Eli miten teillä on synnytyksessä isän mukanaolo auttanut siinä tilanteessa ? Enkä nyt tarkoita kädestä pitelyä, seuraa, jne. juttuja, vaan sitä jos on ollut jotain ongelmia kivunlievityksen kanssa.
Jos olette huutaneet ja karjuneet tuntikaupalla helvetillisissä tuskissa ja kivunlievitystä ei ole annettu (on liian aikaista, liian myöhäistä jne...) tai se ei auta, niin onko isä saanut mitään puhtia touhuun ?
Jos äiti ei pysty enää järjettömissä tuskissa edes anelemaan helpotusta, niin mitenkäs isä sitten on toiminut ja ovatko kätilöt uskoneet häntä / antaneet lisää helpotusta tms. sen vaikutuksesta ?
Vai onko isä yhtäläillä samanlainen "heittopussi" siellä huoneessa kuin avuton äitikin ?
Ja joo tiedetään, että joillakin synnytykset menevät kuin vettä vaan ja heitä kuunnellaan. Valitettavasti vain näin ei aina käy :( :( :(
Nimimerkillä ERITTÄIN järkyttävä kokemus takana, kun yksin synnyttämässä ja mitään lievitystä ei tuntikausien rukoilusta huolimatta herunut. Ja elinikäiset traumat jäi.
Jos olette huutaneet ja karjuneet tuntikaupalla helvetillisissä tuskissa ja kivunlievitystä ei ole annettu (on liian aikaista, liian myöhäistä jne...) tai se ei auta, niin onko isä saanut mitään puhtia touhuun ?
Jos äiti ei pysty enää järjettömissä tuskissa edes anelemaan helpotusta, niin mitenkäs isä sitten on toiminut ja ovatko kätilöt uskoneet häntä / antaneet lisää helpotusta tms. sen vaikutuksesta ?
Vai onko isä yhtäläillä samanlainen "heittopussi" siellä huoneessa kuin avuton äitikin ?
Ja joo tiedetään, että joillakin synnytykset menevät kuin vettä vaan ja heitä kuunnellaan. Valitettavasti vain näin ei aina käy :( :( :(
Nimimerkillä ERITTÄIN järkyttävä kokemus takana, kun yksin synnyttämässä ja mitään lievitystä ei tuntikausien rukoilusta huolimatta herunut. Ja elinikäiset traumat jäi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No meillä oli nopsa leikkaus. Oli hengenlähtö lähellä. Jos mies ei olisi ollut paikalla, niin olisi varmasti ollut vielä pelottavampaa. Nyt päästiin yhdessä kokemaan nekin kauhunhetket. Ja jos muksuja joskus tulee lisää, niin hän on varmasti synnytyksessä mukana.
Tiedän pariskunnan (jolla on arvovaltaa) ja sitä kivun lievitystä vain lisättiin ja lisättiin, sai 6 ebiduraalia, synnytys kesti 4 päivää, ja sitten leikattiin sectiolla kun ei niitä minkäänlaisia kipuja sitten kestänyt tämä rouva.
Sitten sai kyllä kuulemma helvetilliset kivut sectiosta... ja ne kuuluisat elinikäiset traumat.
ei varmasti hyvä tämäkään, mutta jos ei saa MITÄÄN lievitystä vaikka kuinka rukoilisi, niin silloin on jo kätilössä vikaa :(
Kahdesti mies on ollut mukana, toisessa hän pääsi helpolla, kun oli suunniteltu sektio. Mutta toisessa isän hermostuminen sai todella liikettä aikaan, ja todennäköisesti myös pelasti lapsemme hengen. Itseäni ei kätilö kuunnellut lainkaan, vaikka tiesin jonkin olevan pahasti vialla. Mutta onneksi tosiaan lääkäri tuli, kun mieheni hermostui, ja sitten mentiinkin sektioon ja lujaa. Nopean sektion vuoksi lapsi saatiin ulos elossa, vaikkakin erittäin heikolla sykkeellä. Hapenpuute oli jo vaikea, mutta onneksi vauriot eivät olleetkaan niin pahat kuin alussa arveltiin, eli lapsi on suurinpiirtein terve viisivuotias nykyisin.
