OLetko lukenut jotain kirjailijaa, joka on mielestäsi huono?
Mikä tekee hänestä huonon?
Mikä tekee hänestä huonon?
Huono kirjailija
Ida
171580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos haetaan jotain mielettömän yliarvostettua pintaliitäjää ja trendipelleä, niin ensiksi tulee mieleen Jörn Donner. Joskus 30 v. sitten luin Uutta Maammekirjaa noin 50 sivua tavalliseen tapaan, loppuun loikin noin joka toisen sivun ja ajattelin: Voi Vittulan väki, mitä paskanjauhamista! Ei houkutellut lukemaan lisää.
Pentti Linkola kirjoitti sittemmin tuosta tekeleestä murska-arvostelun: Jörn Donnerin Kummitusmaailma. Löytyy muistaakseni kirjasta Unelmat paremmasta maailmasta, ja on muuten vieläkin mielestäni Penan parhaita juttuja.
Mä ostin kirjaston ulosmyynnistä kirjan nimeltä: Ystäväni, miehet, naiset. Kirjoittaja oli joku yläluokkalainen nainen, Aili Palmen, jonka mielestä hän oli niin hieno ihminen että kannatti oikein kirjoittaa tuttavista kirja.
Ostin sen markalla poistettavien kirjojen joukosta ja se oli maailman huonoin kirja.
Halusin vain nähdä miten yläluokkalainen daami on elämänsä viettänyt ja kenen kanssa seurustellut.
Mutta ei totisesti käy kateeksi.
Tyhjää täynnä koko elämä.
Niin, Hemingwayn Vanhus ja Meri on niin, n i i n tylsä ettei sitä ikinä olisi vapaaehtoisesti lukenut sen ohukaisuudesta huolimatta.
Sellainen pakkolukemisto keskikouluajalta.
Sen kirjat ovat jotenkin liian puisevia työläiskertomuksia.
Kaikki kunnia kuitenkin hänen tuotteliaisuudelleen ja työläiselämän kuvaamiselle.
Esimerkiksi Riitta Uosukaisen Liehuva liekinvarsi on esimerkki roskakirjasta, jota kenenkään itseään kunnioittavan kustantajan ei olisi pitänyt julkaista. Sensaatiohakuiset kirjat julkkisten ja poliitikkojen "yksityiselämästä" ovat useimmiten roskaa vailla vertaa. Sosiaalipornon osa-alue tietty tämäkin ja saa sellaisetkin tyypit "kirjan" ääreen, jotka sitä muuten eivät tekisi. Heille voisin sanoa: Vittuako esimerkiksi Urho Kekkosen naisseikkailut kenellekään enää kuuluvat?
Päätalon Iijoki-sarja huonontui melkoisesti loppuaan kohti. Se muuttui paremminkin naistenlehden kesäjatkosarjaksi, joka rupesi haastamaan lukijan pitkäveteisillä täytetarinoilla. Ripaus seksiä ja avioriitoja väliin niin johan rupesi lukijan silmä kirkastumaan...Ahkeruus ja yritteliäisyys eivät sinänsä tee kirjailijaa, mutta Päätalo ei tähän uskonut. Hänen elämänohjeensa oli kulkea alati läpi harmaan kiven, oli se sitten kuinka pitkäveteistä, hidasta ja loputonta. Totta on, että tällainen peräänantamattomuus on hyvin erikoista, jopa Suomessa. Päätalon sinnikkyys palkittiin taloudellisesti, mutta valitettavasti hänen kerrontansa ei ole mitenkään erinomaisen etevää. Hän ei osannut lopettaa ajoissa, kuten vaikkapa Väinö Linna, joka kirjoitti vain muutaman kirjan ja kertoi näin asiansa ja sanottavansa, ajan hammasta hyvin kestävällä tavallaan.
Mielestäni myös Iijoki-sarjan keskimmäiset kirjat menevät vähän puisevuuden puolelle. Mutta siitä huolimatta Kalle-fanille ne ovat silti täyttä hunajaa kaikki tyynni! Sarjan loppu on taas kerrassaan komeaa kerrontaa...
Pitkään karsastin edes aloittaa Päätalon lukemista, mutta "Huonemiehen pojasta" alkaen tarinahan on ollut oikeastaan hyvin mukaansa tempaavaa aikalaiskuvausta. Vielä on varmaan täysi hyllymetri lukematta. Jatkan kyllä vielä Päätalon parissa.
Päätalon teksti on kuin jotain TV-sarjaa joka vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu loputtomiin. Jonkun matkaa luin joskus Koillismaa-sarjaa, mutta en ota urakakseni lukea koko 20000 sivua, vai paljonko sitä nyt olikaan.
on huono kirjailija, tai ainakin suhteettoman yliarvostettu todellisiin taitoihinsa nähden, lastenfantasiaa tehtailevaksikin vain keskiverto. Tekstintuotto on hänellä todella köyhää ja kirjoissa juoni (jonka pitäisi olla pottereiden suurin ansio?) jokseenkin ennalta-arvattavaa ja hahmot orjallisen stereotypisiä -hyvä on hyvä ja paha paha. Ja kun nämä kohtaavat, lopullinen voittaja on aina hyvä. Paha saa korkeintaan erävoiton.
