Rauhoittavatsingaalit

hävettää tunnustaa etten ole sitä lukenut. Luennolla kuten muskettisopuli olen kyllä sitten kuunnellut, samoin sen artikkeleja on ollut koiralehdissä joita minulle tulee.

piti opettaa ettei ulos mennä hänen ehdollaan, saatiin rauhoittumaan, kääntyi siihen että rupesi käyttämään rauhoittaviasingaaleita.

Ulos mennessä venyttelee itseään ja haukottelee ja pidemmän kaavan mukaan.

n.sorsa kirjoitti:

piti opettaa ettei ulos mennä hänen ehdollaan, saatiin rauhoittumaan, kääntyi siihen että rupesi käyttämään rauhoittaviasingaaleita.

Ulos mennessä venyttelee itseään ja haukottelee ja pidemmän kaavan mukaan.

Lue lisää

Pikkulikankin haukotteluharrastus alkoi, että käänsin sille selkäni ja menin sohvalle tai tietokoneen eteen kun se remelsi pitkin kämppää kun tiesi pääsevänsä lenkille. :) Nyt sillä on laaja repertuaari erilaisia haukotuksia, ja vuosi vuodelta niitä tulee lisää, kuten muitakin äännähdyksiä.

umalehtinen kirjoitti:

hävettää tunnustaa etten ole sitä lukenut. Luennolla kuten muskettisopuli olen kyllä sitten kuunnellut, samoin sen artikkeleja on ollut koiralehdissä joita minulle tulee.

jostain kaapinperältä ja luetaan se pääsiäisen aikana, niin voidaan edes sanoa, että ollaan luettu se! :D

Ursa kirjoitti:

jostain kaapinperältä ja luetaan se pääsiäisen aikana, niin voidaan edes sanoa, että ollaan luettu se! :D

luetaan pääsiäisenä;)) Ei tarvitse sitten sinunkaan syödä niitä Jussin eväitä ja palella. Otetaan lungisti ja jos kumppanimme hermostuvat lähetetään rauhoittavia signaaleja;))) Kyllä se meiltä käy.

umalehtinen kirjoitti:

luetaan pääsiäisenä;)) Ei tarvitse sitten sinunkaan syödä niitä Jussin eväitä ja palella. Otetaan lungisti ja jos kumppanimme hermostuvat lähetetään rauhoittavia signaaleja;))) Kyllä se meiltä käy.

Lue lisää

ne huomiotta. :)) Käännetään pää pois ja nuoleskellaan huulia ja mitähän muuta siinä olikaan. Ai niin, ja haukotellaan oikein leveästi kun meitä puhutellaan! Kyllä ne siitä rauhottuu. ;)

mutta on kiva jos tuntee koiruliensa käytäytymistä, ei koskaan tiedä mitä yllätyksiä tapahtuu ja ihmetellään koiran outoa käyttäytymistä.

Ja opiskelu on mukavaa yleinsäkkin jos itse tykkää aiheesta, pakkopulla vaikka koulussa jostakin aineissa oli kamalaa mielestäni ja näkyi kyllä numeroissakin.

n.sorsa kirjoitti:

mutta on kiva jos tuntee koiruliensa käytäytymistä, ei koskaan tiedä mitä yllätyksiä tapahtuu ja ihmetellään koiran outoa käyttäytymistä.

Ja opiskelu on mukavaa yleinsäkkin jos itse tykkää aiheesta, pakkopulla vaikka koulussa jostakin aineissa oli kamalaa mielestäni ja näkyi kyllä numeroissakin.

Lue lisää

oikein kirjoitus maistunnut. Koira kun ei tykkää kaikksita harjoituksistta niin olen mietinnyt että ne on sille niinkuin oikein kirjoitus oli mulle ettei pilkut osu kohilleen.

mutta mulla on aina ollut noita rauhallisia rotuja...mikä tarkoittaa että toiset yksilöt rakastaa rauhaa yli kaiken.Sitten siihen tulee häsläävä nuori koira joka ei luovuta vaan käy uudestaan ja uudestaan kiinni,tai kuten nyt,uros joka rasittavasti hyppii selkään vaikka juoksusta on ikuisuus...kyllä silloin narttu selättää ja aika nopsaan,ilman mitään suurta haloota asiasta tehden ja poistuen sen jälkeen paikalta.Entäs minä sitten...t.doggin kanssa oli kyse sekunttien murto-osista jolloin olisi käynnyt kiinni,melkein mun kokoinen koira...ja kävikin,siitä muistona tikattu käsivarsi,seuraavaa kertaa en sille koiralle antanut aikaa hyökätä.

