohtaamattomuus, viestien ristiinmeno ja väärinymmärrykset on minusta aika kiinnostavaa.
Yksi alkuperäisen palautteeni motiivi oli tuoda esille kaikille lukijoille se havainto, miten sanavalinnat ja tyyli voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen. Toivottavasti joku muu viestiketjun lukija on saanut tästä itselleen jotain.
tekstit tai ilmoitukset yhtä pikku tarkasti. Mä en olis jaksanut takertuu tommosiin mihin sä olet takertunut.
Miksi ilkeilet toisille?
No en tietenkään.
Oletko todella sitä mieltä että minun olisi pitänyt jättää havaintoni kirjoittamatta? Itse olisin kyllä vastaavassa tilanteessa ollut kiinnostunut saamaan palautetta.
Ajattelin että siitä voisi olla jollekin hyötyä että miettii omaa ulosantiaan. Se oli päähänpisto, mielestäni harmiton pikkuhuomio, ei mikään lauseanalyysi. En osannut arvata että sen (yksinäinen) kirjoittaja suuttuisi siitä, että otin esille, miltä tuollainen tyyli kuulostaa. Eihän kyse ollut henkilön arvostelusta.
Sen sijaan en ihan ymmärrä itsekään miten olen jaksanut vastata näin seikkaperäisesti palautteen palautteeseen. Yleensä en tee niin. Ehkä nyt on vain hiljainen viikko ja ylimääräistä aikaa ;-)
Veikkaan että ensimmäinen "ilkeilijä" (jonka lausetta siteerattiin) EI ilkeillyt tietoisesti. Mustakin lause kuulosti hieman ärsyttävältä ja tylyltä sitä edellistä kirjoittajaa kohtaan, mutta oli silti harmiton ja humoristinen.
Musta taas se toinen "ilkeilijä" (joka siteerasi ja kommentoi lausetta) EI myöskään ilkeillyt. En toisellakaan lukemalla löytänyt viestistä mitään ilkeää (ehkä otsikko vähän). Kirjoittaja kertoi omista fiiliksistään ja kehotti pohtimaan, ei syyttänyt, ja myönsi ettei tiedä totuutta.
saamaan pahan mielen toiselle. Olet varmaan helvetin tyytyväinen nyt itseesi!!!!!!!
On taas ketjun alkuperäinen tarkoitus kadonnut eli seuran etsiminen. Ei täällä ollut tarkoitus ketään mollata.
Sähän olet äijä eikö vaan?
Ootko ettimässä itsellesi seuraa yksinäisyyteesi vai arvostelemassa toisten kirjotuksia?
Pyydän anteeksi! Ei todellakaan ole ollut tarkoitus loukata! Oikeasti!
Mutta älä sinä hyvä ihminen pahoita mieltäsi tuntemattoman mielipiteestä. En ole sinua persoonana arvostellut tai tuominnut, vaan kertonut miten koin parin lauseen tyylin. Ei kannata ottaa niin herkästi itseensä, tulee aivan turhaan paha mieli, mikä vielä estää kuulemasta, mitä toinen yrittää sanoa.
Minuakin kiinnostaa oletko?
Kävi minullakin mielessä että onko tässä menossa tyypillinen mies-nais näkökulma. Mies kommentoi ajattelemattomasti jotain ASIAA ja nainen kokee ITSEÄÄN arvosteltavan. Mies puhuu mielestään neutraaisti ASIASTA ja nainen vastaa HENKILÖKOHTAISEKSI kokemaansa loukkaukseen hyökkäämällä toisen persoonaa vastaan.
En ota kantaa oliko minusta mitään järkeä kommentoida toisen tyyliä, mutta tyylin hyökkäävyyshän vain lisääntyi viestistä toiseen.
