Meillä on vuoden verran pyörinyt uusperhe viiden kouluikäisen lapsen kanssa. Minulla on kolme lasta, jotka asuvat meidän luonamme. Miehelläni on kaksi lasta jotka asuvat äidillään vajaan kilometrin päässä. Tapaamiset on sovittu niin että joka toinen viikonloppu mieheni lapset ovat meillä, ja omani ovat saman viikonlopun myös täällä kotonaa. Ja joka toinen viikonloppu kun omani menevät isälleen, mieheni lapset ovat äidillään.
Kuulostaa hienolta, meillä pitäisi siis olla joka toinen viikonloppu kahdenkeskistä aikaa. Vaan totuus on toinen. Omien lasteni isä muuttelee tapaamisviikonloppuja omien menojensa mukaan. Erommme oli todella riitainen, ex nimitteli, uhkaili ja kiristi niin etten ole pystynyt soittamaan hänelle yli vuoteen. Ex soittaa suoraan vanhimmalle lapsellemme ja ilmoittaa milloin ottaa lapset luokseen. Ja yleensä tämä ilmoitus tulee 1-2 päivän varoitusajalla. Suunnittele siinä sitten mitään menoja itsellesi!
Nykyisen mieheni lapset ovat taas melkein aina meillä, ainakin kolme viikonloppua kuukaudessa, ja lisäksi tulevat usein koulun jälkeen oma-aloitteisesti meille. Lisäksi lapset soittavat usein esim. perjantaina isälleen ja kysyvät että saavatko tulla viikonlopuksi meille. Mieheni kyllä kysyy aina minulta että sopiihan se. Toisella miehen lapsista on sairaus, jonka vuoksi vaatii erityistä huolenpitoa. Viikonloput joilloin kaikki viisi lasta ovat meillä, ovat tosi raskaita. Lapsista kolmella on urheiluharrastus, johon liittyviä pelejä on viikonloppuisin, ja pelit vaativat vanhempia kuljettajiksi. Mieheni kuskaa, ja minä laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä ynnä kaikkea muuta mitä riittää tämmöisen sakin kanssa.
Hyvä puoli on se, että lapsemme tulevat hyvin toimeen keskenään ja viihtyvät yhdessä.
Kahdenkeskeisen ajan puute vaan tuntuu kurjalta. Viimeksi marraskuulla (eli 4 kk sitten) olemme olleet koko viikonlopun kahdestaan!
uusperhe 5 lapsen kanssa
40
3547
Vastaukset
- ymmärtänyt
vissiin pointtia kun ensimmäiseksi minulle tuli mieleen, että sellaistahan se on. Siis vanhempana oleminen. Tuossa elämän vaiheessa lapset menevät vapaaviikonloppujen edelle.
- mä taidan olla
pikkasen tyhmä vai miks en ymmärtänyt...
Siis eihän ns ydinperheessäkään (eli sellaisessa jossa on isä, äiti ja yhteiset lapset)juurikaan ole mitään "lapsista vapaita" iltoja, päiviä saatika viikonloppuja.
Vanhemmuushan on mun mielestä just sitä että eletään perhe-elämää ja touhutaan perheenä.
Lähipiirissäni ole tätä erobuumia seuraillut ja tullut siihen tulokseen että se ero onkin monelle iso helpotus, kun saa ne lapset säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja välillä viikollakin pois jaloista ja sitä omaa aikaa. Jonka voi käyttää vaikka uuden puolison kanssa oleiluun,(tai uuden etsintään) kun ex hoitaa lapset.
Ei tuo 4kk sitten ole mikään ennätys aika, meillä on 2 kouluikäistä lasta ja ilman heitä olemme olleet viikonlopun reissussa helmikuussa, kun mummu hoiti lapsia, sitä ennen olimme elokuussa kahdestaan, kun pappa huolehti lapsista (ts pappa pyysi lapsia kanssaan reissuun ja me käytimme tilaisuuden hyväksemme). Väliä oli siis puoli vuotta. Ja se kahden keskeisen ajan saanti on vain järjestelykysymys. Onhan lapsilla setiä, tätejä, kummeja, mummeja, vaareja, ystäviä, naapureita ym jotka voi lapsia katsoa ja sit vielä on maksulliset lastenhoitopalvelut.
Mut nykypäivänä on monelta hämärtynyt kuva vanhemmuudesta ja aikuisuudesta. Kaiken pitäisi olla niin mukavaa ja helppoa. - Jos tapaajavanhempi on
...epäluotettava, josta syystä oma perhe-elämä ja omat suunnitelmat menevät aina mönkään, kannattaa tehdä varasuunnitelma. Mummola (myös tapaajavanhemman puolelta), ystäväperhe, lastenvahti, kummit, muut sukulaiset - vaikka joutuisi pientä korvaustakin maksamaan jos lapsenvahdin ottaa, se on kyllä parisuhteelle sen arvoista. Eli sopii jos voi siten etävanhemman kanssa, että ilmoittaa ainakin kolmea päivää ennen, jos jostain syystä sovitulle tapaamisviikonlopulle tulee este, ja sitten järjestelee jonkun muun vaihtoehdon. Tietysti voi myös kysyä, sopisiko ne toiset viikonloput sittenkin paremmin, ja vaihtaa niin päin koittaa järjestää, että puolisosikin saisi viikonloput vaihdettua.
Etävanhempaa valitettavasti kun ei uhkaa mikään, vaikka jättäisi joka viikonlopun väliin, jos taas lähivanhempi ei anna silloin kun on sovittu, niin siitä tulee sakkoa. Se on valitettavasti niin epätasa-arvoista. Mielestäni tapaamasta kieltäytyvänkin pitäisi saada sakkoa...
Jos mikään ei onnistu ja tapaamiset aina vaihtelevat, ota yhteyttä sos.toimeen lastenvalvojaanne, ja pyydä tukiperhemahdollisuutta. Lapsille ei ole hyvä, jos aina rutiinit heittelevät, vaan heidän kannaltaan on paljon parempi tietää etukäteen. Niin voisit sopia tukiperheen käytettäväksi niinä viikonloppuina kun isälle peruu. Jos isä sitten yrittää aina vaihdella ilman hyvää syytä, sinun ei ole pakko antaa lapsia silloin, mikä ei ole tapaamissopimuksen mukaista. Siitä ei rapsahda uhkasakkoa. Jos isä asiasta valittaa, sano että voitte sopia käytännön, joka toimii teidän kummankin kannalta, eikä ainoastaan hänen, eli tapaamiset sovitusti, eikä aina vaihdellen.
Kiusaa tekevälle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa hänen mahdollisuutensa tehdä kiusaa. - tuli ekaks
mieleen, että miten ne ydinperheet pärjää kun heillä ole vapaata ikinä? Joka viikonloppu pyörii kaikki lapset jaloissa, jos ei kuskaa mummolaan ( vain pienellä osalla sekin mahdollisuus). On paljon tavallisia perheitä joissa kolmesta-viiteen lasta.
Se on totta, että vanhemmilla pitäisi olla muutama viikonloppu vuodessa kahdenkeskistä aikaa. Sen saa kun tahtoo, erinäisin järjestelyin.Harva tulee miettineeksi kun alkaa perhettä perustaa, että kuinka sitä hoidetaan?
Lapsi on lapsi niin vähän aikaa.
Teillä on sentään joskus kahdenkeskinen viikonloppu. Se on monelle ydinperheellekin toteutumaton haave. - palaa, mihin kykenee
Turha vinkua ettei pysty ja osaa. Tuon tiedostit jo ennenkuin raijasit kamasi ja lapset miehen luokse.
- täydellisesti!
Meill kanss vuoden vanha uusperhe jossa omat 5 kouluikäistä,-sekä miehen 1 lapsi,sekä parin viikon välein vkonloppuna tulee miehen nuorempi lapsi kotiimme,(mieheni lapsilla eri äidit!).
Alussa kaikki meni hyvin, kun oli ees joskus se yhteinen vapaa viikonloppu..mutta kun ne vapaat loppuivat..eikä yhteistä vapaa-aikaa enää ole(ei ees vkonloppuisin koska itse olen joka viikonloppu töissä..ja mies on lauantait töissä)..ees arkivapaita ei oo samaan aikaan.
