kaivelu kaikkein tärkeintä?
Aika usein täällä törmää siihen ajatukseen että kaikkein tärkeintä on se että jaksaa omalla kohdallaan laitaa syntiä pois. Että myöntää itselleen olevansa vikaan joutunut ja armoa vailla.
Esimerkin kautta valaistakoot asiaa. Ei ole väliä sillä mitä muut tekivät hoitokousten aikana tärkeintä on se että omalta kohdaltaan on pyytänyt asiat anteeksi.
Että on kaikein tärkeintä laitaa omalta puoleltaan se sytnitaakka pois.
Tuntuu välillä sellanen tuntuma että oman navan kaivamine puhtaaksi on tärkeintä. Sillä taas ei ole mitään väliä miten omat tekmiset tai tekemättä jättämiset ovat vaikutaneet muihin . Riitää kun myöntää omaltapuoletaan tehneensä väärin. (jollekkin kolmannelle hekilölle / yleisestä saarnasta.)
Oletammeko me todella että jos me Jumalalle myönämme tehneemme väärin hän etulahjana soivtaa meidän syntimme. Entä se jota vastaan olemme rikkoneet? Häneltä oletetaan myös etulahjana anteeksiantoa? Pitäähän sen riitää että asiat yksipuolisesti myönnetään ja soivitaan?
Ymmärrän sen ettei aina kaikkien kanssa pääse yhteisymmärrykseen. Mutta sitä minä en ymmärrä ettei edes yritetä? Vaan etulahjana haetaan anteeksi sekin että olaan hitaita korjaamaan ja sopimaa. Ja näin vältytään kiusalliselta nöyrtymiseltä.
Vain sillä on väliä että muistamme kaivaa oman navan puhutaaksi. Keinolla millä hyvänsä. Sillä taas ei ole mitään väliä vaikka näin tehdessämme rikomme niitä vastaan joita vastaan olemme jo rikkoneet.
Onko parannus ja synnin tunto vain sitä että ymmärtää tehneensä väärin muttei tee mitään sen eteen että asiat tulisivat selväksi?
Riitää että pyytää anteeksi tekemisiään korjaamatta niitä mitenkään?
Voidaanko synnin ohdessa panna pois myös syntinä halutomuus todelliseen asioitten korjaamiseen?
Vain omalla itsellä on väliä? Ei sillä että omalla toiminnallamme ja osoittamalla toiselle ihmiselle katumattomuutta ja ylimielisyyttä. Saamme lähimämisen katkeroitumaan Jumalaan. Koska siitä nimenomaan on kysymys jos me sille jota vastaan olemme rikkoneet sanomme että asiat ovat sovittu eikä niistä sovi keskustella.
Aika usein täällä törmää siihen ajatukseen että kaikkein tärkeintä on se että jaksaa omalla kohdallaan laitaa syntiä pois. Että myöntää itselleen olevansa vikaan joutunut ja armoa vailla.
Esimerkin kautta valaistakoot asiaa. Ei ole väliä sillä mitä muut tekivät hoitokousten aikana tärkeintä on se että omalta kohdaltaan on pyytänyt asiat anteeksi.
Että on kaikein tärkeintä laitaa omalta puoleltaan se sytnitaakka pois.
Tuntuu välillä sellanen tuntuma että oman navan kaivamine puhtaaksi on tärkeintä. Sillä taas ei ole mitään väliä miten omat tekmiset tai tekemättä jättämiset ovat vaikutaneet muihin . Riitää kun myöntää omaltapuoletaan tehneensä väärin. (jollekkin kolmannelle hekilölle / yleisestä saarnasta.)
Oletammeko me todella että jos me Jumalalle myönämme tehneemme väärin hän etulahjana soivtaa meidän syntimme. Entä se jota vastaan olemme rikkoneet? Häneltä oletetaan myös etulahjana anteeksiantoa? Pitäähän sen riitää että asiat yksipuolisesti myönnetään ja soivitaan?
Ymmärrän sen ettei aina kaikkien kanssa pääse yhteisymmärrykseen. Mutta sitä minä en ymmärrä ettei edes yritetä? Vaan etulahjana haetaan anteeksi sekin että olaan hitaita korjaamaan ja sopimaa. Ja näin vältytään kiusalliselta nöyrtymiseltä.
Vain sillä on väliä että muistamme kaivaa oman navan puhutaaksi. Keinolla millä hyvänsä. Sillä taas ei ole mitään väliä vaikka näin tehdessämme rikomme niitä vastaan joita vastaan olemme jo rikkoneet.