davalyan kirjoitti:

mutta mulla on aina ollut noita rauhallisia rotuja...mikä tarkoittaa että toiset yksilöt rakastaa rauhaa yli kaiken.Sitten siihen tulee häsläävä nuori koira joka ei luovuta vaan käy uudestaan ja uudestaan kiinni,tai kuten nyt,uros joka rasittavasti hyppii selkään vaikka juoksusta on ikuisuus...kyllä silloin narttu selättää ja aika nopsaan,ilman mitään suurta haloota asiasta tehden ja poistuen sen jälkeen paikalta.Entäs minä sitten...t.doggin kanssa oli kyse sekunttien murto-osista jolloin olisi käynnyt kiinni,melkein mun kokoinen koira...ja kävikin,siitä muistona tikattu käsivarsi,seuraavaa kertaa en sille koiralle antanut aikaa hyökätä.

Lue lisää

Rauhallisista en tiedä,varsinkaan omistani,kun ne ei ole vissiin kaikki peiliin katsoneet ja rotumääritelmää lukeneet :=)))),mutta luupäitä löytyy.
Mutta ei meillä selätetä,koiratkaan keskenään,ehkä ne sitten vaan hanskaa noi hommat enemmän noilla rauhoittavilla eleillä.
Tosin minä niitä mahdollisimman paljon kannustan käyttämäänkin,ihan senkin takia,että kun meillä toi porukka on koostunut myös ja tälläkin hetkellä niin hirmu erikokoisista,niin turvallisinta on,että ne tosiaan klaaraisi keskenään mahdollisimman rauhoittavin elein.
Varsinkin kun on puupäitä,niin voipi tulla muuten tilanne,että tulee kähinä,eikä anneta periksi.Siinä sitten tietää,miten käy,jos erot liikkuu useissa kymmenissä kiloissa :/

Se,että tulee tilanne,siis esim. ihmiselle yllättäen,ettei ole paljon vaihoehtoja,kun puolustaa itseään,onkin hieman eri asia.Ja siinä ei välttämättä paljon ole vaihtoehtoja,tosiaan.

Muussa tapauksissa en siis kannata selättämisiä,saati itse harrasta.Enkä halua,että niin tekisi omat mopetkaan.
Niin ja meiltä löytyy 7 kiloa sen lajin auktoriteettiä talosta,minkä kanssa on tosiaan tullut opittua,että voimaa ei tarvita pätkääkään,edes niitten kovimpien "kundien" kanssa.
Tosta olenkin yrittänyt paljon oppia,ja toivottavasti jotain olenkin :O)

Mutta tuskinpa koskaan on mahdollista päästä siihen,miten erittäin hyvän ja taitavasti koirankieltä käyttävä koira toimii,siis mielettömän taitavasti.

Kun jo ollaan eri lajia,niin sekin jo estää niin paljon kommunikointia.Mutta aina voi yrittää edes oppia :O)

molossi kirjoitti:

Rauhallisista en tiedä,varsinkaan omistani,kun ne ei ole vissiin kaikki peiliin katsoneet ja rotumääritelmää lukeneet :=)))),mutta luupäitä löytyy.
Mutta ei meillä selätetä,koiratkaan keskenään,ehkä ne sitten vaan hanskaa noi hommat enemmän noilla rauhoittavilla eleillä.
Tosin minä niitä mahdollisimman paljon kannustan käyttämäänkin,ihan senkin takia,että kun meillä toi porukka on koostunut myös ja tälläkin hetkellä niin hirmu erikokoisista,niin turvallisinta on,että ne tosiaan klaaraisi keskenään mahdollisimman rauhoittavin elein.
Varsinkin kun on puupäitä,niin voipi tulla muuten tilanne,että tulee kähinä,eikä anneta periksi.Siinä sitten tietää,miten käy,jos erot liikkuu useissa kymmenissä kiloissa :/

Se,että tulee tilanne,siis esim. ihmiselle yllättäen,ettei ole paljon vaihoehtoja,kun puolustaa itseään,onkin hieman eri asia.Ja siinä ei välttämättä paljon ole vaihtoehtoja,tosiaan.

Muussa tapauksissa en siis kannata selättämisiä,saati itse harrasta.Enkä halua,että niin tekisi omat mopetkaan.
Niin ja meiltä löytyy 7 kiloa sen lajin auktoriteettiä talosta,minkä kanssa on tosiaan tullut opittua,että voimaa ei tarvita pätkääkään,edes niitten kovimpien "kundien" kanssa.
Tosta olenkin yrittänyt paljon oppia,ja toivottavasti jotain olenkin :O)

Mutta tuskinpa koskaan on mahdollista päästä siihen,miten erittäin hyvän ja taitavasti koirankieltä käyttävä koira toimii,siis mielettömän taitavasti.

