suomalaisestakin lastensuojelusta.
Saksalainen elokuva Tapaus Kaminski, eilen TV1 klo 21.
Onhan täälläkin ollut puhetta lievästi kehitysvammaisilta vanhemmilta lasten pois ottamisesta. Jos joku muistaa linkin sellaisesta tehtyyn tutkimukseen, niin olisitko ystävällinen ja siirrät sen tähän ketjuun.
Jos elokuvan vanhempien ÄO olikin hieman alakantissa, mutta lapsen hoitoon heidän lahjansa kyllä riittivät. Koti oli siisti ja lapsi hyvin hoidettu ja lapsi eli rauhallisessa, rakkauden täyttämässä ilmapiirissä. Erityisesti isän ja tyttären välillä oli heidän yhteisenä juttuna satu Kiirasta ja Moonasta, joka kertoi 3-silmäisestä kissasta. Lana-tyttö kysyi isältään 'miksi kissalla on 3 silmää' ja isä vastasi, että 'kaikilla on 2, mutta sillä kolmannella näkee sydämeen'. Lieneekö isällä ollut luovaa lahjakkuutta ihanan sadun keksimiseen, koska myöhemmin sitä ei löytynyt kirjoista eikä kansista, mutta tyttö rakasti kertomusta.
Heidän omalääkärinsä kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että 5-v ei osannut lukea ja kirjoittaa (??? kuinkahan aikaisin saksalaislasten pitäisi ne taidot hallita) ja ehdotti perhekuntoutusta - lapsen parhaaksi. Lääkärin tarkoitus oli ihan hyvä, mutta nopeasti ovelle ilmaantui eukko, joka oli karikatyyri pahimmasta mahdollisesta sossun akasta, joita Suomestakin löytyy.
Jo heti ensitapaamisella tuo lapsen auttajan irvikuva nöyryytti vanhempaa oikomalla lapsen puhetta kieliopillisesti oikein, koska vähän koulutetut vanhemmat eivät osanneet puhua lapselle oikeakielistä saksaa. Ei saanut sanoa esim. 'mä meen', vaan minä menen, ei 'myö männään', vaan me menemme jne.
Harppu saneli pvm:t seuraaviin käynteihinsä ja niin perheen nokkiminen pääsi virallisesti vauhtiin. Ensin ivattiin Kiira ja Mona satua, se ei ollut sopiva, vaan piti lukea sossun eukon jättämää Peppi Pitkätossua. Se oli myös paha puute vanhemmissa, että eivät olleet pelanneet lapsen kanssa kehittäviä pelejä ja niin akka istutti koko perheen muistipelin ympärille. Vanhempien kyvyt ja taidot mitattiin ivallisilla silmäyksillä pelin aikana ja tytön puhetta korjattiin koko ajan.
Tyttö oli niin onnellisen ja tasapainoisen näköinen, siisti ja hyvin kasvatettu kuin 5-v voi ikinä olla, mutta harppu oli päättänyt nujertaa vanhemmat. Viimein yhdellä kerralla isä yllätti sossuhaukan tutkimasta tytön alapäätä kylpyhuoneessa ja silloin tuli isän mitta täyteen perhekuntoutuksesta. Akka komotti, että hänellä on oikeus tutkia, huolehditaanko lapsen hygieniasta riittävästi! Mutta isä oli lievästä yksinkertaisuudestaan huolimatta riittävän kyvykäs tuossakin tilanteessa puolustamaan lastaan sossun älyttömyyksiä vastaan. Akka saatettiin ulko-ovelle, jossa lopputulemaksi tuli, että tuollaista perhekuntoutusta perhe ei enää halunnut. Ajatelkaa, mikä rikos tuo sama on Suomessakin kun "vanhemmat kieltäytyvät tarjotusta avusta!"
Seuraavaksi ovelle sitten ilmaantuivatkin sossu ja poliisit, jotka ilmoittivat lapsen huoltajuuden menevän käräjäoikeuskäsittelyyn ja tyttö otetaan vanhemmiltaan pois välittömästi. Lapselle kerrottiin hänen olevan lomalla ja hänet otettiin huostaan suoraan tarhasta. On sanomattikin selvää, että vanhempien ei tarvitse olla huippuälykkäitä murtuakseen tai jähmettyäkseen järkytyksestä tilanteessa, jossa heidän perusihmisoikeuksiaan loukataan törkeimmällä mahdollisella tavalla! Riistämällä heiltä ilman perusteita oma lapsi!
