Kysymyksen esitän lopuksi, ensin tarina. Nainen näkee unen. Polkua pitkin häntä vastaan kävelee mies, jotenkin tutun tuntuinen. Nainen ei saa mielenrauhaa, miettii ja oivaltaa; sehän on nuoruuden aikainen miesystävä, jonka kanssa seurustelin, johon rakastunkin. Nainen ei pääse unestaan eroon, se vaivaa häntä öin ja päivin. Viimein rohkaisee mielensä, etsii miehen nykyiset osoitetiedot. Soittaa kännykkään, sulkee puhelimen, ei pysty sanomaan sanaakaan, pelkää ja jännittää. Lähettää kauniin kukkapostikortin, jossa kertoo tapahtumasta.
Nainen on ollut leskenä jo 10 vuotta. Kovin yksinäinen varmaankin. Mies elää avioliitossa, joskin suurehkojen ongelmien keskellä. Alkaa sielujen sympatia. Kumpikin tarvitsee toinen toistansa, täysin erisyistä tosin. Nainen haluaa vain ja ainoastaan sen elämänsä miehen, jota on koko ikänsä rakastanut, hinnalla millä hyvänsä. Mies tarvitsee ainoastaan kuuntelijaa, ymmärtäjää ja lohduttajaa.
Tilanne ajautuu miehen mielestä alku imartelujen kautta vaivaantumisen asteelle. Olenko ruokkinut naisen naisellisia tunteita liikaa, antanut ymmärtää tarvitsevani enemmän, eritavalla mitä loppujen lopuksi tarkoitin?
Tätä juttua on kestänyt lähes 2 vuotta. Sain heti aluksi viisailta neuvoja. Paina "deleteä" kun ottaa yhteyttä, neuvoivat. Kiltti kun olen, ei minusta ole heti deleten painajaksi. Toisaalta kilttejä on myös hyvä manipuloida, hyväksi käyttää.
Pahinta kaikessa oli vielä se, että uskonnollista vakaumustani käytettiin keppihevosena (tai sitten aidosti kiinnostuneena, näin uskon). Se onkin sitten sellainen osa-alue, jolla minut kiltisti narussa pidetään;)
Ihan vain opetuksena tarinan kerroin, jos siitä jollekin hyötyä on.
Niin, se kysymys arvon naisille. Miten te itse olisitte minuna tehneet, homman siististi hoitaneet? En halua kuulla kenenkään kommenttia siitä kuinka naisen asemassa olisitte toimineet. Tai suunsoittoa siitä, että jopas jätkä itsestään suuria luulee. Asiallisia kommentteja tulen kyllä ajatuksen kanssa lukemaan. Haluan oppia jotain naisen logiikasta.
Nainen on ollut leskenä jo 10 vuotta. Kovin yksinäinen varmaankin. Mies elää avioliitossa, joskin suurehkojen ongelmien keskellä. Alkaa sielujen sympatia. Kumpikin tarvitsee toinen toistansa, täysin erisyistä tosin. Nainen haluaa vain ja ainoastaan sen elämänsä miehen, jota on koko ikänsä rakastanut, hinnalla millä hyvänsä. Mies tarvitsee ainoastaan kuuntelijaa, ymmärtäjää ja lohduttajaa.
Tilanne ajautuu miehen mielestä alku imartelujen kautta vaivaantumisen asteelle. Olenko ruokkinut naisen naisellisia tunteita liikaa, antanut ymmärtää tarvitsevani enemmän, eritavalla mitä loppujen lopuksi tarkoitin?
Tätä juttua on kestänyt lähes 2 vuotta. Sain heti aluksi viisailta neuvoja. Paina "deleteä" kun ottaa yhteyttä, neuvoivat. Kiltti kun olen, ei minusta ole heti deleten painajaksi. Toisaalta kilttejä on myös hyvä manipuloida, hyväksi käyttää.
