Arthur Clarke kuollut :o(

En ole kukenut sitä ensimmäistä osaa. Toinen on suomennettu "Rama-2", joka on aivan eri tarina, vain itse Rama on sama 50km pitkä sylinterimäinen avaruusalus, joka saapui vierailemaan aurinkokuntaan ja "kidnappasi" monimutkaisen tapahtumasarjan jälkeen kolme ihmistä, jotka sitten olivat päähenkilötä jatkossakin:
3. Raman puutarhat
4. Raman salaisuudet paljastuvat.
Joita siis ei ole kai suomennettu.

Tosin näiden kirjoittamisen pääurakka kai oli, ei Clarkella vaan Genry Leellä.

Mutta silti ovat upeita, "maailmankaikkeutta syleileviä" kirjoja.

"Raman puutarhat" kirjassa alus tekee kolmannen "rauhanomaisen" vierailun Maan lähiavaruuteen ja hakee uusia matkustajia. Neljäs tapahtuu aivan muualla, pääasiassa Raman sisällä kuitenkin (tragisia tapahtumia). Lopussa kaikki kummallisuudet selitetään ja kerrotaan "kaiken tarkoitus".

Yusa kirjoitti:

En ole kukenut sitä ensimmäistä osaa. Toinen on suomennettu "Rama-2", joka on aivan eri tarina, vain itse Rama on sama 50km pitkä sylinterimäinen avaruusalus, joka saapui vierailemaan aurinkokuntaan ja "kidnappasi" monimutkaisen tapahtumasarjan jälkeen kolme ihmistä, jotka sitten olivat päähenkilötä jatkossakin:
3. Raman puutarhat
4. Raman salaisuudet paljastuvat.
Joita siis ei ole kai suomennettu.

Tosin näiden kirjoittamisen pääurakka kai oli, ei Clarkella vaan Genry Leellä.

Mutta silti ovat upeita, "maailmankaikkeutta syleileviä" kirjoja.

"Raman puutarhat" kirjassa alus tekee kolmannen "rauhanomaisen" vierailun Maan lähiavaruuteen ja hakee uusia matkustajia. Neljäs tapahtuu aivan muualla, pääasiassa Raman sisällä kuitenkin (tragisia tapahtumia). Lopussa kaikki kummallisuudet selitetään ja kerrotaan "kaiken tarkoitus".

Lue lisää

UHKA AVARUUDESTA
Turha oikeastaan selitellä sen sisällöstä enemmälti, mutta samanlainen 50 km RAMA-lieriö tuli tässä tuntemattomasta ja hävisi tuntemattomaan.

Oli hyvin antoisa kirja mielikuvitukselle, sillä se käsitteli monenlaista avaten monia filosofisia luukkuja tuntemattomaan lukijan pohdiskeltavaksi.

Erinomainen kirja.

tapahtui tuossa joskus 80-luvun jälkeen, sci-fi kirjasarjoja lakkautettiin ja suomennoksia ei juurikaan tehty, nykyäänkin hyvin vähän, kustantajat taisivat keskittyä vähän kevyempään ja myyvempään kirjallisuuteen, mikä tietysti oli huono asia, niin ja fantasiaan tietysti.

kummallista.. kirjoitti:

tapahtui tuossa joskus 80-luvun jälkeen, sci-fi kirjasarjoja lakkautettiin ja suomennoksia ei juurikaan tehty, nykyäänkin hyvin vähän, kustantajat taisivat keskittyä vähän kevyempään ja myyvempään kirjallisuuteen, mikä tietysti oli huono asia, niin ja fantasiaan tietysti.

Lue lisää

On vaikea sanoa, onko muutos todella johtunut kirjallisuuden lukijoiden vai kustantajien ja arvostelijoiden aloitteesta. Mutta jotakin on tapahtunut, sellaista, joka toisaalta kaventaa kirjojen sisältöjen arvostettuja aihepiirejä toisaalta tekee tilaa scifiin verrattuna epä-älyllisemmälle fantasiakirjallisuudelle (esitän tämän vertailun neutraalina toteamuksena, en ole fantasiakirjallisuuden vihaaja, osa siitä on ihan nautittavaa). Olen todella sitä mieltä, että tyylillä ja älyllä mahdollisuuksien rajoja tutkivaa ja ideoivaa scifiä todella tarvittaisiin enemmän. Minusta se oleellinen osa kehittyvän humanistisen kultturin ja ihmisyyden ydintä. Lisäksi pitäisi tehdä selkeämpi ero laatu-scifin ja scifi-viihteen välille. Kirjallisuuskriitikoille tämä ero ei ole useinkaan selvä. Positiivisiä ilmiöitä ovat olleet Johanna Sinisalon Finlandiapalkintovoitto ja Risto Isomäen ehdokkuus (no eihän Paavo Lipposen kaltainen ##### tietenkään Isomäkeä valinnut, tuskin edes luki kirjaa).