onko kenelläkään kokemusta sairaalahoidosta masennuksen ja ahdistuksen yhteydessä? minä vaan täällä mietin että kuuluisnkohan oikeasti sinne kun olo on oikeasti niin masentunut ja ahdistunut että itseasiassa tunnen olevani vain puutunut. kun alan miettiä tilannetta jossa nyt elän, tuntuu etten vain jaksa sitä ajatella, ja minä vain puudutan itseni, olen ajattelematta yhtään mitään. tuntuu että olisin koko ajan kuilun reunalla ja on vain ajan kysymys milloin tämä puutuminen loppuu ja sekoan täysin. onko kellään siis tietoa tai kokemusta missä kunnossa sairaalaan yleensä mennään?
sairaalaan
puutunut
12887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että niin kauan kun tiedostat tilasi, et ole kyllin sairas sairaalahoitoon. Kehotan kuitenkin reilusti hakeutumaan ongelminesi terveyskeskukseen ja toivottavasti sieltä löytyy ihminen joka osaa antaa asiallista ja ammattitaitoista apua sinulle.
hakeudu mielisairaalaan. Sieltä löydät paremmin apua, kuin myös vertaistukea itsellesi. Siellä on hyvä puhua omista vaikeuksista, ja kuunnella toisten kertomuksia. Ole rohkea ja hakeudu hoitoon heti, kun on vaikeaa eikä jaksa enää.
Itse sain sairaalassa hyvän lähtökohdan paranemiselle. Masenussairauksia on niin monta kuin on kantajiakin. Aina on yksilöllöistä. Kun vähänkin jaksat, lue masennuksesta kirjoittavia kirjoja. Sieltä löydät itsesi. Voimaa ja jaksamista sinulle
minusta olet todella ihailtavan rohkea kun pystyt kirjoittamaan tällaiselle palstalle omista tuntemuksistasi.neuvosin että kävisit sairaalassa edes keskustelemassa tilanteestasi en uskokkaan että joutuisit mihinkään mielisairaalaan.kerta osaat kertoa tuntemuksistasi niin osaat kyllä hoitaa itseäsi jos joku vain antaa pientä vinkkiä miten mennä eteenäin...toivottavasti tästä oli apua ja toivon että puhut asiasta avoimesti
Hei.Luultavasti pääsisit mielisairaalaan avo-osastolle pyytämällä. Se onko se oikea paikka sinulle riippuu monestakin asiasta. Jos lääkityksesi on kunnossa ja ei ole itsetuhoisia ajatuksia ei sairaala välttämättä ole oikea paikka. Jos taas näin on se puoltaa osastolle hakeutumista. Itse reilun kuukauden avolla olon jälkeen tulin siihen tulokseen että yhtä hyvin/huonosti olisin luultavasti pärjännyt kotonakin mtt:n keskustelujen avulla. Vertaistukea sieltä kyllä saa, mutta on eri asia jaksaako kuunnella toisten murheita ja kohtaloita kun omassa olossakin on tarpeeksi kestämistä.
Olin sairaalahoidossa tuossa joku vuosi sitten, juuri ahdistuksen ja masennuksen takia. Kuukauden ne minua siellä pitivät ja olin aika lailla kuin uusi ihminen sieltä tullessani. Että jos vain sairaalahoitoon pääset, niin älä missään nimessä jätä tilaisuutta käyttämättä.
Sitä ei kannata jäädä edes puntaroimaan että onko tarpeeksi huonossa kunnossa, koska hoitamaton masennus helposti syvenee ja pidemmälle ehtinyt sairaus on aina vaikeampi hoitaa. Samaa muistan kyllä itsekin vatvoneeni, vielä siellä sairaalassakin, mutta ihan turhaa sellaisten miettiminen on..
Moikka, tässä mun copypastettu tarinani omasta masennuksesta ja peloista ja ahdistuksesta ja kuinka niistä selvisin.
Itse olen aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. tässä kaikki jutut mitä kokeilin:
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa.
