Eli kuinka raskasta sanoisit olevan kotiäitinä olon naiselle (työnä), kun työtähän sekin on, vaikkei palkallista.
Mihin työalaan vertasisit kotiäidin työtä ihan vastasyntyneen vauvan hoidosta kouluikäisen lapsen hoitoon asti?
Mihin työalaan vertasisit kotiäidin työtä ihan vastasyntyneen vauvan hoidosta kouluikäisen lapsen hoitoon asti?
Vastaukset 35
Vanhimmat
En minä ainakaan halua verrata kotiäitiyttä muuhun työhön. Siis toki se on rankkaa, kuten mikä tahansa tekeminen yleensäkin, mutta aivan tolkuttomalta tuntuisi verrata sitä palkkatyöhön. Kyseessä on oman lapsen hoitaminen!
Olin itsekin kuukauden kotosalla vanhempainvapaasta. Meillä se, joka on kotona, hoitaa lapsen lisäksi suurimmaksi osaksi myös kotihommat. Aika ei siis käy pitkäksi... Mutta ikinä en sitä kuukautta vaihtaisi mihinkään palkkatyöhön, on se niin paljon palkitsevampaa jo itsessään.
Enemmän aikaa itselle jää sitten kotosalla ollessa, jos lapsi on jo leikki-iässä. Vauva on vielä äärimmäisen riippuvainen.
Jos mietit tuloja esim. hoitovapaalla, niin onhan se pieni. Mutta lapsen teko on jokaisen parin oma asia, ja rahatilanne kannattaa hoitaa sellaiseksi, että on mahdollisuus olla lapsen kanssa se aika kotona, minkä kokee olevan hyvä juttu.
ulkolähetin homma. Siihen kelpaa melkein kuka tahansa, suht normaali ihminen.
Ammatti siivoajan homma on paljon raskaapaa ja vaatii jo koulutustakin.
Tosi vähän on sellaisia hommia joihin kotiäidin meriitillä pääsis. Kaupan kassakin on tätä nykyä jo vaativampaa.
Kotiäitiys ei ole työ, eikä oikein verrattavissa työhön. Kesällä lastamme hoitamaan on tulossa aupair, jolla jopa suomen kielikin tuottaa vaikeuksia/sivistystaso on mitä on. Lapsia (monia sisaruksiaan) hän kuitenkin nuoresta iästään huolimatta osaa paimentaa, ja kotia hoitaa.
...että sanot,ettei kotiäitiys ole työtä,mutta siitä huolimatta palkkaat henkilön tekemään sitä työtä omaan kotiisi...Eli kun oma vaimo hoitaa se ei ole työtä mutta kun toinen sen tekee se muuttuu työksi josta voi maksaa...
Näinhän se menee muutenkin elämässä: jos siivoat omaa kotiasi, ei kukaan siitä sinulle maksa. Jos menet yrityksen palkkalistoille siivoamaan muiden koteja tai kauppoja, saat palkkaa ja teet työtä. Jos menet ravintolaan kokiksi, se on työtä. Jos työpäivän jälkeen laitat omalle perheelle ruokaa, se ei ole työtä vaan arjen pyöritystä.
Mikä tässä on kotiäitien niin vaikea käsittää?
...asiani tökerösti.Kyse ei ollut siitä, pitäisikö kotiäidille maksaa palkkaa,vaan siitä,onko kotiäitiys työtä vai ei. Kutsut sitä arjen pyörittämiseksi, minä kotiTÖIKSI.
