Onko muita, jotka tekevät gradua pakkoväännöllä ennen kuin tutkinto vanhenee?
Itselläni on ikuisuusgradu jo suhteellisen hyvällä mallilla, mutta monta muttaa kuten arkista elämää on siinä tiellä. Huhtikuun loppuun asti aikaa tehdä.
Itselläni on ikuisuusgradu jo suhteellisen hyvällä mallilla, mutta monta muttaa kuten arkista elämää on siinä tiellä. Huhtikuun loppuun asti aikaa tehdä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ikuisuusgradunkin, eli sikäli tutkinnonuudistus on loistava juttu.
En tiedä, missä graduasi kirjoitat, mutta ainakin siinä tiedekunnassa, jonka parhaiten tunnen, tuo 30.4. on viimeinen jättöpäivä viralliseen tarkastukseen. Sitä ennen gradun on läpäistävä esitarkastus. Ellei se vielä ole ollut esitarkastuksessa, sinulla alkaa olla todella kova kiire.
en tiedä tästä tarkkaan ehkä ihan haluakaan tietää :-), niin pysyy jännitystä elämässä. Täytyy tietysti kysyä, kun uskallan, että onko deadline esitarkastukseen vai ei. Olen ymmärtänyt, että se olisi tuo esitarkistusraja.
Tällä hetkellä minulla on meneillään epätoivon astetta kartoittava rutistus.
Tutkimusosa on jo tehty ja johdantokin pitkällä, yli 50 sivua kielellisesti melko valmista tekstiä. Toivon.
Ja eihän se tutkinto nyt mihinkään vanhene vaan saat jatkaa tutkintoa uusien vaatimusten mukaisesti. Hiukan jodut lisää ehkä jotain tekemään joten ei se gradu nyt iiihan pakko ole saada valmiiksi heinäkuuhun mennessä.
Sovitaan, että se on nyt pakko :-)
Aivan kaikki muu on jo tehty ja opintoviikkojakin 200 rekisterissä.
Ja on tässä ollut lapsia ja töitäkin.
Prkl juuri googlasin 'gradu' ja sain lukea tarinan kahdessa viikossa valmistuneesta keskitason gradusta. Niin että kannattiko nysvätä kuukausikaupalla johdantoa puolitoista vuotta sitten? prkl.
Kerroin tuossa aiemman viestin nimimerkkilaatikossa, että on tässä jo jonnin verran mennyt aikaa opintojen aloittamisesta: 15 vuotta. Jos ei nyt tule valmista, niin vaihdan samantien pääainetta ja aloitan alusta:0)
ja väännä gradusi valmiiksi!
Se ei ole mistään muusta kiinni kuin siitä, että kirjoitat sen loppuun.
Tee se esitarkastuskuntoon pääsiäisenpyhinä. Kannattaa.
Aivan pääsiäiseen en ehdi, koska täytyy viettää pari päivää yliopistolla lähteiden kanssa.
Mutta jos tekisi ensin päätännön ja sitten vasta johdannon valmiiksi, niin olisi helppoa keksiä kysymykset vastauksiin.
Johdantoa on noin 15 sivua, proffan toive on 20 sivua ja siihen se menneekin, pari sivua kirjallisuuskatsaukselle ja sitten muutama sivu metodille ja tutkimuskysymyksille.
Kun edellisen kerran urakoin gradua - tämä on nyt kolmas urakkajakso - se karahti kiveen juuri metodin ja tutkimuskysymysten kohdalla. Metodi on esihistoriallisesta perseestä, ihan oikeasti siis on, en liioittele yhtään ja karkeuskin sopii hyvin tähän yhteyteen. Käytännössä metodi on kohteiden vertailu, teoriassa se on päälleliimattu ikivanha teoria. Tuossa on kirkuva ongelma, mutta voinko päästä sen yli?
Uskonvahvistusta kaipaan: voiko päätännön kirjoittaa analyysin jälkeen enimmäkseen oman analyysin pohjalta, vai tarvitaanko päätännössä paljon lähdetietoja?
mieltä, että päätännössä vain vedät yhteen sen, mitä olet edellä havainnut tai osoittanut. Siinä ei mielestäni voi ottaa enää esille mitään uutta, joten ei kai lähteitäkään tarvita. Itse en ainakaan humanistisen alan graduni loppuhöpinöissä viitannut mihinkään muuhun kuin graduun itseensä. Sinun tapauksessasi voi tietysti olla toisin. Millaiset ohjeet olet saanut? Ellet ole saanut ohjeita asiasta, huomauttaa esitarkastaja kyllä, jos olet aivan pieleen mennyt. Minusta tuon pähkäilemiseen ei kannata käyttää aikaa, kun ei asia siitä selvene. Sinuna kirjoittaisin mitä mieleen tulee eli mitä olet tutkimuksessasi havainnut, ja veisin sellaisenaan esitarkastukseen.
