Mä viestejä sain
ja nyt iloissain,
tänne ravaan
runolipaston avaan.
Kertokaa runon muodossa
oommeko samassa ruodossa.
Runot noin seitsenkymppisten
keräätäänkö lootaan sen.
Uudestaan jos alottaa
Eloa palstalla valottaa.
hauskaa kaikilla olla voi,
ellei tuomion pasuuna soi.
Laatikkoon, lipaston
siellä lukuhetki on.
ja nyt iloissain,
tänne ravaan
runolipaston avaan.
Kertokaa runon muodossa
oommeko samassa ruodossa.
Runot noin seitsenkymppisten
keräätäänkö lootaan sen.
Uudestaan jos alottaa
Eloa palstalla valottaa.
hauskaa kaikilla olla voi,
ellei tuomion pasuuna soi.
Laatikkoon, lipaston
siellä lukuhetki on.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hurjasti mä täällä taputan
kun saimme takaisin oman nurkan
taas voimme vapaasti rallatella
runojamme lasketella
vaikkei aina sääntöjen mukaan
osattaisi
runoiltaisi
on nämä kuitenkin omiamme
pieniä runolapsiamme
aivojamme vain jumppaamme
ja itse ainakin iloa saamme.
Kynsin hampain minäkin
runolaatikkoon tarrasin
minullekin tämä on tärkeä
vaikken tiedä onko runoissani järkeä
joskus kirjoitan suorasanaista
milloin ei oikein riimit maista
päivittäin aina käyn lukemassa
onko kukaan käynyt runoilemassa
useinpa täältä runon löytää
on moni käyttänyt kirjoituspöytää.
Samaa mieltä minäkin
aivojumpaa tämäkin.
Heissuli hei, heissuli hei
takas tuttu juttu.
Pilkillekkää ei assiaa
runopaikka meirän tää.
kyykäärme
nurmikolla auringossa
silmiin katselimme toisiamme
tiukka oli tilanne
käärme kylkimyyryyn
hivuttautui hiljaa
varvikoiden suojaan
kai tapoit ruojan
kyselivät toiset
eipä tullut mieleen moinen
miksi tappaa elollinen toinen.
Ylväästi tuo lintu liitää
siipi veteen viivan piirtää,
seuraan tuota rantavettä
uipi siinä evästettä!
Maitotölkit pakkaukset ja pullot,
laudanpätkät ja paperitullot,
jos tuo ranta siisti oisi
kauneutta se mieleen toisi..
Ennen iltaa siellä on
sekasotku mahdoton.
Kerran mustikoita poimimassa
olin juuri käteni ojentamassa
marjamätästä kohti
kun auringon valossa hohti
kyyn sahalaitakuviot silmiini
hiljaa takaperin hiivin
poistuin koko metsästä
onneksi en marjojani kaatanut.
Taisimme saada piristysruiskeen
kun runomme lensivät poikkeen
tietysti tahdomme kiinni pitää
saavutetuista eduista, ei siinä mitään
jatkamme taas kuten ennenkin
ja nythän jo pitenee päivätkin
ei tarvitse lamppua sytyttää
voi huoletta runoja synnyttää.
Pääsiäinen lähestyy
siinä iloon yksi syy
kevättä se ennustaa
kananpoikaa keltaista
mämmiä niin makeaa
kohta sitä maistaa saa.
Elämä on taas valoisaa
Niinkö on käynyt täällä?
Mihin lie runot kulkenut,
onko iso luuta lakaissut
muistelot, päivien touhuilut
hukkako on vienyt?
Päiviä on vierinyt käynnistäni täällä
harmi, jos on jollain känä päällä.
Ettei muka mummot, vaarit
sais kirjoitella, pieniä muistojaan
sepitellä, vaikka runon muotoon
sovitella.
Ymmärtääkseni sana on vapaa,
ei se aina takaa
sopua, kun ihmiset on ylenmäärin
erimieltä,
asioista, eivät kuuntele toisen kieltä,
eikä varsinkaan oman sydämen lämmintä
tai kylmää mieltä.
On se niin valitettavaa,
kun elämästä puuttuu
sen sielu...ja..pää,
käteenkö jää...vain pelkkä p....!
silmiäni hieraisin, kerran jos toisenkin:
Onkos valvojamme tää
saanut kenkää ylempää
taholta, niin arvelin.
Voi tää arvailu mennä metsäänkin,
vaan helpotuksesta huokaisin
olispa totta, ei unta lainkaan
saimme pois mitä tahdoimme
nyt saadaan pitää runomme...
On jo aikoja sitten hoksattu,
ettei valvojall' kaikki oo kotona.
Itse hän ei sitä halua tunnustaa,
vaan meille huolet nuo vyöryttää.
Kaduilla kymmenittäin ihmisiä
silti näen sinut jo kaukaa
sinä et minua huomaa
iloitsen joka vilahduksesta sinua
pitkä mäki Kallion kirkolta
tunnen pusakkasi punaisen
kun reippaasti astelet
niin astelee nuorempi kuin ikäisesi
tulen etuajassa vastaasi
et osaa vielä odottaa
et vielä huomaa
sitten leviää valo kasvollesi
olet huomannut minut.