Kun jo ollaan eri lajia,niin sekin jo estää niin paljon kommunikointia.Mutta aina voi yrittää edes oppia :O)

Lue lisää

vanhimman nartun elekielessä olisi vikaa,eihän sen ole ikinä tarvinnut ojentaa noita nuorempia narttujakaan,jotka oli sentään jo nuoria aikuisia meille tullessaan,koirat ei koskaan myöskään tappele yhtään mistään.Ainoa mikä tunteita kuumentaa nytkin on siis max.Minä voin miljoona kertaa tehdä selväksi ettei tunnista toiseen hypitä vähän väliä toisten selkään,mutta aivot tolla on edelleen juoksuista narikassa.ja se ei silloin ole uskon paikka...kyllähän se tietää muttei malta =)
Ekalla kerralla doggi puri mua kun istuin silloisen miehen viereen sohvalle,istuin kai sitten liian lähelle???Kun samantien se hyökkäsi lattialta omalta paikaltaan ja kävi käteen kiinni ja meni itse siihen sohvalle,tarkalleen ottaen ukon syliin...kunnes lensi alas ja äkkiä,piti lähteä paikkuulle nääs.Toisella kerralla päästin sen ovesta sisään ja lähdin menemään muistaakseni keittiöön päin...ensin vaan se hyppäsi mun selkään takaapäin,ei kai puremisaikeissa?kielsin ja silloin leikistä tuli totta,mutta tällä kertaa ehdin ekana.Sen jälkeen meni varmana kuukausi,ettei se koittanut mitään mun kanssa,mutta itsevarmuus ei siitä ainakaan kärsinyt =)Myöhemmin se koitti vielä kerran... kun komensin sitä istumaan että annan ruoan sitten,silloin se olisikin tullut suoraan naamalle jos olisi päässyt.Hyvä koira siitä tuli,uusi omistaja kävi meillä sitä kahden viikon ajan joka päivä hoitamassa ja siihen tutustelemassa ennen kuin annoin sen pysyvästi matkaan.Toisella suht samanikäisellähän oli sitten sama ongelma,mutta se olikin sitten sairas ja lopetettiin.

davalyan kirjoitti:

vanhimman nartun elekielessä olisi vikaa,eihän sen ole ikinä tarvinnut ojentaa noita nuorempia narttujakaan,jotka oli sentään jo nuoria aikuisia meille tullessaan,koirat ei koskaan myöskään tappele yhtään mistään.Ainoa mikä tunteita kuumentaa nytkin on siis max.Minä voin miljoona kertaa tehdä selväksi ettei tunnista toiseen hypitä vähän väliä toisten selkään,mutta aivot tolla on edelleen juoksuista narikassa.ja se ei silloin ole uskon paikka...kyllähän se tietää muttei malta =)
Ekalla kerralla doggi puri mua kun istuin silloisen miehen viereen sohvalle,istuin kai sitten liian lähelle???Kun samantien se hyökkäsi lattialta omalta paikaltaan ja kävi käteen kiinni ja meni itse siihen sohvalle,tarkalleen ottaen ukon syliin...kunnes lensi alas ja äkkiä,piti lähteä paikkuulle nääs.Toisella kerralla päästin sen ovesta sisään ja lähdin menemään muistaakseni keittiöön päin...ensin vaan se hyppäsi mun selkään takaapäin,ei kai puremisaikeissa?kielsin ja silloin leikistä tuli totta,mutta tällä kertaa ehdin ekana.Sen jälkeen meni varmana kuukausi,ettei se koittanut mitään mun kanssa,mutta itsevarmuus ei siitä ainakaan kärsinyt =)Myöhemmin se koitti vielä kerran... kun komensin sitä istumaan että annan ruoan sitten,silloin se olisikin tullut suoraan naamalle jos olisi päässyt.Hyvä koira siitä tuli,uusi omistaja kävi meillä sitä kahden viikon ajan joka päivä hoitamassa ja siihen tutustelemassa ennen kuin annoin sen pysyvästi matkaan.Toisella suht samanikäisellähän oli sitten sama ongelma,mutta se olikin sitten sairas ja lopetettiin.

Lue lisää

ihmiset ei kertakaikkiaan, ei osaa koiriaan kouluttaa tai koulutetaan väärin vapaasta kasvatuksesta puhumattakaan.

Meilä ei ole vielä ikinä ruokaa varasteltu pöydiltä.

Surutta voi yönkin yli pöydällä ruoka sulaa ja aamulla samassa paikassa.