-yrteistä kokeilemisen arvoisia ovat myös valeriaana (rauhattomuus, unettomuus, pelot), kärsimyskukka (rauhoittava), avena sativa eli kauranverso (hermoja vahvistava ja rauhoittava). Näitä saa erikseen luontaistuotekaupoista ja on myös paljon luontaistuotteita, jossa useampaa rauhoittavaa yrttiä yhdessä, esim. Relaxor ja Ericamax. Valeriaana on tosi hyvää unettomuuteen.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen ja wild rose-uute auttaa turtuneisuuteen, kun mikään ei kiinnosta eikä jaksa (tuli mieleen sun kirjoituksesta, että ehkä se wild rose-tippa vois sopia sulle) Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Monilla valkoisten vehnäjauhojen poisjättäminen auttaa hurjasti, voi olla keliakia tms, jossa tietty ruoka-aine ei sula elimistössä ja aiheuttaa fyysisiä ja jopa psyykkisiä oireita (monilla jopa skitsofrenia on helpottanut hurjasti ruokavaliomuutoksilla ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisellä). Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyväviljoja, kalaa, riisiä, jne. ja tietysti paljon hyviä rasvahappoja ja omegoja (oliiviöljy, pellavansiemenöljy, kalaöljy, seesamöljy ja muut...)
-kokeilin sinkkiä, kun luin että esim. skitsofreenikoille se on auttanut, ja tajusin että ruokavaliossani oli täysi puute sinkistä, aloitin käytön, ja parin kuukauden kuluttua tuntui, että hermot vahvemmat, se jotenkin vahvisti, voimisti ja paransi pelkotiloja ja sitä synkkyyttä, jossa olin. Magnesium on myös hyväksi, näitä kahta mineraalia kannattaa kyllä kokeilla.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaks.
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja jasmiiniöljyt ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
Toivon sulle tosi hyvää kevättä ja aurinko ja iloa elämääsi!
laitoin siis sulle tuon tekstin, kun ajattelin, jos siitä vaikka edes jostakin jutusta voisi sulle olla jotain apua tai helpotusta...
Kiitos oikein paljon, että olette jaksaneet antaa neuvoja!
Olen ollut sairaalassa viisi kertaa. Viimeisenä kertana olin kolme kuukautta avo-osastolla. Paranemiseni alkoi tuon jakson jälkeen. Aiemmat hoidot oli lyhempiä sellasia kuukauden pätkiä. Ei siinä kuukaudessa oikein kerenny parantua. KOlmen kuukauden jälkeen halusin ulos sairaalasta, koska tunsin olevani hyvässä kunnossa. Tuon jakson jälkeen kävin yksilöterapiassa ja ryhmäterapiassa vuoden. Nykyään käyn harvakseltaa psykiatrilla uusimassa lääkereseptejä. Terapiaan ei ole enää tarvetta, ja lääkitystäkin on alettu vähentämään.
Eilen sain itse niin pahan ahdistus kohtauksen että menin ihan sekaisin, olin ollut kauan uneton ja ruokahaluton ja hakeuduin siks eilen hoitoon kun ajattelin että nyt tuli seinä vastaan enkä jaksa yksin. NO pääsin suljetulle tarkkailuun yöksi, mut aamulla ne totes että tossa sulle lääkettä ja koita ensi viikolla mennä töihin. Tuijotin vaa lattiaa koko ajan ja mulle oli oikeasti aivan sama mitä ne sanoo kun olo oli että mä en jaksa enää yrittää mitn. Tuntu että olin sairain koko suljetun porukasta ja näytin siltä mutta ne pisti mut omilleen. Nyt ollu pari tuntia kauhuissani että kuinkahan pärjään, mutta onneks päivystäjät tulee kyselee illalla miten voin.
Ajattelin kertoa tarinani vaan. Kuinka hullu muuten tarvitsee olla päästäkseen hoitoon nyky suomessa? eikö auta että pelkää jo itseään? jos ei ole yrittänyt vielä itsemurhaa niin onko kaikki muka vielä ok..... tuli sellanen käsitys aamulla.
tota samaa mäki just mietin että kuinka sekasin pitää olla että ne ottaa sinne osastolle. joo noi ahdistusjutut on tuttuja ja sit myös semmonen jännittäminen, mä oon alkanu jännittää hirveesti sosiaalisia tilanteita ja tuntuu et en oo ollenkaa oma itteni..
Kyllä sun kannattaa heti ku alat pelätä ittees ni mennä lääkärille anoo lähetettä osastolle. Ainakin arviointiin. Mitn oloa ei pidä vähätellä. Tai sit jos et tiedä mitä oikeasti teet ni jos sun paikkakunnalla on kriisikeskus ni mee ihmeessä sinne. Minä menin ensiksi semmoiseen ja siellä ne osas kyllä eteenpäin auttaa... oli mukana lääkäril ja näin kun en enää jaksanu itse puhua. Äske juttelin päivystäjien kanssa ja ne sano että pääsen takas jos luulen että itse en kykene olemaan itseni kanssa. saa ny nähä...