Voisitteko kertoa näkemyksenne siitä, miksi pieni lapsi laitetaan nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhempansa? Ovatko syyt käytännöllisiä vai periaatteellisia?
Eräässä tuntemassani kulttuurissa pidetään itsestäänselvänä, että lapset nukkuvat vanhempiensa kainalossa ja vieläpä varsin pitkään. Vasta joskus murkkuiässä saattavat kantaa patjansa toiseen huoneeseen ja nukkua esim. sisarusten kanssa. En keksi kertoa heille yhtään pätevää argumenttia, miksi meillä laitetaan jo vauvat omaan huoneeseen. Sanovat, ettei siinä ole mitään järkeä, kun sitten lapsi vain pelkää eikä kukaan saa nukkua öitään rauhassa.
Eräässä tuntemassani kulttuurissa pidetään itsestäänselvänä, että lapset nukkuvat vanhempiensa kainalossa ja vieläpä varsin pitkään. Vasta joskus murkkuiässä saattavat kantaa patjansa toiseen huoneeseen ja nukkua esim. sisarusten kanssa. En keksi kertoa heille yhtään pätevää argumenttia, miksi meillä laitetaan jo vauvat omaan huoneeseen. Sanovat, ettei siinä ole mitään järkeä, kun sitten lapsi vain pelkää eikä kukaan saa nukkua öitään rauhassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
meillä on tyttö syntymästään asti nukkunu omassa huoneessaan. ja jos lapsi on alusta asti nukkunut eri huoneessa niin en usko että siellä pelkää(tietty lapsi kohtasta). ja vielä syynä meillä on se että kun tyttö oli muutaman yön meidän kanssa samassa huoneessa, minä en saanut nukuttua yhtään koska heräsin joka ikiseen pieneen tuhahdukseen mitä pikkunen päästi ja kun tyttö käänty tai liikuttii jalkaa tms. niin heräsin heti. eli syynä on meidän vanhempien omat unet. ja meillä kaikki nukkuu yönsä rauhallisesti. tyttö on vedelly syntymästä asti melkein 10tunnin unia
Meillä lapsi nukkuu aamuisin n. klo 8.00. Toinen vanhemmista kuitenkin joutuu vuorotyön vuoksi heräämään joinakin aamuina vaille 6, emmekä halua häiritä aamutoimilla lapsen unta.
Sama illalla - monesti tulee laiteltua makkarissa pyykkejä, silitettyä jne, myös kodin "kakkostelkkari" sijaitsee makuuhuoneessamme. Lapsi menee nukkumaan klo 20 jälkeen ja saa nukkua omassa huoneessaan rauhassa.
Meillä nukkunut kohta 2 vuotta samassa isossa huoneessa eikä ole kenenkään unia häirinnyt. Menee ennen meitä nukkuun ja me puuhastellaa olkkarissa jne. sitten mennään eikä herää, eikä aamutoimetkaan häiritse. Ollaan nopeasti uudelleen nukahtavaa sorttia. Kyllä omaan huoneeseen kerkee vielä. Outoa olisi meille, jos olisi jossain kaukana toisessa huoneessa pikkanen. Tämä meidän mielipide ja käytäntö. Nukkuu hyvin yöt ja nukahtaa yksin sänkyynsä hyvin. : )Ja varsinkin jos on kipee, helpompi seurata. En ole koskaan itkuhälytin tyyppiä ollut, mut omassa sängyssä on pienestä asti nukkunut, ei perhepedissä.
että voidaan harrastaa seksiä rauhassa =) No ei ole ainoa syy, toinen on miehen vuorotyö ja lapsen herkkäunisuus...eli kun joutuu jonkinlaista valoa ja herätyskelloa käyttämään ties mihin aikaan vuorokaudesta, on kaikki nukuttu paremmin kun pieni on omassa huoneessaan. Sieltä kyllä kuuluu, jos jokin on vialla =)
Toinen tulossa ja esikoinen (1v8kk) siirrettiin tästä syystä omaan huoneeseen ihan äskettäin. Aluksi nukkui minun ja miehen välissä, kun imetin, siitä omaan pinnasänkyyn äidin viereen ja nyt siis omaan huoneeseen. Olis varmaan pitäny jo aiemmin tehä toi siirto, koska tyttö aina ollu herkkäuninen ja heräs lähes aina, kun miehen kans mentiin nukkuun tai jouduin käymään yöllä vessas. Ja, kun nukahtaminen ei ole ollut ikinä tytön parhaita puolia, saattoi valvoa sit sen jälkeen pitkäänkin. Nyt yöt rauhottunu ja nukkuu klo 20.30-07 putkeen ilman heräilyjä. Tosin jos tyttö sairaana, otan edelleen viereen, kun helpompi seurata kuumetta ja tytöllekin turvallisempaa. Että meillä ainakin ollaan siirron jälkeen nukuttu paremmin kuin ennen.
levollisuuden takaamiseksi.
itse heräsin ja herään edelleen jokaiseen naksahdukseen ja tuhahdukseen joka lapsen sängystä kuuluu. nyt ei onneksi kuulu enää ihan pienimmät tuhinat, mutta heti kun vähänkään alkaa heräillä, herään itsekin.
ja mieheni kuorsaa niin lujaa, että lapsemme herää siihen.
tässä pääsyy, minkä vuoksi siirrettiin omaan huoneeseen. 5kk:n iässä.
en tiedä mitä oltaisiin tehty, jos ei olisi ollut tilaa. lapsi olisi varmaan valvonut yöt ja nukkunut päivät :D
nukuttiin niin kauan, kun imetin, eli noin 1v ja 3kk, kun imetys loppui, lapsi siirtyi omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja kaikki nukuimme paremmin, etenkin lapsi joka välissämme heräili useamman kerran yössä. Omassa sängyssään nukkuu koko yön, joskus herää kerran yössä. Samaa linjaa aion jatkaa seuraavankin kanssa, tosin luulen, että siirrämme hänet sitten aikanaan omaan sänkyyn aiemmin, vaikka luultavimmin nukkuu meidän makuuhuoneessa kuitenkin... aika näyttää.
meillä nyt 3-vuotias siirtyi vasta vajaa kaksi kuukautta sitten perhepedistä omaan sänkyynsä, se tapahtui ilman vieroitusta, kinaa tai itkua. Eräs ilta vaan sanoin lapselle, että menetkös omaan sänkyyn ensi yöksi nukkumaan, ja sinne meni ja sille tielleen jäi. Aikaisemmin oltiin nostettu poika omaan sänkyynsä aina välillä, kun oli nukahtanut meidän sänkyymme.
Pojalla on oma huone odottamassa, ja tarkoituksenamme olisi siirtää pojan sänky sinne kesällä. Jos ei suostu sinne jäämään, niin odotetaan tovi ja kokeillaan uudelleen. Minusta asialla ei ole mikään hoppu, lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että nautimme toistemme läheisyydestä sen aikaa, kunnes lapsi haluaa itse itsenäistyä ja enemmän omaa tilaa.
Eiköhän lie monellakin kyse ihan periaatteesta.
Tyttö siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan noin 11kk iässä. Kaikkien uni parani, eikä yöheräämisiä ole ollut enää. Automaattisesti loppui yöimetys ja tyttö nukkuu nyt yhtäsyöttöä klo 21-7. Herkkäunisena heräili ennen useastikin yöllä ja itse piti lukeakin peiton alla, puhua ei voinut ja TV:n katselu äänettömänäkin makkarissa oli mahdotonta.
Oma huone oli siis meille loistoratkaisu, kunhan sen ensin raaski tehdä...