Sain vaimoni vihdoin ja viimein lääkäriin joka diagnosoi keskivaikean masennuksen.
Vaimoni syyttää parisuhdetta pahasta olostaan, tai ainakin kaikissa keskusteluissa se saa suurimman roolin. Lääkitys on viikko sitten aloitettu ja juuri alkoi myös terapia. Eli itse masennusta sairastavan hoito alkaa toivottavasti tuottamaan tulosta.
Itse en koe olevani masentunut, ainoastaan ärtynyt ja voimaton siitä, että koen vaimoni päättävän elämästämme/parisuhteestamme. Tätä on nyt jatkunut noin puoli vuotta ja tähän rupeaa kyllä pikku hiljaa väsymään. Pitääkö tämä nyt vain taistella läpi vai pitääkö mennä hakemaan myös itselle rauhottavia tms? Välillä on helpompia päiviä, mutta välillä kaikki tuntuu vain menevän yli. Oletteko itse hakeneet apua jaksamiseen ja millaista apua olette saaneet? Lyhyt googlaus tuokio ei tuonut vastauksia tähän ongelmaan.
Vaimoni syyttää parisuhdetta pahasta olostaan, tai ainakin kaikissa keskusteluissa se saa suurimman roolin. Lääkitys on viikko sitten aloitettu ja juuri alkoi myös terapia. Eli itse masennusta sairastavan hoito alkaa toivottavasti tuottamaan tulosta.
Itse en koe olevani masentunut, ainoastaan ärtynyt ja voimaton siitä, että koen vaimoni päättävän elämästämme/parisuhteestamme. Tätä on nyt jatkunut noin puoli vuotta ja tähän rupeaa kyllä pikku hiljaa väsymään. Pitääkö tämä nyt vain taistella läpi vai pitääkö mennä hakemaan myös itselle rauhottavia tms? Välillä on helpompia päiviä, mutta välillä kaikki tuntuu vain menevän yli. Oletteko itse hakeneet apua jaksamiseen ja millaista apua olette saaneet? Lyhyt googlaus tuokio ei tuonut vastauksia tähän ongelmaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
seurata masentunutta,jota ei kiinnosta mikään
joskus ei edes sängystä nousu.Masentunut näkee kaiken värittömänä tai mustana.Toivottavasti apua tulee,toisinaan voi joutua monia eri lääkkeitä kokeilemaan ja tehoamiseenki menee 2-6 viikkos.
Tsemppiä.
Näillä leireilla monen parisuhde on saanut uuden käänteen parempaan.
Kurssilla näkee muitakin.
LOMA HYÖTY ! ?
http://www.google.com/search?hl=fi&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&rlz=1I7SUNA&q=parisuhde leirit&btnG=Hae&lr=
Kun on itsellä paha olla niin sitä löytää syitä vaikka parisuhteesta.Meillä on kummallakin oma terapiansa.Kun saa omat asiansa kuntoon rupee parisuhteessakin näkemään niitä valoisia päiviä.Syyttely johtuu masennuksesta.Lääkitys,terapia auttavat mutta se vie pitkän aikaa,yhtä pitkään kuin on tullutkin.Miehelläni todettiin vakava masennus ja minäkin sairastuin itse keskivaikeaan/vakavaan masennukseen.Koko perhe siinä sairastaa kun yksi sairastuu.Olen sitä mieltä.
Toivottavasti googlaat myös tietoa masennuksesta, oireista, kuinka vaikeaa on löytää sopiva lääkitys. Ja mitä sivuoireita voi tulla lääkkeistä... Jos välität hänestä ja näytät sen, niin ehkä asiat paranee. Uskon että puolisollasi on kova itseinho tällä hetkellä, ja turhalla syyttelyllä tappelemisella hän EHKÄ kokeilee jaksatko käydä sairastumista läpi hänen kanssaan. Huomaa myös se että ehkä hänkin on peloissaan ja miettii miksi hänelle (teille) kävi näin...
Minun kokemukseni mukaan masentunut näkeen hyvin pitkälle kaiken jonkin ulkopuolisen syynä. Usein tasutalla voi olla todellisia ongelmia, mutta masentuneen mielelle näistä tulee hallitsevia. Samoin omat vaikeudet ovat aina paljon suurempia ja tärkeämpiä kuin kenenkään muun koko maailmassa.
Tällä en tarkoita, että sinun ei täytyisi olla rehellinen myös oman käyttäytymisen suhteen, mutta jos olet objektiivisesti tullut siihen tulokseen, että kohtelet häntä hyvin, pidä kannastasi kiinni määrätietoisesti, mutta syyttämättä.
Minusta ainakin on hirveän vaikea olla menemättä mukaan siihen kaikkien syyttelyyn, koska jos yrittää sanoa, että ehkä kaikki ei olekaan niin mustavalkoista, joutuu itse kohteeksi. Minä ainakin olen itseni lisäksi saanut kuulla, että minun sisarukseni, vanhemmat (minän ja vaimon), kaikki kaverini, työkaverini (myös hänen) ja satunnainen mummo, joka sattuu supermarketissa kävelemään edellä vähän liian hitaasti hänen edellään, ovat kaikki niin man hemmoteltuja ja tyhmiä ja syntyneet kultalusikka suussa, eivätkä tiedä mistään vaikeuksista mitään. En halua vähätellä vaimoni ongelmia, mutta masentunut ei edes halua kuulla sitä, että maailmassa ehkä muillakin ihmisillä on ongelmia.
Mielestäni on tärkeää tukea toista, mutta samalla pitää kiinni mielipiteistä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä syyllistämättä ja ivailematta. On tietysti vaikeaa olla riitelemättä, kun toinen riitelee. Vaimoni otti juuri takapakkia vuoden jälkeen, kun lääkitys lopetettiin, joten se pitäisi ilmeisesti aloittaa uudelleen. Onko kellään tietoa, voiko noita lääkkeitä ottaa "ikuisesti"? Sivuoireita hänellä ei ollut ja ne tuntuivat auttavan hyvin. Terapiaan en ole häntä nyt saadut uudestaan, vaikka minusta se olisi hyvä.