Varis tuo lintu kumma
pukusi likaisen tumma.
Äänesikin kauas kantaa
kevään tunnun silti antaa.
Kotisi teet kuusen oksaan
orava sen kyllä hoksaa.
Siellä luuraat sä ja se
munas aina peittele.
Orava ne ruuaks käyttää
poikain vatsat niillä täyttää.
Sitten alkaa kilpailut
orava jo karannut!
Varis kovaa ääntä käyttää
orava oksikkossa näyttää,
juoksutaidon loistavan
tyylinkin tuon loikkivan.
Siinä mennään peräkanaa
toinen ajaa toista takaa,
ovat varmaan tosissaan
mua kyllä naurattaa!
Hei paffit
keitetään kaffit
nostetaan klaffit
siihen pöytään tassit
niille muffinsit
täytetään karaffit
nautitaan ne naftitkaffit.
Pääsiäinen taas yllättää
noidan hitaanlaisen.
Pukuaan ympäri kierrättää
mistä sai reijän sen.
Luutakin pitää katsastaa,
jotta voi sillä ratsastaa.
Paikan löysi pukuun noita
hieroo luudanvarteen voita.
Kohta taas matka alkaa
mukaan kissakin pukkaa.
Tossut noituu jalkaa
ei siin aikaa hukkaa.
Sanat taikoo kankahalle
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ TEILLE.
Luudallaan lennellen
lentoa viel kokeillen.
Kun luulet tuulen humisevan
ja kuulet äänen kumisevan,
Se Noita Pääsiäinen on,
päässyt silloin lentohon.
Huulet puheista rohtuneet
suudelmista kuivuneet
kysymysten tulva huoneessa
harhailee
etsii vastauksia
Avoimesta ovesta tuuli puhaltaa vaan.
Lokakuu riisui minutkin
olen paljas
naamiot joutaneet hyllyille
käperryin talven peitteen alle
öisin soivat minussa
unohtuneet laulut.
Välkyy kirkaana
taivaan säteet.
Aurinko ne heijastaa
suoraan sydämeen.
Kevät ja linnut
iloissaan visertää.
Ihmiset hymy kasvoillaan
pimeän unohtaa.
Eteenpäin
onnellisin mielin
kiiruhtaa.
Huonoa on
saalistus,
ei nypynnyppyä.
On suuri vaan -
avanto.
Sukeltajaksi-
no, ei sentää.
Veneen vesille työnnän
kohta puoliin.
Saas kattoo
niitä nyppyjä.
Runoja, tulleita lipastossa
istuin niitä lukemassa.
Mukavia ovat niin
ja elämän myönteisii.
Nurkassa vierel lipaston
mukava viivähtää on.
Uusiakin runoilijoita
mukana, huomaan.
Runopolun kulkijoita
runoillansa iloa tuomaan.
Ystävät näin kohtaa
luoden runojaan.
Kevät upeasti hohtaa
saa uusia punomaan.
Hyvää pääsiäistä
auringon lämpöä
toivottaa tulenlieskat.
Lissää, lissää
runoja sissää.
Missä hyssää
mihkä tyssää.
lissää lissää
Täällä ei taruolentoja näy
kovasti ovet kerrostalossa käy
vielä on arkiset askeleet asukkailla
ei vielä rauhaa näillä mailla.
Kiirastorstaita hiljalleen vietän täällä
aurinko paistaa kuumasti sisään
ei tarvitse pitää villapaitaa päällä.
Taisinpa johtaa mielenne harhaan
kun eksyin tuonne taru-olentojen tarhaan.
Oikea Kiiramme näkynyt on
suloisena , kauniina,
loistavasti Suomea edustanut on
ja juuri kiirastorstaina,kun Kirveli
kiira-sanaa googlessa etsiskeli
ja yllätyksekseen taruolennonkin kohtasi.
Kirjoitimme lyijykynällä vaan
koivun kylkeen emmehän me nyt puukolla
halunneet koivuamme satuttaa
ei ne viestimme kauan tuohipinnassa pysyneet
mutta onpahan kuitenkin muistissa säilyneet.
Pääsiäisen sää
muuttunut,
kirkkaana pysynyt.
Ennen tuules myrskys
aikaan kiirastorstain.
Pitkäperjantai pilvessä
kylpi harmaassa.
Harvinaista, upeaa
nautitaan, kunnes katoaa.
koneeni on harmaa
harvat ystävätkin varmaan
kukapa sille kirjoittaisi
vaikkei itse murjottaisi
toista oli ennen
näppäimistä irtos polkat
duurit sekä mollit
kone oli silloin nuori
nyt vain harmaa kuori
ikää nyt jo vuos ja puoli
siitäkin koneella jo huoli
lilja eteen asetettu
kone miettii
söiskö vaiko möiskö.