vl muita useammin pahoinpitelyn tai koulukiusaamisen kohteeksi?
Ja onko aina todellinen syy vakaumus silloinkaan vaikka sitä käytettäisiin kiusaamistilanteissa lyömäaseena?
Vaikka osa lapistani on joutunut koussa kiusatuiksi syy ei ole kertaakaan ollut vakaumuksellinen?
Minä en usko suoralta kädeltä siihen että vl olisivat automaattisesti kiusaamisen kohteita.
Tai että heitä nimenomaan kiusattaisin vakaumuksellisista syistä.
Kiusaamisen syy voi olla muukin kuin vakaumus.
Enkä liioin usko että vl joutuisivat fyysisen väkivallan kohteeksi sen useammin kuin muutkaan.
Oma kokemuspohjani ei tuo tuollaista väitettä. Vaan sellainen tuntuma on että yhtä lailla vl lapset purkavat koulukiusaamisella omaa pahaaoloaan niin kuin ei-vl lapsetkin. Ja toisinaan vl lapsi purkaa sitä pahaa oloaan toiseen vl lapseen.
Kuinka yleisesti vl ajatelevat että koulukiusaamisen syy on aina vakaumuksellinen?
Ja onko aina todellinen syy vakaumus silloinkaan vaikka sitä käytettäisiin kiusaamistilanteissa lyömäaseena?
Vaikka osa lapistani on joutunut koussa kiusatuiksi syy ei ole kertaakaan ollut vakaumuksellinen?
Minä en usko suoralta kädeltä siihen että vl olisivat automaattisesti kiusaamisen kohteita.
Tai että heitä nimenomaan kiusattaisin vakaumuksellisista syistä.
Kiusaamisen syy voi olla muukin kuin vakaumus.
Enkä liioin usko että vl joutuisivat fyysisen väkivallan kohteeksi sen useammin kuin muutkaan.
Oma kokemuspohjani ei tuo tuollaista väitettä. Vaan sellainen tuntuma on että yhtä lailla vl lapset purkavat koulukiusaamisella omaa pahaaoloaan niin kuin ei-vl lapsetkin. Ja toisinaan vl lapsi purkaa sitä pahaa oloaan toiseen vl lapseen.
Kuinka yleisesti vl ajatelevat että koulukiusaamisen syy on aina vakaumuksellinen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Asia vilipitön! ÖHÖ ÖHÖ
Oma näkemykseni on, että valitettavasti juuri lapset ja nuoret voivat olla yllättävän julmia toisilleen, jos joku poikkeaa ryhmästä jollain tavalla. Tähän riittää vaikka se, ettei kotona ole tv:tä tai tunnustaa kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen. Vastaavasti tilanne voi olla päinvastainenkin, jos suurin osa ryhmästä kuuluu johonkin tiettyyn heitä yhdistävään tekijään ja pieni osa ei.
>> Minä en usko suoralta kädeltä siihen että vl olisivat automaattisesti kiusaamisen kohteita.
Omakohtainen kokemus kouluajoiltani on nimenomaan vakaumuksen perusteella tapahtunut kiusaaminen. Olin ihan tavallinen lapsi muuten, suht hyvä koulussa, hyvin käyttäytyvä, ehkä hiukan ujo, en koskaan itse haukkunut ketään, olin kaikille kiltti. Silti minua haukuttiin ja nimiteltiin. En viitsi kirjoittaa niitä rumia sanoja, mitä jouduin kuulemaan. Useita sisaruksiani kohdeltiin samoin.
Ei siitä pahempia traumoja jäänyt, mutta tulipa mieleeni tuon kysymykseni luettuani. Kyllä niitä kiusaamisisa voi olla myös vakaumuksen vuoksi. Kaikki poikkeamathan (keskiverrosta poikkeavat) herkästi aiheuttavat kiusaamisia, olivat ne sitten pukeutumista, harrastuksia tai arvopohjaisia.
