Millaiset teidän ajatukset ovat siellä perheessä jos teillä lapsi edel.liitosta ja lapsen isi ei lastaan tapaile ja nyt kun elätte perheessä jossa miehellänne myös lapsia edel.liitosta ja lapset asuvat vaikka teidän luona mutta siis toki tapaavat äitiään säännöllisesti mutta siis..onko muilla vastaavaa tai ollut ainakin tällästä et perheenlisäystä tuleepi mutta tuleekin ajatus päähän kummiskin huoli siitä omasta esikoisesta jonka iskä ei tapaile tms..mikä siis hänen paikka perheessä koska siis muut lapset ovat sitten miehesi ihan biologisia ja heillä myös äiti olemassa.
Tuleeko huoli siitä et juuri sinun lastasi ruvettaisiin vähän niinku pitää mustanalampaana tms?miten hitto tästä ajatuksesta pääsee eroon?
Tällä hetkellä meillä tällänen tilanne ja ihan pelottaa kun vauva tuleepi et miten esikoiseni asema meijän perheessä muuttuu.sanotaan ettei mitenkään mutta kaverini perheessä toisin kävi..
minulla välillä pyörii ajatus siitäkin kun lapseni on hyvin haastava kasvatettavaksi koska hänellä tunne-elämässä paljon pulmia ym muitakin pulmia mutta ei siis ole mikään vammainen mutta ajatus noistakin et sanooko mulle joku esim.mieheni puolelta et olisko parempi et minun lapseni voisi asua muualla..kauheeta et aattelen tollasia mutta mistä minä loppupeleissä tiedän mitä nuo muut ajattelee???Ootteko itse päässyt eroon ajatuksista jos tuollaisia on ollut vai mitä olette tehnyt?
Tuleeko huoli siitä et juuri sinun lastasi ruvettaisiin vähän niinku pitää mustanalampaana tms?miten hitto tästä ajatuksesta pääsee eroon?
Tällä hetkellä meillä tällänen tilanne ja ihan pelottaa kun vauva tuleepi et miten esikoiseni asema meijän perheessä muuttuu.sanotaan ettei mitenkään mutta kaverini perheessä toisin kävi..
minulla välillä pyörii ajatus siitäkin kun lapseni on hyvin haastava kasvatettavaksi koska hänellä tunne-elämässä paljon pulmia ym muitakin pulmia mutta ei siis ole mikään vammainen mutta ajatus noistakin et sanooko mulle joku esim.mieheni puolelta et olisko parempi et minun lapseni voisi asua muualla..kauheeta et aattelen tollasia mutta mistä minä loppupeleissä tiedän mitä nuo muut ajattelee???Ootteko itse päässyt eroon ajatuksista jos tuollaisia on ollut vai mitä olette tehnyt?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei minusta lapset ole sen arvottomampia toisiinsa verrattuna eikä sitä pitäisi katsoa kuka on kenenkin ja missä asemassa jne..
se on äidin/isän menetys joka ei lastaan halua eron sattuessa..
Sitä minäkin haluan että tässä perheessä jokainen lapsi on tasa-arvoinen,välillä vaan tulee merkkejä siitä et niin ei ole ainakaan aina..mieheni vanhemmat ainakin osoittaa välillä että hakevat vain omien lastenlastensa seuraa ja jos niillä jokin vaiva"sairaus"heti siitä lässytetään mutku minun lapsesta kyse niin kukaan ei soita tms,tuntuu tosi pahalta.
Mieheni lapset on välillä sanonnut suoraan minulle et haluisivat et iskä ja äiti asuisi yhdessä,toki ymmärrän tuon,miks ei haluis mutta kyl tuosta pahamieli tulee kieltämät etenkin ku puhutaan viel sen lisäksi et äiti itse sanonut et oisko kivaa jos äitikin asuisi teidän kaa jne siellä mis isikin.mitä tuostakin pitäisi sit ajatella?enpä ainakaan tuolle asialle ole ainakaa viel tehny mitään,eikä voimiakaan kun odotus pahasti kesken,ehkä voimia enempi kun vauvakin maailmassa..tällä hetkellä vain omat ajatukset ja tunteet aivan sekasin.
Raskautesi tekee sinusta "normaalia" herkemmän reagoimaan kaikkeen ympärilläsi. Tottakai omaa lastasi rakastat ja pahalta tuntuu kun toiset ympärilläsi eivät häntä rakasta "ainakin yhtä paljon kuin sinä".
