Tämä on vain epilogi, fantasiaa... Kommentteja kaivataan...tiedän että tässä olisi vielä reilusti paranneltavaa, mutta hermoni eivät riitä...jatkoakin ehkä löytyisi...
Sankari?
Pimeys ympäröi kaikkea.
Pimeys ilman muotoja, ilman vätejä, ilman pimeyttä.
Sitä oli kaikkialla ympärillä. Hän yksin oli ainoa valon ja värien lähde mustuudessa.
Hän oli sekaisin - hänen muistikuvansa olivat sekaisin.
- Vaimoni? Sota...minä hävisin. Minun täytyy palata...Minne? Kuka minä olen?
Minun täytyy kertoa hänelle ettei taivasta ole...Kenelle?
Minä - minä en muista mitään. Kaikki mennyttä kadonnutta...
- Se on täysin normaalia, ääni pimeydestä kuiskasi, osa palaa takaisin ja osa häviää ikuisiksi ajoiksi. Tule, jatketaan.
Hän tunnisti äänen heti, se oli täsmälleen samanlainen kuin kaikissa tarinoissa kerrottiin; se oli Wheo, kuolleiden kuljettaja.
Ymmärryksen myötä hänen aivoihinsa iskeytyi palasia muistoista.
- Olenko minä Naten A Khane?
- Kyllä, edesmennyt Naten A Khane. Ääni painotti.
- Edesmennyt? Niin, tietenkin. Minä olen kuollut.
Tuntui kuin olisi kulunut tunteja, kun Naten seurasi ääntä, tässä paikassa missä mikään ei ollut mitään. Lopulta he saapuivat kahden kelmeän violetilta loistavan kaaren luokse.
- Khaen, tässä on toinen ja kolmas portti, Wheo sanoi osoittaen niitä äänellään. Useimmat valitsevat suoraan kolmannen kaaren, ääni jatkoi, mutta he eivät ole sankareita.
- Niin, tiedän kyllä. Joko menen suoraan ylös tai sitten näen kaiken vielä kerran ja saan muistini takaisin.
- Tieto tuottaa tuskaa; näet kuka sinut tappoi. Saatat nähdä myös hiukan tulevaa. Mutta ikinä et voi enää palata, se maailma on vain eläville, eivätkä he voi nähdä sinua Naten. Muista se!
- Valitsen vaikeimman. Haluan tietää! Ja vaikka kärsiä sitten ikuisuuden, mutta minun täytyy tietää!
- Valinta on sinun. Hyvää matkaa!
Wheo tönäisi Natenin sisälle kaareen. Natenin koko ruumis syttyi tuleen; hän tunsi miten se leikeltiin osiin ja sitten koottiin kiduttavan hitaasti.
Hän eli kaiken uudestaan.
Sankari?
Pimeys ympäröi kaikkea.
Pimeys ilman muotoja, ilman vätejä, ilman pimeyttä.
Sitä oli kaikkialla ympärillä. Hän yksin oli ainoa valon ja värien lähde mustuudessa.
Hän oli sekaisin - hänen muistikuvansa olivat sekaisin.
- Vaimoni? Sota...minä hävisin. Minun täytyy palata...Minne? Kuka minä olen?
Minun täytyy kertoa hänelle ettei taivasta ole...Kenelle?
Minä - minä en muista mitään. Kaikki mennyttä kadonnutta...
- Se on täysin normaalia, ääni pimeydestä kuiskasi, osa palaa takaisin ja osa häviää ikuisiksi ajoiksi. Tule, jatketaan.
Hän tunnisti äänen heti, se oli täsmälleen samanlainen kuin kaikissa tarinoissa kerrottiin; se oli Wheo, kuolleiden kuljettaja.
Ymmärryksen myötä hänen aivoihinsa iskeytyi palasia muistoista.
- Olenko minä Naten A Khane?
- Kyllä, edesmennyt Naten A Khane. Ääni painotti.
- Edesmennyt? Niin, tietenkin. Minä olen kuollut.
Tuntui kuin olisi kulunut tunteja, kun Naten seurasi ääntä, tässä paikassa missä mikään ei ollut mitään. Lopulta he saapuivat kahden kelmeän violetilta loistavan kaaren luokse.
- Khaen, tässä on toinen ja kolmas portti, Wheo sanoi osoittaen niitä äänellään. Useimmat valitsevat suoraan kolmannen kaaren, ääni jatkoi, mutta he eivät ole sankareita.
- Niin, tiedän kyllä. Joko menen suoraan ylös tai sitten näen kaiken vielä kerran ja saan muistini takaisin.
- Tieto tuottaa tuskaa; näet kuka sinut tappoi. Saatat nähdä myös hiukan tulevaa. Mutta ikinä et voi enää palata, se maailma on vain eläville, eivätkä he voi nähdä sinua Naten. Muista se!
- Valitsen vaikeimman. Haluan tietää! Ja vaikka kärsiä sitten ikuisuuden, mutta minun täytyy tietää!
- Valinta on sinun. Hyvää matkaa!
Wheo tönäisi Natenin sisälle kaareen. Natenin koko ruumis syttyi tuleen; hän tunsi miten se leikeltiin osiin ja sitten koottiin kiduttavan hitaasti.
Hän eli kaiken uudestaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No se oli lyhyt ja ytimekäs tarinan alku.
Ihan mukavan erilainen ja erilaisuus on aina fantasia kirjallisuudessa plussaa.
Kiitoksia! Erilaisuuten tässä pyritäänkin!
Se oli oikein mielenkiintoinen alku. Jäin miettimään että mitä seuraavaksi tapahtuu :) Pakollinen pilkunnusnus, eli kyseessä oli ilmeisesti prologi. Epilogi päättää tarinan :) Jatkoa kiitos :)
Ei todellakaan tullut edes mieleeni! Tekevälle vahinkoja sattuu (ja varsinkin minulle)... jatkoa on tiedossa, kunhan on aikaa kirjoittaa!
Hyvä fantasian aluks!=)Ei mitään turhii alku sössötyksii.. Mielenkiintoinen ja sellanen kirjan alku, jonka jatkoo todella jää innol oottaan!;) Sulla kaveri on lahjoi..
Tälläiset viestit todella lämmittävät sydänalaani, ja saavat minut uskomaan, että tästä tarinasta voisikin tulla jotain!
Mutta ei kellään olisi mitään moitittàvaa? =)???
..mitään moitittavaa.. Se oli siistiä ja hienoa tekstiä! En ole koskaan nähny vastaavaa..;) Jatka samaan malliin!=)
Kiitoksia nyt vaan! Tää alkaa jo tuntumaan oudolta!? Pitäisköhän itsekin uskoa?
..viitti! Jos tarina on hyvä, niin sit se on kans HYVÄ!=b
yritetään!