Minua kiusattiin koulussa perheeni suuren koon, televisiokiellon ja jääkiekkojoukkueeseen kuulumattomuuden vuoksi. Lisäksi kiusattiin, etten lähtenyt teatteriin ja konsertteihin. Yläasteella kiusattiin sen takia, kun en osallistunut tanssitunneille. Olen kärsinyt ikävistä koulumuistoista aikuisikään saakka. Kristillisyydessä vallitsevan lakihenkisyyden ensimmäisiä uhreja ovat lapset ja nuoret.
Kylällä lestat keräsivät oikein ison poika porukan ja kävivät kimppuun. Raukkoja kun olivat...
Vl = vanhoillislestadiolainen,
vl:t = vanhoillislestadiolaiset.
Eihän ole vaikeaa, eihän?
elämä on kovaa sano janne,ja taas pyörtyi...kups...
nimenomaan vakaumuksen vuoksi. Totta kai monet muutkin syyt voivat kelvata kiusaamiseen, mutta jos kiusaamiseen on liittynyt uskonnolliseen vakaumukseen liittyvää nimittelyä, niin kyse on silloin vakaumuksen perusteella tapahtuvasta kiusaamisesta.
Kysymyksesi on tietysti filosofinen: jos lasta kiusataan vaatteiden vuoksi, onko pohjimmainen syy kuitenkaan vaatteet vai jokin muu. Lähdet itse siitä, että vakaumus ei voisi olla syy kiusata, mutta olen täysin eri mieltä; kokemus on ollut raaka.
Vanhempien pitäisi ottaa itseämme niskasta kiinni, ja opettaa lapsillemme, että ketään ei tule kiusata eikä pilkata jos hän on erilainen jostain syystä kun itse olemme.
Vanhemmista se hyvin pitkälle on kiinni mitä me lapsillemme opetamme. Lapset ottavat eiskuvan aikuisista, ja varsinkin omista vanhemmistaan.
Toki taas nuoret saattavat helposti lähteä joukon mukaan, koska eivät halua olla "nynnyjä". Mutta jos kotona opettaisimme, että se ei suinkaan ole "nynnyilyä" jos puolustamme heikompiamme, vaan se on loppupelissä oikein vaikka muut sitten pilkkaisivatkin siitä puolustamisesta.
Jos lähtisin lastenki kiusaustapauksia katsomaan automaattisesti siitä että syy on vakaumuksellinen silloin kun se ei sitä ole. En olisi rehellinen. Siltikään vaikka kiusaamistilanteissa vakaumus nostettaisiinkin lyömäaseeksi.
Ihan samoin kun se jos lapsi on lihava onko se kiusaamisen syy. Ennemminkin se on aihe johon tartutaan ja jolla lyödään mutta onko se syy?
Tai lapsi on hyvä koulussa ja joutuu katelisten kiusaamaksi. Syy ei edelleenkään ole vakuamuksellinen.
Ja sitten se että nykyään lähes jokaiselta luokalta löytyy erillalla uskovia. Toiset ovat ateeisteja jotkun ovat kirkostaeronneita. Maahanmuuttajat ja romaanit ovat luku sinänsä.
Erotuuko vl todella muiden vähemmistöjen joukosta tänäpäivänä siinä määrin että siihen todella kohdistuisi todellista rasismia? Sellaisesta minulla ei ole omahkohtaista kokemusta. Muusta ennakoluuloista johtuvasta rasismista kylllä.
Ja sitten toinen tähän liittyvä asia jota en avaukseen vielä laittanut. Kuinka paljon tilanne johtuu siitä että vanhemmat rajoittavat lasten osallistumista koulussa kouluaikana järjestettyihin asioihin?
Onko tuon rajoitamisen ainoa hedelmä se että lapsi tietoisesti haetaan kiusaamisen kohteeksi?
Miksi osa vl näkee tarpeetomaksi rajoitaa lasten osallistumista ja osa taas on hyvin kielteinen ja kieltää kaiken?
Onko kieltämisen syy todella sisällöllinen vai perjaateellinen? Ja silloin kun se on perjaateelinen olisi aika kumaa jos muut lapset eivät ihmetelisi tuota "mielivaltaa".
Noudataa elämäntapasääntöjä niiden noudatamisen vuoksi? Ei siksi että syy olisi todella vakaumuksellinen?
