Ekaluokkalaisen

ollaanko me kaikesta eri mieltä! Enkä, ei varmasti, ei en halua jne. Sitä se taas on. Ennen koulun alkua kerrottiin ett se ottaa lapsen voimille. Kukaan ei kuiten muistanut kertoa kuinka rankasti sen voi kokea aikuinenkin. Ja kuitenkin täytyy koko ajan kaikessa olla tukena ja rakastavana aikuisena.

että kysyt vääriä kysymyksiä. Haluatko karkkia? Haluatko valvoa myöhään? Haluatko jättää läksyt tekemättä? Haluatko jonkin uuden kivan lelun? Eiköhän niitä kyllä vastauksia tule.

Mutta normaalielämässä kyllä ekaluokkalaisen ainut kommentti kaikkeen on tuo ei.

Minkälaisia tilanteita nyt oikeastaan tarkoitat, mihin lapsen pitäisi sanoa kyllä? Itse kokeilin palkintosysteemiä, että kun tekee koko päivän tarvittavat asiat kiukuttelematta vastaan, niin saa illalla tarran liimata jääkaapin ovessa olevaan tauluun. Kun tarroja on kymmenen, saa jotain pientä kivaa ja kun niitä on 30, saa jotain vähän isompaa kivaa. Meillä se on yllättäin auttanut.

Eli huone täytyy siivota, kuten aina, läksyt pitää tehdä ja kaikki samat velvollisuudet hoitaa kuin aina ennenkin, mutta nyt voi valita tekeekö ne kiukuttelun kanssa ja ilman tarraa, vai tarran kanssa ja ilman kiukuttelua.

Ja lapsen kanssa yhdessä sovitaan, mikä se asia on, minkä palkkioksi saa. Lapsi on pyytänyt esimerkiksi tikkaria palkkioksi kymmenestä tarrasta (ja meillä ei ole karkkipäiviä, eli saa siis karkkia normaalisti enintään tuon kymmenen päivän välein) ja käyntiä Hesessä 30 tarrasta. Ei siis mielestäni mitään kohtuuttomia pyyntöjä ole tai isoja palkintoja tarvita.