Itsellä ei oo lastenhoito apuna omia vanhempia..eikä ex-anoppikaan jaksa sairaan miehensä vuoksi lapsia kaitsea.Eikä meillä ole varaa ulkopuoliseen lastenhoitajaan!
Ex-mies tapaa lapsia kerran kuussa,tai kahdessa kuussa..ei ilmoita ajoissa tapaamisista(just 1-2 pvän varoitusajalla),ja kaiken tiedottamisen hän hoitaa 14v lapsen kautta.
Ei vastaa tekstareihini..ei puheluihin(sama kiusa jatkunut hänen taholtaan jo 5 vuotta).Hänellä on oma uusperhe ollut vuosia,ja vapaa-aikaa kuulema tarvitsee siksi enemmän;)
No kuiteskin..on aivan eri asia olla ydinperheessä,jossa kaksi vanhempaa..ja yhteiset lapset..kuin olla uusperheessä jossa ei yhteisiä vanhempia lapsilla ole...lisäksi ne "puolikkaat"siellä taustalla kun aiheuttavat ne omat"probleemat"...kun mikään ei sovi,ja me sitten vain joustamme.
Ja en todellakaan tiennyt mitä todellisuudessa on elää uusperheen arkea..on tämä kaikki niin erilaista kuin ydinperheessä.Minä kannan suurimman vastuun lapsista..myös miehenkin lapsista..JA olen toisinaan todella väsynyt..kaipaisin yhteistä aikaa mieheni kanssa..ihan vain kaksin!
Ydinperheessä on siten että ensin yleensä seurustellaan jonniin tovin..sitten vasta muutetaan yhteen,ja tehdään myöhemmin ne yhteiset lapset..siinä on ollut vuosia aikaa tutustua toisiinsa..yhteiset säännötkin muokkaantuneet.
Uusperheessä lapset on yleensä jo tehty..ja lapset ovat myös ehken isompia,jolloin jokainen joutuu sopeutumaan yht äkkiä,täysin vieraaseen ihmiseen..nopeammassa tahdissa siis..yhteisiä "sääntöjä"ei ole muokkaantunut,ja ristiriitatilanteita herkemmin syntyy..sinun lapset vs. minun lapset.Ja sitten ne ent.puolisot säätelevät(tai ainakin yrittävät sitä)siellä taustalla..on sovittelemista,ja sopimista koska saa tavat lasta,tai koska työt estävät seuraavan tapaamisen..sitä ei ydinperheessä ole.Siellä kun koko perhe on saman katon alla!
On myös ikävää,ja luopumista..koko tunneskaala käytössä..koska etäisänä oleva kaipaa kauempana asuvaa lastaan.
Ei siis niin simppeliä olla uusperheellinen. - aika..
meillä uusperhe jossa 2 yhteistä lasta ja 1 miehen lapsi asuu meillä, lisäksi 1 miehen lapsi vierailee viikonloppuisin.
En ole koskaan jaksanut ymmärtää tuota vapaa viikonloppu asiaa josta ihmiset purnaavat.
Vaikka meillä ei olisi 2 vanhempaa viikonloppuna niin emme me 2 nuorempaa mihinkään voi lykätä ja ottaa omaa yhteistä aikaa (isovanhempia tai muita mahdollisia kaitsijoita ei ole)
Miksi uusperheellinen tai yh tarvitsisi Vapaita Viikoloppuja säännöllisesti jaksaakseen arjen?
Eikä selityksenä voi olla ainakaan yh:n kohdalla
arjen pyörittäminen yksin (meillä mies reissutöissä joten pystyn ja kykenen ja JAKSAN itse hoitamaan kaiken viikolla, käyn myös ansio työssä)
elämä on omasta asenteesta kiinni, sen mitä se tuo niin se pitää pystyä hoitamaan!- Nuttura tiukalla
Kun olet vanhempi, niin sitten olet sitä hamaan hautaan asti. Mielestäni pitkälti asennoitumiskysymys. Meillä 5 lasta kanssa joista 1 yhteinen. Meillä joka toinen viikonloppu kaikki lapset koolla. En näe siinä ongelmaa. Tämä on elämän kirjava tilkkutäkki joka lämmittää.
- sellainen jolla on lapsia
Kunhan ne kitisee, se on kokemattomuutta ja epävarmuutta,katkeruutta ym epätoivoa, että pakko pulista joka asiasta,jotta tulee huomatuksi.
Siinä he nyt huomaavat, miten tärkeä se äidin rooli lapselle on, ja kuitenkin nämä naiset ovat suuna päänä haukkumassa lapsen äidin maan rakoon. Ilman äitiä lapsi ei pärjää, mutta sitä ei huomata, kun se on itsestään selvää, että äiti hoitaa. Kuka huomaa äidin väsymisen, ei kukaan, se luokitellaan hulluudeksi tai häiriintyneeksi ihmiseksi, jos äiti on väsynyt,tai haluaa heittäytyä vapaalle. Isälle vapaus on oikeus, äidille se on sitä että haluaa lapsistaan eroon!! Käsittämätöntä.
- oma aika
Täältä taas löytyy näitä ydinperheellsiä ja lapsettomia ihmisiä, jotka eivät osaa asettua siihen asemaan missä sinä olet, älä heistä välitä.
Toivottavasti löydätte jonkin ratkaisun siihen että löytäisitte sen kahdenkeskeisen aikanne, vaikka sitten ulkopuolisilta tahoilta niinkuin joku tuolla ehdottikin.
Teille joiden mielipide on se että eihän sitä pidäkkään olla sitä omaa aikaa, niin miettisin uudenmman kerran asioita. Vertauskuvaksi voisin antaa otteen omasta elämästäni Yh:na. Meillä viikonloppu systeemi toimii loistavasti..eli lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään, säännöllisesti, mutta yksin lasten kanssa ollessani rumba meni näin klo 6 ylös ja lapset tarhaan, itse töihin, lapset tarhasta, kaupassa käynti ja kotona oltiin noin klo 18 kun ruoka oli laitettu jäi keskimäärin tunti ennen nukkumaan menoa perheen välistä yhteistä aikaa. ja taas nukkumaan... useasti tämäm kaksi viikkoisen jakson päätyttyä, perjantaina kun ovi lasten perässä meni kiinni, lyhistyin lattialle, silkkaa uupumustani. Nyt minulla on aivan ihana mies rinnallani, jonka kanssa arki rullaa aivan toisella tavalla, mutta jos minulla ei omaa aikaa koskaan olisi ollut en olisi häntä tavannut, emme olisi voineet tutustua toisiimme, ja nytkin, kun yli vuosi on vierähtänyt yhdessä oloa tarvitsemme sen viikonlopun kahdenkeskeistä aikaa jotta voimme edelleen pitää suhdettamme kunnossa, käydä läpi mahdolliset konfliktit eriävien mielipiteiden takia kasvatuksen suhteen(ei välttämättä lasten korville tarkoitettu)ja edelleen tutustua toisiimme niinkuin parit joissa on yhteisiä lapsia, ovat joskus ennen lapsia tutustuneet.
Lisäksikin, suosittelisin tätä samaista kahden keskeistä aikaa, kaikille pareille, uus-ja ydin perheellisille...se on parisuhteen hoitoa, tällä tavoin saattetaan monelta erolta välttyä...puhumisella, lepäämisellä yms aikuisten jutuilla. Turha sitä on marttyyriksi heittäytyä ja kehua että "minä kyllä jaksan" mitäpä kun se sinun puolisosi ei jaksakkaan? etkä sitä omilta töiltäsi huomaa, hmm..olisiko silloin ollut se kahden keskeinen aika sittenkin ollut tärkeää. Ei ne lapsetkaan voi enään hyvin kun vanhemmat ylisuorittavat, pelkkiä kotitöitä ja velvollisuuksia.- parisuhteen hoidollekin..
on löydyttävä aikaa, tai se on otettava vaan!! oli sitten ydin-tai uusperheestä kyse!! on äärimmäisen tärkeää että myös ne vanhemmat ja aikuiset voivat hyvin, eikä eletä vain siinä arjessa ja rakkaudesta lapseen.
arkeen pystyy mahduttamaan myös sitä rakkautta ja rakkauden osoituksia, mutta minusta se ei ole ketään kohtaan väärin, jos joskus se aika otetaan vain aikuisille,ja he saavat huomata vain toisensa sen hetken.
moni ero varmasti johtuu nimenomaan tästä että eletään vain siinä perhe-keskiössä, on työt,kotityöt, lapset, ja unohdetaan helposti että on myös se kumppani tarpeineen.
meillä myös uusioperhe, yhteinen lapsi ja miehen lapset.
olemme hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin vieneet lapset mummolaan, tai mies on kieltäytynyt extratapaamisista jos on suunniteltu jotain yhteistä!! ja minusta se ei ole lapsilta pois, päinvastoin lapsilla on onnelliset aikuiset ympärillä, sekä jaksavat!
joskus se jaksaminenkin vaatii pienen irtioton!!