Onko parannus ja synnin tunto vain sitä että ymmärtää tehneensä väärin muttei tee mitään sen eteen että asiat tulisivat selväksi?
Riitää että pyytää anteeksi tekemisiään korjaamatta niitä mitenkään?
Voidaanko synnin ohdessa panna pois myös syntinä halutomuus todelliseen asioitten korjaamiseen?
Vain omalla itsellä on väliä? Ei sillä että omalla toiminnallamme ja osoittamalla toiselle ihmiselle katumattomuutta ja ylimielisyyttä. Saamme lähimämisen katkeroitumaan Jumalaan. Koska siitä nimenomaan on kysymys jos me sille jota vastaan olemme rikkoneet sanomme että asiat ovat sovittu eikä niistä sovi keskustella.
Vastaukset 18
Vanhimmat
seurakokouksia, joihin kutsuisitte ulosheitettyjä ja heidän ulosheittäjiään?
Mikä este sille olisi?
Kyllä osoitetoimistot ja seurakunnan kanslia auttavat ihmisten yhteystietojen saamisessa.
Jos ulosheitetty olisi kuollut, niin sitten kutsu koskisi heidän omaisiaan.
Ei heitä varmaan nyt sentään niin kovin paljon liene.
Se palauttaisi rakkauden ja luottamuksen. Kutsuun ei saisi sisältyä minkäänlaisia vaatimuksia.
Jo tuo teko olisi puhutteleva varmaan kaikille.
mitään anteeksipyydettävää.
Eiköhän tuo tullut tuossa avauksessa jo esille...
Miksi emme järjestä ... siksi että olemme omalta puoleltamme korjaneet asiat ja etulajana panneet pois senkin että asia on jänyt ulopuolisia vaivaamaan.
Eli kun anteeksi annettuja ei saa kaivella. Että se joka niitä kaivelee on anteeksiantamaton ja katkera. Ja se joka niitä kaivelee on armoton.
Viimekädessä on kyse iah samasta kuin tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000033515043
aiheutettujen vahinkojen korjaaminen ja uskovien yhteys? Olisiko niin vaikeeta toteuttaan puheiden aiheet käsittämään vain tätä ja jättäisitte kerrankin sen hehkutuksen omasta ihanasta valtakunnastanne. Kuka vaan voisi tiettynä sunnuntaina käydä kuulemaan sovituksen sanoja paikan päällä tai radiosta. Olisko niin ylitsepääsemättömän vaikeeta? Pystyttehän te valtavat suviseuratkin järkkäämään!
jokainen tällä palstalla uskomme, sanoo, että: Jumalan sana ei koskaan tyhjänä palaja; se joko parantaa taikka pahentaa. Näin on käynyt aina ja näin tulee käymään vastakin, kun on kyse meistä ihmisistä, ei yli-ihmisistä.
toisen puolesta uskomaan eikä anteeksipyytämään, vaan jokainen omakohtaisesti.
vaikeista asioista? Vaikeista, omaa uskonlahkoa koskevista asioista? Näytä minulle se paikka!
yhtään siihen, että järjestettäisiin tilaisuus, johon kutsuttaisiin kaikki ylilyödyt omaisineen.
Saarnassa käsiteltäisiin asia avoimesti ja moniulotteisesti ja esitettäisiin hoitomiesten taholta ja puolesta anteeksipyyntö vääristä hylkäämisistä ja erottamisista ja pyydettäisiin anteeksi niitä vahinkoja, jotka vääristä henkiopeista aiheutui.
Se olisi kuulkaa juuri sitä mihin Jumalan Sana kehottaa. Saarnaajina olisi niin monta hoitomiestä, kuin mahdollista.
Harmittaa sanoa, mutta olet sinä suurin PIKKUSIELU, mitä tunnen.
”””toisen puolesta uskomaan eikä anteeksipyytämään, vaan jokainen omakohtaisesti.”””
Näinkö kuittaa ne kauheudet, joita SRK teki muka Jumalan nimeen. Ei tarvitse uskoa toisen puolesta, kun itse uskoo tosien ensin saatanan haltuun.
Eikö Kristinusko ole juuri sitä, että välitetään ja rukoillaan tosien puolesta ainakin yhtä paljon kun omasta puolesta. Eikö juuri Kristus käskenyt meidän kantaa toisen taakkoja ja sinä hyväksyt mantra- lauseella Saatanaan sitomiset. Miten voi olla noin pikkusielu? Kannatko sinä niitä lähimmäisiä, jotka olivat samassa seurakunnassa kun sinä, soitteletko, että älä välitä, elele vain sen saatanan kanssa, niin teen minäkin.
