Elikkä milloin ja miten ootte kertoneet raskaudesta vanhemmillenne ja Millaisia reaktioita ootte saaneet? Itse ollaan ajateltu odottaa ainakin tuo rv12 ja tarttua sitten härkää sarvista=)Odotettavissa yllättyneitä reaktioita, kun ei ollu montaa vuottakaan yhdessä vielä oltu.
Miten kerroitte
mitkä reaktiot
7875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me päätimme kertoa heti, kun varhaisraskauden ultra vahvisti että jotain siellä oikeasti on kasvamassa. Päätimme, että kerromme hyvät uutiset ja jos huonoja tulee sen jälkeen, niin onpa sitten jakajia kotirintamalla sillekin.
Vauvamme on appivanhemmilleni ensimmäinen lastenlapsi, ja uutiset kerrottiin puhelimitse. Luurista kuului hihkumista ja ilohuutoja...
Minun vanhemmilleni tulokas on jo neljäs lastenlapsi, ja kerroimme sen sitten muutamaa viikkoa myöhemmin jouluna. Iloisia olivat ja onnittelivat kovasti. Ja sitten on alkanut valua ohjeita toisensa perään että pitää otta rauhallisesti jne jne... Otimme niskapoimu-ultrakuvasta digikuvan ja lähetimme sen sähköpostiin molempien vanhemmille. Se herätti suurta riemastusta! :)
Rohkeasti vaan, uskon että vanhempanne ilahtuvat kovasti!
Me ei oltu yhdessä edes montaa kuukautta (tosin enää ei olla yhdessä laisinkaan) ja vanhemmilleni kerroin ekan ultran jälkeen 13. raskausviikolla.
Aika sanattomaksi menivät :D Lopulta saivat mutistua jotain epämääräistä. Mutta loppujen lopuksi ovat iloisia ensimmäisestä lapsenlapsesta =) Parhaille kavereille kerroin heti kun sain tietää olevani raskaana, muille sitten siinä pikkuhiljaa. Sukulaisille vanhempien jälkeen. Eivät taida vieläkään kaikki tietää vaikka raskaus jo miltei puolivälissä. Lähes kaikki ovat ottaneet tosi hyvin uutisen vastaan, ja vaikka lapsen isukki lähtikin lätkimään, niin positiivista on ollut palaute kumminkin, onneksi. :)
Sanoin puhelimessa vanhemmilleni ja ensi reaktio oli "mitäs meinasit nyt tehdä"(kai sä nyt abortin tajuat tehdä) ...että se siitä riemusta ja ilosta. Ollaan seurusteltu jo pitkän aikaa ja ihanaa on ollut yhdessä olo. Että aika kamala olo siitä puhelusta jäi ja itkin monta päivää sitä. Edelleenkään ei raskaudestani puhuta juurikaan, vaikka parempaan suuntaan tää vissiin on menossa.
Tiedän vähän miltä tuntuu. Meilä tuli vauva uutinen vähän huonoon aikaan just ison riidan välissä. Kerroin sitten äidille ja se huokaili ja sano että ei voi olla totta. Riita kuitenkin ratkesi niinku muutki riidat aiemmin, mutta jäi sellanen tuntu että vauva ei ois ollut sitten iloinen uutinen isovanhemmille. Olin kuitenkin väärässä, koska palaute oli siitä edespäin oikein positiivista. Ehkä äiti huolestui siitä, että erotaan ja jään yksin vauvan kanssa. Vauva meni kuitenkin kesken rv 11 ja sitten surtiin sitä :( Mutta kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja uutta aletaan yrittämään vuoden sisällä, ikääkin kuitenkin jo yli 30 joten ei tässä enää paljoa odotella :)
aiemmin en halunnut, kun en uskonut asiaa todeksi itsekään.
Just oltiin eropaperit viety, joten yllätyksenä tuli niin itselle kuin vanhemmillekin. Ovat kuitenkin olleet innoissaan ja varmasti tukevat meitä, päätimme sitten jatkossa tehdä miten vaan.
Appivanhemmille en ole kertonut, enkä aiokaan, mies kertokoon, jos joskus haluaa, se ei kuulu minulle, kun en heidän kanssaan ole missään tekemisissä, enkä aio olla vauvan synnyttyäkään. Minulle riittää omien sukulaisten tuki ja apu.
Mullakävikin hassusti..Äiti soitteli viikolla 13 , ja kysyi onkos jotain kerrottavaa... Oli itse huomannut jotenkin :D Iloinen oli ja hihku vaan et hänestä tulee mummu :D
Miehen vanhemmille vaan tekstari lähetettiin. Mitäs mies siihe laittokaan,jotain näin " Ajattelin nyt ilmoitella,ennen kuin kuulet muualta, ettämeille tulee vauva ja susta tulee mummu =) "
Hyvin ottivat vastaan =)
Kauheesti neuvoja ja vinkkejä tullut. Nyt Rv 14 vasta menossa.
aika lähellä ekan ultran jälkeen. asuvat kauempana, olin käymässä siellä eikä tarkoitukseni ollut vielä kertoa mutta yhtäkkiä tuli vaan semmonen fiilis että nyt kyllä sanon. paikalla oli äitini ja pikkusiskoni, olivat ihan äimänä, eivät meinanneet uskoa, mutta tosi innoissaan sitten. äitini kaivoi heti laatikosta neuvolakortin joka oli siltä ajalta kun odotti minua ja kortin joka oli sitten vauva-ajaltani, neuvolakäynnit jne.... sitten lähdinkin aika nopiaa karkuun ennenkuin isä tulisi kotiin metsähommista:D:D saivat hänelle kertoa sitten...
mieheni ei meinannut millään kertoa omille vanhemmilleen, en tiedä mistä johtui.. kuitenkin minun painostuksestani(nyt vähän kaduttaa se painostus) kertoi eräänä kauniina päivänä isälleen ihan ohimennen, isällään oli juuri kova kiire eikä ehtinyt paljoa asiaa siinä jäädä kommentoimaan.. mieheni sanoi vaan "ainiin muuten, sinusta tulee pappa" ja tämä siihen "AIKUN KIVA JUTTU"...sitten kotiinpäästyään appi kertoin anopille, kahden vuorokauden hiljaiselon jälkeen anoppi soitti MINULLE ja onnitteli ja oli ihan että "uskomatonta", anoppi itse tehnyt lapset hieman vanhempana kuin mitä me olimme tuohon aikaan, 20 ja 21v joten varmaan vaikutti:D ja kun emme ole naimisissakaan, huij..oudointa oli se että mielestäni anoppi ei koskaan sanonut asiasta mitään pojalleen, siis oli kokoajan tosi iloinen jne, mutta jotenkin outoa että soitti ensimmäisenä minulle........