Teoriasta ja metodista sen verran, että vahvistat tai kyseenalaistat tutkimuksellasi tiettyä metodia käyttäen tietyn teorian. Ei kai ole suurtakaan väliä, mikä teoria on ja mikä metodisi on, kunhan aluksi selität ne ja lopuksi - vaikka juuri siinä päätännässä - arvioit niitä.
Ota huomioon, että kysymyksessä on opinnäyte eli osoitus siitä, että osaat tehdä tutkimusta. Tutkimuksen tulokset voivat olla plus miinus nolla, kunhan perustelet ne.
Ja nyt kirjoittamaan se johdanto loppuun!
Päätäntö on siis se luku, joka lopettaa gradun (vimppa luku). Sitä sanotaan myös ”pohdinnaksi” tai joskus "keskusteluksi" tai diskussioksi. Hyvän, tasapainoisen ja kypsän pohdinnan kirjoittaminen on aika vaikeaa, mutta se kyllä onnaa, kunhan varautuu siihen. Yksi hyvähkö keino ennaltaehkäistä viime hetken paniikkia on koota koko kirjoitustyön ajan tekstimateriaalia, joka ei oikein sovi muualle, mutta jonka voi sitten ahtaa päätännön raaka-aineeksi. Kirjoitat siis muistiin ideoita, jotka liittyvät aikaansaannostesi tai kehittämisehdotustesi soveltamiseen, sekä mitä tahansa kiintoisia ajatuksia, joille et ole oikein löytänyt muutakaan paikkaa. Pohdinnan tyyli on ja saa olla yleisempi kuin työsi muiden osien (päälukujen) tyyli. Tässä mielessä pohdinta on sukua gradun johdannolle. Jos olet johdannossa käynnistänyt työsi kirjoittamalla ajankohtaisesta koulutuspoliittisesta ongelmasta (vaikkapa opettajien koulutustarpeesta tms.), voit mainiosti palata – ikään kuin saamiesi tulosten – tähän samaan kysymykseen. Ajatuksen logiikka on siinä, että olet nyt ikään kuin ratakierroksen viisaampi kuin matkaan lähtiessäsi. Sinulla on yhden gradun verran tuloksia tai ratkaisuehdotuksia juuri tämäntyyppisten ongelmien käsittelyyn ja nyt sinulla totta vieköön on lupa puhua niistä! Pohdintaluvun rakenne voi olla esimerkiksi sellainen, että kertaat saamasi päätulokset tai muut keskeiset löydöksesi luvun alussa. Tätä ei tarvitse tehdä, jos työssäsi on erityinen ”Yhteenvetoa”-luku (kuten usein kyllä graduissa on). Muilta osin tuloksia ei ole syytä toistaa. Tästä päästyäsi voit siirtyä käytettyjen tutkimusmenetelmien erittelyyn, niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Kuinka sait kaiken toimimaan? Pohdintaa kirjoittaessa on hyvä omaksua sopivan itsekriittinen asenne. Kun olet gradusi itse tehnyt, tehtäväsi on olla myös tietoinen työn rajoituksista. Huomaa kuitenkin, että on yhtä vahingollista olla liian kriittinen tekemisiään kohtaan. Kaikkea, eikä esimerkiksi omia tuloksia tietenkään kannata perusteettomasti mitätöidä. Sinun on hyvä mainita saamiesi tulosten tuoma lisäarvo tarkastelemallasi alueella, mutta sinun on syytä tuoda esille myös niiden yleistämistä rajoittavat tekijät. Ja nyt niistä lähteistä päätännässä: tämä loppuluku on oikeastaan ainoa paikka, jossa voit vapaasti kirjoittaa ilman lähdemateriaalin tukea! Tätä lukua kirjoitettaessa ajattelusta pidättäytyminen on suorastaan sopimatonta. Vaikka päätäntä sisältää yhtä ja toista, luku ei kuitenkaan saa kasvaa liian pitkäksi eikä liikaa etääntyä saamistasi tuloksista tai niistä arkipäivän ongelmista, joiden äärellä olet aikaasi viettänyt. Kauniiksi lopuksi on hyvä pysähtyä tuumailemaan tehdyn tutkimuksen herättämiä uusia olettamuksia, jopa jatkoselvityksen tarvetta. Yleensä tällainen tarve on hyvä löytää, ja ellet kykene sitä urakointisi jälkeen osoittamaan, kärsit kyllä mielikuvituksen puutteesta. Hyvä päätäntä on aika suppea, esim. 4–6 sivun kokonaisuus - jopa lyhyempi.