Kun vanhemmille selvisi, että tapaamisia ei sallittu, jähmettyi äiti puhumattomuuteen, ruoka ei enää odottanut töistä tulevaa isää, koko elämä oli pysähtynyt, loppunut siihen, että lasta ei ollut enää. Kuinka moni aivan tavallinen perhe on saanut kokea meillä saman järkytyksen ja heiltä vaaditaan yli-inhimillistä suoriutumista siitä hetkestä eteenpäin. Silti pelkkää huostaanoton aiheuttamaa järkytystä käytetään "todisteina" huonoista vanhemmista ja lapsen järkytystä todisteena hänen "häiriintyneisyydestään", jonka aiheuttajina ovat tietysti omat vanhemmat.
Vanhemmat saivat hyvän ja sydämellään toimivan asianajajan, joka otti tämän tapauksen omaksi asiakseen. Käräjäoikeuskäsittely oli järkyttävä! Vanhemmista esitettiin lista "vikoja" alkaen oikeakielisyyden opetuksesta. AA ei ollut täysin valmistautunut kaikkiin sossun syytöksiin, hän ei tiennyt esim. yhtä huostaperustetta joka oli se, että vanhemmat olivat yrittäneet tarhassa vaihtaa tyttöä parempaan ryhmään, mutta "olivat niin kyvyttömiä lapsen asian hoidossa, että vaihtoa ei tehty loppuun asti".
Niin huostaanotto vahvistettiin ja tapaaminen oli KERRAN KUUSSA, YKSI TUNTI KERRALLAAN. Fyysistä kontaktia lapseen ei tapaamisen aikana sallittu. Tätä ei tiedetty kun kauan odotettu ensimmäisen tapaaminen tuli ja tyttö juoksi kädet levällään isänsä syliin, eikä halaamisesta meinannut loppua tullakaan. Ilmeisesti meidän sossulautakuntaa vastaava haukkaparvi oli kokonaisuudessaan paikalla, mukaan lukien se irvikuva, joka huostaanoton järjestikin. Tytön käsiä tultiin irrottamaan isänsä kaulasta, koskea ei saanut. AA protestoi haukkalauman paikalla oloa, mutta siihen ei vaivauduttu kommentoimaan edes.
Oli melkoista toisintoa meidänkin lastensuojelumme järkyttävästä mielivallasta ensimmäisessä tapaamisessa seuraava kohtaus:
Tyttö ilmoitti vanhemmilleen tulevansa nyt kotiin. Hämmentynyt isä sai soperrettua jutun kotona olleesta tulipalosta, joka oli tuhonnut kaiken ja pitää siksi odottaa vielä, ennen kuin kaikki saadaan uudelleen kuntoon, että tyttö voi palata. Äkkiä keksityksi selitykseksi ihan hyvä, koska tyttö luuli tehneensä jotain väärin, että hänet oli otettu pois. Mutta lasten"suojelija" hyökkäsi paikalle tiuskimaan "On edesvastuutonta syöttää lapselle valheita!" Ja tyrmitynyt lapsi vedettiin pois vanhempiensa luota.
Myöhemmin hovioikeudessa AA oli jo valmistautunut paremmin. Älyttömiin huostaperusteisiin hän kysyi: "Väitättekö, että vanhemmat ovat liian tyhmiä huolehtimaan lapsesta?" Eihän nyt sellaista voinut suoraan myöntää, mitä sossu kuitenkin oli käytännössä ajanut takaa koko ajan. Asia piti muotoilla hienoihin sanakäänteisiin siitä, miten koti ei pystynyt tarjoamaan oikealla tavalla tukea lapsen hyvälle kehitykselle, minkä omalääkärikin oli todennut "lapsen jälkeenjääneisyytenä". Siis 5-v ei osannut lukea ja kirjoittaa. Tyttö itse oli jo aikaisemmin todennut oppivansa ne taidot kyllä koulussa.
Omalääkäri oli vanhempien AA:n kanssa ainoa, joka yritti kääntää tilannetta perheen parhaaksi, mutta hovioikeus hyväksyi huostaanoton. En muista, oliko tyttö siirretty jo ennen sitä sijaisperheeseen, vissiinkin. Sijaisvanhemmat olivat arkkitehti-opettaja pariskunta, jotka asuivat hienossa omakotitalossaan, omia lapsia heillä ei ollut. Isä oli fiksu ja osasi suhtautua alusta asti niin, että lapsi saatetaan kotiuttaa myöhemmin. Mutta sijaisäiti oli eri maata. Hän ilmoitti miehelleen, että hän ei pysty luopumaan lapsesta enää.