Vai onko vl vakamus todella sellainen että tv katselu vie helvetiin sisällöstä riipumatta? Minun tietääkseni ei ole vaikka tapa toimia antaakin ymmärtää niin.
kiusataanko vakaumuksen vuoksi vai ei, on mielestäni ollut aika erilaista. Etelässä ollaan suvaitsevampia ja välinpitämättömämpiä. Pohjoisessa ihmiset ovat toistensa kimpussa milloin mistäkin, niin hyvässä kuin pahassa.
Jos lapsi poikkeaa jotenkin valtavirrasta, hänen pitäisi olla tavallista tasapainoisempi ja itsetuntoisempi, jotta saisi toisten arvostuksen ja välttäisi kiusaamisen. Massaan sulautuvien ei tarvitse olla.
Luulen, että ajat takaa juuri tuota, että lapsen itsearvostuksessa on vikaa, kun häntä kiusataan poikkeavuutensa takia. Niin sitä vikaa on muillakin, mutta he välttävät kiusaamisen, koska ovat tarpeeksi samanlaisia kuin muut.
"Luulen, että ajat takaa juuri tuota, että lapsen itsearvostuksessa on vikaa, kun häntä kiusataan poikkeavuutensa takia. Niin sitä vikaa on muillakin, mutta he välttävät kiusaamisen, koska ovat tarpeeksi samanlaisia kuin muut."
Mutta yhtä hyvin lasta voidaan kiusata siksi että omanarvon tunto on kohdallaan eikä toisten mielistely ja toisten milipiteitten ehdolla eläminen ole lapselle tärkeää. Eli ns "omatienkulkijat".
Tuossakin olet oikeassa että pohjoinen - etelä näytelee omaa osaansa tässä. Kuten myös siinä kuinka ahdasmilisiä tai suvaitsevaisia vl ovat. Ja muutkin.
Olet kiusallisen lähellä jo niitä alkuperäisiä ajautksiani.
Kiusataanko pohjoisemmassa vain siksi että on lesta. Voi olla.... mutta syy ei välttämättä kuitenkaan ole se että on lesta vaan se että ihmisten suvaitsevaisuus vähenee pohoiseen mentäessä. Miksi?
Etelässä ihmiset joutuvat kasvamaan hyväksymään erillaisuutta ihan toisella tavalla kuin täällä pohjoisemmassa / maalla.
Ja sitten se toinen asia mikä oli tuo itsetuntoisempi. En sanoisi niinkään vaan niin kuin meidän aikuisienkin kohdalla niin myös haluan lapsiani opettaa.
Eli kuinka lapsi puolustaa arvoja ja tapoja joita ei koe omikseen. Tai Kuinka lapsi oppii pitämään arvoina arvoja joille ei löydy edes jonkinlaista perustetta.
Eli peräänkuulutan johdonmukaisuutta.
Vaikka nyt netti / tv. Onko näissä nyksyissä "säännöissä" johdonmukaisuutta. Ei ole. Kuinka sitten oletamme että lapsi ymmärtää kiellon jos se ei ole johdonmukainen.
Tai sitten lapsi voisi katsoa jonkin tv ruudulta mutta se on syniä jos se näytetään isolta kankaalta koko koululle samalla kertaa.
Ja jos lapsi joutuu puolustamaan "arvojaan ja vakaumustaan" tyyliin - me lestat emme tee... Niin oikeastikko syy kieltäytyä on aidosti vakaumuksellinen vai onko se vain lestadiolaisten oikeuttelua.
Eli esimerkkejä. Meillä ei ole telkkaria koska sieltä tulee enimmäkseen huonoa ohjelmaa ja on ihan hyvä monestakin syystä ettei sitä ole. Muutakin voi tehdä. Kuitenkaan en ole koskaan edes yrittänyt väitää lapsilleni että syy tv omistamattomuuten olis vakaumuksellinen.
Tyyliin tv ei ole uskovaisen kohdin huonekalu. Vaan kyse on aidosta valinnasta. EN halua tv kotiin siksi että niin on tapana vaan siksi etten sitä aidosti halua. Ja nimenomaan sen sisällön takia.
Lasten tv katselua muualla taas ei ola erityisesti rajoitettu. Tv on osa yhteiskuntaa ja siihen on vain sopeuduttava.