- mun, sun ja meidän
meillä on 7 lapsen uusioperhe, joista 2 mieheni edellisestä liitosta, minulla edellisestä 3 ja yhteisiä on 2. Meillä ei kovin usein sitä kahdenkeskistä maikaa löydy mutta ne harvat hetket joita on käytetään täysin hyödyksi. Onneksi suvusta on löytynyt aikuisia jotka ovat joskus tulleet lapsiamme hoitamaan ja olemme saaneet oman viikonlopun. meillä siis kaikki lapset ovat pääsääntöisesti meillä ja viikonloput ovat sitä aikaa jolloin vanhemmat lapset käyvät toisella vanhemmallaan.
- esim 13v eteenpäin
jos itsenäiseksi on opetettu minusta voi kyllä jättää keskenäänkin.. ja viettää illan/yön/ päivän yhdessä kumppaninsa kanssa..
kuules kuules mitäs sinä valitat meilläkin pyörii 4 lasta yksi yhteinen ja 3miehen ja ihan mukavasti meillä menee ja kivaakin on ja vaikka nuorin miehen lapsista on 10vuotta kohta hänkin on meidän kanssa itsenäistynyt todella paljon..
taitaa lapset olla vaan "tekosyy että mitään ei yhdessä tarvitse tehä"
JA! sen vanhemman menetyshän se on joka ei lapsistaan huolehdi. MUTTA jos se noinkovin vaivaa puhukaa 4keskenänne kaikki aikuiset! - uusioperheen äiti, lapsia y...
Oma ex-mieheni käyttäytyi yhtä "ihanasti", kuin sinunkin, meni ulkomaanmatkat ja muut pienemmät viikonloppu suunnitelmat uusiksi, kun isä ei lupauksistaan huolimatta lapsiaan hakenut... kiusantekoa se oli ainakin meillä.
Tilanne muuttui parempaan vasta sitten, kun hän löysi nykyisen elämänkumppaninsa ja ymmärsi päästää vihdoinkin liitostamme lopullisesti irti. Muutama vuosi on mennyt nyt ok, lapset ovat isällään jokatoinen viikonloppu ja lomilla pitempäänkin, samoin mikäli lähdemme esim etelään, asiasta voimme neuvotella ja katsomme kaikille osapuolille parhaiten sopivan ajankohdan.
Meille on erittäin tärkeää nuo ns. vapaat viikonloput, jolloin voimme panostaa vain toisiimme ja yhteiseen lapseemme, uusioperheen elämää ei voi verrata ydinperheeseen.
Ehkäpä moni ydinperhekkin pysyisi paremmin kasassa, jos vanhemmilla olisi pakkovapaata lapsista 2kertaa/kk:ssa ja tuon ajan he käyttäisivät vain toisiinsa?
Toivottavasti ap. ex miehesikin oppii olemaan purkamatta kiukkuaan/vihaansa lapsiinne ja ymmärtää ettei käytöksellään aiheuta hallaa kuin omaan isä-lapsi suhteeseensa.- wilma60
Jos vaikka kerran kuussa vanhemmilla olisi "pakkovapaa" niin sekin varmaan auttaisi. Itse olen huomannut parisuhteen hoitamisen merkityksen vasta sen jälkeen kun mies löysi toisen naisen ja me erosimme. Saimme lapset pitkän odotuksen jälkeen ja ajattelin, että nyt sitten nautitaan perhe-elämästä täysillä. Esikoinen on nyt 11 vuotias ja hän on tainnut olla kaksi yötä erossa meistä. Tuntui, ettei meillä ole ketään jotka voisi ottaa lapset yökylään tai tulla meille yöksi. Mummot ja ukit niin vanhoja etteivät jaksaneet lapsia hoitaa, kummit ja muut sukulaiset asuivat/asuvat satojen kilometrien päässä. Parisuhteen hoitaminen jäi ja tässä on lopputulos; elän elämääni lasten kanssa ja mies viettää uutta nuoruutta uuden rakkautensa kanssa.
Jos mulla vielä joskus on edes jonkinlainen parisuhde niin etsin sen lapsenvahdin vaikka kiven alta silloin tällöin, jotta pääsemme nauttimaan kahden olosta. Onneksi lapseni kasvat koko ajan ja muutaman vuoden päästä heidät voi jättää illaksi keskenään. Onhan sekin tyhjää parempi.
- paljon on vastailtu
en jaksanut kaikkia lukea ajatuksella, mutta silti haluan tuoda oman mielipiteeni julki...
Miksi hankkia lapsia, miksi perustaa perhettä minkäänlaista uus- tai ydinperhettä.
Pitää pysyä lapsettomana ja etsiä vain lapsettomia kumppaneita jos haluaa viettää vapaita viikonloppuja.
Sitähän se vanhemmuus juuri on se on vanhemmuutta, äitiyttä ja isyyttä 24tuntia vuorokaudessa, 7päivänä viikossa. Harva sitä vaan tulee ajatelleeksi kun alkaa lapsia tekemään.
Jos pysyttelee lapsettomana niin voi keskittyä vain itseensä ja mahdolliseen lapsettomaan kumppaniinsa ihan niin paljon kuin haluaa.
Toisaalta elämässä joutuu tekeen valintoja ja uhrauksia.
Kyllä minäkin haaveilen omasta ajasta ja haaveilen myös parisuhteen hoitoajasta, (joka ihan suunnitelmallisesti jäi seurusteluaikanakin minimiin, olimme tunteneet alle vuoden kun saimme esikoisemme.)Pyöritän arkea ja monasti viikonvaihdettakin yksin miehen ollessa reissuhommissa. Käyn myös ansiotöissä itse.
Olen käytännössä yh, paitsi että rahaa taitaa olla paremmin kuin yhlla keskimäärin, kiitos miehen reissuhommien.
Onhan se kieltämättä välillä raskasta ja vaatii paljon järjestelyjä mutt kyllä ne lapset antavatkin paljon. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Mutta se mikä ei tapa se vahvistaa (tai ainakin vituttaa);)
Mutta olen ajatellut, että elämä on nyt tätä perhe-elämää tällä hetkellä ja saan omaa aikaa sitten enemmän, kun lapset lentävät pesästä. Aion olla nimittäin, niin itsekäs mummo, etten ota lastenlapsia joka viikonloppu hoitoon. Sitten on lasteni aika elää perhe-elämää omien lastensa kanssa jos niitä hankkivat =)
Mutta toivoisin ap:n kommenttia näihin kirjoituksiin, mitä ajatuksia nämä kaikki vastaukset ovat hänessä herättäneet.
Jotenkin tuli sellainen olo, että kuvitteliko ap uusperhettä perustaessaan että mitä enemmän on lapsia sitä helpommalla pääsee vai mikä oli tämä suuri pettymys joka kuulsi kirjoituksesta.
"Mieheni lapset ovat melkein aina meillä" -aivan, myös meidän lapset ovat melkein aina meillä.
"ja lisäksi tulevat usein koulun jälkeen oma-alotteisesti meille" -just, niin meidänkin lapset tulevat joka päivä koulun jälkeen meille.
"mieheni kuskaa, ja minä laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä ynnä kaikkea muuta..." -joo, niin minäkin, tosin sillä erotuksella, että minä myös kuskaan, koska mieheni on yleensä töissä.
Mutta valinta on omani!!- se vanhemmuus!!!
