Ikkuna luoksesi

yhtä haltioituneena luen palautettasi, vaikka
sana " haltioitunut " runostani on melkoisen pra-
mea adjektiivi.

Kiitän kuitenkin, toit aamuuni sanoillasi ilon.

kiitos kuuluu, minulle ilo että olen saanut tuo-
da aamuusi jotain.

k i i t o s

osuvia ajatuksia toit kommentoinnillasi, en voi
muuta sanoa.

Kiitos Sinulle, että viivähdit runossani.

Nyt lähden kahville, ja toivotan hyvää päivän
jatkoa ystävälleni.

sellaiset myllerrykset Tomtom.

Dundeella, dundeellapa hyvinnii rakenneltu, elon
myrskyä ja tyyntä.

Kiitos Tomppa, ja samoin kiitos hetkistä siellä
toisaalla. olen taas pariksi päivää unohtanut
koko palstan :(

en tiedä osaamisesta, tulee mitä tuleman pitää
kun kynä kiitää paperilla.

Kiittäen,
linda

" kun kaikki on kohta sanottu " saavat minut taas
kerran hämmennyksiin. Sinäkin jo tiedät, kuinka
riittinen olen omien runojeni suhteen. Tuntuu et-
tä koskaan ei onnistu, vaikka kuinka fiilaa, sak-
sii ja höylää :)

Äärettömän koskettava on taas vastarunosi. Joten-
kin löydät aina niin passelit vastakappaleet, ja
aina sillai pehmeämmän version kuin mitä omani
on.

Kiitos Kaarusein, ystävä kallis.

sanoppas se, kumpi liekkään tuskallisempaa - oi-
keasti. Helkkarin vaikiaa on kummassakin tapauk-
sessa.

Good, minä tiedän että ymmärrät tyttöseni - Sinä
kohtalon lapsi.

Kiitos.

Yritin kovin, ettei tämäkin menisi pohjamutia
myöden - ehkäpä onnistuin jotenkin.
En tiedä kauneudesta, mutta tunnetta aitoa syvää
tässä kuitenkin on.

Kiitos.

olet sanonut joskus aiemminkin nuo sanat, ja
vaikka ne lausutkin " kaikella lämmöllä " niin
tiedä, Sinulla ei ole mitään kadehtimisen aihetta
sen suhteen. Sinun omat runosi liikauttavat lähes
jokainen sieluani.

Sanat löytyvät kopistelemalla sana-arkkua ja
pikkuisen aivonystyröitä hieromalla,
vaihtelevalla menestyksellä.

Kiitokseni tulee sydämestä.

Sinä se osaat kanssa sanasi asetella niin, etten
tiedä miten niihin osaan vastata.

Jaa ei saisi ajatella.
Minkäs sille mahdat, että aivoni tuottavat tuol-
laista joka on sitten siirrettävä paperille. Tuo
loppusäe taitaa olla runossa ainoa, jota en fii-
lannut ollenkaan, muita sitävastoin kyllä.

An mun kaikki kestää, nuo hivelevät sanasi jotka
saattaa johdattaa nirrrrrvanaan :D

k i i t o s

mutta miellyttävää, että jotain olet kuitenkin
virkkanut.

Kuinka niin taju, ei ymmärrä ei.
Mutta kiitos - se on ainoa miten voin sinne ta-
juttomuuden rajamaille lähettää.

Huhuu, herree jo. Vaikka ei sen puoleen, en ole
itsekkään vielä tässä maailmassa mutta huomenii.

Sinä se lataat aina sellaisilla palautteilla, et-
tä olen joka kerran puulla päähän lyöty.
En kielläkkään, ettetkö olisi käynneilläsi
jollain tapaa totuttanut minut itseesi. Mutta
ei herranen aika " enhän voi pettää odotuksiasi "
Kuin velvoite, ei hitsi vieköön. Kai se silti on
niin, että itse kutakin jokainen palaute lämmit-
tää - sitä on turha kieltää.

Mitä mieltä hän olikaan loppujen lopuksi runosta-
ni, se jäi ehkä hiukan epäselväksi minulle. Mut-
ta minä nyt olenkin niin yksinkertainen, ettei
sitä pidä ihmetellä.

