Tuntuu että kaikki paljon lukevat ja kirjallisuudesta tietävät ovat lukeneet satoja kirjoja klassikot mukaan lukien jo lapsena ja teininä. Itse luen näitä arosusia, kärpästen herroja ja mobydickejä vasta nyt, melkein kolmekymppisenä. Teininä luin varmaan 2 romaania. Arvatkaa hävettääkö ja kaduttaako! Nyt pitäisi ahmia 50 tiiliskiveä vuodessa, nautinnosta tinkimättä. Dostojevskit ja tolstoit ennen joulua. Se Kadonnutta aikaa etsimässäkin pitäisi saada ÄKKIÄ luettua. Putkeen. Lukusuunnitelmat sen kun paisuvat. Tässä on nimittäin helkutinmoinen KIIRE jos aikoo ottaa muut kiinni! Klassikoiden ohella pitäisi vielä ehtiä lukea hyllykaupalla niitä tuntemattomia ja "yllättäviä" pikkukirjojakin, jotta saisi rakennettua sitä niin sanottua omaa makuakin. Ei sillä etteikö noista klassikoistakin rehellistä iloa irtoisi. Ne vain näyttävät niin tylsiltä ja kliseisiltä kirjalistoissa.
Itseni takia tietysti luen. Sitä vain tuntee jääneensä niin paljosta paitsi.
Itseni takia tietysti luen. Sitä vain tuntee jääneensä niin paljosta paitsi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama ajatus heräsi itsellänikin pari vuotta sitten, mutta enemmänkin kiinnosti aloittaa sotahistoriasta. En omistanut silloin kuin kotiruoka-kirjan ja jonkun Selänteen elämäkerran.. Nyt on hyllyssä puolisentoista sataa opusta lähes laidasta laitaan. Mitään stressiä en kehittänyt vaan liikenevinä aikoina tartuin jostain ostamaani pölynkerääjään. Ota ihan rennosti ja vaan.
Mun kokoelma löytyy profiilin linkeistä, ja on todellakin kerääntynyt vasta viimeisen parin vuoden aikana.
Chill..
Naimisiin mennessäni huomasin, että olin lukenut paljon enemmän kuin puolisoni. Sain ehdotella hänelle kirjoja, jotka olivat tuottaneet minulle suunnatonta nautintoa. Oikeastaan toivoin, etten itsekään olisi lukenut tiettyjä kirjoja, sillä ensimmäinen lukukerta on aina niin ihmeellinen.
Ei ole varmaa, että teini-ikäisenä tai kahdenkympin paremmalla puolella on niin kovin hyvin käsittänytkään lukemaansa. Aikuisempana kuitenkin saa eri näkökulmia, koska on jo ehtinyt omassa elämässään kokea yhtä ja toista.
Älä siis sure! Nauti täysin rinnoin lukukokemuksistasi. Luet sen minkä ehdit.
on varteenotettava. Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla. Nimimerkki "kokemusta on": Ota eri krijailijoilta suunnilleen yksi kirja kultakin. Jos pidät kirjailijasta, kaivaudu hänen tuotantoonsa kuin myyrä. Jos huomaat, ettei oikein luista, jätä sikseen ja siirry seuraavaan. Vakuutan, että yritys lukea maailman kaikki kirjallisuus on kuin tyhjentäisi valtamerta ruokalusikalla.
Saanko tarjota pari sitaattia lahjoiksi matkallesi:
Lukemiseen ei pidä suhtautua kuin työhön, vaan pikemminkin kuin paheeseen.
- C.S.Lewis
Lukeminen voi olla kuin tanssimista; tanssija ei ole matkalla minnekään.
- Merete Mazzarella
Olen lukenut samasta syystä kuin syönyt tai juonut; siksi että se on luonnonlaki.
- Charlotte Brontë
Kuule, vaikka ois miten aikasin ja nuorena lukemisen aloittanut, niin ei se lukumäärä siitä ikinä pienene, maailma on täynnä kirjoja ja niitä tulee vieläpä jatkuvasti lisää!
Ymmärrän kyllä että haluat lukea tietyt klassikot alta pois ja niin edelleen. Ja ymmärrän kyllä kiireesikin, itseäkin ahdistaa välillä ajatella miten alussa olen itse. Mutta. Tärkeintähän se kai tässäkin harrastuksessa on se kirjoista ja niitten lukemisesta nauttiminen. Keskity lukemaan sellaista mistä pidät. Ei niitä klassikkoja kannata väkisin kahlata jos ei kiinnosta, ja tietysti jos kiinnostaa, niin sittenhän ne tulee luettuakin nopeasti kun on mielenkiintoa asiaan.
Muistahhan nauttia :)
Itse en jaksa lukea sellaisia kirjoja jotka eivät (sillä hetkellä) kiinnosta, klassikoita tai ei, joten on siis paljon kirjoja joita en ole lukenut, vaikka aloitin jo ihan lapsena. Pitäisikö sen häiritä?
Mutta ei kai? Mieluummin luen kuitenkin ilman kiirettä ja alkuperäiskielellä jos sitä osaan, mikä sekin hidastaa.
silloin kun join luin valtavasti kaikkea laidasta
laitaan,kun lopetin juomisen loppui lukeminen
siihen paikkaan,korkeintaan sanomalehtiä,aika
ihmeellistä.
Minä olen lukenut paljon ihan penskasta asti, mutta silti moni klassikko odottaa vielä lukemistaan. Välillä kun tulee luettua jotain paljon kevyempää. Enpä jaksa siitä ottaa paljoa stressiä.
Terveisin nimimerkki: 32 vuotta ja silti vielä esim. Hugon Kurjat ja Joycen Odysseus lukematta! :P
Pyritkö toimittajaksi?
Minä sain ensimmäisen kovakantiseni 6-vuotiaana. Kirja kertoi Tarzan-nimisen britin seikkailuista mielipuolten kaupungissa. Papukaijat vahtivat yleistä järjestystä ja leijonat paskoivat kaduille. Mielettömät miekkamiehet saivat raivokohtauksia.
Oli oikein jännittävä tarina 6-7-vuotiaalle, eikä yhtään disney-tyylistä kuvaa pilaamassa nuoren vapaata mielikuvitusta!
Olen 37 vuotias ja luin viime vuonna noin 70 kirjaa,olin sairaslomalla kolmisen viikkoa syksyllä
eli siinä syy että kolmen lapsen isänä ehdin ahmia moisen määrän.Klassikoita on menty läpi suuri määrä ja epäilen olisinko teininä ymmärtänytkään Tolstoita
ja Dostojevskia puhumattakaan että olisin jaksanut kahlata läpi jonkun Sodan ja Rauhan.Klassikot eivät ole turhaan saaneet klassikon nimeä,ne ovat yleensä
hyviä.Pyrin lukemaan monenlaista kirjallisuutta elämän kaikilta aloilta ja koko ajan on joku kirja
menossa,nyt Samuli Parosen Testamentti.Suurin syy
lukemiseeni taitaa olla oman minän ja ympäröivän maailman ymmärtäminen ja tietysti pohjaton tiedonjano.