Kietoja Raamatussa löytyy satoja jossa kielletään sopimustenteko saatanan kanssa, mutta missä se ämmä lukee, että Jokisten itsensä on uskottava omalle kohdalle synnit anteeksi?? Näytätkö paikan Raamatusta.
Miksi te hoitokokousjulmurit ette kaipaa anteeksiantoa uhreiltanne vaan aliarvioitte heidät jopa anteekpipyyntönne ulkopuolelle?
Kaikesta saa ja pitää puhua!!
kieltää vanhoja syntejä kaivelemasta . Ja kehottaa unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Haluan omistaa Pyhän Hengen sydämessäni. Sydämen ei ole hyvä kovin "laajentua". Jumalan sana on elämän ylin ohje.
Missä synti käsketään unohtamaan ja painamaan villaisella?
mutta jattele vähän mitä kirjoitat, se saattaa sattua selliseen, joka on menettänyt Hoitokokouksien vuoksi lähimmäisen, kuten minuun. Sinä van naureskelet ja hettelet aforismejä.
Oletko muuten ylhäältä uudestsyntynyt, koska kaikki muu on niin selvää?
milloin olen naureskellut hoitokokouksille. Itku kurkussa olen myös noina aikoina ollut. Jumala siellä minulle monia asioita kirkasti, kun lapsellisesti halusin änkeytyä noihin kokouksiin ja seuroihin , mitä meilläpäin järjestettiin. Ei asiat hetkesä selvinneet. Kunnioitan eri ihmisten erilaisia kokemuksia ja käsityksiä hoitokokouksista. Toivon, että jokainen pääsee ahdistuksista, joita tietämättömyys ja asioista selvää ottamattomuus on monille tuonut.
Sitä minä en tiedä milloin olet naureskellut, koska luen vain kirjoituksiasi. Minusta tuntuu, että edes hymyn saaminen sinulta on työn takana.
Kerrot, että olet itku kurkussa ollut, mutta ne, jotka todella raiskattiin puijapöntön takaa eivät olleet itku kurkussa, vaan he itkivät, ja painavat köyden kurkkuun, ja esimenekkejä on, muuten myös sinun naapurikylästäsi, siitä vain ollaan hiljaa.
Olen usein kirjoitellut, - rakkauteen säännöt, on sinulla aika erikoinen kuva rakkaudesta, jos katsot TV luontodokumentteja, mustaleski hämähäkki olisi hyvä synonyymisi.
Vähättelet myös muutamilla ylilyönneillä, koko juttu on ylilyönti, ja kun se on vieläkin mielestänne oikein, on koko SRK ylilyönti, loogisesti ajatellen.
Jumala ei kirkasta mitään, joten puhut huuhaata, Jeesus kirkastaa, kenelle kirkastaa, Jumala vain vetää Jeesuksen puoleen, siinä on ero olla uskomassa ja kristitty.
”””Ei asiat hetkesä selvinneet.”” Vaikuttaa, että aikaa on kulunut, ethän todellisuudessa tunnista vieläkään totuutta.
””” Kunnioitan eri ihmisten erilaisia kokemuksia ja käsityksiä hoitokokouksista.”” Aika kommunistinen käsitys, kunnioittaa kidutusta, mielenhalut kullakin???
”””Toivon, että jokainen pääsee ahdistuksista, joita tietämättömyys ja asioista selvää ottamattomuus on monille tuonut.”” Juuri näin, heureka… Pysy sitten totuudessa, älä snoppeile lyhyillä lauseilla.
Hyvää päivänjatkoa.
jos pahoinpitelen tuttuni ja jätän hänet liikuntakyvyttömänä tienposkeen makaamaan, mutta pyydän häneltä lähtiessäni katuvaisena tekoani anteeksi (ja hän kunnon uskovaisena saarnaa anteeksi, koska on sentään tajuissaan), niin kaikki on ok. On hänen asiansa selvitä siitä eteenpäin. Minua asia ei enää koske, olenhan katunut ja pyytänyt ja saanut anteeksi!
eteenpäin. Näin on myös hoidettu "hoitamisasioita" .Mutta suurin mutta on se, ettei "poislähteneet enää halunneet tulla selvittelemään asiaa. Näin joillekin minun tutuilleni kävi. Jotkut kuitenkin ilmoittivat, etteivät halua tulla ja luopuvat uskostaan.Asioitahan ei voi väkisin hoitaa. Vanhat asiat sitten myöhemmin aiheutttavat koston mielialaa.