Kiitän kuitenkin mitä lämpimämmin, että
viivähdit runossani hetkosen.

PS Onko kaksi kertaa sanottu jo tautofoniaa, ei
kai nyt sentään.

lindalinda1 kirjoitti:

Sinä se lataat aina sellaisilla palautteilla, et-
tä olen joka kerran puulla päähän lyöty.
En kielläkkään, ettetkö olisi käynneilläsi
jollain tapaa totuttanut minut itseesi. Mutta
ei herranen aika " enhän voi pettää odotuksiasi "
Kuin velvoite, ei hitsi vieköön. Kai se silti on
niin, että itse kutakin jokainen palaute lämmit-
tää - sitä on turha kieltää.

Mitä mieltä hän olikaan loppujen lopuksi runosta-
ni, se jäi ehkä hiukan epäselväksi minulle. Mut-
ta minä nyt olenkin niin yksinkertainen, ettei
sitä pidä ihmetellä.

Kiitän kuitenkin mitä lämpimämmin, että
viivähdit runossani hetkosen.

PS Onko kaksi kertaa sanottu jo tautofoniaa, ei
kai nyt sentään.

Ei ole velvoite käydä lukemassa runojasi. Velvoite sen sijaan on löytää niistä heikkouksia.
Näin olen ymmärtänyt sinun odottavan minun kohdallani. Siitä suurennuslasi.
Pidin runostasi todella paljon! Kaunis ja niin vahva. Kuvittelin itseni mieheksi jota kohti kurkotat ja silloin juolahti manipuloinnin mahdollisuus. Me miehet epäilemme aina naisen perimmäisiä tarkoituksia.
Hymiöitä käyttämällä voisi välttää pahimmat karikot, mutta se on mielestäni akkojen ja hinttien hommaa!

verditti kirjoitti:

Ei ole velvoite käydä lukemassa runojasi. Velvoite sen sijaan on löytää niistä heikkouksia.
Näin olen ymmärtänyt sinun odottavan minun kohdallani. Siitä suurennuslasi.
Pidin runostasi todella paljon! Kaunis ja niin vahva. Kuvittelin itseni mieheksi jota kohti kurkotat ja silloin juolahti manipuloinnin mahdollisuus. Me miehet epäilemme aina naisen perimmäisiä tarkoituksia.
Hymiöitä käyttämällä voisi välttää pahimmat karikot, mutta se on mielestäni akkojen ja hinttien hommaa!

tietäisitpä vain, kuinka usein olen toivonut saa-
vani rakentavaa palautetta täällä. Tottakai
jokainen palaute lämmittää, mutta kun itse on
omille heikkouksilleen runoissa jäävi sanomaan
mitään, niin siksi aina sitä suurennuslasin alla
olemista olen odottanut. Sanoisin että erittäin-
kin hienoa on kuulla, että yrität löytää runois-
tani heikkouksia - kiitos siitä, harvinaista
herkkua se.

Mutta nyt kerroit myös muuta mukavaa, että pidit
runostani - ihanaa. Mies on mies ja nainen on
nainen ajatusmaailmaltaan. Ja luulenpa ettemme
milloinkaan tavoita siinä toisiamme. Mutta Luoja
on luonut meidät erilaisista aineksista, eihän
muuten olisi luotu Aatamia ja Eevaa. Olkoon se
rikkautemme.

Jaa, vai on hymiöt akkojen ja hinttien hommaa.
Perkule vieköön kun muistaisin tuon jatkossa, et-
ten niitä ainakaan Sinun kanssasi käyttäisi.
Tässä kohtaa voisi olla hymynaamahymiö tai
sitten vaikka sytän. Miksikö, no - sen saat
miettiä ihan tykönäsi.

Kiitos kun poikkesit taas, olet jättänyt kulumat-
toman merkkisi minuun.

tähtisumun läpi, viestisi tavoitti Telluksen.

Kaipausta, se sipaisukin on tavoittamattomissa.

Sinulle kiitos kuuluu, että olet käyntikorttisi
jättänyt. Kaiken keskellä, lämmittää.
Kunpa vielä löytäisin sen kultaisen säikeen, joka
avustaisi minua runoissani valoon.