Kysymys tulee lopussa. Tarina ensin. Kuvittele olevasi mies, joka elää psykosomaattista sairautta potevan naisen kanssa.
Sille et mitään mahtanut kun häneen ihastuit, rakastuit ja kositkin. Omapahan oli ratkaisusi.
Entäs sitten kun huomasitkin, että vaimosi onkin psyykkisesti sairas? Itsetuntonsa on nollilla. Ei kestä paineita, pakenee pelkoneuroosejaan psykoottiseen tilaan. Tilaan, jossa ei ole muita kuin hän itse, täydellisine tietoineen siitä mikä/kuka on oikeassa. Tilassa jossa ei tunneta väsymystäkään (valvotaan yötkin). Etsitään vain syyllisiä, provosoitunein mielin ja huudoin!!!. Armoa ei tunneta koska pahantekijäin on palkkansa saatava.
No ei kaikki noin huonosti meillä. Kaksi vuotta sitten koki voimakkaimman psykoosin. En enää yksin jaksanut, huusin apua ja sain. Vaimo myönsi itselleen sairautensa (ihme!!!), jonka johdosta parantuminen alkoikin. Sai uuden ajan lääkityksen, pääsi sairaseläkkeelle (stressistä vapautus!!!). En voi uskoa todeksi tätä päivää. On niin seesteistä, niin harmonista elomme. Ei enää jatkuvaa pelkoa uuden psykoosinsa ensioireista. Voiko tämä olla totta!!!
Jk. Kaikesta edellä kuvatusta huolimatta rakastan vaimoani, hän minua vieläkin enemmän.
Sille et mitään mahtanut kun häneen ihastuit, rakastuit ja kositkin. Omapahan oli ratkaisusi.
Entäs sitten kun huomasitkin, että vaimosi onkin psyykkisesti sairas? Itsetuntonsa on nollilla. Ei kestä paineita, pakenee pelkoneuroosejaan psykoottiseen tilaan. Tilaan, jossa ei ole muita kuin hän itse, täydellisine tietoineen siitä mikä/kuka on oikeassa. Tilassa jossa ei tunneta väsymystäkään (valvotaan yötkin). Etsitään vain syyllisiä, provosoitunein mielin ja huudoin!!!. Armoa ei tunneta koska pahantekijäin on palkkansa saatava.
No ei kaikki noin huonosti meillä. Kaksi vuotta sitten koki voimakkaimman psykoosin. En enää yksin jaksanut, huusin apua ja sain. Vaimo myönsi itselleen sairautensa (ihme!!!), jonka johdosta parantuminen alkoikin. Sai uuden ajan lääkityksen, pääsi sairaseläkkeelle (stressistä vapautus!!!). En voi uskoa todeksi tätä päivää. On niin seesteistä, niin harmonista elomme. Ei enää jatkuvaa pelkoa uuden psykoosinsa ensioireista. Voiko tämä olla totta!!!
Jk. Kaikesta edellä kuvatusta huolimatta rakastan vaimoani, hän minua vieläkin enemmän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No olkoon sitten. Jatkan itse vielä vähän lopuksi kun toisaalla kirjoitin eräälle kyselijälle vastineen. Lukekaa tai olkaa lukematta. Itsehän päätätte;)
>>Mikökö laukaisi psykoottisuuden? Ei ole yhtä vastausta olemassa, niitä on paljon. Geneettinen perimä on suurin tekijä, joka luo alttiuden sairastua psykosomaattisiin tauteihin sopivissa olosuhteissa, sopivasti "ylikuormittuneena" elämän vastamäissä.
Sairastumisalttiudelle ei ole myöskään hyväksi se, että psyykkiset sairaudet ovat olleet (ovat ehkä vieläkin) tabu. Niistä ei ole keskusteltu avoimesti. Niitä on salailtu perheyhteisöissä. Kun tämä tauti on näin ollen "kielletty", on myös tautiin altistunut joutunut sen itseltään kieltämään "yleisen häpeän" takia. Psyykoosi ei kun pahenee jos potilaalla ei ole mahdollisuutta sitä itselleen myöntää. Kun sairas on toipunut psykoosistaan, alkaa tervehdyttyään jo ennakkoon pelkäämään seuraavan psykoosin "iskua".
Vaimoni kohdalla kävi aivan edellä kuvatulla tavalla. Psykoosit toistuivat loppuajalla puolen vuoden välein. Kunnes tuli se suurista suurin!!! Kortit oli paljastettava, sairaus tuotava pimeydestä päivän valoon. Akuuttiryhmä alkoi vierailla tukenamme viikottain. Vaimoni oppi LUOTTAMAAN ja TURVAUTUMAAN näihin vieraisiin ammattiauttajiin. Tämä "luottamus" sai aikaan sen, että vaimoni alkoi myöntämään olevansa psyykkisesti sairastanut. Tästä alkoi hänen kohdallaan UUSI ELÄMÄ. Yli kaksi vuotta on mennyt. Uuden psykoosin puhkeamisesta ei ole tietoakaan. Näin tasapainoisena en vaimoani ole ennen kokenut. Päinvastoin auttaa nyt minua kun minua ahistaa;)
puolestasi, että olette saaneet tilanteen rauhoittumaan ja elämänlangoista kiinni.