Pahinta kaikessa oli vielä se, että uskonnollista vakaumustani käytettiin keppihevosena (tai sitten aidosti kiinnostuneena, näin uskon). Se onkin sitten sellainen osa-alue, jolla minut kiltisti narussa pidetään;)
Ihan vain opetuksena tarinan kerroin, jos siitä jollekin hyötyä on.
Niin, se kysymys arvon naisille. Miten te itse olisitte minuna tehneet, homman siististi hoitaneet? En halua kuulla kenenkään kommenttia siitä kuinka naisen asemassa olisitte toimineet. Tai suunsoittoa siitä, että jopas jätkä itsestään suuria luulee. Asiallisia kommentteja tulen kyllä ajatuksen kanssa lukemaan. Haluan oppia jotain naisen logiikasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luette kyllä mutta ette ota osaa keskusteluun. Miksi?
koska minulla ei ole nyt aikaa siihen, olosuhdeiden pakosta....ei siksi ettenkö muuten kerkeisi tai haluaisi vastata.
uskon että huommenna saat vastauksia, ajankohta nyt on jo myöhä.
Tsemppiä.
Sanot samaistuvasi tilanteeseemme. No kumpi koet olevasi minäkö vai hän?
"Nainen haluaa vain ja ainoastaan sen elämänsä miehen, jota on koko ikänsä rakastanut, hinnalla millä hyvänsä. Mies tarvitsee ainoastaan kuuntelijaa, ymmärtäjää ja lohduttajaa."
"Miten te itse olisitte minuna tehneet, homman siististi hoitaneet?"
Toivoakseni olisin katsonut todellista tilannetta silmiin ja etsinyt kuuntelijan toiselta suunnalta. Tuo yhtälö nyt vaan ei pelaa.
Naisen logiikka voi hyvinkin haluta miehen rinnalleen elämän tuossa vaiheessa. Niin kauan kuin hän on kiinni sinussa, hän ei katsele muita. Päästä irti!
Entäs kun irroitin liekanarun kaulastaan aikoja sitten, on vaan niin kesyyntynyt villieläin, ettei enää halua palata autuaammille metsästysmaille.
Villieläinkin hakee sitä mitä haluaa sieltä mistä sen saa. Sen sisäistäminen rakkausasioihin vaan kestää vähän enemmän aikaa. Sinun tehtäväsi on näyttää, että sinulta sitä ei saa. Jos keskusteluissasi et unohda kehua vaimoasi ja yhteistä elämäänne, olettaisin, että hän näkee sen.
Itseasiassa tämä kirjoittelu on jo jälkijättöistä. Asiat lienevät hyvinkin selvät molemmille osapuolille. Asia vain oli keskeneräinen aiemmin, siksi en siitä kirjoittanutkaan. Peli on vihelletty jo poikki. Onneksi taistelussa ei tullut ruumiita. Missään sodassahan ei voi välttyä loukkaantumisilta. No aika nekin haavat parantaa ja oppirahathan tuli maksettua.
elämä on valintoja,koskaan ei voi tietää mikä tie minnekkin vie.
jokainen valitsee tiensä keinolla millä hyvänsä.
Niin se elämä vie. Olen iloinen, että teille kävi noin hyvin.
Huomaatkos päivitin nikkini tämän päivän tasalle;)
Ilosta Pääsiäistä sulle :):):)
Vieläkö aikuistuisit. ;-)
Jäi vähän epäselväks. Tarkoititko todella
"Vieläkö aikuistuisit. ;-)"
vai
Vielä kun aikuistuisit. ;-)
Näillä kahdella toteamuksella kun on ero kuin yöllä ja päivällä.
Ei ole eroa, ylimmäinen on murteella ilmaistuna alimmainen. Pääpaino kuitenkin sillä virnistelijällä virkkeen lopussa.
Ensin kuvittelin sinua ties miksi. No tuo hymiöhän pelasi sinun maineesi ja minun kunniani;)