KATOA MIHINKÄÄN, tai äitiys tai isyys, jos et kirjaimellisesti ole läsnä lapsen elämässä 24/7, ja 7 pvää vkossa!!
onhan se niinkin että kyllä se aikuisenkin tarvitsee itseään hoitaa ja ammentaa jaksamistaan!!
en koe olevani yhtään vähemmän äiti vaikka silloin tällöin lapsi on mummolassa yön yli,jotta me aikuiset saamme hetken toisillemme, ja niille omillekin mielihaluille, joihin pienet lapset taas eivät kuulu.
meidän lapsella, sekä etälapsilla on paljon tärkeitä ihmisiä myös elämässä, kuten mummot,kummit ym, jotka haluavat ottaa lapsia yökylään, kyllä ne varmaan putoisi penkiltä jos evättäisi se mahdollsuus vedoten ympärivuorokautiseen vanhemmuuteen :)
tosiasia on että lapset ovat parisuhteen ja liiton täydellinen täydennys!! on myös asioita joihin lapset eivät kuulu, minäkin aikuisena haluan lapsen saatuani silti käydä illalla elokuvissa katsomassa muutakin kun 101 dalmatialaista, haluan joskus syödä ravintolassa ihan aikuisessa seurassa, sekä tanssia discossakin ilman lapsia!!
ja ei minun lapsi onneksi ole vielä kokent olevansa orpo vaikka onkin ollut yökylässä ja meistä vahemmista silloin tällöin erossa :) - Me emme kaikki ole
Superäitejä, kuten sinä. Toisaalta, me muut ehkä pystymme ymmärtämään, että myös parisuhde ja se puoliso vaativat oman huomionsa. Ja hyvässä parisuhteessa ja onnellisessa kodissa elävät myös lapset turvallisesti.
Miksi luulet, että puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon? Olisikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, että kuvittelemme parisuhteen vuoron tulevan "sitten joskus"? Ja, by the way, kuvittelijana on usein nainen, se kuuluisa Superäiti. Yksi kaunis päivä se mies sitten lähteekin, tavoittelemaan parempaa suhdetta ja naista, jolle myös hän on olemassa.
Mitähän se sinunkin miehesi siellä "reissuhommissa" tekee? - PITÄÄ PANOSTAA!
se vanhemmuus!!! kirjoitti:
KATOA MIHINKÄÄN, tai äitiys tai isyys, jos et kirjaimellisesti ole läsnä lapsen elämässä 24/7, ja 7 pvää vkossa!!
onhan se niinkin että kyllä se aikuisenkin tarvitsee itseään hoitaa ja ammentaa jaksamistaan!!
en koe olevani yhtään vähemmän äiti vaikka silloin tällöin lapsi on mummolassa yön yli,jotta me aikuiset saamme hetken toisillemme, ja niille omillekin mielihaluille, joihin pienet lapset taas eivät kuulu.
meidän lapsella, sekä etälapsilla on paljon tärkeitä ihmisiä myös elämässä, kuten mummot,kummit ym, jotka haluavat ottaa lapsia yökylään, kyllä ne varmaan putoisi penkiltä jos evättäisi se mahdollsuus vedoten ympärivuorokautiseen vanhemmuuteen :)
tosiasia on että lapset ovat parisuhteen ja liiton täydellinen täydennys!! on myös asioita joihin lapset eivät kuulu, minäkin aikuisena haluan lapsen saatuani silti käydä illalla elokuvissa katsomassa muutakin kun 101 dalmatialaista, haluan joskus syödä ravintolassa ihan aikuisessa seurassa, sekä tanssia discossakin ilman lapsia!!
ja ei minun lapsi onneksi ole vielä kokent olevansa orpo vaikka onkin ollut yökylässä ja meistä vahemmista silloin tällöin erossa :)Mikään ei korvaannu lasten parhaana sen paremmin, kuin hyvin hoidettu parisuhde ja onnelliset vanhemmat.
Kyllä perhe-elämä on ihanaa, varsinkin kun siihen kuuluu aina joskus myös parisuhteen hoitamista varten aikuisten kahdenkeskistäkin aikaa. Oli se kerran kuussa tai miten vain, mutta se kannattaa, ja se on kuin rahaa pankkiin laittaisi, jos pitääkin maksaa ulkopuoliselle lapsenvahdille, ellei suvusta löydy mielellään yökylään ottavaa lapsen kaitsijaa.
Onnellisen lapsiperheen arki on 90% yhteistä perheen aikaa ja 10% parisuhteen aikaa. Perheaikaan pitää sisällyttää myös koko perheen yhteistä kivaa, eli sitäkään ei kuulu täyttää pelkästä velvollisuuksien hoitamisesta. Kerran täällä vain eletään!! Raha ei ole ongelma, jos yhteistä kivaa voidaan etsiä vaikkapa luontoretkistä, eväsretkistä, majan rakennuksesta, ja makkaran grillaamisesta leirinuotiolla. Tätäkin pientä hauskaa pitäisi perheen arkeen kuulua ainakin kerran viikossa. Elämästä ON lupa nauttia NYT.
En voisi ajatella, että pitäisi odottaa eläkeikään asti, ennen kuin antaa aikaa myös omille tarpeilleen. Silloin saattaa olla jo sairas vakavasti, kokea jotain muuta ikävää, ja varsinkin on mahdollista, että lasten lentäessä pesästä, jossa ei koskaan parisuhteelle annettu omaa aikaa, eikä perheenä tehty yhteisiä pieniä erilaisia kivoja muistoja - se parisuhde hajoaa, ja joutuu alkamaan kaiken alusta tai viettämään vanhuutensa ilman kumppania.
Elämä on TÄSSÄ ja NYT! Siitä kannattaa tehdä niin onnellista ja hyvää kuin pystyy. Rahamurheisiin ei kannata hukuttautua, omalla asenteella on paljon enemmän merkitystä, ja oikeasti jotain edullisempaakin on mahdollista keksiä arkea värittämään.
Sitten vanhana kun piirtää aikajanana elämän kaartaan, on hienoa merkitä sinne ne väriläiskät jotka muistoiksi jäävät eletystä elämästä. Nimenomaan ELETYSTÄ. - Mikä oikeus näillä uusilla
perheillä on viettää aikuisten keskenään aikaa ilman lapsia, kun se ei onnistu jokaisella edes normaalissakaan perheessä, tai sitä vähemmin yksinhuoltajaperheessä, jossa yhden vanhemman huilaustauko on hyvin tarpeellinen jaksamisen kannalta.
Miksi siis tehdä lisää lapsia tai etsimällä etsiä miehiä joilla on liuta lapsia, sitten vielä naisen omat ja jopa yhteisiä! Jos ei jaksa heistä huolehtia, niin älytöntä tehdä uusia.
Sitten onkin hyvä alkaa valittamaan ja itkemään itse aiheutettua tilaa! - tekee
Me emme kaikki ole kirjoitti:
Superäitejä, kuten sinä. Toisaalta, me muut ehkä pystymme ymmärtämään, että myös parisuhde ja se puoliso vaativat oman huomionsa. Ja hyvässä parisuhteessa ja onnellisessa kodissa elävät myös lapset turvallisesti.
Miksi luulet, että puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon? Olisikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, että kuvittelemme parisuhteen vuoron tulevan "sitten joskus"? Ja, by the way, kuvittelijana on usein nainen, se kuuluisa Superäiti. Yksi kaunis päivä se mies sitten lähteekin, tavoittelemaan parempaa suhdetta ja naista, jolle myös hän on olemassa.
Mitähän se sinunkin miehesi siellä "reissuhommissa" tekee?no ainakin töitä ja saa siitä rahaa.;)
Eipä sitä tekemättömistä töistä nykypäivänä juurikaan makseta. Onko käynyt sinunkin luonasi, vai miksi kyselet?
Ja jos tekee siellä "rakkautta" niin taitaa olla melkoinen rakastaja, jos niistä hommista niin hyvin tienaa. =)
En ole mustasukkaista tyyppiä ollenkaan, paremminkin ajattelen, että ei se käytössä kulu ja voi vaikka oppia uusia temppuja maailmalta.
Ja olenkin miehelleni sanonut, että aivan sama mitä puuhaa, jos sitä tarvitsee, sitten se alkaa haittaamaan, jos se on minulta pois. Eipä ole tähän asti ainakan "luontaisetuihin" vaikuttanut.
