jonka mä nään että on hän olisi hyvä ihminen mutta epäilys voi tulla mieleen onko sitten hyvä kuitenkaan.
Maailmahan on niin paha paikka, tapahtuu monenlaisia pahoja tekoja, mutta ajattelen sitten näin että se on myös paha ajatus multa jos alan ajattelemaan noin ihmisestä.
Meillä ihmisillä kuitenkin ilmeet vaihtuvat ehkä vähän laidasta laitaan, saatetaan olla kukin toisinaan tylymmän näköisiä jne.
Joskus kuitenkin tuntuu että reagoin jotenkin eri tavalla toisiin ihmisiin.
joillakin kylmempi katse.
Jotkut vaikuttavat vittuilijoilta.
Mutta sitten ajattelen kyllä heti perään mutta hei!! saattaahan hän olla loppujen lopuksi hyvä ihminen.
Kaikki tämä varmasti johtuu siitä että jouduin koulussa pahan henkisen kiusaamisen kohteeksi lukuisia, lukuisia kertoja.
Kun oon ahdasmielisempi tai enemmän hyvin herkkä nuori mies niin se korostui vielä, se kiusaaminen.
Se ei ollut leikkiä, kaukana leikistä muutkin huomasivat sen.
Tuntuu että oon pystynyt aika hyvin jo selättämään tuon menneisyyden vaikeat kokemukset.
Oon kuullut että kiusatut reagoisivat tällä tavalla, että heille voi tulla ihan yhtäkkiä epäluuloja.
Sen pahimman kiusaajan kanssa oon sopinut jutut.
Oon herkkä ja nopea havainnoimaan riidan mahdollisen alkamisen ja menen vaisuksi, masennun enemmän tai vähemmän, voin sanoa hankalasti mutta aina menen PANIIKKIIN.
Tuntuu että menen paniikkiin toisinaan melko helposti jos aletaan puhumaan pahaa jostain ihmisestä.
Minulla vain on niin hirveän kova toive ihmisestä että se olisi vain HYVÄ eikä mitään muuta.
Että jos me ihmiset vain joskus saatetaan turhaakin puhua jostain ihmisestä pahaa kun ei välttämättä sitten olekaan paha.
Luulenpa että loppujen lopuksi se kaikkein suurin syy oli henkiseen kiusaamiseeni se että olen hyvä ihminen.
Ujo, arka ja hiljainen.
Maailmahan on niin paha paikka, tapahtuu monenlaisia pahoja tekoja, mutta ajattelen sitten näin että se on myös paha ajatus multa jos alan ajattelemaan noin ihmisestä.
Meillä ihmisillä kuitenkin ilmeet vaihtuvat ehkä vähän laidasta laitaan, saatetaan olla kukin toisinaan tylymmän näköisiä jne.
Joskus kuitenkin tuntuu että reagoin jotenkin eri tavalla toisiin ihmisiin.
joillakin kylmempi katse.
Jotkut vaikuttavat vittuilijoilta.
Mutta sitten ajattelen kyllä heti perään mutta hei!! saattaahan hän olla loppujen lopuksi hyvä ihminen.
Kaikki tämä varmasti johtuu siitä että jouduin koulussa pahan henkisen kiusaamisen kohteeksi lukuisia, lukuisia kertoja.
Kun oon ahdasmielisempi tai enemmän hyvin herkkä nuori mies niin se korostui vielä, se kiusaaminen.
Se ei ollut leikkiä, kaukana leikistä muutkin huomasivat sen.
Tuntuu että oon pystynyt aika hyvin jo selättämään tuon menneisyyden vaikeat kokemukset.
Oon kuullut että kiusatut reagoisivat tällä tavalla, että heille voi tulla ihan yhtäkkiä epäluuloja.
Sen pahimman kiusaajan kanssa oon sopinut jutut.
Oon herkkä ja nopea havainnoimaan riidan mahdollisen alkamisen ja menen vaisuksi, masennun enemmän tai vähemmän, voin sanoa hankalasti mutta aina menen PANIIKKIIN.
Tuntuu että menen paniikkiin toisinaan melko helposti jos aletaan puhumaan pahaa jostain ihmisestä.
Minulla vain on niin hirveän kova toive ihmisestä että se olisi vain HYVÄ eikä mitään muuta.
Että jos me ihmiset vain joskus saatetaan turhaakin puhua jostain ihmisestä pahaa kun ei välttämättä sitten olekaan paha.
Luulenpa että loppujen lopuksi se kaikkein suurin syy oli henkiseen kiusaamiseeni se että olen hyvä ihminen.
Ujo, arka ja hiljainen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
dellinen.
