Kuinka moni Teistä muistaa leikkineensä 6-12 vuotiaana Kirkonrottaa / Purkkista tai jotakin ulkona leikittävää leikkiä? Itse leikin noita leikkejä kavereiden kanssa vielä neljätoista kesäisenäkin, enkä nähnyt mitään hävettävää. Raitista ulkoilmaa keuhkojen täydeltä, liikuntaa hikoiluun asti ja sosiaalista kontaktia samalla. Kuulostaako rentouttavalta? Kyllä.
Kun täytin 12v, ajattelin, että kokeilen ensimmäistä FPS(=First Person Shooter)-peliä, Medal of Honoria. Noh, jäin peliin koukkuun. Käytännössä joka ikinen päivä noin 8kk ajan oli sitä, että pelasin 7h KESKIMÄÄRIN päivässä. Päivään ei mahtunut muuta kuin koulu, Medal of Honor ja mahdollisesti pientä rupattelua kavereiden kanssa. Yövalvominen oli pakollista, että pystyi räiskimään parhaimpien pelaajien kanssa. Päivällä käytännössä oli "alkulämmittelyä". Henkinen monipuolisuus esim. mielikuvituksen käyttö ja fyysinen kunto putosivat suhteellisen alas tuona aikana. Mitä oli tapahtunut? Pieni, villi, energinen ja sosiaalinen lapsi oli muuttunut yhdellä tavulla murahtelevaksi äyskentelijäksi, joka käytännössä nukkui, söi ja peseytyi tietokoneen äärellä.
Mitä nämä parhaimmat pelaajat sitten ovat? He ovat juuri näitä, peliin addiktoituneita nuoria ja lapsia, joiden elämä on tapahtumiltaan köyhää. He ovat näitä, jotka joutuvat vetäytymään syrjään. Näille pelaaja-addikteille se tietenkin tarkoittaa lisää peliaikaa.
Noh, pääsin eroon peliaddiktiosta, siirryin pelistä toiseen, tosin en enää pelannut niin aktiivisesti kuin ennen. Olin huomannut, kuinka mukavaa on loppujen lopuksi olla kavereiden kanssa eikä riehua tappolistoilla ykkösenä.
Nykyään kun katselen 8-12v lapsia, joita pyörii tässä pikkuveljeni ympärillä. Pikkuveljeni istuu ja tapittaa koneella, silmät ruudussa kiinni käytännössä niinkuin minä sen ikäisenä (12v:na). Ja mikä parasta, tällä porukalla ei ole muuta asiaa käytännössä kuin peleistä ja muista pelaamiseen liittyvistä asioista, kuten ohjaimista. Olen huomannut myöskin, että pikkuveljeni valvoo välillä pidempään kuin minä, keskellä viikkoakin. Joskus pikkuveljeni menee kolmelta aamuyöllä nukkumaan, kun itse olen mennyt jo 12:sta.
Minua alkaa huolettaa tässä pikkuhiljaa, että mihin nämä nykyajan lapset ovat kasvamassa? Yksinäisyyteen tietokoneen kanssa? Juuri nuo pikkuveljeni ikäiset mukulat ovat vielä lapsia ja lapsena kuuluu leikkiä ja pitää hauskaa yhdessä, eikä viettää suurimpia riemuhetkiä virtuaalimaailmassa. Käykääpä kyselemässä näiltä 6-12v lapsilta, että kuka tietää mikä on A) Purkkis B) Penkkis C) Kirkonrotta D) 10 Tikkua Laudalla. Veikkaisin, että lähes 90% ei tiedä ko. leikkejä.
Nyt, hyvät vanhemmat, on teidän aikanne vaikuttaa. Laittakaa lapsillenne jonkinlaisia estoja ensinnäkin Internet-sivustoille laittakaa jonkinlainen raja tietokoneella haahuilemiselle. Netistä löytää vahingossakin vaarallista materiaalia lapsien henkiselle kehitykselle. Toisekseen, lapsi on ihminen, sosiaalinen olento. Älytön pelaaminen on vaarallista kehitykselle.
Järki käteen ja vanhat kunnon leikit kunniaan!
Onko minun pikkuveljeni ja hänen kaveripiirinsä ainut laatuaan (interaktiivista hupailua päivästä toiseen) täällä?
