Miten ihmisen pitäisi kestää se kammottava tosiasia, että on kuudennellakymmenennellä ?
Onko sääätöni jotenkin sekaisin?
Olen mennä koheltanut asiasta toiseen, elämä täynnä perhettä, uusioperhettä, työtä, yrittäjyyttä, rakkautta, harrastuksia , matkoja jne.
Sitten vilkaisin sattumalta tätä Ikäryhmät-foorumia ja tajusin, että HERRA JUMALA! täytän yhdeksän vaivaisen vuoden kuluttua 60.
Säikähdin niin, että se alkoi tuntua fyysisenä kipuna.
Tämä ei ole provokatiivisesa mielessä kirjoitettu, uskokaa tai älkää.
Elämäni on niin täynnä menoa ja tuloa, nuorinkin on vielä 12 v ja tarvitsee minua kaikin tavoin.
Aina välillä hengästyn kaiken touhotuksen keskellä mutta nyt vasta tajusin, oikeasti, että alan ikääntyä!!!!
Miten siihen pitäisi suhtautua, miten sen kestää?
Toivottavasti en pöllähtänyt tänne kysymyksineni kuin norsu porsliinikauppaan?
Onko sääätöni jotenkin sekaisin?
Olen mennä koheltanut asiasta toiseen, elämä täynnä perhettä, uusioperhettä, työtä, yrittäjyyttä, rakkautta, harrastuksia , matkoja jne.
Sitten vilkaisin sattumalta tätä Ikäryhmät-foorumia ja tajusin, että HERRA JUMALA! täytän yhdeksän vaivaisen vuoden kuluttua 60.
Säikähdin niin, että se alkoi tuntua fyysisenä kipuna.
Tämä ei ole provokatiivisesa mielessä kirjoitettu, uskokaa tai älkää.
Elämäni on niin täynnä menoa ja tuloa, nuorinkin on vielä 12 v ja tarvitsee minua kaikin tavoin.
Aina välillä hengästyn kaiken touhotuksen keskellä mutta nyt vasta tajusin, oikeasti, että alan ikääntyä!!!!
Miten siihen pitäisi suhtautua, miten sen kestää?
Toivottavasti en pöllähtänyt tänne kysymyksineni kuin norsu porsliinikauppaan?
Vastaukset 31
Vanhimmat
ikä järkytä, pahempaa oli 40-kriisi.
silloin luuli että vanhuus oli koittanut mutta todellisuudessa 40 - tähän saakka on ollut parasta aikaa.
vielä että tässä iässä ei tarvitse enää päteä ja pitäisi riittää että saa olla oma itsensä.
Luulisi että on antanut oman panoksensa yhteiskunnalle 40 työvuoden jälkeen ja olisi aika hellittää ja antaa nuorille mahdollisuus.
Liiallista miesuhoa välttäen sanoisi että:
Nainenhan on kuin hyvä punaviini,maku ikää
myöten tulee vain aromirikkaammaksi eli
paremmaksi.
Miehellä taasen tuo ikääntymisen filosofia toimii siten että: Minkä nuorena oppii,sitä vanhempana oivaltaa pidätellä.
ettei muutu etikaksi niinkuin viinit joskus ; )
ja karvas parkkihapoisuuskin maistuu ikävälle!!!!
Niinkuin kirjoitin, tämä vanhenemisen oivallus tuntuu shokkina...
olen elänyt -ja yritän jatkaa normaaleissa puitteissa- sisällöltän javaatimuksiltaan kolmi-nelikymppisen elämää...
pakko ilmeisesti alkaa antaa periksi niiltä osin kuin se tuntuu helpolta ja luontevalta.
Onko muuten naiset nykyisin nuoremman näköisiä ja oloisia kuin meidän lapsuudessamme. Muistan, että isoäidit näyttivät vanhoilta jo kuusikymppisenä mutta nykyään näkee ihan timmejä kuusikympisiä joita vois pitää viisitoista vuotta nuorempina.
Viisikymmentäluvulla yli nelikympiset patsastelivat kuin arvokkaat ikäihmiset. Nykyisin neli-viisikympppiset elävät "elämänsä parasta aikaa".
Näin miehenä olen ajatellut tuota nuorekkuus
asiaa.Varmaan naisen pukeutuminen alusvaatteita myöten on kehittynyt ja muuttunut.Sitä kautta ulkonäköön tulee sanotaanko oikeiden asioiden korostamista,esiintuomista.