Auttaa, jos isä on jämäkkä ja vaatii apua. Synnyttäjästähän ei välttämättä ole oikein apua pyytämään, ja valitettavasti synnyttäjää ei uskota, minulla on myös tämä sama kokemus.
Meillä vaan oli niin, että mies ei osannut tehdä YHTÄÄN mitään siinä tilanteessa, luki vain lehtiä, ja hyssytteli minua, että kuuntele nyt mitä ne hoitajat sanoo, ja ei sinulla voi olla kovia kipuja, kun hoitajatkin käskivät vaan nukkumaan jne. Eli tärkeintä on että mies ottaa varmasti kivut tosissaan! Minulle tuli tunne, ettö mieskin oli minua "vastaan" siinä tilanteessa, vaikka hän vain oli ilmeisesti tosi hätääntynyt, ja luotti sokeasti henkilökuntaan, kun ei muuta osannut.
Mutta onpahan edes todistaja mukana! Luulen että en minäkään olisi välttämättä kivunlievitystä juuri saanut, mutta kun mies oli mukana, eivät kehdanneet kovin pitkään kivunlievityksestä kieltäytyä, kun sitä äänekkäästi vaadin.
Mulla auttoi siinä, että supistuksien jälkeen lihakset kramppas tosi pahasti reisistä, mies hieroi niitä, niin helpotti tosi paljon. Jälkikäteen kertoi, että epiduraalin laitto oli ollut kamalaa katsottavaaa, kun lääkäri ei meinannut saada sitä useista yrityksistä huolimatta laitettua (lopulta onnistui). Oli kuulemma ollut lähellä, että hermostuu, kun minua kidutttivat...
Mulle tärkeintä oli, että oli läsnä, oli joku kenelle puhua.
..miehestä siinä mielessä. Katsoi vain järkyttyneenä vierestä kun kipujani vähäteltiin. Sai melkein yhtä kovat traumat kun minä. Mulle hoettiin vaan että nää kivut on vasta alkua. Ensi synnyttäjät synnyttää keskimäärin sen 12,5h ja sulla on menny alle kaks tuntia. Et koita nyt rauhoittua. Aikani kun siinä huusin niin kätilö katsoi paljon kohdunsuu on auki, niin siellä näkyikin jo musta pörröinen tukka. No siinä vaiheessa se kivunlievitys oli jo liian myöhäistä!! Kyllä mies oli MULLE isona tukena, mut luulen ettei mieheni sanakaan olis auttanu tuomaan sitä kivunlievitystä nopeampaa. Sen verran jäärä oli tämä kätilö. Sillä meni kyllä pasmat ihan sekaisin kun näki pienokaisen pään kun oli ajatellut et ponnistusvaihe tulee vasta 10 tunnin päästä..
olisi kirjoittamassa tätä! Lapsi riuhdottiin imukupilla ulos hapenpuutteen vuoksi yhden supistuksen aikana toisen kätilön painaessa mahan päältä. Seurauksena hurjat repeämät emättimessä. Henkilökunta jutteli rauhakseen kun lääkäriopiskelijaisä huomautti, että minä olen ilmeisesti kuolemaisillani, korisin vain valkoisena, että pitäisiköhän tehdä jotain. Leikkaussaliin, vatsa auki, vatsa kiinni kun ei mitään näkynyt. Tuplamiehitys henkilökuntaa onneksi vuoronvaihdon vuoksi paikalla. Osa ompeli kun vuosin kuin seula, osa pumppasi minuun paineella verta (yht 6 l). Heräsin hengityskoneessa seuraavana päivänä. Juu, oli ihan hyvä, että isä oli paikalla :)
isäkin on ruvennut olemaan ylitöissä enemmän.Mennyt hiljaiseksi ja on vaivannut impotentti joka johtui synnytykseen pakottamisesta ja niistä miestä alentavista synnytysliikkeistä kun järki ei vastaan ota toimeenpidettä joka ei ole mahdollista miehelle.Hiukan on mielialaa välillä kohottanut ajatus ulkomaille terveempien ihmisten luokse asumaan muuttaminen,ja jättäis tän sairaan yhteiskunnan.