Kotiäiti (jos isä ei osallistu mukaan hommiin) näitä:
imuroi,
pyyhkii pölyt,
tuulettaa ja puistelee mattoja, petivaatteita,
pesee pyykkiä (varsinkin, jos on ihan pieni lapsi) useamman kerran viikossa,
ripustelee pyykkejä kuivumaan,
viikkaa pyykkejä kaappiin,
tiskaa, pesee ja keittää tuttipulloja päivittäin,
imettää/ruokkii,
vaihtaa vaippoja useita kertoja päivässä,
hoivaa lasta/lapsia tietenkin,
eli nukuttaa, pitää puhtaana/kylvettää, vaihtaa vaatteita (usein, varsinkin, jos syödessä vaatteet sotkeutuvat, tai pulautteluista tmns.)
pitää seuraa,
yrittää lohduttaa, kun lapsi itkee...............
järjestelee kotia, tekee ruokaa, leipoo tms. ja lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle.
Henkisesti ja Fyysisesti vaativaa (työtä), jossa lapsi on työllistäjä 24h kodinhoito.
Työssäkäyvät tekee ihan noita samoja asioita.
Kotiäitiys tai -isyys ei ole työtä. Se on etuoikeus saada viettää aikaa oman jälkikasvun kanssa vailla työelämän paineita.
Jos pitää oman lasten kanssa oloa työnä, en halua tietää miten kyseinen henkilö luulee selviävänsä ansiotyön ja lasten/kodinhoidon yhdistelmästä.
Jos lapset ovat päivähoidossa, pysyy koti siistimpänä, ruoanlaittoa ym. on vähemmän, ja lasten kanssa ei tarvitse kotona enää harjoitella saksien käyttöä yms muuta. Kotihoidossa oleville lapsille pitää myöskin erikseen järjestää kontakteja muihin lapsiin, kun päivähoidossa tuo tulee kuin itsestään kuntoon tuokin puoli.
Kotihoidossa olevien lasten kanssa on kahdeksan tuntia aika lyhyt aika. Siinä samalla kun pitää laitella ruokia, ensin aamupalat, sitten ulos, ja lounaan kimppuun, päikkäreiden aikaan tehdään kotiaskareita minkä ehtii. Iltapäivällä vanhin tarvitsee apua läksyjen kanssa (erityislapsi), jossakin vaiheessa lasten kanssa pyritään lauleskelemaan, lueskelemaan jne. Siivoushommat ovat hitaampia, koska pidän tärkeänä, että myöskin lapset osallistuvat niihin: omat lelut hyllyyn, vaatteet pois pyörimästä jne. Tarvitsevat siihen vielä apua ja aikaa runsaammin. Itseltäni sujuisi nopeammin, mutta ei ole mielestäni hyvä ratkaisu tulevaisuuden kannalta.
Tässä vaiheessa iltapäivää pidän aina itse tauon, otan kahvia, ja käyn netissä yleensä. Sitten onkin alettava laittamaan päivällista, jotta se on valmis, kun mies tulee töistä.
Kun mies tulee töistä, nopeasti vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset, ja lähden itse töihin. Mies jää lasten kanssa, huolehtii iltaruoan tarjoamisen, ja ulkoilee muksujen kanssa vielä. Iltapalan jälkeen lapset nukkumaan, ja sen jälkeen hoitelee vielä kotiaskareita, jos jaksaa ja ehtii. Jos ei ehdi tai jaksa, ne jäävät seuraavaan päivään, mutta ei se maailmaa kaada.
Tämä vaihtoehto on rankka molemmille, mutta sen edut korvaavat moninkertaisesti haitat. Saamme molemmat olla lasten kanssa arjessa, ja toisaalta, koska molemmat pidämme myöskin työstämme, saamme myöskin siihen mahdollisuuden.
Yhteiset illat ovat aika harvinaisia, ja niitä kyllä pyritään pyhittämään myöskin parisuhteelle. Eli, kun on tilaisuus olla yhdessä muksujen rauhoituttua unilleen, ei sitä käytetä moppaamiseen, vaan lämmitetään sauna, jutellaan, ollaan vaan kiireettömästi yhdessä.
arvostan puolisoani päivä päivältä enemmän, en tiedä monestako miehestä olisi vastaavaan järjestelyyn. Mutta vasta tämän järjestelyn myötä on perhe-elämämme rauhoittunut, ennen vaivannut alituinen kiire on helpottanut. Nyt on takana vuosi näin, ja en kyllä enää vaihtaisi pois nykyistä työtäni, joka tämän mahdollistaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000033725943
sama galluppi tuolla.