Ensinnäkin nykynuoriso kiroilee aivan liikaa,tuollaiset kirosanat ovat paljon ikävämpää
kuultavaa ja kielivät käyttäjänsä pahuudesta.En itse pelkää sanoa pahaksi henkilöä,joka on PAHA.Jeesuskin kysyy:"Miksi sanot minua hyväksi,ei kukaan ole HYVÄ,paitsi Isä yksin!".JOS siis Jeesuskin on osin paha,kuinka ennemmin tämä PAHA maailma ihmisineen!
tään on kiinni loppupelissä haluaako muuttua hyväksi vai ei.
Joskus oon kuullut tapauksia joissa paha muuttuu hyväksi.
Tiedän joitain pahoja ihmisiä(yksi melko tuttukin on) ja sääliksi käy heitä.
Ja vielä tuntuvat kait nauttivan siitä kun saavat pelata omaaa peliään.
Kyllä uskallan sanoa pahaksi jotain ihmistä, mutta yleensä pysyttelen hiljaa enkä puhu.
Pois kaukana kaikista ikävyyksistä.
?
tai ei pitäisi sääliä, väärä sana multa.
Heräsi ajatuksia..
Missä menee hyvän ja pahan raja? Onko kiroilu/huono käytös merkki pahasta ihmisestä? Vai voisiko se ollakin: paha olla hyvällä ihmisellä?
Itse uskon että kaikki ihmiset on aivan pohjimmiltaan hyviä. Ja kuten sanoit ulkoisesti ei voi paljoa arvioida onko joku hyvä vai mikä on. Itselläni on (kuulemma) erittäin tyly perusilme vaikka ajattelisin hyviä asioita. Monesti on tultu haukkumaan jo ilmeen perusteella. Se tuntuu pahalta. Minun mielestäni on hyvä juttu ajatella monelta eri kantilta ja miettiä onko kaikki sitä miltä vaikuttaisi olevan.
Olin myös koulukiusatttu, aika oli hyvin raskasta. Minäkin olin hyvin ujo, arka ja herkkä ja hiljainen. Nyt koen vahvistuneeni/kasvaneeni niin paljon että aikaisemmin mainitsemistani ominaisuuksista herkkyys ja jossain määrin ujous ovat jäljellä. Hiljaisuus ei ole ollut koskaan todellinen luonteenpiirteeni, vaikka ei paha asia olekkaan. Mutta en usko että tämä ns uhrina oleminen olisi tehnyt minusta hyvää. Uskon että hyvä on joka ihmisen sisäinen olemus, jotkut vaan eivät vielä löydä sitä, eivätkä välttämättä edes etsi sitä.
On hienoa että olet voinut selvittää asiat pahimman kiusaajan kanssa. Se helpottaa asian käsittelyä ja anteeksiantoa.
Olen samaa mieltä pahan puhuminen toisesta seläntakana ei ole millään lailla tarpeellista, edes suotavaa. Mutta usein joku puhuu pahaa toisesta, koska itsellä paha olla. Ei siksi että olisi paha. Toisessa ihmisessä voi esimekiksi nähdä niitä huonoja piirteitä, joita ei omassa itsessään halua nähdä. Olemme toistemme peilejä.
Voihan olla että joskus toisen ihmisen aiheuttama paha olo/teko voi olla "uhrilleen" kuin lottovoitto ja aloittaa hyvän muutoksen. Nämä ovat niin monipiippuisia juttuja.
Ehkä olisi hyvä keskittyä enemmän itseensä. Kun emmehän voi tosiaan muuttaa toisia, jos toinen ei itse sitä halua. Voimme vain yrittää auttaa. Senkin teemme paremmin silloin kun itsellä on hyvä olla.
Ja kyllä se niin on että maailman hyvin asia on rakkaus. :-)
Olet oikealla tiellä, jos nyt näin voisi sanoa, kun ajattelet kaikista ihmisistä hyvää, ennenkuin ihminen antaa aihetta ajatella muuta. Meissä kaikissahan on hyvää ja pahaa, näin itse ajattelen. Meistä myös säteilee se energia mikä on milloinkin voitolla.Jotkut ihmiset ovat lähes aina positiivisen ja hyvän säteilyn vaikutuksessa, siksi heihin on helppo olla yhteydessä ja heidän seurassaan voi olla oma itsensä. Joillakin on luotuna sellainen muuri, joka on esteenä, jotta heidän herkkyytensä ei tulisi ilmi. Monet tekevät sen itselleen lähes tiedostamattaan, alitajuisesti, itseään suojellakseen. Tällaiset ihmiset voivat vaikuttaa tylyiltä ja kovilta. Ja onhan meillä kaikilla ainakin joskus ne pahat ja huonot päivät, jolloin emme käyttäydy niin kuin tavallisesti käyttäydymme. Jos ei tunne ihmistä, saa tällaisen päivän mielialan perusteella tästä henkilöstä väärän kuvan. Itse ajattelen, että ensivaikutelma monestakin ihmisestä on ollut vääränlainen. Useat ns. vaikeat persoonat paljastuvat pitemmän päälle tosiystäviksi ja monet sellaiset mukavantuntuiset paljastuvat heikoiksi tai säälimättömiksi.