Toisaalta hiuksia värjätään ja leikataan tyyliin sopivaksi.Se tuo yllättävää nuorekkuutta.Silmälasit ovat kehittyneet.Ne vaikuttavat paljon.
Yksilöllinen ja sopiva meikki.
Luulen että se on laaja paketti erilaisia asioita mikä naista nuorentaa ja nyky nainen varmaan rohkeasti muuttaa itseään ja uskaltaa muuttua.Etsiä oman tyylin,eikä suostu olemaan
mummo kiikkustuolissa.
Kyllä paljon näkee 50-60 naisia jotka hehkuvat ja kukoistavat.Ehkä se vaan pitää se nainen sieltä sisältä päästää esiin ja antaa lupa itsellen elää vielä.Ja etsiä se yksilöllinen tyyli naisena.
on syytä jo miettiä missä aiot viettää iäisyytesi :)
mitäpä tuo tarkoittaa , tuo iäisyys?
seisauttaa - ihan totta.
Mutta voin lohduttaa, järkytys häviää kymmenessä vuodessa - luulisin.:/
hauskaa 50 vuotispäivänä. Voisin kirjoittaa siitä artopaasilinnamaisen romaanin josta tulisi jymymenestys.
????
Tässä iässä ei enää kannata käyttää konditionaalia.
vieläkin enkä just nyt yksinkertaisesti ehdi kun olen tän kaiken keskellä täydessä vauhdissa!
Mutta varmaan kirjoitankin sitten kun saan siihen aikaa!
mutta oikeassa olet tuon konditionaali suhteen, tässä nyt vaan on kyse priorisoinnnista...
Kuulepas Lumidonna tai ehkä Lumimies. Vastaapas miten noin kovasykkeisellä yrittäjänaisella uusioperheellisellä ja harrasteiden parissa ja lapsenhoidon kanssa kamppailevalla aikaansa jakavalla ja maailman menoa seuraavalla nykyaikaisella naisella on aikaa istua päätteellä aamusta aina iltapäivään?
Priorisoi nyt ihmeessä ja ala vaikka kirjailijaksi jos jää neljäkin tuntia keskellä hektistä työpäivää aikaa nettailla tyhjänpäiväistä.
Ihan oikeesti, ajattele itsekin järjellä donna, donjuan tämähän on keksitty höpöhöpöjuttusi.
seisokki heikkeni, mutta ei se kokonaisvauhtia vähentänyt. Tulee vaan pakollisia pysäyksiä useemmin. Uskolla on suuri merkitys.
Minulla on läppäri joka on keskeinen työvälineeni:
hoidan sillä postin, keskustelut, neuvonpidot, laskutukset, kirjanpidon, kirjenvaihdon jne
Miten silloin ehdittiinkän kun ei ollut läppäriä!
Nyt en luopuii tästä milläään, on se niin kätevä. Ja kulkee mukana missä vain.
Voisin piipahtaa tsekkaamassa näitä vastauksia ihan vaikka 10 kertaa päivässä jos huvittaisi. silti ehdin kaiken muunkin.
Suosittelen sinullekin Hevihanna.
”Elämäni on niin täynnä menoa ja tuloa, nuorinkin on vielä 12 v ja tarvitsee minua kaikin tavoin.”
”Miten siihen pitäisi suhtautua, miten sen kestää?”
Kyllä kannattaisi käydä lääkärin tarkastuksessa,
kolestroolit ja verenpaineet ym. ja lopettaa jos tupakoit.
Pyrkiä normaalipainoon, jos ei ole, aloittamalla sen pudotuksen,
mietiskelemällä ylensyönnin syitä,
ei millään pikalaihdutuksella.
Olen aina sanonut, minkä 50v. tein tunnissa, nyt siihen mene 4-5 tuntia,
kun lähdin 50v. 10 km lenkille, niin lähdin,
nyt katson jo onko sopiva ilma ja perun usein.
Samoin työelämässä, alkaa pelätä työpaikan menetystä, yleensä turhaan,
sekä ei jaksa enää tehdä ylitöitä niin paljoa, yms, monessa sen huomaa.
Vain harvoja on sellaisia jotka jaksaa reippaana pitkälle yli kuusikymppiseen,
meilläkin oli 50 hengen työpaikalla, kolme oli tehty teräksestä.
sitten kesälomien, talvilomien jälkeen tuli vain tieto,
teräksestä tehneet eivät tulekaan enää töihin,
on todettu paksunsuolensyöpä, haimasyöpä, jäävät sairauslomalle,
eivätkä nähneet enää seuraava Joulua.
