Kaipa minäkin "onnenpoika" oisin,
lailla kaltaisenne reissumies,
vaan saveen juutuin saappainein
kotipihassain matkaa vain taitan
Yöpöytä välissä sänkyjemme,
siihen silmälasini laitan,
Sotaromaanin uusintapainoksen
kannet kiinni huokaisten taitan
Ei kukaan silti ole yksin,
en minä, et sinä, eivät hekään,
kyyneleet yhdessä huuhtoutuneet,
eivät aamuun yksinään herää
Usein mietin lähteäkö vai jäädä?
Kuka siihenkin tietäisi vastauksen?
Kuin kaarnavenonen vailla määränpäätä,
on kohtaloin kai tuon kaltainen?
Ps. Hyvää nimipäivää Kertulle ja muillekin nimppareitaan viettäville!
lailla kaltaisenne reissumies,
vaan saveen juutuin saappainein
kotipihassain matkaa vain taitan
Yöpöytä välissä sänkyjemme,
siihen silmälasini laitan,
Sotaromaanin uusintapainoksen
kannet kiinni huokaisten taitan
Ei kukaan silti ole yksin,
en minä, et sinä, eivät hekään,
kyyneleet yhdessä huuhtoutuneet,
eivät aamuun yksinään herää
Usein mietin lähteäkö vai jäädä?
Kuka siihenkin tietäisi vastauksen?
Kuin kaarnavenonen vailla määränpäätä,
on kohtaloin kai tuon kaltainen?
Ps. Hyvää nimipäivää Kertulle ja muillekin nimppareitaan viettäville!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miettii syntyjäsyviä..ikuisuusasioita,,
lähteä vai jäädä..
Muuttolinnutko ja jäidenlähtö saa miettimään,,
Se tuo sydän sen kertoo - sulle yksinään
Lempeää iltaa 1_mies ! :)
niitäpä juuri pohdiskelen.
Mietin onko maailma parempi toisenlaisena,
uudella alulla.
Sinä meinasit unehtua tänne alas, onneksi huoma-
sin Sinut veijarin.
Nyt runosi on kyllä poikkeus aiempiisi jollain
tapaa. Tästä puuttuu se veijarimainen ote, vaikka
oletkin ujuttanut " yöpöytä välissä sänkyjemme "
esmes pehmentämään yksinäisen onnenpojan pohdin-
taa. Siltikään pitämättä ei tästäkään runostasi
voi olla.
Hyvää uutta päivää Sinulle, olkoon onni myötä.
ollut jo näin pitkään. Tiedä kauanko se voi enää jatkua. Valoa on pakko olla jonkun pilven takana.
Tosielämästä on paha runoilla, mutta näin tein, ja ehkä siksikin tämä oli niin synkkä.
Koetan etsiä ilon aiheita seuraavaan kertaan.
Kiitos teille tytöt, te ootte niin herttaisia. :)
Kaiho kaukaisuuteen,
alkuun uuteen?
- kenties
Pohdintaa...
Näinhän se ajatus kulkee, välillä näkee kauneutta tässä omassakin ajassaan, välillä miettii olisiko muita mahdollisuuksia...
Anteeksi, lähdinkö nyt pohtimaan tätä aivan väärin...
Jään tätä miettimään, uskon että löydän tästä uudelleen lukemisen jälkeen vielä paljon lisää...
kun huomasin vasta nyt viestisi.
Kiitos, noita ajatuksia kieltämättä.
Vaan en tiedä mitä tehdä. Pattitilanne.
Ei ylipääsyä. Ei toivoa. Olen yksin,
silti kaksin; yöpöytä sänkyjemme välissä...
vapaasta tahdosta onneton.
Minusta tässä runossa on väkevyyttä ja voimaa.
En koe siinä olevan katkeruutta enkä toivottomuutta vaikkakin toteamusta elämän arvoituksellisella(ehkäpä jopa epäoikeudenmukaisella ??) tavalla jakamista pelikorteista
Olen lukenut tätä runoasi useampaan kertaan
mutta osasin vain tämän verran tuoda ajatuksiani esille. Anteeksi
Runosi on puhuttaa minua
Mieliala oli niin maassa, että siitä oli väkevyys ja voima tipotiessään, mutta, todellakin, juuri noita ominaisuuksia olisin kaivannut kirjoittaessani tuota .
Olen saanut elämässäni paljon, vaikka en kovin ikäloppukaan vielä ole, mutta en kovin nuorikaan enää. Saanut myös paljon mitä en ole pyytänyt saati halunnut. Mutta olen kai liian kiltti, vaikkakin itsepäinen.
Älä pyydä anteeksi. Tässä karusellissa pyörin niin kauan kuin minut riuhtaistaan tästä ulos. Itse en siihen kykene.
Huonoillakin korteilla pääsee muuten bluffaamalla vaikka kuinka pitkälle. ;D
Hei
Sanoit,että mieliala oli maassa ja voima tipotiessään.
Jospa se voimattomuus muuttuukin runossasi voimaksi joka kumpuaa sieltä syvältä
Vaikka elämä kuinka koettelee niin periksi ei anneta
kas : -"Huonoillakin korteilla pääsee muuten bluffaamalla vaikka kuinka pitkälle. ;D "
Joskus tuntuu, että elämä on huijannut, jakanut omaan käteen täysin väärät kortit
- tuntuu kuin omistaisi pelkän Ässä-hain
Mutta kyllä Ässä-haillakin on pelejä voitettu!!
"Ei kukaan silti ole yksin,
en minä, et sinä, eivät hekään"
Minusta nämä sanat sisältävät toivoa ja lohdullisuutta
- ollakseen yksin ei tarvitse olla oikeasti yksin
"Yöpöytä välissä sänkyjemme" on kielikuva niin paljoon....
Kuitenkin
koen että runossasi on voimaa (ehkä sitten sellaista hijaista,mielen pohjalla kytevää,
- mutta voimaa kuitenkin)
Terveisin : /Hui-Akka
Palasin tänne vielä.
Kiitos kauniista sanoista.
"yöpöytä sänkyjemme välissä" -kielikuvana on kyllä paljon puhuva, mutta totuutena - tässä mun tapauksessa - se jättää sanattomaksi.
Oma valinta, mutta kuitenkin.
Voimia tässä tarvittaisiinkin,
kiitos vielä lohduttavista sanoista sinulle. :)
Niin monenlaisia polkuja kuljemme.
- Osa tienhaaroista tulee yllättäen -
Päätämme jatkammeko.
Vai lopetammeko matkamme siihen ja yrittämme löytää täysin uuden polun
Kun päättää jatkaa, matka ei todellakaan aina ole helppo
Voimia sinulle nyt ja tulevaisuudessa
ja kumarran.