Samoin on muittenkin asioitten laita. Ei asioita noudateta siksi että ne on tapana vaan siksi että niiden noudataminen on oikeasti arvokasta.
Ja siten se näkökulma vielä. Että jos me odotamme lastemme noudattavan jotain sääntöjä silloin ei olisi aikuisillakaan varaan kaksinaismoraaliin...
Eli vl eivät katso tv:tä mutta kuintekin vl perheenisät istuvat huotoasemalla katsomassa formuloita. Tälläinen kaksinaismoralismi ei jää näkymättä vl lapsille mutta ei myöskään muille.
Kuinka siis lapsilta koulussa kielletään kun itse kuitenkin tehdään yhtä ja toista? Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon.
Jos ja kun laitamme lapsemme koulussa puolustamaan arvoja ja tapoja josta emme itsekään pidä kiinni ja joiden noudattamista emme pidä tärkeinä niin ihme se ei ole että lapsi on heikoilla kun häntä niistä kiusataan.
Ja miski taas emme noudata arvoja "uskon ehtoina ja merkkeinä" onkin sitten jo toinen kysymys. En voi vaatia lasta pitämään kiinni arvoista ja tavoista joita en itsekään noudata.
Ja tästä minusta lähtee terveet arvot ja teve itsetunto. Arvot ja tavat pitää olla säilyttämisen arvoisia eikä niitä noudateta vain tavan vuoksi.
Kylläpä teidän lasten kiusaajat ovat fiksuja, kun osaavat punnita eri perheiden elämäntyylejä ja vanhempien kasvatustaitoja ja sen perusteella päättävät kiusaamisesta.
Meilläpäin kiusaajat itse ovat niin hankalassa jamassa, että eivät osaa purkaa yleensä kotioloista johtuvia patoutumiaan hallitulla tavalla, vaan sortuvat tuottamaan mielipahaa muille. Kiusanteon kohde valitaan yleensä sillä perusteella, että uhria on helppo kiusata.
Ajatko takaa sitä, että vl-lapsia kiusattaessa ensisijainen vastuu on kiusatun vanhemmilla, jos kiusaajalla on tiedossa kiusatun elämäntyyliin vaikuttavia asioita, jotka johtuvat vakaumuksesta?
terveeseen itsetuntoon pitäisi lisätä vielä hyvät sosiaaliset taidot, jotta välttäisi poikkeavana kiusaamisen. "Oman tien kulkija", jolla ei ole niitä taitoja, joutuu varmasti ahtaalle.
Melkoiset kypsyysvaatimukset on siis lapselle, joka on erilainen kuin muut, mutta silti täysin hyväksytty. Muilla ei tarvitse olla tällaisia avuja.
Siis ainoa keino on aikuisten opettaa ja vaatia, että kiusata ei saa. Ja puuttua sihen, jos sitä ilmenee.
että jos lasta kiusataan lestadiolaisuuden vuoksi, niin todellinen syy ei ole lestadiolaisuus.
Jos lasta kiusataan vaatteiden vuoksi, niin todellinen syy ei ole vaatteet.
Jos lasta kiusataan ulkonäön vuoksi, niin todellinen syys ei ole ulkonäkö.
Erään tutkimuksen mukaan useampi suomalainen (60 %) suhtautuu kielteisemmin vanhoillislestadiolaisiin kuin muslimeihin (49 %). Lestadiolaisuus on siis kiusaamisperuste, mitä suurimmassa määrin.
Eivät kaikki vl-lapset joudu kiusaamisen kohteeksi uskonsa vuoksi, mutta lähes 100 %:ia ainakin yritetään kiusata.
oli lapsi mikä hyvänsä terve, vammainen, lihava, laiha ,muslimi, lessu, hellari, alkoholistin lapsi, suuren perheen lapsi, eronneen lapsi, yksinhuoltajan lapsi, tumma tai vaalea lapsi jne. Häntä ei saa kiusata! ei missään tapauksessa. Syy on kiusaajissa ei kiustaussa kun ruvetaan miettimään miksi kiusataan. Tiedän tapauksen kun lapsella oli huonot lenkkarit, häntä sen takia kiusattiin. Hän sai uudet lenkkarit ja sekään ei miellyttänyt kiusaajia vaan häntä kiusattiin nyt uusien mutta rumien lenkkarien takia.
