olen parikymppinen nainen. minulla ei oikeastaan ole ystäviä kuin avopuolisoni. tuntuu pahalta esim. kun huomaa että tutut joita on pitänyt kavereina poistaa minut heidän messengeristään. tiedän että joidenkin mielestä tuo äskeinen kuulosti naurettavalta mutta mese on nyt tällä hetkellä ainoa "ovi" muihin ihmisiin. töissä en osaa ottaa kontaktia kollegoihin.
omasta mielestäni olen aina käyttäytynyt muita ihmisiä kohtaan ystävällisesti mutta silti minulla ei ole ystäviä.
oloni on ollut muutaman vuoden hyvin masentunut ja välillä (noin neljä kertaa viikossa) tulee ahdistuksia jotka purkautunuvat kyynelinä. tunnen ulkonäköni epämiellyttäväksi katsoa joten en katso ihmisiä silmiin.
en osaa etsiä ystäviä. mikä auttaa`? oloni on hyvin huono...
omasta mielestäni olen aina käyttäytynyt muita ihmisiä kohtaan ystävällisesti mutta silti minulla ei ole ystäviä.
oloni on ollut muutaman vuoden hyvin masentunut ja välillä (noin neljä kertaa viikossa) tulee ahdistuksia jotka purkautunuvat kyynelinä. tunnen ulkonäköni epämiellyttäväksi katsoa joten en katso ihmisiä silmiin.
en osaa etsiä ystäviä. mikä auttaa`? oloni on hyvin huono...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voin hyvin ymmärtää , että ihmisellä tulee tuskaisia olotiloja, mutta se tuskaisuus ei ole sama asia kuin sinä itse.Voit tarkastella sitä kaikessa rauhassa ja
kuvitella sen olevan vain pilvi joka kulkee ohitsesi.Ystävät jotka häipyvät elämästäsi eivät ehkä olleetkaan todellisia ystäviä.Todellista ystävää ei tarvita kuin yksi.
Lue Anthony de mello Havahtuminen ja Tolle Eckhart Läsnäolon voima.
Hyvää kevättä sinulle
...kausia, jolloin tunnen oloni hyvin yksinäiseksi, erilaiseksi ja täysin arvottomaksi. Asun ulkomailla ja sukulaisetkin ovat kaukana. Sitten löydän taas elämänilon siitä, että saan ylipäätään olla olemassa ja elämässäni on kuin onkin monia pieniä ilonaiheita.
Jos sinulla ei ole paljoa ystäviä, niin se ei ole hyvä syy masentua. Monilla on sadoittain "kavereita", muttei yhtään oikeaa ystävää. Nämä seurapiiripörrääjät ovat olevinaan niin onnellisia ja suosittuja, mutta hädän tullen tai tukea kaivatessa onkin loppujen lopuksi ihan yhtä yksin kuin kuka tahansa muukin.
Kaiken kaikkiaan jokainen on itsensä paras ystävä. Elämäänsä ja itsetuntoaan ei ole hyvä rakentaa ensisijaisesti muiden ihmisten varaan, vaan ennemminkin omien ajatustensa ja tekojensa.
Sinun kannattaisi ehkä myös hakea keskusteluapua ammattilaiselta, ettei masennus pääsisi liian pahaksi, ja saisit uutta näkökulmaa tilanteeseesi.