Jotenkin alkaa tuntua , että elämänilo ja se pieni valopilkku jää huomioimatta. Rankka home/kosteusvaurio episodi takana kaikkine menetyksineen. Terveydenmenetys on kuitenkin se rankin juttu. Jotenkin tuntuu, että jokainen ajatus liittyy sairauteen. Se aiheuttaa eristäytymistä muusta maailmasta ja erittäin synkkiä ajatuksia.
Nyt tarvitaan selviytymistarinoita. Miten olette päässeet taas takaisin elämään? Miten olette saanut henkistä puolta parannettua? Oletteko löytäneet keinoja parantaa fyysisiä oireita. Mä en jaksa enää näin homevaurio keskeisenä ihmisenä mennä eteenpäin.
Nyt tarvitaan selviytymistarinoita. Miten olette päässeet taas takaisin elämään? Miten olette saanut henkistä puolta parannettua? Oletteko löytäneet keinoja parantaa fyysisiä oireita. Mä en jaksa enää näin homevaurio keskeisenä ihmisenä mennä eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen saanut eniten apua vertaistuesta, kiitos vaan kaikille joiden kanssa on tullut kirjoiteltua ja/tai tavattua. Omilla sairauskertomuksillaan ei viitsi koko ajan kuormittaa perhettä tai ystäviä. Ystävät ovat muutenkin harvenneet, sillä en voi useinkaan lähteä enää ulos kun pyydetään, ei sitten kauaa pyydetä. Sairastelu ja huono fyysinen kunto riittää nipin napin työssäkäyntiin ja pakollisiin menoihin eikä mihinkään ylimääräiseen riitä virtaa. Ja kun teatterit, shoppailureissut ym. on out jo pelkän oireilun vuoksi niin elämänpiiri kapeutuu väistämättä.
Sopeutuminen krooniseen sairauteen on aina pitkä prosessi, tuskin se keneltäkään helposti käy oli kyseessä mikä sairaus tahansa. Mitään selviytymistarinaa en voi tarjoilla, mutta itse olen sopeutunut pikkuhiljaa ja yritän olla tyytyväinen niistä asioista, joita vielä voin tehdä. Jatkuva fyysinen huonovointisuus kyllä väsyttää ja harmittaa edelleen.
Olen altistunut homeelle lukuisia kertoja eri asuinrakennuksissa ja nyt oireilen keuhkoista erittäin voimakkaasti hometaloissa. Muuttokierre on tuttu, samoin kysymys siitä, että mistä löytyisi homeeton työpaikka. Osaisiko joku neuvoa jonkun paikan, mistä vertaistukea parhaiten voisi löytää? Haluaisin antaa tässä itse oman anonyymin sähköpostiosoitteeni, jos joku samantyyppisen kohtalon kokenut haluaisi vaihtaa ajatuksia. Sähköpostiosoitteeni on [email protected].
V tutus on tosi korkealla,viha kaikkea tätä kohtaan mitä tämä sairaus on aiheuttanut. Kukaan ei vastaa mistään aivan yksin tämän asian kanssa jää. On jopa itsetuhoiset ajatuksetkin käyneet mielessä. hulluksi tulee kun viikko ja kuukausi kaupalla on vankina kotonaan tai jos lähtee liikkeelle niin sairastuu vielä pahemmin. Jatkuva polte keuhkoissa ym kivut ja säryt joihin ei apuja löydy. Lisää vaan tulee lunta tupaan vakuutusyhtiön taholat kun 100% työkyvyttömyydestä johtuviua korvauksiakaan ei saa, vaikka tapaturmalaki niin edellyttäisi. on kuin tuulimyllyjä vastaan tappelisi.
SILTI VOIMIA KAIKILLE SAMAN ASIAN KANSSA PAINISKELEVILLE :)