Adjektiivien käyttö ei myöskään kuulu tämän naisen vahvuuksiin.
Ilmeisesti et ymmärtänyt niitä kaikkia piilomerkityksiä ja viittauksia mitä nuo upeat kirjat ovat täynnä. Harry Pottereista löytää joka lukukerralla jotain uutta, siksi monet lukevat ne viiteenkin kertaan. (Mä olen lukenut vain kolmesti mutta mä löysinkin Potterin vasta about kolme vuotta sitten.)
Oletkohan lukenut kirjat alkuperäiskielellä?
Ei teksti, eikä juoni ole köyhää, vaan täynnä juuri niitä yllätyksiä. Juoni on myös aika monimutkainen loppujen lopuksi, ja hyvin läpi ajateltu. Virheitä ei juonen kulussa juuri ole.
Kyseessä on tietenkin makuasia, mutta kirjat eivät todellakaan ole sellaisia, joiksi sinä ne kuvasit.
Suomennokset ovatkin sitten asia erikseen. Niiltä odotin paljon enemmän.
Dostojevskini ja kafkani lukeneena omahyväisesti erehdyin pitämään itseäni intellektuellina, kunnes tulin tarttuneeksi Harry Potteriin, jonka korkealentoinen tajunnanvirta osoittaittautui sittenkin liian vaikeaselkoiseksi ja pudotti minut takaisin maanpinnalle. Ah, voi sitä kirottua Rowlingia!
"Kyseessä on tietenkin makuasia, mutta kirjat eivät todellakaan ole sellaisia, joiksi sinä ne kuvasit."
Jos toteat itsekin, että kyseessä on makuasia, miksi kyseenalaistat minun luonnollisestikin subjektiivisen mielipiteeni ja asetat omasi absoluuttisen totuuden asemaan?
Ja ylipäätään, miksi potter-fanit ottavat suosikkikirjaansa kohdistuneen kritiikin likitulkoon henkilökohtaisena loukkauksena?
Kuvasit kyseiset kirjat juoneltaan yksinkertaisiksi ja ennalta-arvattaviksi. Sellaisia ne eivät ole, se on tosiasia. Makuasia taas on, pitääkö Pottereista.
Voit puolestani edelleen pitää kirjoja huonoina ja jättää ne lukematta, mutta ei niiden juoni siitä köyhdy, ettet sinä niistä pidä.
Vertaa: naurettvat elokuvat "huonolla" juonella voivat olla erittäin viihdyttäviä, ihan kuin juoneltaan monimutkainen "hyvin tehty" voi olla tylsä.
Asiat on mitä ne on, niistä ei tarvitse pitää, mutta niistä saa pitää.
Sinäkin tunnut loukkaantuvan siitä, että me potter-fanit loukkaannumme suosikkimme parjauksesta ja asetumme puolustuskannalle. Varmasti itsekin puolustat asioita, joista pidät, mutta joita muut haukkuvat.
No sellaiset kirjailijat jotka ovat itseoppineita positivisuusguruja a la Marco Bjurström jotka vouhottavat ja hilluvat kuin mielipuolet ja kukaan ei saisi olla surullinen tai kriittinen.
Näitäkin kirjoja on aivan mahrottoman paljon ja ne vituttaa mua ihan hirveesti, koska ne ovat niin helvetin valheellisia.
Tottakait tässä maailmassa on paljon vialla ja parasta on puhua asioista niitten oikeilla nimillä eikä kieltää olemasta negatiivinen.
On kyllä ollut menestyvä trendi tämä positiivisuushömppä poliitikoille vallan mahdottoman hyvä asia.
Näitten kun ei tarvitse enää tehdä mitään parannuksia köyhille eikä työttömille eikä sairaille kun vaan kehottaa näitä raukkoja olemaan ja ajattelemaan positiivisesti.
...Ja Jumalten Naamiot.
Mulla on tapana lukea kirja kerralla loppuun, mutta tämän kohdalla on menossa jo viides vuosi, vaikka kirja on suht lyhykäinen ja ohuttekstinen.
Miksikö huono?
Kirja on pehmeäkantinen pokkari, vaikea lukea ulkona auringonpaisteessa ilman aurinkolaseja, lisäksi kirja on niin sotkuinen, etten kadottamaani kohtaa löydä enää millään takaisin ilman että pitäisin jonkinlaista muistikirjaa vierelläni, johon merkkaisin sivun, johon jäin, ennen kuin menen sisälle syömään Karjalanpaistia ja perunoita. Voisin tietenkin asettaa sivun väliin voikukan, mutta siitä tulee ikäviä tahroja sivuille, joilla voi olla jokin ihmiskunnalle hyvinkin tärkeä viesti. Sellaista minä en halua tahrata, vaan aion käkistellä tämän ummetukseni kanssa vielä toiset viisivuotta. Sitten saattaa käydä niin, että minut heitetään divarista ulos kirjoineni kadulle jolla on muitakin kaltaisiani idiootteja.