Olen joutunut hieman hankalaan tilanteeseen. Hyvä ystäväni on raskaana ja on päättänyt, että minusta tulee lapsen kummi. Ei:tä hän ei ota kuulevin korviinsa vaan on järkkymätön päätöksessään. Ainoa ongelma asiassa on se, että en kuulu kirkkoon ja rippikoulun käyminen, vaikkakin aikuisrippikoulun, tuntuu vastenmieliseltä. Ystäväni tietää tilanteeni, mutta ei ilmeisesti ymmärrä sitä täysin. En haluaisi pahoittaa hänen mieltään, mutta..
Toisaalta avokkini on uskovaisesta perheestä ja omassa suvussanikin on heitä, jotka haluaisivat minut kirkkoon kuuluvaksi.
Jokunen kuukausi on vielä aikaa miettiä.
Toisaalta avokkini on uskovaisesta perheestä ja omassa suvussanikin on heitä, jotka haluaisivat minut kirkkoon kuuluvaksi.
Jokunen kuukausi on vielä aikaa miettiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asia on niin, että päätös on yksin sinun. Kummiksi ei voi pakottaa.Ymmärrän kyllä, että et halua pahoittaa ystäväsi mieltä, mutta kyllä hänen pitää järkipuhetta ymmärtää.Ei se kummius nyt sentään niin suuri asia ole.Voithan sinä silti olla lapselle läheinen.Sinä sanot, että et pääse kummiksi koska et kuulu kirkkoon.Eri asia on jos olet itsekin valmis liittymään kirkkoon ja käyt pian rippikoulun.Minäkin olisin pyytänyt kummiksi ystävääni joka ei kuulunut kirkkoon.Kysyin asiaa häneltä ja kun sain tietää että hän ei kuulu, niin sanoin että ei voi mitään ja sillä sipuli.
Itse en kuulu kirkkoon, mutta siitä huolimatta olen kummi (jopa sylikummi). En ehkä virallisesti kirkon mielestä, mutta sillä ei mielestäni ole merkitystä. Tiedän muitakin vastaavia tapauksia. Vaikka yksi kummin tehtävistä on uskonnollinen kasvattaminen, kuinka moni kirkkoon kuuluvakaan kummi tämän velvollisuuden hoitaa. Ainahan sen puolen voi halutessaan jättää toiselle kummille ja itse hoitaa muita kummin tehtäviä. Ja voihan kirkkoon kuulumaton silti olla ajatellut uskonnollisia asioita enemmän kuin kuin moni, joka vain tavan vuoksi kirkkoon kuuluu.
Riippuu kastepapista (ja seurakunnasta?), miten hän tilanteeseen itse kastetilaisuudessa suhtautuu. Esimerkiksi toiset kirkkoon kuulumattomat kummit ovat saaneet kirkon puolesta kummikirjankin, toisille se on tehty itse ja toisille tilattu pro seremonia -yhdistyksestä.
Minusta pelkästään kummiuden tai suvun takia kirkkoon liittyminen olisi väärin, jos sitä et itse halua. Varmasti kun ystäväsi kanssa asiasta vielä puhutte, voit ryhtyä tällaiseksi kirkkoon kuulumattomattomaksi kummiksi. Jos kummiksi haluat, etkä käytä kirkkoon kuulumattomuutta tekosyynä.
Kyllähän tosiaan alaikäisiä pidetään vauvan "haltijakummeina" ja ei-kirkollisia kummeja on ristiäisissä näkynyt.
En siis liittyisi kummiuden takia kirkkoon, enkä keltään sitä vaatisi.
Eihän kastetta välttämättä ole lapselle annettava, kyllä sen nimen muutenkin voi ottaa käyttöön (pitää nimiäiset)ja ilmoittaa väestörekisteriin.
Olet kyllä liiankin kiltti, jos annat ystäväsi sanella, kuulutko kirkkoon vai et. Itse ilmoittaisin kyllä heti, jos rippikoulut ym. ei kiinnosta.
Itse olen epävirallinen kummi, olin ristiäisissä sylikummi. Ehdota ystävällesi, että voit olla epävirallinen kummi, siinä ei ole muuta eroa kuin että et saa seurakunnalta kummitodistusta. Jos ei ystävä ymmärrä, ei hän kuulosta oikein ystävältä. Tosiystävä kunnioittaa toisen vakaumusta. Minun kummilapsen tapauksessa oli kaksi virallista kummia, eikä asiassa ollut mitään ongelmaa.
Älä ryhdy kummiksi jos sinusta itsestäsi se ei tunnu järkevältä. sanot suoraan vaan kaverillesi, hän voi aluksi loukkaantua mutta kyllä se siitä leppyy. Kummilla on paljon vastuuta, se täytyy muistaa ennen kun rupee kummiksi!
Juttelin ystäväni kanssa ja sain varmaan jotenkin hänet ymmärtämään, että voin olla lapselle läheinen, vaikkei asiaa ole kirkossa kuulutettukaan. Tulen silti varmaan kuulemaan, että miksi ei, mutta epävirallinen kummi saa riittää.
Kiitoksia. Autoitte asian miettimisessä.