MANNERHEIMIN KARTANO

Helsingin Sanomat - - 2001-01-27
Mannerheimin kartano on kouluna Kuurinmaalla
Entistä isäntää muistetaan ja ihaillaan Latviassa
matkatuokio
APRIKI. Myyttinen Kuurinmaa, tietäjien, merenkulkijoiden ja soturien maa, kätkee monia suomalaisiakin salaisuuksia. Yksi niistä on Mannerheimin kartano Liepa¯jan läänissä.
Aprikiin Tebrajoen taakse ei matkailija osu sattumalta. Kartano seisoo keskellä syrjäistä 700 asukkaan kylää lampien ympäröimänä, suurten lehtipuiden varjossa. Valkoinen päärakennus on lähes 260 vuotta vanha, ja sen fasadia koristaa hiekkakivinen vaakuna.
Tsaarin upseeri C. G. E. Mannerheim solmi epäonnisen avioliiton venäläisen kenraalimajurin tyttären Anastasia Arapovan kanssa. Nuoripari myi toisen maatiloistaan ja osti tämän Apprickenin baltiansaksalaisen moision.
Kauan ei suomalaisparoni täällä viihtynyt, vain 1898-1906, ja oleskelut olivat yleensä lyhyitä. Tuona aikana liitto kariutui. Mannerheim kuittaa avioliittonsa muistelmissaan parilla lauseella.
Eron jälkeen Anastasia myi kartanon ja muutti Ranskaan. Kartanon maat kuuluvat nyt Kazan kunnalle.
Vuodesta 1920 kartano eli "linna" on toiminut kylän kouluna, ja voi hyvin olla, että lapset opiskelivat tuolloin paremmissa oloissa kuin nyt. Välillä, 1941, rakennus oli saksalaisten sotasairaala.
Mannerheim mieltyi
kaikesta huolimatta Kuurinmaahan ja houkutteli erään suomalaisen ystävänsäkin muuttamaan lähistölle. Myös Mannerheimin veli, joka neuvoi tätä maataloudessa, ihastui seutuun ja kirjoitti, että Apriki "on erittäin hauska paikka". Puistoon oli istutettu yli 70 erilaista puulajia. Kylään johti kapearaiteinen rautatie.
Sadot vain tuppasivat epäonnistumaan ja lehmät sairastuivat tuberkuloosiin. Kylässä on yhä kalalampia, joita kansa sanoo "Mannerheimin altaiksi". Tämä aloitti laajamittaisen karpinkasvatuksen, mutta tauti tappoi kalat. Muutenkin Mannerheim yritti kohentaa tilaa ja perusti meijerin, hevossiittolan ja riihiä.
Koulussa on
noin 90 oppilasta, ja henki tuntuu hyvältä. Takapihalla on suuri polttopuuvarasto; pakkasilla tehdään tuli pariinkymmeneen vanhaan kaakeliuuniin. Rakennuksen kunto ei ole kehuttava, mutta lapset ovat maalanneet seinille iloisia kuvia.
Huomaan, ettei Mannerheim ole pituutensa puolesta pystynyt kulkemaan kaikkien ovien ja huoneiden kautta. Rakennus on suojelukohde, mutta lasikuisti on ehditty muutostöissä hävittää.
Yläkerrassa ovat kotiseutumuseo ja koulumuseo sekä pieni tonttuhuone lapsille. Kotiseutumuseon yksi nurkkaus on pyhitetty Mannerheimille.
Vieraskirjasta näkyy, että täällä on käynyt suomalaisia, jopa lähes 50 ihmistä kerralla. "Eräs Mannerheimin sukulaiseksikin esittäytynyt vanha herra vieraili kerran."
Suomalaisten
asianharrastajien kanssa yhteistyötä on vuodesta 1994, kertoo museon johtaja, opettaja Aina Ce¯rmane. Paljon nähtävää ei vielä ole, ja halukkaat saavat tuoda rekvisiittaa. Mannerheim-kirjojakin on vain muutama, päällimmäisinä Vilho Tahvanaisen omalaatuinen teos Erikoistehtävä.
Seinällä on lyhyt selvitys entisestä isännästä myös latviaksi. Latviassa on kyllä Mannerheimin ihailijoita ennestäänkin, ja etenkin Mannerheim-linja tunnetaan.
"Koululaiset käyvät täällä, ja tarkoitus on oppia, miten kansa suhtautuu kunnioittavasti omiin sankareihinsa", selittää Ce¯rmane.
Suomalaiset ovat "milloin vain" tervetulleita. "Paras tulla kuitenkin kesällä, sillä talvella huoneet ovat kylmillään."
Ja paras olisi soittaa ensin (matkapuhelin 9184684). Englantia ymmärtäviä ihmisiä löytyy hätätilassa. Aprikissa ei ole hotellia, mutta kylä lupaa retkeilymajatasoisen majoituksen jopa 20 hengelle kerrallaan ja ruokaakin tarvittaessa.
Kylänraitin
toisella puolella on muistomerkiksi julistettu luterilainen kirkko. Ensimmäiset maininnat siitä ovat vuodelta 1640.
Kirkko ei ole ulkoa kaksinen, mutta puinen sisäkatto on täynnä maalauksia, jotka lienevät alun perin vuodelta 1710. Kirkon sisätilat on koristeltu kauttaaltaan puisin rokokooleikkauksin, ja urutkin ovat puusta.
Kirkon takana on hoitamattomia Osten-Sackenin suvun hautoja, joiden kivet päätyivät välillä kolhoosin maatalousrakennuksiin. Suvun vaakunaa koristaa myös "Mannerheimin kartanoa".
Aprikin lähellä on lähes 800-vuotias Aizputen pikkukaupunki. Yhdeksi sen nähtävyydeksi on muodostunut Dambergs-nimisen eläkeläisen mahtava "polttopuulinna", jonka tekemiseen ei ole kuulemma käytetty yhtään naulaa. Linnan arkkitehtuuri muuttuu koko ajan, sillä halkoja poltetaan ja uusia tuodaan tilalle.
Tältä seudulta
matkailija voi valita montakin suuntaa. Kaukana eivät ole esimerkiksi Liepa¯ja ja Liettuan raja. Toisaalta suoraan pohjoiseen lähtevä päätyy liiviläiskyliin ja Kolkan niemelle. Ja varmaankaan ei kannata ohittaa 1242 perustettua Kuld¯gaa, joka on Latvian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. Se oli yli 200 vuotta Kuurinmaan herttuakunnan pääkaupunki.
Koilliseen lähtevä päätyy Ju¯rmalan kuuluille rannoille, mutta toisaalta Kuurinmaan kaikki rannat ovat hiekkarantoja.
Eri puolilla on linnavuoria, jotka suomalaisen silmin ovat pikemminkin mäennyppylöitä. Sotahistorian harrastajille Kuurinmaa on aarreaitta, ja monet paikkakunnat, taistelupaikat ja haudat muistuttavat myös Suomen jääkäreistä.
Marsalkka Mannerheimin kuolemasta tulee huomenna sunnuntaina kuluneeksi 50 vuotta.
Jukka Rislakki