Hieontaa ulkona kukkoilu muile uroksille / vartiovietti.

Kaupungilla ei ilmene vartioviettiä eikä näyttelyissä, kun ei myöskään monella muullakaan koiralla, mutta ulkoilessa.

n.sorsa kirjoitti:

ihmiset ei kertakaikkiaan, ei osaa koiriaan kouluttaa tai koulutetaan väärin vapaasta kasvatuksesta puhumattakaan.

Meilä ei ole vielä ikinä ruokaa varasteltu pöydiltä.

Surutta voi yönkin yli pöydällä ruoka sulaa ja aamulla samassa paikassa.

Hieontaa ulkona kukkoilu muile uroksille / vartiovietti.

Kaupungilla ei ilmene vartioviettiä eikä näyttelyissä, kun ei myöskään monella muullakaan koiralla, mutta ulkoilessa.

Lue lisää

ole ollut kunnon tapakasvatusta tai niitä ei ole totutettu hoitoon.Afgaanit oli alkuun aika vaikeita,sillä ne oli kilttejä mutta ei tottuneita joitoon.Narttu antoi kammata vaikka vinkui ja vikisi mutta uros...sen kanssa lähdettiin siitä että turkki vetäistiin lyhyeksi ja siitä alettiin sitten totuttamaan ettei harjaus satu.Nämä onnekkaathan tekivät yhden eloon jääneen pojan,pikkuapina afgaani oli aika ihana vauva,mutta se luonne ;))))Kun sitä aloin kampaamaan jo kolmiviikkoisesta lähtien joka päivä ihan pienellä kammalla totutuksen vuoksi niin tasainen pieni singerin murina kuului koko ajan,jessus että se jaksoi murista ja minä vaan kampasin.Luovutin sen vasta 10 viikkoisena uuteen kotiin,silloin ei enää murissut ja se on kyllä omistajansa mukaan ollut todella helppo hoidettava vaikka afgaaneille noita kivuliaita juttuja sattuu,esim ulkona äkkiä joku risu tai käpy menee niin sotkuun turkkiin ettei uskoisikaan ja irrottaminen sattuu takuulla,saksia kun ei aina viitsi käyttää..

davalyan kirjoitti:

ole ollut kunnon tapakasvatusta tai niitä ei ole totutettu hoitoon.Afgaanit oli alkuun aika vaikeita,sillä ne oli kilttejä mutta ei tottuneita joitoon.Narttu antoi kammata vaikka vinkui ja vikisi mutta uros...sen kanssa lähdettiin siitä että turkki vetäistiin lyhyeksi ja siitä alettiin sitten totuttamaan ettei harjaus satu.Nämä onnekkaathan tekivät yhden eloon jääneen pojan,pikkuapina afgaani oli aika ihana vauva,mutta se luonne ;))))Kun sitä aloin kampaamaan jo kolmiviikkoisesta lähtien joka päivä ihan pienellä kammalla totutuksen vuoksi niin tasainen pieni singerin murina kuului koko ajan,jessus että se jaksoi murista ja minä vaan kampasin.Luovutin sen vasta 10 viikkoisena uuteen kotiin,silloin ei enää murissut ja se on kyllä omistajansa mukaan ollut todella helppo hoidettava vaikka afgaaneille noita kivuliaita juttuja sattuu,esim ulkona äkkiä joku risu tai käpy menee niin sotkuun turkkiin ettei uskoisikaan ja irrottaminen sattuu takuulla,saksia kun ei aina viitsi käyttää..

Lue lisää

itse ulkoilutin erään cocceria.

Ei siinä mitään touhukas ja karvainen rotu, turkkiin tartuu kaikkea kivaa.
Takiaisia kymenisen kappaletta turkissa ulkoilun jäljiltä, koira omistajalle kotia ja nopea katoamistemppu, pientä huutoa tuli perään.

Kyllä karvattomat rodut on helppoja ei tarvii harjata turkkia.

n.sorsa kirjoitti:

itse ulkoilutin erään cocceria.

Ei siinä mitään touhukas ja karvainen rotu, turkkiin tartuu kaikkea kivaa.
Takiaisia kymenisen kappaletta turkissa ulkoilun jäljiltä, koira omistajalle kotia ja nopea katoamistemppu, pientä huutoa tuli perään.

Kyllä karvattomat rodut on helppoja ei tarvii harjata turkkia.

Lue lisää

mutta riippuu myös turkin laadusta,tuollaiset silkkiturkit kuten cockerilla,afgaanilla ym,kerää kaikki roskat,ainoastaan ruusun oksat on tarttuneet noihin choweihin,niillä on aika karkea toi peitinkarva.