En ole todellakaan väittänyt olevani mikään superäiti, ehei!
Kyllä minusta saa superia etsiä ihan etsimällä eikä sittenkään löytäisi, olen aivan tavallinen työssä käyvä perheen äiti, joka ei rakentele pilvilinnoja.
Mutta väitän, että perheemme on silti onnellinen.
Ja mietit miksi puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon, no yksi syy on ainakin, että mennään liian äkkiä naimisiin, ei tunneta vielä kumppania tarpeeksi. Toinen syy on että Suomessa eroaminen on liian helppoa, erotaan ennenkuin on ajateltu asiaa.
Unohdetaan, että on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema erottaa.
Hölmöä antaa tällaisia lupauksia, jos niillä ei ole mitään painoa.
Voihan se olla sateinenkin päivä, kun se mies lähtee tai miksei vaikka vaimokin, mutta kyllä hakemalla saa hakea jos paremman luulee löytävänsä. Ei se kumppani vaihtamalla parane, jokaisesta uutuuden viehätys katoaa aika äkkiä.
Tietysti tällä tempulla voi saada taas niitä lapsista vapaita viikonloppuja, mutta onko se mikään onni ja autuus pidemmän päälle?
Mutt näillä mennään, mitä luoja on kullekin suonut!
Mukavaa kevättä sinullekkin ja jos mieheni sattuu luonasi poikkeamaan niin pesisitkö vähän hänen vaatteitaan, ettei toisi niin suurta pyykkikassia kotona käydessään minun pestäväkseni, jäisi meillekin sitten vähän enemmän aikaa toisillemme. Kiitti avusta! - eläkeikään
PITÄÄ PANOSTAA! kirjoitti:
Mikään ei korvaannu lasten parhaana sen paremmin, kuin hyvin hoidettu parisuhde ja onnelliset vanhemmat.
Kyllä perhe-elämä on ihanaa, varsinkin kun siihen kuuluu aina joskus myös parisuhteen hoitamista varten aikuisten kahdenkeskistäkin aikaa. Oli se kerran kuussa tai miten vain, mutta se kannattaa, ja se on kuin rahaa pankkiin laittaisi, jos pitääkin maksaa ulkopuoliselle lapsenvahdille, ellei suvusta löydy mielellään yökylään ottavaa lapsen kaitsijaa.
Onnellisen lapsiperheen arki on 90% yhteistä perheen aikaa ja 10% parisuhteen aikaa. Perheaikaan pitää sisällyttää myös koko perheen yhteistä kivaa, eli sitäkään ei kuulu täyttää pelkästä velvollisuuksien hoitamisesta. Kerran täällä vain eletään!! Raha ei ole ongelma, jos yhteistä kivaa voidaan etsiä vaikkapa luontoretkistä, eväsretkistä, majan rakennuksesta, ja makkaran grillaamisesta leirinuotiolla. Tätäkin pientä hauskaa pitäisi perheen arkeen kuulua ainakin kerran viikossa. Elämästä ON lupa nauttia NYT.
En voisi ajatella, että pitäisi odottaa eläkeikään asti, ennen kuin antaa aikaa myös omille tarpeilleen. Silloin saattaa olla jo sairas vakavasti, kokea jotain muuta ikävää, ja varsinkin on mahdollista, että lasten lentäessä pesästä, jossa ei koskaan parisuhteelle annettu omaa aikaa, eikä perheenä tehty yhteisiä pieniä erilaisia kivoja muistoja - se parisuhde hajoaa, ja joutuu alkamaan kaiken alusta tai viettämään vanhuutensa ilman kumppania.
Elämä on TÄSSÄ ja NYT! Siitä kannattaa tehdä niin onnellista ja hyvää kuin pystyy. Rahamurheisiin ei kannata hukuttautua, omalla asenteella on paljon enemmän merkitystä, ja oikeasti jotain edullisempaakin on mahdollista keksiä arkea värittämään.
Sitten vanhana kun piirtää aikajanana elämän kaartaan, on hienoa merkitä sinne ne väriläiskät jotka muistoiksi jäävät eletystä elämästä. Nimenomaan ELETYSTÄ.asti?
Meillä esikoinen on 4 vuoden päästä täysikäinen ja itse olen silloin alle 40v.
Uskoisin, että siinä vaiheessa vielä jaksan jotakin ja uskon, että jaksan vielä silloinkin, kun viimeinenkin on saatu aikuiseksi, en ole silloin vielä viittäkymmentäkään!
Eläkeikähän on n. 63-68v normialoilla, eli töissäkin pitäisi jaksaa käydä, niin kai sitä jaksaa parisuhdettakin hoidella.
Kun nuorena aloittaa, niin jää tosiaan sitä aikaa vielä itselleenkin ja puolisolleen, kun ottaa suht saman ikäisen puolisonkin. - kuka niin
se vanhemmuus!!! kirjoitti:
KATOA MIHINKÄÄN, tai äitiys tai isyys, jos et kirjaimellisesti ole läsnä lapsen elämässä 24/7, ja 7 pvää vkossa!!
onhan se niinkin että kyllä se aikuisenkin tarvitsee itseään hoitaa ja ammentaa jaksamistaan!!
en koe olevani yhtään vähemmän äiti vaikka silloin tällöin lapsi on mummolassa yön yli,jotta me aikuiset saamme hetken toisillemme, ja niille omillekin mielihaluille, joihin pienet lapset taas eivät kuulu.
meidän lapsella, sekä etälapsilla on paljon tärkeitä ihmisiä myös elämässä, kuten mummot,kummit ym, jotka haluavat ottaa lapsia yökylään, kyllä ne varmaan putoisi penkiltä jos evättäisi se mahdollsuus vedoten ympärivuorokautiseen vanhemmuuteen :)
tosiasia on että lapset ovat parisuhteen ja liiton täydellinen täydennys!! on myös asioita joihin lapset eivät kuulu, minäkin aikuisena haluan lapsen saatuani silti käydä illalla elokuvissa katsomassa muutakin kun 101 dalmatialaista, haluan joskus syödä ravintolassa ihan aikuisessa seurassa, sekä tanssia discossakin ilman lapsia!!
ja ei minun lapsi onneksi ole vielä kokent olevansa orpo vaikka onkin ollut yökylässä ja meistä vahemmista silloin tällöin erossa :)on väittänyt?
Eikä ole kukaan orvoksikaan kutsunut, vai?
Kukaan ei ole sanonut, että olisi vähemmän äiti, jos puuhaa petissä tai vetää lärvit, silloin kun on vienyt lapset mummolaan yökylään.
Toisaalta pitää muistaa, että se mummokin tarvitsee omaa aikaa ja aikaa mahdollisen papan kanssa puuhailuun.
Mummohan on kovan duunin tehnyt kun on lapsensa kasvattanut, usein ilman mitään parisuhteenhoitoaikoja.Ja silti se pappa siinä yhä vaan mukana on...
Tässähän keskusteltiin, että onko ydinperheissä säännöllisesti lapsivapaita viikonloppuja, no on jos niitä erikseen järjestää. Miksei uusperhekin voisi niitä järjestää jos niin haluaa.
Toisaalta miksi haalia perheeseen siun lapset, miun lapset ja meitin lapset, jos ei jaksa. Valinta on jokaisen oma. - äiti 5:lle
Mikä oikeus näillä uusilla kirjoitti:
perheillä on viettää aikuisten keskenään aikaa ilman lapsia, kun se ei onnistu jokaisella edes normaalissakaan perheessä, tai sitä vähemmin yksinhuoltajaperheessä, jossa yhden vanhemman huilaustauko on hyvin tarpeellinen jaksamisen kannalta.
Miksi siis tehdä lisää lapsia tai etsimällä etsiä miehiä joilla on liuta lapsia, sitten vielä naisen omat ja jopa yhteisiä! Jos ei jaksa heistä huolehtia, niin älytöntä tehdä uusia.
Sitten onkin hyvä alkaa valittamaan ja itkemään itse aiheutettua tilaa!Eli kaikki me äidit/isät jotka olemme erossamme jääneet lastemme lähivanhemmiksi ja menneet uuteen avioliittoon, emme saa antaa lapsiemme äidin/isän tavata heitä viikonloppuisin, lomillaan jne. sillä olemme huonoja äitejä/isiä, koska meillä on ns. vapaata aikaa lapsista, kun he ovat etävanhemmallaan...