Ehkäpä meidän miesten pitäisi osallistua vähän enemmän kotitöihin, niin äidit eivät olisi niin tuohtuneita.. :/ Jos äidillä olis tehtävänä vain ja ainoastaan sen lapsen hoito, eikä sitä kaikkea puunaamista siinä ohessa päivittäin, niin sitten se olisi varmasti paljon iisimpää olla kotiäiti.
Eipä tuota oikein voi mihinkään palkalliseen työhön verrata, mutta uskon, ettei se aina niin helppoa ole.
Pitääkö siis miehen tehdä naisen kotonaolo mahdollisimman iisiksi tekemällä sekä ansiotyö että kotityöt? Mitä nainen sitten tekee miehen jaksamisen eteen?
Jos äiti hoitaa lasta päivän (ja toki tekee jotain kotitöitä mitä ehtii. Riippuu lasten iästä ja määrästä) ja isä on töissä päivän, niin kotityöt ja lapsen hoito menee illalla ja viikonloppuisin puoliksi. Eli vapaa-aikaa jää silloin molemmille yhtä paljon. Simppeliä.
Se ei ole reilua, että se joka ei käy töissä, ei saa vapaata koskaan. Oli se sitten koti-isä tai -äiti.
No aika avuton täytyy olla jos ei saa kotitöitä tehtyä siinä kahdeksassa (tai enemmässä) tunnissa kun toinen on töissä. Ei joka päivä tarvitse tehdä suursiivousta, mutta miksi myöskään venyttää yksinkertaisia kotihommia iltaan, kun silloin voisivat molemmat rentoutua ja olla yhdessä koko perhe.
Kyllä kotona olevan työpanos pitää olla vähän enemmän kuin lasten hengissäpito.
Minun vaimoni ei ainakaan ole avuton. Sen sijaan olemme molemmat hyvin huolellisia, sekä kodin- että lastenhoidossa. Emme halua sivuuttaa lasta sillä, että nyt olis muuta puuhaa, vaikka sitten muu puuha oliskin kotitöitä. Lapsen kanssa menee mielestäni paljon aikaa, jos häneen todella panostaa. Hengissä he toki pysyvät vähemmälläkin, mutta on tärkeää tarjota myös laadukasta tekemistä. (Ulkoilla, maalata vesiväreillä, lukea kirjoja, leipoa porukassa...)
Asiaan vaikuttanee myös se, minkälainen huusholli on. Meillä on iso omakotitalo suurehkolla tontilla. Sen pitäminen tip top vaatii kyllä aikaa, vaikka ei olis edes lapsia. Toki myönnän, että olemme asian suhteen vähän perfektionisteja. Emme kumpikaan siedä epäjärjestystä. Tulee kyllö imuria käytettyä ja pölyt pyyhittyä päivittäin.
Kotitöitäkin teemme yhdessä, joten ne eivät illalla vie pois sitä yhteistä aikaa, vaan muuttavat sitä. Onneksi tällä järjestelyllä jää myös ihan vapaata aikaa -siistissä kodissa, onnellisten lasten kanssa!
Jos tämän kirjoittaja on mies niin minä olen Kanervan Ike. Taitaapi olla taas laiskuuttaan selittelevä kotiäiti, jälleen kerran!
Mies kyllä olen, uskot sinä sitä tai et.
Miten voit niin yksoikoisesti päätellä muutaman mielipiteen perusteella, olenko mies vai nainen? Enkä edes usko, että näkemykseni on kovin harvinainen. No, ehkä tälle palstalle eksyy enemmän niitä miehiä, jotka ovat kivikaudelta. Eli niitä, joilla ei ole kodin hoidota edes kokemusta.
