Päivä on ollut tosi mukava, mutta ilta lähestyy ja olen lähdössä kaupungilta kotiin. Päivä olisi ollut täydellinen, jos olisin vain mennyt suoraa tietä kotiin ja päätinkin että menen. Mutta vaistomaisesti jalkani ylittivät kadun karkkikaupan suuntaan. Ei tehnyt mieli edes karkkia, öklötti kun ajattelikaan. Mutta karkista on muodostunut sellainen pakkomielle, että sitä ostaa vaikka ei tekisi mielikään. Luulisi, että ostaisi edes vähemmän, mutta ei... saman verran sitä lähti mukaan.
Että inhoan itseäni, kuinka ääliö olen!
Tarjoaako mikään laitos apua ihmisille, joille karkista on tullut huumetta? Kyse ei ole vain bulimiasta, olen pienestä asti syönyt hirveästi karkkia.
Että inhoan itseäni, kuinka ääliö olen!
Tarjoaako mikään laitos apua ihmisille, joille karkista on tullut huumetta? Kyse ei ole vain bulimiasta, olen pienestä asti syönyt hirveästi karkkia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on opittua ja sokeri hyvin koukuttavaa. Makean himosta pääsee eroon samalla lailla kuin muistakin koukuttavista asioista. Vähennä sokerin määrää hiljalleen ja KAS! Enää ei teekkään mieli makeaa.
Vaihda light-nameihin jossa ei ole paljoa tai ollenkaan sokeria
,että söisi joka toinen päivä mielihalujensa mukaan 50-200g karkkia..sitten joka kolmas päivä, sitten kahdesti viikossa? Ja sitten joskus ikuisuuksien päästä kerran viikossa..
Tällä hetkellä syön 5-7päivänä viikossa karkkia, yleensä kuudesti viikossa.
Light-karkeilla voisi opetella korvaamaan pikkuhiljaa suuremman osan karkeista. Etenkin sokerittomista salmiakeista löytyy hyviä, mutta niiden sokerittomien viinikumejen..nallejen,kolapullojen yms. päälle en oikeen ymmärrä.
Mulla on sama juttu... makeeta... varsinkin suklaata ja jätskiä voi mennä kilon verran kerralla. Vaikka olen kärsinyt jonkinmoisesta syömishäiriöstä jo vuosia niin vasta nyt 26 vuotiaani olen alkanut ajoittain oksentamaan vaihtelemalla menestyksellä... kauheeta miltä toikin lause kuulosti. Menestykseltä... niinpä. En tiedä.. niin yksinäinen ole kaikkien näiden onnellisten näköisten ihmisten ympärillä. Mun parhaat kaverit on oma sohva ja kaikki herkut, jotka vedän kerralla. Herään öisin kuin unissakävelemään ja kokkamaan kaapit tyhjiksi. Eipä ole kuin noloa kun olen kavereiden luona yötä.. eipä ole heidänkään ruokansa turvansa tältä sairaalta tyypiltä. kumpa voisin olla normaali ja onnellinen. Anteeks, nyt ajaduin ihan väärille urille. Siis ite otin just suuren suuren askeleen johonkin suuntaan: aloitin hypnoterapian (suggestioterapia), jonka avulla koitan päästä näistä herkkujen osteluista eroon ja sitä myötä muistakin paskoista jutuista elämässäni.
Niin piti sanomani noista sokerittomista karkeista... kannattaa olla niiden liikakäytön kanssa varovainen... mua ne ainakin turvottaa niiiiiin saakelisti... ja pieruttaa. lentäistki paska, mutta kaikki kaasu kerääntyy elimistöön ja suussa maistuu esanssi vielä seuraavanakin päivänä. Mutta eipä niitä ole tarkoituskaan syödä kahta pussia... saatika sitten enemmän... kerralla. Ei edes yhtä askia tai pussia (ainakin mun kroppa tekee heti tenkkapoon).
Mutta toivon voimia kaikille .. menen nyt taas makaamaan tohon sohvalle ja koitan miettiä jotain mikä veisi ajatukset tämänpäiväisistä mätöistä ja vessareissusta pois. Suklaat, popparit, keksit ja suklaat meni hetkessä... ja vaikka koitin saada kaiken ulos, niin voimat loppu kesken ja epätoivon kyyneleet pakotti mut lopettaan. Sitä ku on pohjalla niin sitä on pohjalla... itsetuhoiset ajatukset on liian usein mun mielessä. kuinka kauan ja kuinka paljon ihmisen pitää kantaa. Mutta toivon, että avun etsiminen koituu mun pelastukseksi. halit