Tytärtäni kiusasi eräs tyttö koulussa. Oli nipistelyä ja nimittelyä lessuksi ja vaatteiden haukkumista. Ihmettelin suuresti tätä koska tyttäreni on kaunis ja pukeutuu tosi kainiisti ja huolehtii muutenkin ulkönäöstään. Tyttö itki vuoteeni vieressä yhtenä iltana ja kertoi minulle tästä. Soitin tuolle kiusaajalle ja sanoin ottavani äitiin yhteyttä ja tulen käymään ja jos homma ei lopu soitan opettajille ja ajan tätä asiaa vaikka hautaan asti niin kauan että se loppuu. Homma loppui kyllä heti ensimmäiseen puhelin soittoon. Mutta mietin olisko kiusaaja ollut kateellinen lapseni ulkönäöstä tms?
Kisaaminen on aina väärin.
Mutta sekään ei ole oikein että kiusaamisen syyksi nostetaan vakaumus silloinkin kun se ei sitä ole.
Eli mitä siis haluan sanoa. En usko että että juuri vl vakaumus olisi leimallinen asia koulukiusaamisessa. Vaan kyllä meillä koulukiusaamine on lähtenyt muista kuin vakaumuksellisista syistä.
Eli miksi koulukiusattua vl lasta lohudtetaan raamatun paikalla - kun mailma teitä uskonne tähden pilkaa jos kyse on tuiki tavallisesta koulukiusaamisesta jota toki pitää pahekusa.
Eli miksi koulukiusaaminen mm on asia joka pyritään hengellistämään. Uskon takia te kärsitte vaivaa...
että olet lestadiolainen. poikani oli sanonut että niin olen ja ylpeä siitä. Jostain syystä kiusaaminen oli loppunut. En tiedä oliko poikani vastaus ihan kristillinen, saako uskovainen olla ylpeä uskostaan? Minua vähän hymyilytti. Kiusalliselta lapsistani on se tuntunut kun on pitänyt kertoa perheestään ja kun on sanonut lapsiluvun kaikki ovat kääntyneet katsomaan. Ja kyselijöitä on asian tiimoilta riittänyt välitunnillekkin. Olisi varmaan niin helppoa olla kuin kaikki muut, ettet mitenkään poikkea massasta, etkä joutuisi silmätikuksi ja kuitenkin kehotetaan yksilöllisyyteen.
Olsiko todella helpompi olla kuin kaikki muut? Olisiko helppo tehdä vastoin itseään silloinkin kun porukat tekee jotain sellaista johon ei voi taipua? Olisi varmaan. Mutta sekään ei ole helppoa luopua omasta tahdosta ja olla kuin muut.
Poikasi taisi otaa aika näppärästi aseet pois kiusaajilta. Eihän uskoa pitäisikään hävetä?
Eikö lapsiluku saisi herätää ihmetystä? Minusta olisi aika ihmeelistä jos se ei herättäisi ihmetystä. Ja vaikka se on totutusta poikeavaa silti kiinostus ei ole yksipuolisesti negatiivista tässä kohdassa.
Miltä sinusta tuntuu sanoa olevasi vaikka 9 lapsen äiti? Totta kai se herätää ihmetystä ja pahennustakin silti palaute ei ole yksipuolisen negatiivista.
Miksi kuitenkin saamassamme palauteessa negatiivisuus aina korostuu tietyissä asioissa? Vai onko negatiivisuus siinä että odotamme negatiivista palautetta?
herättää ihmetystä. mutta varmasti vanhin lapsemme koki tilanteen aika kiusallisena. Eikä häntä ole varsinaisesti kiusattu asiasta, enemmänkin kyselty. Olen puhunut lapsemme kanssa että mietippä oikeasti, että miten aika luonnolline asia kuitenkin on että lapsia syntyy niin herättää tänä päivänä niin valtavat reagtiot. Ja poikani on sanonut ettei ne kaverit tiedä miten ihana pikkusisko tai veli on kun päivittelevät perhettämme.