On tullut itsekin vietettyä kotona sen verran, että tiedän mitä ison huushollin pyörittäminen vaatii. Arvostan vaimoani. Onneksi hänkin arvostaa minua. Eihän se työpäivän jälkeen aina herkkua ole lähteä nurtsia leikkaamaan, mutta hommat on hoidettava. Paljon saa parisuhteessa aikaan jaksamista jo sillä, että muistaa joskus kiittää. Molemmat toisiaan.
Kyllä se on etuoikeus jäädä naiselle pois palkkatyöstä kotia ja lapsia hoitamaan.
Ei voi olla kovin raskasta terveelle naiselle omia lapsiaan hoitaa. Pitää kyseenalaistaa naisen terveys, jos kotonaoleminen tuntuu jotenkin raskaalta.
Perhepäivähoitajat on asia erikseen. He hoitavat pienellä palkalla vieraiden muksuja omissa kodeissaan epäinhimillisin työajoin.
Kannattaisi narisevien kotiäitien miettiä omaa tilannettaan siihen, millaista olisi olla perhepäivähoitaja.
Kotiäitinä saa touhuilla kotona, ei edes pukemaan ole kiirettä.
Yhden pienen äidillä voi vielä olla aikaa paljonkin, mutta jo kaksi pikkulasta työllistää äidin niin hyvin, että kotitöitä jää vielä illaksikin. Entäs sitten, jos on pienet kaksoset tai kolmoset ja vielä pari isompaa leikki-ikäistä siinä vahdittavana?
Kyllä pienten lasten isienkin täytyy osallistua kotitöihin, vaikka vaimo olisikin ns "äitiyslomalla" tai "hoitovapaalla". Jos lasten hoito on niin helppoa ja muka jokin "etuoikeus", niin miksi et jää itse kotiin lapsia hoitamaan?
Kotiäitien työ on ihan samanlaista kuin perhepäivähoitajan. Samat syötöt, pukemiset ja ulkoilut, kaupassa käynnit, ruoan valmistamiset ja siivoamiset ne on kotiäidilläkin, mutta lisäksi on vielä lasten kylvetys, yöhoito ja heidän vaippapyykkinsä peseminen, joita perhepäivähoitajalla ei tietenkään ole, jollei hänellä ole itsellään pieniä lapsia.
...ole kiirettä pukemaan ei, varsinkaan kun hyvällä lykyllä _pääsee_ aamupaskalle ja aamusuihkuun jo klo 14:00...
Mistä se näkyy, että en ole lapsia hoitanut?
Olin kotona kolme vuotta kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Hyvin ehti pestä pyykit ja siivota. Ruuan laitoin arkisin myös, tottakai. Jäi vielä joutoaikaakin, elikä tein pieniä kirjoitushommia ja opiskelin.
Kaikenkaikkiaan erittäin antoisaa aikaa, eikä mitenkään rasittavaa.
Perhepäivähoitajan otin tässä esille siksi, että he hoitavat vieraan lapsia ja ovat vastuussa vieraan lapsista. Ja saattaa olla lapsia hoidossa ympäri vuorokauden. Tiedoksi vaan, että kotiäidin ja perhepäivähoitajan työ ei todellakaan ole samanlaista.
Kyllä terve ihminen jaksaa lapsensa ja kotinsa hoitaa. Ja etuoikeus se on.
Mikähän tämän kyselyn ideana on?
Riippuu ihan monta lasta on, ja millaisia luonteita.
Minusta äitinä kotiäitiys on minulle parasta "työtä", meillä 2 pientä poikaa. En kestäisi klo8-16 työtä luonteeni vuoksi, mutta tätä 24h hommaa kyllä hoidan enemmän kun mielelläni. Meillä ei ole kiirettä, toisin kun töissä varmaan olisi. Kukaan ei sano monelta pitää olla missäkin. Voidaan olla puistoissa, kierrellä kaupoissa tai pitää kotona pyjama-päivä jos sataa. Me mennään bussipysäkeille ilman kelloa, meillä on rentoa siis :).