Mielestäni on ihan luonnollista rakastaa sitä omaansa enemmän, ja inhimillistä ettei niin hyvin osaa olla tasapuolinen, kuin tottakai pitäisi olla. Auttaa kun virheensä tiedostaa, puhu miehesi kanssa kiihkoilematta ja syyttelemättä.
Miehesi velvollisuus ei ole rakastaa poikaasi. Ihanaa olisi jos se rakkaus lapseen tulisi joskus, mutta luonnollisempaa on että hän vanhemman lailla rakastaa omia lapsiaan, ehdoitta. Kypsä aikuinen ymmärtää ja osaa käsitellä tunteitaan niin, ettei siitä viattomat kärsi. Taatusti pystyy olemaan tasapuolinen kaikkia kohtaan arkielämässä, vaikka rakastaisikin enemmän niitä omiaan.
Ympäristön, sinunkaan, on turha asetella odotuksia ja vaatimuksia toisille ihmisille, kontrolloida voit vain itseäsi, turha syyllistäminen saa toiset vain vastahankaan, mutta asiallinen keskustelu ja toisten käytöksestään tietoiseksi tekeminen, antaa heille mahdollisuuden tiedostaa omat "erheensä" ja valita käytöksensä sen mukaan. Sydäntään ei voi käskeä, mutta "nätisti" osaa silti jokainen käyttäytyä. Jos haluaa.
"..mieheni vanhemmat ainakin osoittaa välillä että hakevat vain omien lastenlastensa seuraa.."
No totta kai. Eivät he ole uusperhettä valinneet, vaan sinä ja miehesi. Sinun lapsillasi on tiemmä olemassa jo omatkin isovanhemmat, myös heidän isänsä puolelta?
Ymmärtäisin harmisi, jos he kohtelisivat yhteistä lastanne eriarvoisesti kuin lapsia, jotka eivät heille ole todellakaan mitään sukua. Ei pidä odottaa automaatiota, isovanhemmat ovat perheenne ulkopuolisia ihmisiä.
Niin että toivottavasti olet pystynyt juttelemaan miehellesi mietteitäsi, voihan olla että hän pystyisi sinun mieltäsi saamaan varmemmaksi,kun tiedostaa pelkosi.
hei.
laita meiliä vaikka suoraan, voidaan keskustella asiasta ilman provoja...
meillä tilanne minä ja tytär 7v sekä avo ja hänen 8v tytär... ja "ihanat" exät....
[email protected]
Mistä päin sinä olet joka mailiosoitteen laitoit?
Meillä uusioperhe jossa minun , sinun, sekä meidän lapsia.Yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta.
Minun poikani 13v ja tyttäreni 16v asuvat meidän kanssa, isä ei juurikaan tapaa eikä soita.Esim. viimeisen vuoden aikan lapset olleet kerran isällään yötä ja muutaman kerran käymässä päiväseltään, omasta aloitteestaan ei isän.
Mieheni poika 14v ja tytär 16v asuvat äitinsä kanssa, mutta ovat meillä säännölliseti ja useasti, heillä läheinen suhde isäänsä, soittelevat päivittäin jos eivät tapaa.
Meillä 4 vuotiaat yhteiset kaksostyttäret.
Itse en ole koskaan ajatellut asiaa muuten kuin, että onneksi lapsillani on isäpuoli joka antaa hyvän miehen ja isän malli myös minun lapsilleni.Heillä on vertailukohtanaan viinaanmenevä ja työnarkomaani isänsä ja perheensä kanssa läsnäoleva ja huolehtiva isäpuoli.
Kun kaksoset syntyivät tuntui, että meidän uusioperha hitsautui entistäkin paremmin yhteen, onhan tytöt sisaria kaikille isommille lapsille.Nyt heillä on jotakin yhteistä, kaksi ihanaa pientä siskoa.Siinä 14v 180 cm poikakin herkistyy, kun kaksoset ryntäävät ovelle halaamaan ja sanovat, että meillä oli sinua ikävä veikka ;))Olemme antaneet isompien hoitaa halutessaan pikkusiskojaan alusta asti, joten pojillakin on ollut kohde hellyydelle, teini-ikäisillä kun on vaikea kohditaa helliä tunteitaan meihin vanhempiin.