Vahvistitte ja selkiytitte ajatuksiani.
Ties vaikka juuri teidän ansiostanne FM on vielä totta.
Nyt kirjoittamaan :-)
Vertailen aineistonani kuutta eri versiota samasta tarinasta. Pääaine kuuluu humanistiseen tdk:an.
Tällä hetkellä käsittelen tutkimusosiossa kronologisesti näitä viittä rinnatusten ja jonkin verran analyysia on tekstissä mukana myös. Onko ok, että on tämä kronologinen luku ja sen jälkeen kronologisesti tehtyjä havaintoja jäsentävä luku?
Vai - toivottavasti ei - pitäisiko hylätä tarinoiden sisäinen kronologia ja luoda heti jäsentävä luku?
Nimittäin kronologisen luvun jälkeen tuntuu hiukan toisteiselta kirjoittaa havaintoja jäsentävä luku. Mutta onko pieni toisteisuus ihan ok gradussa?
Tieteellinen viestintä pyrkii olemaan taloudellista eli periaate on se, että jo sanottua ei pitäisi toistaa saati, että sitä jankutetaan. Mutta, mutta: joskus toistoilta ei kerta kaikkiaan välty ja kuten tapauksessasi tuntuisi luontevalta; "pieni toisteisuus" on sallittua - erityisesti jos asioita toistetaan ikään kuin hiukan eri näkökulmista tai uutta (esille tulematonta) näkökulmaa valottaen/painottaen. Silloin se on perusteltua. Silti pääsääntö on, että asiat sanotaan graduissa (ja muissakin opinnäytteissä) vain kertaalleen ja suoranainen toistelu (tautologia) on aina miinusta. Hyvä esitys on tiivis esitys.
ymmärsin tuossa ei ole mitään huolestuttavaa. Olet varmasti perustellut itsellesi, miksi kirjoitat asiat tuossa järjestyksessä. Voithan perustella sitä pienellä pätkällä metatekstiä gradussasikin.
Älä missään tapauksessa rupea tässä vaiheessa muuttelemaan lukujen järjestystä, ellet ole aivan varma asiastasi. Lopputulos voi olla kahta sekavampi, sillä tuossa vaiheessa kuka tahansa on sokeutunut omalle tekstilleen. Lukujen järjestys on asia, josta esitarkastaja ärähtää, jos katsoo tarpeelliseksi. Ja sehän on sitten taas sen ajan murhe.
Toistoa tulee pakostakin jonkin verran kun asioita yrittää katsoa eri kannoilta. Kuten Vaskaaja jo kertoikin, siitä ei ole haittaa, jos se valaisee asiaa toiselta suunnalta, kunhan nyt et samoja lauseita käytä.
Kasaa gradusi ja vie esitarkastukseen! Siitä se maisteriksi valmistumisen loppusuora alkaa. Olen hengessä mukana. Olisi kiva kuulla väliaikatietoja.
Metateksti on kova sana, se vain pakkaa minulta aina unohtua.
Luulen että pystyn sen avulla perustelemaan kronologisen ja teemoittaisen käsittelyn.
Kerron kuulumisia kun kerrottavaa on.
Itselläni sama tilanne, tutkintouudistus puskee päälle ja gradua väännän niin paljon kuin ehdin. Mukava kun on vielä työt ja 1 kielten kurssi samaan aikaan, eipä tule ongelmia vapaa-ajan kanssa, eikä tarvinnut pääsiäiseksikään paljon tekemistä kehitellä itse.
Mutta, asiaan, meillä on ainakin viimeinen valmistumispäivä 18.6. Tällöin gradu pitää palauttaa 16.5 valmiina ja kansissa jotta ehtii.
Itse yritän valmistua jo hetkeä aikaisemmin (30.5), sillä en jaksa enää vääntää tän kanssa. Tein itselleni paniikkiaikataulun ja noudatan sitä. Opiskelen KTM:ksi
Vähän sivullisena- kuka tai mikä instanssi tuon esitarkistuksen tekee? graduohjaajako?
sen tekee graduohjaaja. Siihenkin on muuten syytä varata riittävästi aikaa. Sen jälkeen lopullinen viilaus ja palautus tiedekuntaan, ja sitten ei muuta kuin arvosanaa odottamaan.