Mun mielestä kaikki on omasta asenteesta kiinni. Kyllä tämäkin varmaan vituttaisi, jos siihen niin suhtautuisi. Ei ole omaa aikaa ja kotityötkin pitää joka päivä tehdä. Tyhmää olisi valittaa, niin pientä on pitää koti perus-siistinä. Ja itselle oma aika on joka iltainen pyöräily kun isä tulee kotiin. Sillon en ajattele lapsia hetkeäkään, senkun huristelen ja kuuntelen musiikkia. Kunto pysyy hyvänä ja olo myös.
Ahdistuisin vasta jos en pääsisi pyöräilemään. Työelämään ei ole kiirettä, eikä kaipausta lainkaan. Mielummin pyöräyttelen lapsia lisää :).
Minä pidän mieheni työtä raskaampana, hänen pitää herätä joka aamu tiettyyn aikaan. Kiirehtiä töihin, olla sielä ja sitten kotona on vain pari tuntia aikaa lapsille. Ihan sama mitä työtä se tekisi, se on silti raskaampaa kun ei ole aikaa lapsille.
Itse olen ammatiltani perushoitaja. Kolmannen lapsen ( kaksi aikuista lasta)jälkeen päätin jäädä kotiäidiksi. Hoidin lastani neljä puoli vuotta kotona. Näistä kaksi ja puoli vuotta yksinhuoltajana. Helpompaa kuin perushoitajan kolmivuorotyö. Oma vapaus kotityössä,kylläkin rutiinit helpottavat lapsenhoito työtä. Eli säännölliset ruokailu ja nukkumis ajat. Nautin lapsesta enemmin, kun hoidin itse. Ota huomioon: Jos käyt 8 tunnin ansiotyössä, sinusta on suurimmat mehut puristettu. Muistan itse vain miten väsynyt olin, kun kävin silloin töissä, kun vanhimmat lapseni olivat pieniä. Tärkeää: aikaa tavata ystäviä silloin kun olet kotiäitinä. Lapsesta kiva lähteä kylään tai avoimeen kerhoon. Itse tapaat muita aikuisia ja lapsi saa oman ikäistä seuraa.
Riippuu vähän lapsestakin, kuinka raskasta kotiäitinä olo voi olla. Esim. vastasyntynyt vauva on enemmän riippuvainen äidistä, kuin vanhempi leikki-ikäinen, mutta leikki-ikäisen perään taas voi joutua katsomaan enemmän, mikäli on vähän rasavillimpi tapaus.. Koliikki vauva taas on henkisesti raskasta hoitaa, mikäli on pahemmanlaatuinen koliikki, eli vauva itkee lähes aina hereillään ollessa. Vauvan itku kun on yksi maailman stressaavimmista äänistä. Siinä vaaditaan jo äidiltä kunnolla kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja. Jotkut lapset vievät äidiltään paljon voimia, jos herättelevät paljon öisin ja jos äiti ei päivälläkään ehdi nukkua (silloin kun tekee vaikka kotitöitä). Väsynyt äiti onkin avunhuuto isälle, että tämä voisi tehdä joitain kotitöitä apuna, mikäli itse omien palkkatöidensä jälkeen jaksaa äitiä paremmin. Ei siinä sen kummempaa, kunhan vanhemmat osaavat lukea toisiaan ja tekevät työt vointinsa mukaan.
Riippuu siis paljon siitä omasta lapsesta/lapsistakin, miten äiti jaksaa. Kun lapsi sairastelee, on sekin aina hankalampaa luonnollisesti, kuin terveen lapsen hoito ja huoli lapsesta vie jo se itsessään voimia, ilman näkyvää työtäkin. Oloon vaikuttanee myös, jos äiti "sairastaa" tuota kuuluista synnytyksen jälkeistä masennusta.
