Niitänäitä..

jokutyttö__ kirjoitti:

Tuntuu siltä, että on pakko kirjottaa tänne. Ajatuksia pyörii liikaa päässäni yhtäaikaa. Tunnen olevani väsynyt elämääni, vaikka jatkuvasti yritän etsiä uusia juttuja ja piristeitä. Ei vaan auta. Olen aina se joka kuuntelee kaikkien murheet, voisiko joku joskus kuunnella minua..? Olen sinkku ja loppuenlopuksi aika yksinäinen. Ystävilläni on jo parisuhteet jotka tietenkin vievät heidän aikaansa. Muistan yhteisen railakkaan sinkkuelämämme, ja kaipaan sitä jollain tavalla. Ystävät olivat silloin iso osa elämääni, ei enää. Tiedän että tämä vaihe on ohimenevä, koska olen aikaisemminkin ollut melkolailla ahdistunut. Näitä hetkiä pelkäänkin. Tulevaisuus pelottaa, se jäänkö aina yksin. En tiedä mitä tahdon, en tiedä mitään ja silti tuntuu että olisi pakko tietää. Kaikki hommat on rästissä ja vaikka raadan ei mitään jää käteen. Olen aina ollut se jolta on odotettu aina paljon, lähinnä vanhempieni taholta. Nyt tuntuu etten pysty, tältä on tuntunut aikaisemminkin ja jotenkin olen sinnitellyt päivän kerrallaan. Sinnitellään tästäkin eteenpäin... Kiitos.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä