Elikkäs pelaan futista omanikäisten 1. divari tasolla ja 2 vuotta vanhempi velipoika sm-tasolla. Isä on veljen joukkuueen toiminnassa ahkerasti mukana, mutta ei juurikaan kiinnostunut minun joukkueestani ja minun peleistä ja harjoituksista. Toki hän vie ja tuo minut mielellään reeneihin yms. mutta ei sen enempää eikä vähempää...
Kun veli ilmoittaa tarvitsevansa "taas" uudet futiskengät hänellä on ne jo seuraavana päivänä, mutta minä olen käyttänyt samoja jo 1,5 vuotta ja vielä mennään. Aina kun ilmoitan tarvitsevani uudet, vastaus on aina sama: "Ei nyt tähän hätään kerkeä".
Velipoika saa aina kommenttia ja neuvoja pelin jälkeen, muuta edes oman pelini lopputulos ei kiinnosta isääni. Kiinnostus ja intohimo on laantunut vuoden aikana runsaasti ja ehkä lopetankin kohta. Onhan tuota jalkapalloa tullut pelattua jo 10 vuotta.
Mieleni teki vain hieman avautua kansalle, kiitos ja anteeksi.
Kun veli ilmoittaa tarvitsevansa "taas" uudet futiskengät hänellä on ne jo seuraavana päivänä, mutta minä olen käyttänyt samoja jo 1,5 vuotta ja vielä mennään. Aina kun ilmoitan tarvitsevani uudet, vastaus on aina sama: "Ei nyt tähän hätään kerkeä".
Velipoika saa aina kommenttia ja neuvoja pelin jälkeen, muuta edes oman pelini lopputulos ei kiinnosta isääni. Kiinnostus ja intohimo on laantunut vuoden aikana runsaasti ja ehkä lopetankin kohta. Onhan tuota jalkapalloa tullut pelattua jo 10 vuotta.
Mieleni teki vain hieman avautua kansalle, kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä ihmeessä lopeta harrastustasi sen takia että isäsi on ilmeisen kilpailuhenkinen ja keskittyy sinne missä hänenkin päälleen (tai niin hän luulee) tulee vähän gloriaa. On isäsi suuri henkinen puute ettei hän osaa kohdella teitä tasapuolisesti.
Muista kuitenkin että jos et tähtää ammattilaiseksi niin harrastat omaksi iloksesi. Porukassa on varmasti kivoja tyyppejä mukana ja liikunta tekee hyvää - auttaa muuten kestämään myös isäsi "vähättelevää" (liekö tuo nyt oikea sana) suhtautumista harrastukseesi/saavutuksiisi.
Ja vielä - vain todella harvasta tulee ammattilaisia, hienoa jos veljesi on päässyt niin pitkälle mutta sinun oma harrastuksesi on aivan yhtä tärkeä ja olet siinä riittävän hyvä. Nauti täysin siemauksin pelaamisesta ja iloitse onnistumisista yhdessä joukkueesi kanssa!
Saisikohan äidin taholta kannustusta?
Tsemppiä - toivottavasti pidät harrastamisestasi kiinni ja viiletät sitten joskus keski-ikäisenä firman joukkueessa tms.