Gradua täälläkin väännetään. Oikeastaan tutkinnonuudistus oli hyvä juttu, antoi tarvittavan sysäyksen g:n tekemiseen ja valmistumiseen (vuosien vitkuttelun jälkeen). Esitarkastuskäytännöt ilmeisesti vaihtelevat. Meillä ei ole mitään erityistä esitarkastusta, vaan ohjaaja on lukenut työtä koko ajan ja antaa kansitusluvan sitten, kun homma on paketissa. Ei siis lue työtä kokonaan enää siinä vaiheessa, kun homma koossa ja viilailen pilkkuja. Työ kansiin ja sitten on vars. tarkastus. Työn palauttamisesta kansitettuna siihen, kun arvosana vahvistetaan laitosneuvostossa menee vielä 1,5 kk.
lämmittää se, että monet ovat saaneet tutkinnonuudistuksesta uutta intoa tehdä valmiiksi työn, joka niin helposti jää kesken - kun ei ole ihan pakko.
Näyttää tosiaankin olevan huomattavia eroja noissa gradun valmistumisrituaaleissa. Tuntemallani laitoksella gradu jätetään tiedekuntaan kahtena kappaleena ilman kansia, ja siellä sitten niihin pannaan viran puolesta kannet ja viedään kirjastoon. Graduntekijä saa itse sidottaa tietysti itselleen jäävät kappaleet vaikka kullattuun siannahkaan.
Viralliseen tarkastukseen jättöpäivä ja tiedekuntaneuvoston kokoontumispäivä sekä publiikin päivämäärä löytyy opinto-oppaasta.
Onnea vain sinnekin päin!
Meillä gradun tarkastus ja muut hommelit menee siten, että gradu esitellään graduseminaarissa, jolloin seminaarin vetäjä on lukenut työn ja kertoo korjausehdotuksia. Tämän jälkeen työhönsä voi tehdä korjauksia tai olla tekemättä jos siltä tuntuu. Sitten lopullisesta työstä otetaan kolme kappaletta, joista kaksi menee tarkastajille ja yksi kirjastoon. Tarkastajat antavat lausunnon, jonka opiskelija hyväksyy (tai ei hyväksy), ja tämän jälkeen homma selvä. Lausunto liitetään yhteen kappaleeseen, joka toimitetaan kirjastoon.
Itse en käynyt näyttämässä korjattua versiota ohjaajalle lainkaan, vaan tein ne muutokset, jotka tarpeellisiksi koin, vein työn monistamoon, ja adios amigos. Olisihan sitä korjattua versiotaan voinut käydä vilauttamassa ennen kuin työn laittaa painoon, mutta koin oman harkintakykyni riittäväksi. Siitä, kun jätin gradun tarkastukseen , ei mennyt edes kahta viikkoa, kun sain lausunnon työstäni.
Mitään virallisia gradun tarkastatukseen jättöpäiviä meillä ei kyllä ole. Tutkinnonhakupäivät toki on.
Meillä gradun tarkastus ja muut hommelit menee siten, että gradu esitellään graduseminaarissa, jolloin seminaarin vetäjä on lukenut työn ja kertoo korjausehdotuksia. Tämän jälkeen työhönsä voi tehdä korjauksia tai olla tekemättä jos siltä tuntuu. Sitten lopullisesta työstä otetaan kolme kappaletta, joista kaksi menee tarkastajille ja yksi kirjastoon. Tarkastajat antavat lausunnon, jonka opiskelija hyväksyy (tai ei hyväksy), ja tämän jälkeen homma selvä. Lausunto liitetään yhteen kappaleeseen, joka toimitetaan kirjastoon.
Itse en käynyt näyttämässä korjattua versiota ohjaajalle lainkaan, vaan tein ne muutokset, jotka tarpeellisiksi koin, vein työn monistamoon, ja adios amigos. Olisihan sitä korjattua versiotaan voinut käydä vilauttamassa ennen kuin työn laittaa painoon, mutta koin oman harkintakykyni riittäväksi. Siitä, kun jätin gradun tarkastukseen , ei mennyt edes kahta viikkoa, kun sain lausunnon työstäni.
Mitään virallisia gradun tarkastatukseen jättöpäiviä meillä ei kyllä ole. Tutkinnonhakupäivät toki on.