Jopa viimeinen kommennti "Olet varmaan helvetin tyytyväinen nyt itseesi!!!!!!!" on just tyypillinen vittumainen (naismainen?) hyökkäys, provokaatio, jolla saa helposti toisenkin hyökkäämään. Minusta olisi tehokkaampaa vain yksinkertaisesti kertoa että on pahoittanut mielensä, eikä lähteä itse haukkumis leikkiin mukaan.
Minä olen muuten nainen, jos se ketään kiinnostaa, enkä ole kummankaan keskustelijan puolella. Oli vain kiinnostava seurata.
sama arvostelija kuin tuolla aiemminkin. Tyylisi tunnetaan jo...hellittäisit jo! Eihän tuommosta kukaan jaksa...
kahdelta ainakaan keskustelun aihetta puuttuisi, kun väittelisitte kahden kesken ja kunnon väittelyn jälkeen huomaisittekin olevanne maailman parhaat kaverit :D, :)
Ittelläkään ei ole kavereita ja yksin oon himassa, mutta toivotaan että itsemurha auttais =)
Yksinäisyydestä kärsin itsekin ja pahasti. :( Ei ole seurustelukumppaniakaan (kuten usealla muulla keskustelijalla on avopuoliso), ja jopa kaverit ovat hyvin harvassa. Mietin usein miten näin kävi? Olisi hölmöä ottaa yhteyttä tosi vanhoihin kavereihin, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä enää, mutta ei niitä uusiakaan juuri mistään saa. Ja muille (esim. työkavereille) pitää jostain syystä esittää, että elämää on. En kehtaisi ikinä kertoa totuutta.
Hmm.. Voisikohan tällainen ujo, heikkoitsetuntoinen, itsensä epäsosiaaliseksi tunteva kuntoutustuella oleva nainen löytää tätä kautta ystäviä? Olen 3-kymppinen, yksinäinen, ei puolisoa eikä oikein kavereitakaan. Tampereelta ketään suunnilleen samanikäistä ystävää vailla?
Olen jo 35-vuotias lapseton nainen etelä-suomesta ja ollut suhteessa jo 10 vuotta. Muita ystäviä ei ole kuin mieheni ja sosiaaliset kontaktit ovat lähinnä sukulaisia/koulukavereita; aika säälittävää tiedän !
Ironista kyllä, olen ollut töissä lähes aina asiakaspalvelussa.
Nyt vaan istun täällä kotosalla lauantai-iltana, ja mietin, että miten tästä mun elämästä tuli tällainen !
Niin just! Miten tästä tuli tämmönen? Elämätön elämä..
Kyllä välillä tuntuu, että miksi sitä on jäänyt niin ulkopuoliseksi kaikesta eli ne omat sosiaaliset ympyrät on jääny matkan varrelle eikä uusia ole syntynyt.
Ja töissä/koulussa/harrastuksissa en varmaankaan mikään erityisen "outo" ole ( hiljaisempi vain isossa ryhmässä ), mutta todella harvoin tapaan ihmisiä, joitten kanssa olen samalla aaltopituudella; enkä tässä iässä jaksa roikkua enää huonossa seurassa. Ja luulen, että monet luulevat, että mulla on ns. elämä, koska en mä sitä mainostele kuinka erakkona elelen vapaa-aikanani :)
Itselleni välillä hiipii ajatus, että miksi näin? Miksi olen yksin ja miksi ei ole kavereita? No se huonoseura, kuten mainitsit ;) Ehkäpä ennemminkin se, ettei vaan olla samalla aaltopituudella...
Kavereilla on ne lapset ja lasten kanssa touhuamiset yms... Mulla taas on toi työ ja kotihommat, joitakin harrastukisa. Mutta kun nekään ei kohtaa kavereiden juttujen kanssa.
Eli kait sitä sit vain on niin outo lintu tässä maailmassa... Välillä vaan tuntuu kurjalata olla tavallaan yksin. Mut onneksi on toi aviomies rinnalla :)
Onko ketjussa ketään pirkanmaalaisia tai etelä-pohjanmaalta?