Kun lapsella ja äidillä on kaikki hyvin ja mieli kirkkaana, on kotiäidintyö antoisaa ja jopa helppoakin johonkin kellotettuun palkkatyöhön verrattuna.
Lukekaa siis toisianne ja kyselkää vointia, niin pysyy se parisuhdekin siinä rakkaimman lapsen hoidon ohella kunnossa!
:)
ei siis ollut tarkoitus vähätellä isää roolissaan. Voihan isälläkin olla yhtälailla huollia, huoli lapsesta, tai vaimostaan, tai työasioista, joka sekin imee taas miehen voimia..
Tarkoitan vain, että ne kaikki kotityöt eivät kai automaattisesti kuulu aina kotona olevalle äidille, jos tällä on voimat loppu. Silloin mies voisi auttaa töistä tullessaan, tai jos molemmat ovat aivan poikki, niin sitten antaa olla niiden vähemmän kiireellisten kotitöiden tekemättä ja levähtää vain, vaikka toistensa kainalossa :)
Mun mielestä lastenhoito kotona on hemmetin rankkaa duunia! Siinä saa olla koko ajan varpaisillaan (tietty riippuu kuinka helppoja lapsi/lapset).
Mutta se että toisen vanhemman ollessa kotona ja toinen on työmatkoilla niin kyllä se työmatkalainen on luxuslomalla. Sama pätee jos tekee pitkää päivää...ihan rentoa aikuisten kanssa jubailua ja kahvittelua se on. Naurattaa niitä jotka työkseen "seurustelevat" lounailla ja matkoilla samalla vättäen että olisivat mieluummin kotona lasten kanssa! He eivät kuitenkaan edes pidä täysmääräisiä isyys-ja/tai äityislomia.
Pitää rohkeasti sanoa vaan puolisolle " mun konferenssidoku-matka etelään oli pelkkää löysäilyä ja olen onnekas etten tarvitse jäädä kotiin kirkuvien lasten kanssa 24/7".
Itse olen 3 kuukautta ollut kotona lasten kanssa ja tämä aika on vahvistanut käsitykseni työelämän lusmuilusta ja pakenemisesta kotihommista. Kyllä voin palata takaisin entisiin töihini ja matkustella-syöpötellä-dokailla ja valehdella muiden kaltaisteni isien kanssa "burnoutista" ja deadlinesta..hhahhahaa herätkää ja oltaa real!
Kerro nyt heti missä olet töissä jos työsi on vaan aikuisten kanssa jubailua ja kahvittelua? Olisi hienoa omata tuo asenne, että työnmatkat on mukavia ja helppoja kun kotona odottaa pienet lapset. Suurin osa normaaleista, välittävistä vanhemmista ei pidä erossa oloa minään luksuksena, vaan työmatkat ja työ itsessään on välttämätön paha, joka on vaan hoidettava jotta saa ruokaa kaappiin ja laskut maksettua. Olisi ihanteellista, jos voisi jäädä kotiin vaan hoitelemaan perusjuttuja ja seurustelemaan lasten kanssa. Mutta elämä on.
joilla ei itsellään ole kokemusta "kotiäidin" hommista, tai jotka eivät ole olleet "koti-isinä", ei myöskään ole avistustakaan, miten raskasta sellainenkin voi olla ja vertaavat juurikin johonkin ulkolähetin hommaan (kuten yllä)tätä arvokasta työtä.
minä en vertais sitä työhön enkä sanois fyysisesti rankaksi mutta henkisesti kyllä kun on niin kiinni lapsessa koko ajan. kun ei edes vessaan välttämättä pääse just sillon ku pitäs niin kyllä siinä alkaa hermo kiristymään.