Yksi sai aivoinfarktin, on maannut jo 4 vuotta vanhainkodilla.
Aloittajan kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot. Usein kilpirauhanen alkaa oireilemaan noin 50-ikävuoden molemmin puolin kun hormoonitasapainot vaihdevuosien myötä alkavat heittelemään. Kilpirauhasen liikatoiminta pistää ihmisen ylikierroksille.
muuttuuko ihminen yliaktiiviseksi vai unettomuuudesta kärsiväksi vai mitä?
oireita ovat hermostuneisuus, ahdistuneisuus, univaikeudet.
huolta tai edes yrittää: tupakka ja piiput piiloon, elopaino pienemmäksi, jos sitä on kertynyt, liikuntaa lisää esim. tanssi hyvä harrastus, säännölliset lääkärintarkastukset verenpaineenmittauksine, verikokeet ... Sellaista se vanheneminen tuo tullessaan, mutta aina kannattaa naureskella, sen pitäisi pidentää ikää : )
ruveta kieltäytymään mistään kivasta...
-jos se sit lyhentää elämääni niin vastaavasti mukava olo ja stressittömyys sitä pidentää
-summa sumarum
plus miinus nolla!
-minulle ei terveyspoliisit tule jauhamaan yhtään lisää skeidaa
-olen jo sen ikäinen etten ihan kaikkea usko yksyhteen
-tähän ikään on nähnyt kuinka tutkimustuloksia tulee ja menee ja ne kumoavat turhan usein edellisten validiteettia
niiin että kiitos vaan
elän just sillälailla kuin minusta mukavalta tuntuu!
ja lihottava ruoka (nyt) ovat nautinto ja tupakanpolttamissuositukset ovat skeidaa, miellytä itseäsi, mutta älä sitten rutise, jos keuhkoahtautuman kidutus alkaa kuvottavasti viedä terveyden, sairaalakierre alkaa. Ei se ala ennen, kun onkin liian myöhäistä. Jos elämää arvostaa, kannattaa miettiä mitä suuhunsa laittaa: tupakan, vetää viinaa, rasvasta ruokaa, mutta jos ei snaijjaa, jatkaa sitä kivaa vaan.
Terveyspoliisit eivät vartioi, ovat vaan iloisia, jos elintavoillaan sairastuneet poistuvat hautuumaalle, kun katsos kaiken pitää tuottaa ja kaikessa pitää säästää. Susta ei välitä paskaakaan kukaan, jos ite et itestäs välitä.
Olen 55v.ja jäin kyllä ihmettelemään miten jaksat kaikki tuon touhotuksen?Minä en kyllä jaksa kovasti "harrastaa" enää työpäivän jälkeen mitään.Olen miettinyt myös ikääni ja sitä tosiasiaa että nuorimman lapseni sain 40 vuotiaana,toivottavasti näen hänen mahdolliset lapset vielä,ennenkaikkea sen että hän on omassa elämässään.Oma pärjääminen mahdollisimman pitkään kotona,kyllä sekin joskus vilahtaa ajatuksissa,mutta varmaan kaikki ajattelevat näitä asioita.Tämä ikä tulee meille hiipien,muutokset myös jaksamisessa vähitellen,sopeuduttava vain niihin on,näinhän se menee.Yksinäisyys on ikävä asia silloin kun haluaisi ihmistä lähelleen,mutta ei vain ole ketään,kyllä se hieno asia olisi kun voisi vanheta puolison kanssa yhdessä,mutta tämäkään ei ole kaikille mahdollista.Omassa elämässäni olen joutunut kohtaamaan elämän rajallisuuden kaksi kertaa tosi kipeesti ja kokoamaan kaikki palaset uudelleen,silloin oli vain yksi suunta,ylöspäin,päivä kerrallaan.Toivon sinulle aurinkoisia päiviä ja vähennä sitä kiirettäsi,et sinä maailmaa valmiiksi saa.
tunsin itseni aloittajan kirjoituksesta. Olin juuri samanlainen viisi vuotta sitten eli 50-53 vuotiaana vielä. Oma yritys, lapsi saatu 42-vuotiaana, kovasti menoja ja harrastetoimintaa ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Jaksoin noin 54-vuotiaaksi ja sitten lopetin kaiken ylimääräisen hösäämisen. Ei huvittanut en jaksanut.