Kun täytin 12v, ajattelin, että kokeilen ensimmäistä FPS(=First Person Shooter)-peliä, Medal of Honoria. Noh, jäin peliin koukkuun. Käytännössä joka ikinen päivä noin 8kk ajan oli sitä, että pelasin 7h KESKIMÄÄRIN päivässä. Päivään ei mahtunut muuta kuin koulu, Medal of Honor ja mahdollisesti pientä rupattelua kavereiden kanssa. Yövalvominen oli pakollista, että pystyi räiskimään parhaimpien pelaajien kanssa. Päivällä käytännössä oli "alkulämmittelyä". Henkinen monipuolisuus esim. mielikuvituksen käyttö ja fyysinen kunto putosivat suhteellisen alas tuona aikana. Mitä oli tapahtunut? Pieni, villi, energinen ja sosiaalinen lapsi oli muuttunut yhdellä tavulla murahtelevaksi äyskentelijäksi, joka käytännössä nukkui, söi ja peseytyi tietokoneen äärellä.
Mitä nämä parhaimmat pelaajat sitten ovat? He ovat juuri näitä, peliin addiktoituneita nuoria ja lapsia, joiden elämä on tapahtumiltaan köyhää. He ovat näitä, jotka joutuvat vetäytymään syrjään. Näille pelaaja-addikteille se tietenkin tarkoittaa lisää peliaikaa.
Noh, pääsin eroon peliaddiktiosta, siirryin pelistä toiseen, tosin en enää pelannut niin aktiivisesti kuin ennen. Olin huomannut, kuinka mukavaa on loppujen lopuksi olla kavereiden kanssa eikä riehua tappolistoilla ykkösenä.
Nykyään kun katselen 8-12v lapsia, joita pyörii tässä pikkuveljeni ympärillä. Pikkuveljeni istuu ja tapittaa koneella, silmät ruudussa kiinni käytännössä niinkuin minä sen ikäisenä (12v:na). Ja mikä parasta, tällä porukalla ei ole muuta asiaa käytännössä kuin peleistä ja muista pelaamiseen liittyvistä asioista, kuten ohjaimista. Olen huomannut myöskin, että pikkuveljeni valvoo välillä pidempään kuin minä, keskellä viikkoakin. Joskus pikkuveljeni menee kolmelta aamuyöllä nukkumaan, kun itse olen mennyt jo 12:sta.
Minua alkaa huolettaa tässä pikkuhiljaa, että mihin nämä nykyajan lapset ovat kasvamassa? Yksinäisyyteen tietokoneen kanssa? Juuri nuo pikkuveljeni ikäiset mukulat ovat vielä lapsia ja lapsena kuuluu leikkiä ja pitää hauskaa yhdessä, eikä viettää suurimpia riemuhetkiä virtuaalimaailmassa. Käykääpä kyselemässä näiltä 6-12v lapsilta, että kuka tietää mikä on A) Purkkis B) Penkkis C) Kirkonrotta D) 10 Tikkua Laudalla. Veikkaisin, että lähes 90% ei tiedä ko. leikkejä.
Nyt, hyvät vanhemmat, on teidän aikanne vaikuttaa. Laittakaa lapsillenne jonkinlaisia estoja ensinnäkin Internet-sivustoille laittakaa jonkinlainen raja tietokoneella haahuilemiselle. Netistä löytää vahingossakin vaarallista materiaalia lapsien henkiselle kehitykselle. Toisekseen, lapsi on ihminen, sosiaalinen olento. Älytön pelaaminen on vaarallista kehitykselle.
Järki käteen ja vanhat kunnon leikit kunniaan!
Onko minun pikkuveljeni ja hänen kaveripiirinsä ainut laatuaan (interaktiivista hupailua päivästä toiseen) täällä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
juttu on hankala. jos ei anna pelata niin on ilkee vanhempi. Jos taas antaa niin lapsella on kivaa mutta siitä tulee addikti.
Joku lapsi jonka tiedän ei saa kavereita mitenkään muuten kuin puhumalla peleistä. siis eikö sen ole pakko antaa pelata?
Pelit ovat yksi aihe, mistä lapsi voi puhua. Tämä lapsi, joka ei saa kavereita, pitäisi keksiä muita kiinnostuksen kohteita. Itse olen saanut enemmän uusia tuttavuuksia aloittamalla uuden harrastuksen.