Viimeksi viime perjantaina olin eräässä tilanteessa jossa tuli puhetta lapsista ja joku kysyi että onko sinulla muitakin. kun kerroin että on ja yksi jo aikuinen niin tämä ihminen ei olisi voinut enempää hämmästyä. Hän melkein huusi että mitä ,siis "yhdeksän"!!! Siinä vaiheessa päitä alkoi käänty ympäriltä ja tämä ihminen ihmetteli ja pällisteli että vartalokin on säilynyt niin hyvänä ja ei iki päivänä uskoisi minun olevan niin ison perheen äiti. Riippuu niin tilanteesta miltä tuntuu sanoa olevans ison perheen äiti. Välillä sitä on niin ylpeä upeista lapsistaan, kauniista tyttäristään ja komeista äitiä pitemmistä pojista. mutta kun on huono päivä ja mikään ei onnistu ja kauppareissu on fiasko ja omat voimat loppu ei aina jaksa iloita perheestään.
Vaikka perheemme on isohko ja pidän lapsia lahjoina en voi kuitenkaan ymmärtää tätä että on "pakko" synnyttää jos tuntuu ettei jaksa. Ei liity asiaan mutta tulipahan mieleen.
"Vaikka perheemme on isohko ja pidän lapsia lahjoina en voi kuitenkaan ymmärtää tätä että on "pakko" synnyttää jos tuntuu ettei jaksa. Ei liity asiaan mutta tulipahan mieleen."
Eihän lasten lukumäärä kerro kuinka kuormittava perhetilanne on. Jos vauvat ovat helppohoitoisia ja kaikki itsellä menee hyvin ja muutenkin homat toimii niin tuskin tuo lapsiasia on sen kumepi ongelma...
Mutta sitten kun ongelmia tulee. Ne voivat olla niin monesta asiasta johtuvia ja syitä voi olla samaan aikaan useita jotka kuormittavat perhetilannetta aivan kohtuutomasti.
Ja vaikka omatunto kuinka sanoisi ettei ole oikein että kiristetään ruuvia aina vaan tiukemmalle. Tuo omantunnon ääni pitää kieltää sielunviholisen kuiskuteluna.
Niinpä niin.. Mitä sanoisit jos sanoisin että ehkäisyn tulisi olla omatunnon asia. Asia joka on perheen sisäinen. Lapsimynteisyyden pitäis ola todellista. Ettei lasten saaminen hinnalla millä hyvänsä olisi itseisavo tai teko. Vaan että lapset saisivat todella syntyä toivottuina ja rakastettuina.
vaikean ja kipeän prosessin päätteeksi että enempää en jaksa ja kestä... ja miksi puhutaan että aina olisi sielunvihollisen kuiskuttelua jos tuntuu ettei tämä asia ole todellakaan näin. Jos se onkin Jumalan ääni joka sanoo ettei sinun tarvitse tehdä mitään pelastuksesi eteen vaan kaikki on jo täytetty? Jos en tämmösenä kelpaa niin en voi mitään. Parempaan en pysty. Oma jaksaminen ja täydellinen romahtaminen on ollut hiuskarvan varassa. On pitänyt tehdä todellinen"hätäjarrutus" ettemmme syöksy rotkoon. Nyt tuntuu että pahin katastrofi on ohitettu. Ja tiedän sen että elämässä voi tulla asioita ulkopuolelta mihin en voi vaikuttaa ja taas ollaan katastrofin partaalla, mutta miksi en saa vaikuttaa asioihin joihin voin vaikuttaa? Miksi omalla käytöksellä ajan itseni äärirajoille? Olenko ihan jo pimentynyt???
En tiedä siitä kiusaamisesta, mutta se toinen puoli on vähän ikävä. VL-lapset (poloiset pelotellut) ovat kuiten jossain yhteydessä tuumailleet "maallisille" lapsille, että "meidän isä ja äiti sanovat, että te joudutte tulimereen." Tämä ei ainakaan edesauta sitä, että heitä ei kiusattaisi koulussa. Ymmärrän täysin, että lapset ovat huolella peloteltu kaikella mahdollisella ja he reagoivat näin siihen. En tiedä onko tilanne nykyään enää niin paha.