Minun ikävässäni ilma on raskasta hengittää. Sydän käpertyy päivä päivältä enemmän ruttuun, kuin pieni rusina. Kurkussa on pala, rintaa puristaa. Mies pyörii ajatuksissani päivin, öin, tulee uniinkin. Ruoka ei maistu, joten heikottaa, tottakai. Ja hyvänolon tunnetta on sitten haettava urheilusta, joka uuvuttaa entistä enemmän. Kierre on valmis, ei ruokaa, ei juomaa,vaan epätoivoista liikuntaa. Päätä särkee, joten buranaa. Nieltyjä kyyneliä, tukahdetuttaja tunteita. Sitten tekstareissa ja meileissä yritän puristaa positiivisuutta väkisin esiin...etten karkottaisi häntä kiukuttelullani.
Ja kun tapaamme, mieli kevenee, ilma on raikasta, puhdasta, tulee terve nälkä. Posket punertuvat, sydän lyö voimalla, hymy on herkässä. Ja poos hetken lähdöllä iskuja palleaan..paha mieli palaa.. ja minä kutistun 5 cm, käpristyn pienen muureni taakse ja vaikea on vilkuttaa perään.
Vaan ei siihen kuole. Eihän?
Ja kun tapaamme, mieli kevenee, ilma on raikasta, puhdasta, tulee terve nälkä. Posket punertuvat, sydän lyö voimalla, hymy on herkässä. Ja poos hetken lähdöllä iskuja palleaan..paha mieli palaa.. ja minä kutistun 5 cm, käpristyn pienen muureni taakse ja vaikea on vilkuttaa perään.
Vaan ei siihen kuole. Eihän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei siihen kuole ei.
Minä en näe häntä enää, en kuule hänestä.. ei mitään. Eikä siihenkään kuole.. toivottavasti.