mutta niistä joistain negatiivisistä puolista huolimatta oon sitä mieltä että on etuoikeus saada olla omien lasten kanssa ja päästä näkemään heidän kasvu ja kehitys ihan kunnolla. harmittaa isit jotka saa duuniin tekstiviestin että "no nyt se meidän mikko otti ensi askeleensa! harmi kun et näkemässä! oli tosi söpö"
pitäisi sekä isien että äitien yrittää ymmärtää toisiaan paremmin ja lakata kinaamasta kummalla on rankempaa. se on aikas lapsellista ja pelkkää yhteisen ajan tuhlausta... johon kyllä meilläkin sorrutaan aika ajoin.
että ei naisten tosiaan pitäisi odottaa että mies töitten jälkeen vielä tekee kotitöitä jos nainen ei käy töissä. eri asia sitten esim. synnytyksen jälkeen kun on tosi kipeenä tai jos on vaikka selkäkipuja, mitä usein voi lapsen saannin jälkeen olla, sillon pitäis kyllä auttaa. naisissa on muuten usein se vika ettei voi pyytää vaan odotetaan että mies tajuaa itse ;) vähän hölmöjä ollaan, heh.
Täytyy olla laiska lehmä akka, jos pitää kotiäitinä oloa ylimääräisen rasittavana.
Meillä saa vapaasti lähteä palkkaduuniin, jos lakkaa kotiäidin hommat kiinnostamasta tai käy liian raskaaksi.
Eikä kuulu mulle siivoukset ja pyykinpesut työpäivän päälle, jos vaimo on päivät kotona. Sairashan sellaisen täytyy olla, jos ei tonvertasia hommia jaksa tehdä.
Lasten kanssa olen, tottakai. Syötän, leikin, ulkoilen, nukutan... Jos tulis emäntä töniin mulle imurinvartta käteen työpäivän päälle, sais koko imurin hanuriinsa.
Provosoivasta kirjoitustyylistä huolimatta allekirjoitan pointin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, kenen etua palvelee se, että kotona oleva vanhempi ei kahdeksassa tunnissa saa edes välttävästi kotitöitä tehtyä, vaan työssäkäyvän -joka pahimmassa tapauksessa näkee muutenkin lapsia hereillä vain pari tuntia- tulee tarttua hommiin heti kotiuduttuaan. Missä välissä hän ehtii keskittyä lapsiinsa?
Mikä oikeus kotiäidillä on päättää, että hänen päivänsä kuluvat rennosti lasten kanssa leikkien ja toinen osapuoli tekee tuplatyöt, siis sekä ansiotyön että kotihommat?
Naiset ovat erilaisia: toiset ovat niiiin väsyneitä ja uupuneita jo yhden, helpon lapsen kanssa, toisten huusholli kiiltää puhtauttaan vaikka lapsia olisi jaloissa viisi.
...ota sinä ne lapset sinne työpaikallesi ja katso kuinka paljon sinä saat tehtyä töitä tuon 8tunnin aikana...eroahdistuksesta kärsivä yksivuotias joka roikkuu lahkeessasi jatkuvasti ja 4-vuotias,mustasukkainen kiukkupussi... nämä sopisivat tähän testiin vallan mainiosti...
No lasten vienti työpaikalle on luvatonta; työssäkäyviä vanhempian varten on päivähoito. Ei vaativaa työtä tekevä pystykään suoriutumaan tehtävistään lasten melutessa vieressä.
Normaalit arjen askareet, kuten siivous, ruoanlaitto yms. ovat välttämättömyyksiä, ja sangen yksinkertaisia suorittaa, joten ne pystyy tekemään omien lasten läsnäollessa. Vai syövätkö sinun lapsesi pelkästään eineksiä ja asutte törkyisessä talossa, koska lapsesi pomottavat sinua niin pahasti ettet voi muuta tehdä kuin leikittää heitä?
Kotiäideillä näyttää olevan vähän hukassa että mitä se lapsiin panostaminen tarkoittaa. Ei ole lasten hylkäämistä, että siivoaa ja laittaa ruokaa. Sehän on juuri sitä normaalia arkea, jota on tarkoituskin elää lasten kanssa.