Ydinperheelliset (etenkään äidit), eivät voi ymmärtää uusioperheen elämää. Tuohon uusioperheeseen kuuluu lapset, isä, äiti, nykyiset puolisot, entiset appivanhemmat, nykyiset appivanhemmat, vanhat yhteiset ystävät jne... ja arki on välillä aika haipakkaa:)
Onneksi meilläkin toimii tapaamiset hyvin ja tulemme hyvin toimeen keskenämme... ehkäpä joidenkin mielestä liiankin hyvin, sillä ex-puolisoni ja hänen nykyisen vaimonsa vajaa 1v poika on ollut hoidossamme jo muutaman kerran, heidän viettäessä vapaata kahdenkeskistä aikaa ilman ainoatakaan lasta.
Erosta huolimatta olemme ex-mieheni kanssa hyviä ystäviä keskenämme ja tiedämme miten tärkeää se kahdenkeskinen aika ja irtautuminen lapsista pariksi päiväksi on parisuhteen kannalta.
Meillä ei tuota kahdenkeskistä aikaa ollut koskaan 13v avioliittomme aikana ja pikkuhiljaa se rakkaus vaan kuoli hoitamattomana... tuosta viisastuneena haluamme molemmat huolehtia nykyisistä suhteistamme ja vaikkemme olekkaan lastemme kanssa 24/7, ovat he onnellisia ja rakastettuja, sillä yksin ilman vanhempiaan oli se sitten äiti tai isä heidän ei ole tarvinnut olla päivääkään!!! - onkos jollain nyt
äiti 5:lle kirjoitti:
Eli kaikki me äidit/isät jotka olemme erossamme jääneet lastemme lähivanhemmiksi ja menneet uuteen avioliittoon, emme saa antaa lapsiemme äidin/isän tavata heitä viikonloppuisin, lomillaan jne. sillä olemme huonoja äitejä/isiä, koska meillä on ns. vapaata aikaa lapsista, kun he ovat etävanhemmallaan...
Ydinperheelliset (etenkään äidit), eivät voi ymmärtää uusioperheen elämää. Tuohon uusioperheeseen kuuluu lapset, isä, äiti, nykyiset puolisot, entiset appivanhemmat, nykyiset appivanhemmat, vanhat yhteiset ystävät jne... ja arki on välillä aika haipakkaa:)
Onneksi meilläkin toimii tapaamiset hyvin ja tulemme hyvin toimeen keskenämme... ehkäpä joidenkin mielestä liiankin hyvin, sillä ex-puolisoni ja hänen nykyisen vaimonsa vajaa 1v poika on ollut hoidossamme jo muutaman kerran, heidän viettäessä vapaata kahdenkeskistä aikaa ilman ainoatakaan lasta.
Erosta huolimatta olemme ex-mieheni kanssa hyviä ystäviä keskenämme ja tiedämme miten tärkeää se kahdenkeskinen aika ja irtautuminen lapsista pariksi päiväksi on parisuhteen kannalta.
Meillä ei tuota kahdenkeskistä aikaa ollut koskaan 13v avioliittomme aikana ja pikkuhiljaa se rakkaus vaan kuoli hoitamattomana... tuosta viisastuneena haluamme molemmat huolehtia nykyisistä suhteistamme ja vaikkemme olekkaan lastemme kanssa 24/7, ovat he onnellisia ja rakastettuja, sillä yksin ilman vanhempiaan oli se sitten äiti tai isä heidän ei ole tarvinnut olla päivääkään!!!jokin ongelma tuon lukemisen ymmärtämisen kanssa?!
Kukaan ei ole täällä sanonut ettei lapsia saa antaa äidin/isän tavat lapsiaan. Ehei!
Ja kukaan ei ole sanonut huonoiksi äideiksi/isiksi, ei todellakaan!
Vaan täällä on keskusteltu siitä, että onko ja kuuluuko vanhemmilla olla lapsivapaita viikonloppuja säännöllisesti.
Ja pystyykö uusperheet järjestämään niitä samalla tavalla kuin ydinperheetkin.
Myös siitä on juteltu mikä on elämässä oma valinta ja mikä taas ei. Ja mitä kukin jaksaa ja mitä ei.
Jotkut täällä ovat eksynyt sivuraiteillekin ja leimanneet ydinperheiden äitejä ymmärtämättömiksi superäideiksi, jonka miehet käyvät ties missä yms yms asiaan kuulumatonta.
Jos lasten ei tarvitse olla päivääkään ilman omia vanhempiaan niin miksi ihmeessä vanhempien pitäisi olla ilman lapsiaan?!
Lähivanhemmaksiko jäädään ja etävanhemmaksi päästään? Vai kuinka se menikään?
Mieheni on silti rakastettu vaikka en hänen kanssaan kahdestaan juurikaan voi olla. - mihinkään asti?
eläkeikään kirjoitti:
asti?
Meillä esikoinen on 4 vuoden päästä täysikäinen ja itse olen silloin alle 40v.
Uskoisin, että siinä vaiheessa vielä jaksan jotakin ja uskon, että jaksan vielä silloinkin, kun viimeinenkin on saatu aikuiseksi, en ole silloin vielä viittäkymmentäkään!
Eläkeikähän on n. 63-68v normialoilla, eli töissäkin pitäisi jaksaa käydä, niin kai sitä jaksaa parisuhdettakin hoidella.
Kun nuorena aloittaa, niin jää tosiaan sitä aikaa vielä itselleenkin ja puolisolleen, kun ottaa suht saman ikäisen puolisonkin.Huominen päivä voi olla jo se viimeinen.
- vielä kysyäkin?
kuka niin kirjoitti:
on väittänyt?
Eikä ole kukaan orvoksikaan kutsunut, vai?
Kukaan ei ole sanonut, että olisi vähemmän äiti, jos puuhaa petissä tai vetää lärvit, silloin kun on vienyt lapset mummolaan yökylään.
Toisaalta pitää muistaa, että se mummokin tarvitsee omaa aikaa ja aikaa mahdollisen papan kanssa puuhailuun.
Mummohan on kovan duunin tehnyt kun on lapsensa kasvattanut, usein ilman mitään parisuhteenhoitoaikoja.Ja silti se pappa siinä yhä vaan mukana on...
Tässähän keskusteltiin, että onko ydinperheissä säännöllisesti lapsivapaita viikonloppuja, no on jos niitä erikseen järjestää. Miksei uusperhekin voisi niitä järjestää jos niin haluaa.
Toisaalta miksi haalia perheeseen siun lapset, miun lapset ja meitin lapset, jos ei jaksa. Valinta on jokaisen oma."Toisaalta miksi haalia perheeseen siun lapset, miun lapset ja meitin lapset, jos ei jaksa. Valinta on jokaisen oma."
No juuri sen parisuhteen takia, minkä ihmeen muun takia kukaan perustaisi uusperhettä?
Helou... - life is..
onkos jollain nyt kirjoitti:
jokin ongelma tuon lukemisen ymmärtämisen kanssa?!
Kukaan ei ole täällä sanonut ettei lapsia saa antaa äidin/isän tavat lapsiaan. Ehei!
Ja kukaan ei ole sanonut huonoiksi äideiksi/isiksi, ei todellakaan!
Vaan täällä on keskusteltu siitä, että onko ja kuuluuko vanhemmilla olla lapsivapaita viikonloppuja säännöllisesti.
Ja pystyykö uusperheet järjestämään niitä samalla tavalla kuin ydinperheetkin.
Myös siitä on juteltu mikä on elämässä oma valinta ja mikä taas ei. Ja mitä kukin jaksaa ja mitä ei.
Jotkut täällä ovat eksynyt sivuraiteillekin ja leimanneet ydinperheiden äitejä ymmärtämättömiksi superäideiksi, jonka miehet käyvät ties missä yms yms asiaan kuulumatonta.
Jos lasten ei tarvitse olla päivääkään ilman omia vanhempiaan niin miksi ihmeessä vanhempien pitäisi olla ilman lapsiaan?!