Oletko itse työssä ja pärjääkö vaimosi yksin kotona nyt kun olette päässeet uuteen alkuun?
Kyllä olen vahvasti työelämässä. Pienyrittäjä olen. Vaimo pärjää hyvin yksinkin, ei hätää. Parasta aikaa paistaa tuoreita pullia. Tuoksu kantautuu yläkertaan saakka, jossa istun koneen äärellä.
nälkä noista pullan tuoksuista, lähen kohta itekkin syömään ;)
Tota, olisin kysynyt vielä että millaisista lääkkeistä on kyse, kun noin hyvään kuntoon pääsi, yleensähän niihin liittyy sellainen turruttava, väsyttävä vaikutus, enemmän lamaannuttava mutta olette ilmeisesti saaneet jotain aivan muuta, kun elämänilo on palannut ;)
Se öiden valvominen usein ja pitkään "syö miestä jos mikä", siis väsyneenä ihminen menettää helposti malttinsa, on kärttyisä, apaattinen, haluton ja on kaikin puolin ns. "pois luotaan työntävä", ihan kuka tahansa, joka valvoo siis.
Minustakin saa tosi äksyn jos unta ei saa riittävästi, tiedossa on joo.
Siinä mielessä kunnollinen ja rauhaisa yöuni on yks tärkeimmistä "elämän" perusasioista, jonka päälle voi rakentaa vaikka mitä ja jota ilman ajautuu muihin vaikeuksiin enemmin tai myöhemmin.
Siis lääkehoidosta kyselet. Muistelen 1970-luvulla vaimollani olleen (ennen tapaamistamme) joku Largagtil-merkkinen lääke, jota potilaspiirissä kotoisasti Larkuksi kutsuttiin. Sen muistan kun yhden Larkun kurkusta alas antoi mennä, siltä päivältä hommat oli hanskassa;)Lääke nimittäin lamautti totaalisesti kaiken energian nauttijaltaan. Seuraava merkityksellinen psykoosi lääke oli joku Pertriptyl. Sitä vaimoni käytti ainakin 20 vuotta. Sanoisinpa, jokseenkin hyödytön lääke. Ei estä psykoosien tuloa, eikä niiden uusiutumista. Reilut kaksi vuotta sitten kun tuli "se suurista suurin" psykoosi, jolloin astuimme pimeydestä parrasvaloihin, meidät huomattiin, otettiin tosissaan. Lääkityskin määriteltiin aivan uudeksi. Hyviä lääkkeitä olisi ollut jo aiemminkin kehiteltynä, vaan tässä tapauksessa kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Kun kohtasivat, määrättiin vaimolleni zyprexa-nimistä lääkettä, jolla oli todettu olevan tehokas vaikutus psykoosien synnyn ehkäisyyn ja skitsofreenisluonteisiin harhoihin nähden. Lääke todella toimi. liiankin hyvin. Vaimoni oli kuin vanhoina hyvinä aikoina Larkun jäljiltä. Ainut hyvä puoli oli, ettei psykooseista ollut vaaraa. Muutama kuukausi sitten lääkitystä muutettiin taas kerran. Zyprexaa jätettiin jonkun verran päiväannokseen, rinnalle määrättiin toinen lääke (uudet durasellit!!!)nimeltään Abilify. Jo parin päivän päästä vaimoni menetti "hermonsa" minulle.IHANAA, naiseni on herännyt elämään, ajattelin. Nämä kaksi lääkettä yhdessä toimivat erittäin hyvin siellä aivolohkossa, jossa välittäjäaineita säädellään. Siellä missä on estettävä tiettyjen ainesosien liialinen tuotanto, ne estävät. Missä taas "terveellisten" välittäjäaineiden on sallittava päästä läpi, siellä ne päästävät.
Jk. Lopuksi totean. Niin hyvän näköisiä ja maistuvia pullia ei sairas ihminen tee, mitä äsken söin;)
tuore pulla......jep, jep.
Luin tuolta jo aiemmin että rakastatte toisianne, joten parisuhteen täysipainoinen "eläminen" on jälleen totta ja tätä päivää, joten toivotan hyvää jatkoa eläämäänne, pidä kuin kukkaa kämmenellä ;)
Miten vaikea elämä voi lopulta yhdistää entistä lujemmin sitein. Nykyisin kilpailemme siitä, kumpi ennättää tuoda aamukahvin vuoteeseen ennen kuin toinen herää;)Niin ne ikävät ajat vain unohtuvat. Kai se sitten on sitä rakkautta. Mitäs muuta;)
Jk. Olen muuten Ukki54. Maailman suloisimman tähtisilmän omistaja:)