P.S. Enpä ole kokeillut siivoamista 1-ja 4-vuotiaiden kanssa, mutta 1- ja 3-vuotiaiden kanssa olen ja hyvin onnistuu kun osaa vähänkin organisoida.
..tai jos ei viikolla, niin viikonloppuisin ainakin, jolloin kotihommat voidaan jakaa molempien vanhempien kesken.
Tiedän niitäkin miehiä, jotka tekevät kotitöitä ihan samallailla, kuin äitikin, vaikka käyvätkin töissä. (Nämä suhteet ovatkin kestäneet pitkään ja vaikuttaneet onnellisilta) ;) Työt jaetaan jaksamisen mukaan.
Kysymys kuului kuitenkin, pidänkö kotiäidin hommaa raskaana, niin vastaan, että ajoittain kyllä ja tosiaan varsinkin pienen lapsen kanssa on ihan sidoksissa siihen lapseen ja kun lapsi nukkuu on aikaa tehdä kotitöitä, ehkä 5 minuuttia, ehkä pari tuntia ja ehkä jää aikaa myös lekotella välissä, jos on hyvä päivä :-)
Joskus on päiviä, jolloin lapsi itkee tavallista enemmän ja kaipaa tavallista enemmän huomiota. Äiti herää, vaihtaa vaipat, hyssyttelee, syöttää, sitten pitelee sylissä ja nukuttaa. Syö itse pikaisen aamupalan, jonka aikana lapsi saattaa taas herätä ja vaatia syliin.. Äiti keskeyttää syömisen ja on taas lapsen kanssa. Sitten, kun lapsi nukahtaa äiti syö aamiaisen loppuun.. mahdollisesti tiskaa(ellei omista tiskikonetta, jota ei ainakaan meillä ole), imuroi, järjestelee paikkoja.. Vauvat tuottavat myös kasoittain pyykkiä, vaikkei niin pienistä uskoisi, joten pyykättävää on joka toinen päivä.. Päivä menee touhutessa kamalan nopeaa ja iltapäivä lähestyy. Silloin äiti alkaa miettiä, mitä laittaa ruoaksi ja alkaa kokata ennen miehen töistä tuloa. Kun mies tulee töistä, syödään ja äiti ei ehkä saa sitäkään tehdä rauhassa, vaan lapsi roikkuu kiinni tississä ja syö samalla. Helposti, tai välillä kitisten.. Isä laittaa usein sitten heti pitkäkseen sohvalle, kun on väsynyt ja äitikin on väsynyt, mutta touhuaa yhä lapsen kanssa. Vaihtelee vaippoja, hysyttelee, imettää, nukuttaa. Siivoaa keittiön syönnin jäljiltä... kun lapsi taas hieman nukkuu, voi äitikin istahtaa välillä isän viereen katsomaan vaikkapa tv:tä.. sitten lapsi taas herää, äiti syöttää.. Kohta nukkumaan. Äiti vaihtaa yöksi vaipan, pesee pyllyn.. syöttää, hyssyttelee, jos vauva on väsynyt ja vähän itkeskelee... sitten saadaan nukutuksi, ehkä 3-4 tuntia putkeen, sitten herätään lapsen kanssa ja taas syötetään, silitellään vauvaa uneen, itse ei äiti saa ehkä heti unta, kun päässä pyörii huolet monet.. äiti on hereillä tunnin, nukahtaa.. nukkuu ehkä tunnin - 2 ja taas lapsi herää ja äiti syöttää, silittää, syöttää.. tulee aamu. Kaikki alkaa alusta. Samaa myös viikonloppuisin, ellei isä hieman tosiaan auta.
Pahoittelen sekavahkoa kirjoitusta, kun kiireessä kirjoitin. Nyt minulla on hoitoapua lapselleni, joten ehtii näitäkin lukea ja näihin vastailla.
Uteliaisuuttani eksyin "isien" -palstalle. :-)
PS: Rakastan lastani