Oma reagointinikin kulloiseen tilanteeseen ja siinä oleviin henkilöihin vaikuttaa myös heidän tapaansa tulla juttuun minun kanssani. Eli olen kokoajan vuorovaikutuksessa ja siinä on minulla ja käyttäytymiselläni ihan yhtä suuri merkitys kuin sillä toisella henkilöllä. Oma mielialani vaikuttaa paljonkin, miten minuun suhtaudutaan. Tavoitteeni on olla oma itseni juuri sellaisena kuin olen ja antaa toisten joko hyväksyä minut tai olla hyväksymättä. Tämä tavoitteeni on tuonut minulle mielenrauhan.
Olisko solarplexus hieman liian "avonainen"? Siis ottaa kaikki värähtelyt vastaan, mikä on tosi raskasta. Sitä voisi mielikuvilla yrittää sulkea. Samoin kannattaa mietiskellä oman auran puhdistamista, on raskasta kantaa mukanaan kaikkea mikä on auraan tarttunnut, se on kuin raskas laahus. Shepherd Hoodwin (Los Angelesista) kanavoi Michael-entiteettiä ja ainakin minä saan Shepherdiltä kuukausittain michael-kanavoinnin. Tässä viimeisessä selitettiin auranpuhdistusasioita pitkästi, henkimaailmassakin tiedetään että elämme vaikeita ja mullistavia aikoja.
Shepherd Woodwin, sillä kävinpä lukemassa niistä vähän faktaa.
En ole tuntenut noita nimiä luulisin kunnes nyt kuulin.
Kiitos infosta.
Tuo yksi juttu pitää paikkaansa, aika herkkä oon uusille asioille tai yllättäville käänteille/kysymyksille.
Menen herkästi lukkoon/paniikkiin tai yritän ikäänkuin paeta tilannetta joskus.
Mutta se voi olla kait perinnöllistäkin.
Tuo kiusaamisjuttu ei vaivaa enää läheskään niin paljoa kuin about 3-4vuotta sitten.
Joten tuo auranpuhdistus ei ole niin iso ongelma.
Loppujen lopuksi, kaikista maailman pahoista asioista huolimatta pystyn elämään aika tasapainoista/levollista elämää.
Tähän vaikuttaa eniten usko jeesukseen ja jumalaan.
Suosittelen.(:
Olen tätä samaa pohtinut, koska minullakin on tapana katsella ihmisiä ja usein mietin millaisia he ovat. Yleensä pyrin suhtautumaan kaikkiin melko samanlaisesti, mutta jos alkaa vaikuttaa että joku tietty ihminen suorastaan halveksii ihmisiä ympärillään näyttäen nyrpeältä, naureskellen tai olemalla kuin toista ei olisi olemassakaan, on vaikea uskoa pelkkää hyvää. Puhumattakaan sitten siitä, että tämä ihminen tekee jotain mitä halveksin kovasti, kuten sortaa heikompiaan.
Minuakin kiusattiin pienenä, ja sen takia muutin kovin erilaiseksi siitä mitä oikeasti olin. Ja se vaikuttaa elämääni vieläkin, kylläkin olen vielä kovin nuori joten voi olla että asioiden taakse jättäminen vaatii vielä paljon aikaa. Kiusattuna oleminen sai minusta hiljaisen, epäluuloisen ja sellaisen joka halusia aina miellyttää, jottei joku saisi lisää aihetta olla ilkeä.
Mutta sitten jossain vaiheessa muutuin vain mahdollisimman pois luotaan työntäväksi, sellaiseksi jota kukaan ei varmana lähestyisi. Olin juuri sellainen, jonka perusilme on hapan ja joka vaikuttaa kovin kylmältä ja tunteettomalta. Nyt olen kuitenkin avautunut hieman ja antanut todellisen luonteeni näkyä. Silti joskus vetäydyn kuoren suojiin, on niin helppoa esittää ettei välitä muista pätkääkään.
Aina kun menee huonosti, muutun siksi henkilöksi jonka kanssa en haluaisi itse olla. Mutta onko hyviä ja pahoja ihmisiä...? Tuntuu usein että on enemmänkin pahaa oloa joka saa aikaan pahalta vaikuttavia ihmisiä kuten joku kirjoitti. Kiusaajanikin kostivat pahan olonsa minulle.
On hienoa jos pystyy uskomaan kaikista hyvää, mutta sellaista ihmistä käytetään herkästi hyväksi itsekkäin perustein. Eli niin hieno kuin sinun Juha82 ajattelimallisi onkin, ole varovainen. :)