Päästäkseen vapaaksi samsarasta, jälleensyntymän kiertokulusta, sielun on sisäistettävä totuus itsestään. Hänhän on erottamaton osa Jumaluutta.
Sama asia voidaan ilmaista toisinkin; sielun on ymmärrettävä, ettei hän tahdo elää kaukana Jumalasta, että vain Jumala tekee kaikesta elämisen arvoista.
Heittämällä karmansa eli oman kohtalonsa ohjakset pois sielu voi kääntyä yksilökeskeisyydestä Kokonaisuuteen.
Sielu ei tarvitsisi maallista olemassaoloa, ellei hän haluaisi nauttia maallisista asioista. Karma kumpuaa siis nautinnonhalusta.
Eräät shaiviitit yrittävät päästä eroon karmastaan luopumalla kaikista nautinnoista. He harjoittavat ankaraa itsekuria, johon kuuluu joskus itsekidutustakin. Tiedetään joogeja, jotka ovat meditoineet itsensä niin syvään transsiin, etteivät ole heränneet siitä vuosikausiin.
Paljon suositumpi tapa kohti vapautusta on bhakti. Sen ideana on, että voidakseen todella luopua maallisista iloista tilalle sielun on saatava tilalle jotain paljon houkuttelevampaa. Maallinen kiintymys vaihtuu hengelliseen rakkauteen.
Bhakti voidaan suomentaa rakastavaksi palvelemiseksi tai jumaloinniksi. Bhaktin kohteena on joku Jumalan muodoista. Bhaktia harjoittavaa henkilöä kutsutaan bhaktaksi.
Esimerkiksi Krishna-bhaktalle Krishna on läheinen kuin paras ystävä, puoliso, rakastaja tai oma lapsi, ja rukoukset sen mukaisia. Bhakta voi elää päällisin puolin tavallista elämää, mutta hän antaa tekojensa olla uhreja Krishnalle. Tällä tavalla hän ei kerää niistä karmaa omaan pussiinsa vaan lahjoittaa kaiken Jumalalle, ja luottaa siihen, että Jumala pitää hänestä parempaa huolta kuin mihin hän pystyisi itse.
Mitä enemmän bhaktiin uppoutuu, sitä suuremmaksi rakkaus Jumalaan kasvaa. Lopulta Jumala on aina bhaktan mielessä ja bhakta on jatkuvasti tyytyväinen riippumatta siitä, mitä hänelle tapahtuu. Hän näkee Jumalan kaikissa eliöissä, kaikki eliöt Jumalan osina ja kohtelee kaikkia sen mukaisesti. Olotila on niin miellyttävä, että bhaktasta alkaa tuntua samantekevältä, onko hänen synnyttävä uudelleen vaiko ei, kunhan euforinen rakkaussuhde Jumalan kanssa pysyy ennallaan.
Mutta ei haittaa, vaikkei bhakta onnistuisikaan pääsemään ihan noin hurskaaseen olotilaan. Bhakti nimittäin varmistaa harjoittajalleen ainakin onnellisen seuraavan elämän ja uusia tilaisuuksia päästä lähemmäs Jumalaa.
Sama asia voidaan ilmaista toisinkin; sielun on ymmärrettävä, ettei hän tahdo elää kaukana Jumalasta, että vain Jumala tekee kaikesta elämisen arvoista.
Heittämällä karmansa eli oman kohtalonsa ohjakset pois sielu voi kääntyä yksilökeskeisyydestä Kokonaisuuteen.
Sielu ei tarvitsisi maallista olemassaoloa, ellei hän haluaisi nauttia maallisista asioista. Karma kumpuaa siis nautinnonhalusta.
Eräät shaiviitit yrittävät päästä eroon karmastaan luopumalla kaikista nautinnoista. He harjoittavat ankaraa itsekuria, johon kuuluu joskus itsekidutustakin. Tiedetään joogeja, jotka ovat meditoineet itsensä niin syvään transsiin, etteivät ole heränneet siitä vuosikausiin.
Paljon suositumpi tapa kohti vapautusta on bhakti. Sen ideana on, että voidakseen todella luopua maallisista iloista tilalle sielun on saatava tilalle jotain paljon houkuttelevampaa. Maallinen kiintymys vaihtuu hengelliseen rakkauteen.
Bhakti voidaan suomentaa rakastavaksi palvelemiseksi tai jumaloinniksi. Bhaktin kohteena on joku Jumalan muodoista. Bhaktia harjoittavaa henkilöä kutsutaan bhaktaksi.
Esimerkiksi Krishna-bhaktalle Krishna on läheinen kuin paras ystävä, puoliso, rakastaja tai oma lapsi, ja rukoukset sen mukaisia. Bhakta voi elää päällisin puolin tavallista elämää, mutta hän antaa tekojensa olla uhreja Krishnalle. Tällä tavalla hän ei kerää niistä karmaa omaan pussiinsa vaan lahjoittaa kaiken Jumalalle, ja luottaa siihen, että Jumala pitää hänestä parempaa huolta kuin mihin hän pystyisi itse.
Mitä enemmän bhaktiin uppoutuu, sitä suuremmaksi rakkaus Jumalaan kasvaa. Lopulta Jumala on aina bhaktan mielessä ja bhakta on jatkuvasti tyytyväinen riippumatta siitä, mitä hänelle tapahtuu. Hän näkee Jumalan kaikissa eliöissä, kaikki eliöt Jumalan osina ja kohtelee kaikkia sen mukaisesti. Olotila on niin miellyttävä, että bhaktasta alkaa tuntua samantekevältä, onko hänen synnyttävä uudelleen vaiko ei, kunhan euforinen rakkaussuhde Jumalan kanssa pysyy ennallaan.
Mutta ei haittaa, vaikkei bhakta onnistuisikaan pääsemään ihan noin hurskaaseen olotilaan. Bhakti nimittäin varmistaa harjoittajalleen ainakin onnellisen seuraavan elämän ja uusia tilaisuuksia päästä lähemmäs Jumalaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.