Lähivanhemmaksiko jäädään ja etävanhemmaksi päästään? Vai kuinka se menikään?
Mieheni on silti rakastettu vaikka en hänen kanssaan kahdestaan juurikaan voi olla.Niin, ja sekin on oma valinta, jos ei hoida parisuhdettaan ja järjestä aikaa myös kahden kesken, oli kyse ydin- tai uusperheestä.
Ja sekin on oma valinta, jos elää tyytymätöntä elämää, tai tyytyy vain elämään odotellen aikaa, jolloin on aikaa itselleenkin. Voi myös valita, että kaikki hoituu tasapainoisesti, että perheen jokaisen yksilön etu on samanarvoinen, eikä kenenkään muun etu mene toisen edelle, toisen kustannuksella.
Ja se on oma valinta, jos uskaltaa elää tässä ja nyt, voida hyvin ja olla siksi jaksava vanhempi.
Uusperheen arki EI ole samanlaista kuin ydinperheen. Moni uusperhe on lähes suurperhe, ja moni ymmärtää asiat vasta kun itse elää sitä elämää. Se on oma valinta, kuten on sekin, että haluaa vaalia parisuhdettaan. Rakkaus on valinta, vaikka rakastuminen on kaikkea muuta. - jos parisuhde
vielä kysyäkin? kirjoitti:
"Toisaalta miksi haalia perheeseen siun lapset, miun lapset ja meitin lapset, jos ei jaksa. Valinta on jokaisen oma."
No juuri sen parisuhteen takia, minkä ihmeen muun takia kukaan perustaisi uusperhettä?
Helou...on ainoa syy perustaa uusperhe, niin oiskohan ollu syytä harkita vielä vähäsen...
Kyllä siinä täytyy todellakin olla muitakin syitä.
Tai no jos ei ole ollut, niin sitten onkin syy täällä surkutella omaa oloaan.
uusperheen pyöritys on aika iso paketti, ei vain se parisuhde, se tosin monelta unohtuu. - sinä sanoa?
jos parisuhde kirjoitti:
on ainoa syy perustaa uusperhe, niin oiskohan ollu syytä harkita vielä vähäsen...
Kyllä siinä täytyy todellakin olla muitakin syitä.
Tai no jos ei ole ollut, niin sitten onkin syy täällä surkutella omaa oloaan.
uusperheen pyöritys on aika iso paketti, ei vain se parisuhde, se tosin monelta unohtuu.Ei ymmärrä.
Meinaatko että siis se uusperhe ei ole muodostunut koska kaksi aikuista ovat rakastuneet ja muodostaneet ensin parisuhteen? Ajattelit että uusperhe muodostetaan vain koska halutaan haalia mahdollisimman paljon lapsia saman katon alle? Kyllä vähän on jotain ongelmaa sinunkin ymmärryksessäsi :D - siinä käy!
sinä sanoa? kirjoitti:
Ei ymmärrä.
Meinaatko että siis se uusperhe ei ole muodostunut koska kaksi aikuista ovat rakastuneet ja muodostaneet ensin parisuhteen? Ajattelit että uusperhe muodostetaan vain koska halutaan haalia mahdollisimman paljon lapsia saman katon alle? Kyllä vähän on jotain ongelmaa sinunkin ymmärryksessäsi :DKyllä ne lapset ovat olemassa ja tiedossa jo kumppanien toisiinsa tutustuessa.
Eivät ne ole missään jemmassa sen aikaa kun parisuhdetta muodostetaan ja sit hups vaan putkahtavat yhteiseen elämään.
Kyllä se niin on, ett jos tahtoo lapsia omaavan kumppanin kanssa parisuhdetta elää, niin kyllä on otettava koko paketti lapsineen päivineen.
Eli ei voi perustaa VAIN parisuhdetta, jos on jo olemassa lapsia!! Ymmärsitkö nyt? - No EI TIETENKÄÄN
siinä käy! kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat olemassa ja tiedossa jo kumppanien toisiinsa tutustuessa.
Eivät ne ole missään jemmassa sen aikaa kun parisuhdetta muodostetaan ja sit hups vaan putkahtavat yhteiseen elämään.
Kyllä se niin on, ett jos tahtoo lapsia omaavan kumppanin kanssa parisuhdetta elää, niin kyllä on otettava koko paketti lapsineen päivineen.
Eli ei voi perustaa VAIN parisuhdetta, jos on jo olemassa lapsia!! Ymmärsitkö nyt?Totta kai se noin menee. Mutta parisuhdetta muodostettaessa voidaan ihan vain deittaillakin ensi alkuun, jonka jälkeen punnitaan hynttyyt yhteen - mahdollisuutta.
Ei kukaan siksi uusperhettä perusta, että olisi ensisijaisesti rakastunut toisen ihmisen lapsiin, mutta siksi, että rakkaudesta uuteen kumppaniin haluaa saada yhteisen elämän toimimaan ja silloin on hyväksyttävä realiteetit, jotka eivät koskaan perheellisten ihmisten rakkaustarinoissa ole samanlaisia kuin lapsettomien ihmisten kohdalla. - soossiin kuulu!
siinä käy! kirjoitti:
Kyllä ne lapset ovat olemassa ja tiedossa jo kumppanien toisiinsa tutustuessa.
Eivät ne ole missään jemmassa sen aikaa kun parisuhdetta muodostetaan ja sit hups vaan putkahtavat yhteiseen elämään.
Kyllä se niin on, ett jos tahtoo lapsia omaavan kumppanin kanssa parisuhdetta elää, niin kyllä on otettava koko paketti lapsineen päivineen.
Eli ei voi perustaa VAIN parisuhdetta, jos on jo olemassa lapsia!! Ymmärsitkö nyt?Lapset ovat miehen edellisestä liitosta,ja kuuluvat siihen edelliseen liittoon. Ei siitä mukana tuoda mihinkän avonaiseen tai liittoon. Lapsia ei vaihdeta, jo vaimoa tai miestä vaihdetaan. Itse en voisi kuvitella että olisin antanut miehen mennä lapsineen kokeilemaan onneaan jonnekin teille tietymättömille, kyllä lapset jäivät turvallisesti minun luokse. Meillä ei tehdä moisia vaihtokauppoja tehdä.
- ainaskiiiii
kuka niin kirjoitti:
on väittänyt?
Eikä ole kukaan orvoksikaan kutsunut, vai?
Kukaan ei ole sanonut, että olisi vähemmän äiti, jos puuhaa petissä tai vetää lärvit, silloin kun on vienyt lapset mummolaan yökylään.
Toisaalta pitää muistaa, että se mummokin tarvitsee omaa aikaa ja aikaa mahdollisen papan kanssa puuhailuun.
Mummohan on kovan duunin tehnyt kun on lapsensa kasvattanut, usein ilman mitään parisuhteenhoitoaikoja.Ja silti se pappa siinä yhä vaan mukana on...
Tässähän keskusteltiin, että onko ydinperheissä säännöllisesti lapsivapaita viikonloppuja, no on jos niitä erikseen järjestää. Miksei uusperhekin voisi niitä järjestää jos niin haluaa.
Toisaalta miksi haalia perheeseen siun lapset, miun lapset ja meitin lapset, jos ei jaksa. Valinta on jokaisen oma.ne mummo ja pappa ihan isse pyytävät lapset kylään, ja heille se on vain rikkaus, ei suinkaan taakka :) kaikki ovat siis tyytyväisiä, vanhemmat, lapset ja isovanhemmat =)
- naapurinlapset....
Mikä oikeus näillä uusilla kirjoitti:
perheillä on viettää aikuisten keskenään aikaa ilman lapsia, kun se ei onnistu jokaisella edes normaalissakaan perheessä, tai sitä vähemmin yksinhuoltajaperheessä, jossa yhden vanhemman huilaustauko on hyvin tarpeellinen jaksamisen kannalta.
Miksi siis tehdä lisää lapsia tai etsimällä etsiä miehiä joilla on liuta lapsia, sitten vielä naisen omat ja jopa yhteisiä! Jos ei jaksa heistä huolehtia, niin älytöntä tehdä uusia.
