Hei! Ajattelinpa kirjotella tänne vähän tuntojani.. Eli n.8-9kk ollaan lasta yritetty, eikä tärppää. Kuukautiset tulee aina tosi säännöllisesti, kierto 30pvää. Syksyllä oli pari kertaa aika epäsäännöllinen ja pitkä kierto, mut muuten on säännöllinen. Ovistikkuja kokeilin tossa marraskuussa, oviksen bongasin, mutta eipä siitäkään ollu hyötyä. Ja meillä on ollu kyllä yritystä päällä, että siitä ei ole kiinni!
Löytyykö täältä ketään kohtalotevereita jakamaan tuntojaan?? Täällä on useita sellasia, joilla kierto on epäsäännöllinen ja yritystä on ollut jo kauan, mutta onko niitä joilla kierto säännöllinen eikä tärppää? Ei tässä sillai mitään stressiä oteta, mutta kyllähän se aina harmittaa ku menkat alkaa. Tänään tai huomenna pitäis menkkojen tulla.
Kertokaahan kanssasisaret tunnoistanne! :)
Löytyykö täältä ketään kohtalotevereita jakamaan tuntojaan?? Täällä on useita sellasia, joilla kierto on epäsäännöllinen ja yritystä on ollut jo kauan, mutta onko niitä joilla kierto säännöllinen eikä tärppää? Ei tässä sillai mitään stressiä oteta, mutta kyllähän se aina harmittaa ku menkat alkaa. Tänään tai huomenna pitäis menkkojen tulla.
Kertokaahan kanssasisaret tunnoistanne! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kierto on säännöllinen.. yleensä 29pv ja kuukautiset tulee joka ikinen kuukausi! Meillä jo 13kk yritystä ja ollaan menty tutkimuksiinkin. Mulla enää munanjohdintutkimus edessä, muista tutkimuksista ei ole vikaa löytynyt. Miehen tulokset ovat vielä tulematta.
Mäkin ajattelin silloin, kun alettiin lasta tekee ajatuksella "tulee kun on tullakseen", että tod.näk. tärppää heti, kun ei ole mitään viitteitä ollut siitä, että olisi vikaa ja sukukin on niin sikiävää. Ekat pari kuukautiskiertoa olikin pahimmat ja itkut tuli itkettyä, kun tajusin, ettei tärppää, vaik olisi just oikeeseen aikaan harrastellu. Nykyään ei enää uskalla odottaa mitään, vaan tietää jo, että sieltä ne menkat aina vaan tulee.
Jaksamisia. Yritetään kumminkin nauttia tästä ajasta, kun lapsia ei vielä ole.. rankkaahan se elämä on lastenkin kanssa, jos on ilmankin!
Kertokaas nyt kasvaako niillä miehillänne parta ja onko ääni falsetista vai millanen?
No kasvaako miehelläs ees parta?
vaikuttaa hedelmällisyyteen... Eli ei välttämättä heti tärppää vaikka teissä ei olisikaan mitään vikaa.
Minä neuvoisin sinua ja puolisoasi käymään tutkimuksissa, jos vauvaa ei viimeistään 1 v. yrityksen jälkeen rupea kuulumaan. Meilläpä tällainen tarina:
Saimme esikoisemme 33-vuotiaina (minä & mieheni saman ikäisiä) reilun vuoden yrityksen jälkeen. Minulla on aina ollut säännölliset kuukautiset, kierto 28-30 ja oviksetkin bongasin aina. Silti vaan tuo raskautuminen kesti. Toista lasta rupesimme "yrittämään" esikoisen ollessa n. 1 v. Mitäänpä ei kuulunut taaskaan, minulla oli jälleen säännölliset kuukautiset ja bongatut ovikset eikä yrityskään ollut mitään "stressaavaa" (kun meillä oli jo yksi lapsi). 2 vuoden jälkeen päätimme käydä mieheni kanssa tutkimuksissa. Todettiin, että meillä oli ns. selittämätön sekundaarinen lapsettomuus (eli kun toista lasta ei kuulu) kun kummastakaan ei löytynyt kummempaa vikaa, miehen siittiöiden laatu oli hieman alempi kuin ihan priima. Toisen lapsen saimmekin sitten inseminaatio-hoidolla ensimmäisellä yrityksellä....
Mutta mielestäni kyllä kannattaa käydä jossain vaiheessa tutkimuksissa, ihan oman mielenrauhankin takia vaikka ei lapsettomuushoitoihin olisikaan menossa.
Mutta tsemppiä teille ja toivotaan, että raskaus alkaa tuotapikaa... Kokemuksesta tiedän, että pettymys epäonnistumisesta voi olla kova joka kuukausi, siitä on vain jotenkin noustava ylös. Ei muuta kuin vähintään joka toinen päivä seksiä oviksen aikoihin, mulla ovis yleensä kp 13-14 tienoilla. Lääkäriltä kysyin, että miten kannattaa oviksen aikaan touhuta, niin minun kierrossani hyviä päiviä olisivat 10, 12, 14 ja varmuuden vuoksi vielä ehkä 15 tai 16. Sittiöiden laadun ja määrän kannalta saattaa olla hyvää pitää yksi päivä väliä petipuuhissa ;-). Onnea yritykseen!!!
Meillä on yritystä takana n. 8 kk. Kierto on täysin säännöllinen ja ovis löytyy, mutta yritys ei ole tuottanut tulosta, vaikka oikeaan aikaan on yritetty. Tunnelmat vaihtelevat: välillä uskon, että kyllä se pian tärppää ja välillä iskee epäusko.
Kyllä ajattelinkin, että mennään tutkimuksiin, kun se vuosi on kulunut, jos ei ole sitä ennen tärpännyt. Mutta odotellaan nyt ainakin sinne kesään asti. Mä olen 27v. ja poikaystäväni on 25v. Molemmat terveitä, raittiita ja urheilullisia.
Ei tässä oikein muu auta ku yrittää ja ottaa kuitenkin lunkisti ;) Ihanaa kuitenkin ku tulee kevät, sitä piristyy aina niin auringonpaisteesta!
Meillä ihan sama, että ollaan urheilullisia, muttei toisaalta mitään "kukkakeppejä", että kyse olisi mistään alipainosta. Eli terveelliset elämäntavat on ja kaikki periaatteessa ihan kohdallaan.
Onko sulla mitään oireita, mikä voisi viitata johonkin vikaan? Itselläni on aikas runsaat ja kivuliaat kuukautiset ja pelkään, että se on merkki jostain.
Niin meillä on ikää mulla 28 ja miehellä 27 eli ei pitäisi ikäkään vielä niin suuresti vaikuttaa.
Mäkin huomaan, että nyt kevättä kohti alkaa taas mielikin piristyä. Jos vaikka hetkeksi saisi unohdettua tämän vauva-asian mielestään ja voisi vaan nauttia elämästä täysin rinnoin. Mutta minkäs sille vauvakuumellekaan voi.. se kun ei ole mielellä hallittavissa!