Eli tammikuun lopussa tajusin, ettei aikaa olekaan sinne heinäkuun loppuun asti juuri tuon byrokratian vuoksi. Ja tällä 100 sivuinen työ kansissa makaa tuossa vieressä ja kypsyysnäytteen teen lähiaikoina.
On se vain kumma, että tuo viimeinen deadline sai sitten minutkin tekemään tuon loppurutistuksen. Eniten gradunteko on siis opettanut oikeastaan itsetuntemusta. Se nimittäin on ollut vaiheessa jo kuusi vuotta. Välissä on kaksi lasta ja työ.
Käytännön vinkkinä hoitovapaalla olijalta: herätyskello soimaan aina vain aikaisemmin... sillä se minulla valmistui...
monta gradua tänä keväänä Suomessa valmistuu? Se selviää varmaan jossakin vaiheessa.
Uskon, että niiden määrä on poikkeuksellisen suuri. Aika moni on löytänyt sisäisen sankarinsa muusista parhaan, deadlinen, innoittamana.
Onnea, onnea!
Harvempi haluaa siirtyä uuteen järjestelmään, esim. KTM-opinnoissa saattaa tulla pääaineesta riippuen uusia pakollisia kieliopintoja.
Naapurilaitoksella palautettiin (raaka arvio) 10 gradua/viikko viime kuussa, yleisin arvosana "non sine".
Kertonee jotain.
Olen aloittanut 2003 graduseminaarin mutta
perhe ja työt on viivyttänyt valmistumista aika
lailla. Välillä ajattelin jo ottaa kandit ulos,
mutta vaimo teki gradunsa loppuun niin en ole
kehdannut jättää itse hommaa kesken.
Tässä yön pikku tunneilla nyt teen viimeistelyjä ja ensi viikolla saan toivottavasti jo painatusluvan. Saattaa vappuna maistua
maisteri olut hyvälle. Perheellisenä olen nimittäin kirjoittanut gradua pääasiassa välillä klo 22-04 ja kahdeksalta aamulla ylös. pirulauta
kun on välillä väsyttänyt.
tsemppiä ahertajille.
Tässä on 3 lapsen työssäkäyvä yh äiti, jolla lisäksi huoltajuuskiistat, ositukset ym. päällä. Toisaalta juuri avioero antoi vihdoin vapauden tehdä tämä työ (joo, kuulostaa älyttömältä, mutta... no eroon onkin paljon syitä, vapaudenriisto vain yksi niistä).
Deadline on minulle myös hyväksi. Lisäksi ajatus siitä, että tämä on sijoitus lasten ja minun tulevaisuuteen.
Kyllähän välillä tuntuu, että hengenlähtö on lähellä, mutta tieto projektin rajallisesta kestosta helpottaa. SITTEN makaan nurmella pilviä tuijottelemassa, SITTEN pesen kaikki ikkunat vaikka kaksi kertaa peräkkäin, SITTEN....
Tsemppiä kaikille pakertajille!
Aloitin gradua jo vajaat kahdeksan vuotta sitten, mutta niin vain työ- ja perhe-elämä vei mukanaan ja tässä sitä väännetään pakkogradua yömyöhällä... Toisaalta olen kiitollinen tutkinnonuudstuksesta, olisikohan vaan tämä meikäläisen ikuisuusprojekti valmistunut koskaan ilman sitä...?
Mutta väsyttää, väsyttää ja väsyttää ja kirjoittamishommaa riittää edelleenkin. No, ei tässä saa syyttää muita kuin itseään - mutta tämä väsynyt/ahdistunut/stressaantunut humaninistitäti olisi kovin kiitollinen hengenheimolaistensa tsemppauksesta...! =)
vaikka oma graduni valmistui jo tammikuussa ja minä valmistuin maaliskuussa. Ilman tutkinnonuudistusta minä tuskin olisin maisteri.
Tein graduani vanhalla iällä kahden ansiotyön ohella n. kolmen vuoden ajan. Väsymys on tuttua.
Sinun gradusi valmistuu parin päivän sisällä. Kyllä sinä sen vielä jaksat. Älä ihmeessä syytä itseäsi, vaan onnittele itseäsi siitä, että olet jo tuossa vaiheessa.
On aivan luonnollista, että olet väsynyt, ja graduahdistus kuuluu asiaan. Yritä siirtää ne taka-alalle ajatuksissasi ja keskittyä työsi viimeistelyyn. Kohta helpottaa.
Pidän peukkua!