Sitten onkin hyvä alkaa valittamaan ja itkemään itse aiheutettua tilaa!kun ne omat lähtee etävanhemman luokse?? :) miksi sillä lapsen toisella vanhemmalla on yhtään sen enemmän oikeus viettää JOKA vkoloppu ilman lapsia, kun ne tupataan sinne etävanhemmalle?
minun mieheni exä tarvitsee 4 vkon kesäloman ja lapsivapaan, öö,mutta me olemme itsekkäitä jos haluamme tästä 4 vkosta yhden vkolopun vain parisuhteellemme, ja LOMALLE, jossa ladata akkuja työrupeamaa ja arkea varten.
puhutte yksinhuoltajaperheistä, KUKA ON PAKOTTANUT yksinhuoltajuuteen, senkö varjolla että on verissäpäin tapeltu se huoltajuus sitten aletaan tinkaamaan näitä lomia esimerkiksi!!
minä en valita, ihmettelen suuresti kyllä miehen exän lapsivapaiden tarvetta ja rutinaa, lapsi meillä kun on usein kaikesta huolimatta.
silti olemme itsekkäästi hoitaneet liittoamme kahdenkeskisellä ajallakin, mutta syntihän se on!! :)
musta on menty liikaa siihen että YKSINhuoltajuudella on oikeus ties mihin, kuitenkin unohdetaan että hyvin moni etävanhempi kantaa vastuunsa ja tapaa lapsiaan! eikä monella etävanhemmalla ole sen enempää lapsetonta aikaa välttämättä kun sillä exälläkään!!
kyse tuskin ole jaksamisesta, vaan siitä että miksi ihmeessä sen exän vapauden tahdon varjolla, voidaan toisilta riistää hyvällä omalla tunnolla se parisuhteen hoitaminen.
ja missä on yksinhuoltajanaisten kumppaneiden osuus??
entäs jos etäisä väsyy?? se taitaakin sitten olla jo suurempi synti,kun eihän hänellä ole kun se ENTISEN LIITON JÄLKIPOLVI!! - "superäiti"
naapurinlapset.... kirjoitti:
kun ne omat lähtee etävanhemman luokse?? :) miksi sillä lapsen toisella vanhemmalla on yhtään sen enemmän oikeus viettää JOKA vkoloppu ilman lapsia, kun ne tupataan sinne etävanhemmalle?
minun mieheni exä tarvitsee 4 vkon kesäloman ja lapsivapaan, öö,mutta me olemme itsekkäitä jos haluamme tästä 4 vkosta yhden vkolopun vain parisuhteellemme, ja LOMALLE, jossa ladata akkuja työrupeamaa ja arkea varten.
puhutte yksinhuoltajaperheistä, KUKA ON PAKOTTANUT yksinhuoltajuuteen, senkö varjolla että on verissäpäin tapeltu se huoltajuus sitten aletaan tinkaamaan näitä lomia esimerkiksi!!
minä en valita, ihmettelen suuresti kyllä miehen exän lapsivapaiden tarvetta ja rutinaa, lapsi meillä kun on usein kaikesta huolimatta.
silti olemme itsekkäästi hoitaneet liittoamme kahdenkeskisellä ajallakin, mutta syntihän se on!! :)
musta on menty liikaa siihen että YKSINhuoltajuudella on oikeus ties mihin, kuitenkin unohdetaan että hyvin moni etävanhempi kantaa vastuunsa ja tapaa lapsiaan! eikä monella etävanhemmalla ole sen enempää lapsetonta aikaa välttämättä kun sillä exälläkään!!
kyse tuskin ole jaksamisesta, vaan siitä että miksi ihmeessä sen exän vapauden tahdon varjolla, voidaan toisilta riistää hyvällä omalla tunnolla se parisuhteen hoitaminen.
ja missä on yksinhuoltajanaisten kumppaneiden osuus??
entäs jos etäisä väsyy?? se taitaakin sitten olla jo suurempi synti,kun eihän hänellä ole kun se ENTISEN LIITON JÄLKIPOLVI!!Kyllä minä naapureiden lapsia kouluun kuskaan vaikka omia ei olisikaan kyydissä. Mutta siitä huolimatta en tunne olevani superäiti ja ymmärrän parisuhteen hoitamisen tärkeyden. Sen ymmärsin tosin vasta sen jälkeen kun mies löysi uuden onnen.
Tuo että yksinhuoltajaksi "pakotetaan" on kyllä minun kohdalla totta. Mies ei halua lapsia tavata kuin muutaman kerran vuodessa ja mielellään niin, ettei kaikki lapset ole yhtä aikaa hänen luonaan. Olen ehdottanut että ottaisi lapset edes kerran kuukaudessa yöksi tai pariksi, mutta ei kuulemma käy. Kieltämättä olen vähän kateellinen ex:lle hänen vapaista viikonlopuistaan ja yleensäkin vapaa-ajastaan. Hän voi tehdä mitä mieli tekee mutta voinko minä. Ensin pitää järjestää lapsenvahti, maksaa siitä ja ei näillä seuduilla ole kovin paljon innokkaita ihmisiä esim. olemaan yön yli lapsenvahtina. Nyt esim. tarjosin lapsia miehelle pääsiäiseksi koska ovat kaikki juhlapyhät olleet luonani, niin miehen vastaus oli että heillä on muita suunnitelmia (lähtevät Lappiin laskettelemaan). Minä voin vain haaveilla tällaisista lomista ja ehkä ne toteutuu n. 10 vuoden päästä.
- väistämättä
Jo se että kirjoitit tämän jutun antaa selvän merkin siitä, että alkuhuuma on ohi, ja lähtölaskenta alkanut.
Toivottavasti olen väärässä. - neljän äiti ja kahden -puoli
Vastaan alkuperäiselle kun en jaksa kaikkia juttuja lukea.
Minulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä suhteemme alkuaikoina kun muutimme yhteen.Tuntui, että olisi kaivannut kahdenkeskistä aikaa ja meilläkn suunniteltii lasten tapaamiset etävanhempien kanssa niin, että joka toinen viikonloppu olisi kaikki poissa ja joka toinen kotona, MUTTA eihän se niin menny kuten ei teilläkään.
En tiedä missä vaiheessa huomasin, että minua ei enää harmitakkaan, että koskaan ei ole ns. omaa aikaa vaan aina lapsista joku läsnä.Nyt kaikki menevät ja tulevat ja sopivat itse tapaamisensa ja olemisensa, eikä minua purista enää yhtään.Aika auttaa sopeutumaan. Toivottavasti teilläkin. - Olivia_65
Onko teistä kukaan ollut koskaan RAKASTUNUT? Oikein hurjasti ja totaalisesti? Minä nimittäin olen, tähän nykyiseen puolisooni. Ja hän on aivan yhtä rakastunut minuun! Vielä vuoden yhdessä asumisen jälkeen, toisen katse saa polvet tutisemaaan... tässä siis syy miksi se yhteinen aika on niin tärkeää!
Ehkä siksi että rakastan puolisoani niin hurjan paljon, tykkään paljon myös hänen lapsistaan, ja olen iloinen siitä että he viihtyvät meillä! On mukavaa kun kaikki lapset ovat koolla meillä, mutta on myös ihanaa kun joskus saamme olla kahden.
Toivottavasti kaikki täydelliset superäidit ymmärtävät parisuhteen hoitamisen ja yhteisen ajan tärkeyden, ennen kuin on liian myöhäistä.- tuossa sanoin että
jos esim kouluikäiset on jo 13esim tai vanhempiakin mutta kumminkin kouluikäisiä niin minusta ne voi hetkeksi jättää kyllä keskenään jos ruokansa esim osaa ottaa:)
minä jäin joskus 11v veljeni kanssa 2kotia kun vanhemmat johki vkl meni:D ja veljeni oli tuolloin n 16-17 ja hyvin meni viikonloppu kun lapset oltiin ns itsenäistytty vähän.
joskus minuta tuntuu että vanhemmat "vaikeuttaa omaa elämää lasten paapomisella" ei anneta mitään itse tehdä!! esitetään sitä "superäitiä" saan tästä nyt ehkä mielettömät haukut mutta itse yritän lastani jo opettaa omatoimiseksi pienestä pitäen ollen kumminkin myös turvallinen äiti hänelle;D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185181- 472849
Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332802Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302508Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭231909En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101650- 1181647
Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231405- 971397
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli101358