Mieliala

koko odotusajan välillä. Jopa välillä on tuntunut hirveän epävarmalta että onko minusta sittenkään äidiksi,jne..vaikka koko ajan olen tulevaa lasta rakastanut. Nyt on rv 38 menossa ja odotan jo kovasti vauvan tuloa maailmaan. Odotus aikana ollut monenlaisia vaikeuksia niin ei jaksais enään tämän mahan kanssa. No ei enään kauaa että pieni on maailmassa :) Tunteiden vaihtelut(masennuskin)ja se että kaikki tunteet on voimakkaampia kuuluu asiaan,kun hormonit hyrrää. Mutta kannattaa puhua asiasta neuvolassa niin osaavat sanoa mitä asialle voi tehdä. Ja monesti jo puhuminen hyvällä ystävälle tai jollekin auttaa.

Itselläni oli vaikea alkuraskaus ja masennuin, kun jäin töiden ja opiskelujen suhteen tavoitteistani. Ystäväni lohduttelivat, että keskiraskaus on onneksi seesteistä ja ihanaa aikaa: ei ollut minulle! Meillä on vuoden ollut rakennusprojekti menossa ja miestä ei ole paljon kotona näkynyt. Välillä kadutti, että pitikin tähän saumaan alkaa vielä vauvaa tekemään, kun kaikki hankinnat, kodinhoito ym. jäi yksin minulle. Tätä seurasi tietysti huono omatunto, että olen varmaan tosi kamala äiti, kun ajattelen edes tuollaista.

Lisäksi olen kantanut huonoa omatuntoa koko raskausajan siitä, että en tunne isoa mahaani mitenkään kauniiksi. Olo on ollut lähinnä avuton ja kömpelö. En myöskään tykkää, kun puolitututkin ovat heti silittelemässä mahaani ja ihmiset kyselevät niitä samoja kysymyksiä jatkuvasti: miten on raskaus sujunut?, kumpi sieltä on tulossa?, potkiiko paljon?, ehdinkö valmistua ennen vauvan syntymää?...

Nyt ollaan jo loppusuoralla (rv 37). Varhennettu äitiysloma on tehnyt hyvää. Vihdoinkin tuntuu, että nautin raskaudesta, kun saan touhuta kotona rauhassa ja käydä ulkoilemassa. Olen antanut itselleni myös luvan tuntea oloni väsyneeksi, kömpelöksi ja epämukavaksi tämän mahan kanssa: sillä ei ole mitään tekemistä rakkauteni kanssa vauvaa kohtaan: Vauvaa olen rakastanut alusta asti yli kaiken ja miehen kanssa odotamme jo hänen näkemistään kovasti :).

Oletko miettinyt mahdollisia syitä masennukseesi? Yleensähän niitä löytyy, kun alkaa pohtimaan.

Toivottavasti tarinastani oli apua. Hyvää odotusaikaa ja voimia sinulle!