Mutta ikääntyminen ei ole kivaa. Olen pitkä, hoikka, hyvin pukeutuva ja hyvin hoidettu. Silti en pidä tästä ikääntymisestä yhtään. Olisin ihan mieluusti vielä 50-vuotias tai hieman alle.
joka on kohta 16. Olin eilen koulussa vanhempainkokouksessa, ja siellä tuntee, että ikä painaa. Nuoret vanhemmat ovat niin kauhan innokkaita. Opettajatkin ovat nuorempia kuin minä. Minä en jaksa enää innostua enää niin paljon, enkä ole huolissani kuopukseni valinnoista.
Onhan vanhempikin löytänyt paikkansa maailmalla.
Nuorten vanhempien "innokkuus" on usein sellaista häsäämistä, oikeastaan hyvin turhaa, tässä iässä osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. En tunne edes syyllisyyttä siitä, etten koe jotain varainkeruu tempauksia omakseni ja jätän suosiolla nuoremmille.
Ja tosiaan: valinnaisaineet tai niiden valitsematta jättäminen ei hänen elämäänsä mullista. Minäkin annoin kuopuksen tehdä itse valintansa [toisin kuin esikoisen kohdalla, jonka päätä yritin (turhaan) kääntää ja elämäänsä säätää].
Olen kolmen lapsen äiti ja vasta nuorimman kanssa olen osannut ottaa vanhemmuuden iisisti ja turhia panikoimatta. Uskon, että seestynyt ikä-äitiys on vaikuttanut kuopuksen kehitykseenkin - ja ihan positiivisesti!
Eikö ihminen olekaan elänyt niitä menneitä vuosiaan (vaikka kuvittelee eläneensä) kun havahtuu ykskaks shokkiin, että on tietyn ikäinen ja tuntee itsensä vanhaksi ja rupeaa pelkäämään vuosimörköjä tulevaisuudesta. Jostain sieltä mitä ei ehkä tavoita enää. Eikö jokainen ikävuosi olekaan sopiva ikä! Ja eikö kukaan elä tänään? On vain joko menneet, ja tulevat vuodet joita ei todellisuudessa ole. Näkö voi mennä jo huomenna. Tai terveys. Tai elämä.
Nyt mietin itsekin, keittäisinköhän kahvia vasta huomenna, vai vielä tänään? Huomisesta en tiedä, mutta tänään ehtisin.
tuo sinun vastauksesi.
Afrikassa ja vaikkapa Intiassa olen oivaltanut tuon ihmisen kyvyn elää preesensissä.
Me "kultivoituneet" euroopppalaiset elämme muistoissa ja/tai haaveilemme siitä tulevasta ajasta jolloin teemme sitä tai tätä jota nyt just ei ehdi/voi/jaksa tms.
Tuota suhdetta kuoleman ajatukseen pohdin erityisesti lukiessani Sogyal Rinpochen (ehkä muistan nimen väärin) teosta "Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta".
Tämä shokinomainen tunteeni pelmahti tajuntaani kun olin taas väsynyt ja mietin levätessäni miksi elämäni on tälä hetkellä yhtä touhottamista vaikka muut ikäiseni ottavat jo paljon löysemmin?
Itse kuitenkin elämäni arjen puitteet määritän.
Rajatkin voisin muistaa - ja itsestäni huolehtimisen...ainaisen emomaisen passaamisen sijaan.
Toisaalta, ajattelen ja tunnen, olen enemän elossa kuin koskaan kun revitän jaksamiseni useimiten omille äärirajoilleni.
Uskomattoman filosofinen tuo loppukaneettisi. Sinä olet huisin syvällinen tai sitten olen tulkinnut sinut sellaiseksi.
No ei väliä, tässä hengitellään.
ei ole mikään shokki. "Viisastuuhan" ihminen vain vanhetessaan ja ne nuoruuden tyhmyydet ovat jääneet pois. Pahinta ikääntymisessä (jos vain säästyy pahemmilta ikääntymisen tuomilta sairauksilta) on elämän päätepisteen tuleminen aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi.
Mutta turha kai sinunkaan on niitä ikävuosia kauhistella, nauti vaan täysin rinnoin elämäntäyteisestä elämästäsi.
...onpas tällä foorumilla paljon mukavia kirjoittajia...
Sinunkin vastauksestasi tuli hyvä olo : )
Olen nyt viimeistä vuotta kuudennella kymmenennellä.
Eikä mitään kriisiä.
Päin vastoin, ihanaa aikaa.
minullakin on siis vielä toivoa!
Olen iloinen puolestasi,