Sijaisisä kutsui lapsen vanhemmat myöhemmin tytön syntymäpäiville, minkä sijaisäiti "kosti" näyttämällä juhlapöydässä vanhemmille kuvaa lapsen synttärilahjaksi saamasta omasta hevosesta. Vanhempia tuli siis nöyryyttää, jos ei muuta niin sillä taloudellisesti huonommalla asemalla, joka omilla vanhemmilla oli VAIN lapselle tarjota. Törkeää!
Niin viranomaisten kuin sijaisäidinkin näkemys oli, että yhteiskunnalla on oikeus koska tahansa hyvätkin vanhemmat korvata "paremmilla" - lapsen edun nimissä tietysti. Vanhemmat totesivat keskenään, että "Lapsen on täällä hyvä olla" ja he olivat jo luovuttaneet toiveet lapsen takaisin saamisesta. Oli jo kulunut useita vuosia, tyttö oli koulussa ja synttärijuhliin mennessä oli jo oppinut, että vanhempien koskettaminenkin oli paha asia. Mitä se mahtoi hänelle henkisesti merkitä, että rakastetut vanhemmat olivat liian huonoja edes halattaviksi?
Luovuttamisen jälkeen äiti kävi kurssin perhepäivähoitajaksi ja hoiti useita lapsia osapäiväisesti ja osaksi sen ansiosta äiti oli piristynyt takaisin toimintakykyiseksi hoitamaan taas normaalisti arkipäivän askareita. AA sai heidät houkuteltua vielä korkeimpaan oikeuteen, josta ei ollut hyötyä. Äiti kysyi AA:lta käsittelyn jälkeen, että miksi hänen ei katsottu olevan kykenevä hoitamaan omaa lastaan, vaikka hän silti pystyi hoitamaan perhehoitolapsia. AA vastasi oikeuden katsoneen, että hoitolapset oli hankittu vain tuon asian todistamiseksi...
Aivan sama älyvapaa tilanne kuin meillä monesti, että perheestä viedään yksi lapsi, mutta muut jätetään. Asia vietiin kuitenkin vielä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, joka määräsi lapsen omille vanhemmilleen. Todellinen oikeus toteutui siis vihdoin ja viimein, mitä eivät vanhemmat, eikä tyttökään meinanneet enää edes todeksi uskoa. Kotiutusaika piti kestää vuoden, jona aikana lapsen kotona oloa lisättiin vähitellen.
Elokuvan loppukohtaus kuvasi lapsen omaa tahtoa lähteä pois raharikkaasta, hyvästä sijaiskodista kun hän nousi ylös vuoteeltaan, otti katsekontaktin sijaisvanhempiin ja sanomatta sanaakaan meni ulko-ovelle ja lähti kävelemään talosta poispäin. Sijaisisä totesi, että "antaa hänen mennä".
Saksalainen elokuva Tapaus Kaminski, eilen TV1 klo 21.
Onhan täälläkin ollut puhetta lievästi kehitysvammaisilta vanhemmilta lasten pois ottamisesta. Jos joku muistaa linkin sellaisesta tehtyyn tutkimukseen, niin olisitko ystävällinen ja siirrät sen tähän ketjuun.
Jos elokuvan vanhempien ÄO olikin hieman alakantissa, mutta lapsen hoitoon heidän lahjansa kyllä riittivät. Koti oli siisti ja lapsi hyvin hoidettu ja lapsi eli rauhallisessa, rakkauden täyttämässä ilmapiirissä. Erityisesti isän ja tyttären välillä oli heidän yhteisenä juttuna satu Kiirasta ja Moonasta, joka kertoi 3-silmäisestä kissasta. Lana-tyttö kysyi isältään 'miksi kissalla on 3 silmää' ja isä vastasi, että 'kaikilla on 2, mutta sillä kolmannella näkee sydämeen'. Lieneekö isällä ollut luovaa lahjakkuutta ihanan sadun keksimiseen, koska myöhemmin sitä ei löytynyt kirjoista eikä kansista, mutta tyttö rakasti kertomusta.
Heidän omalääkärinsä kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että 5-v ei osannut lukea ja kirjoittaa (??? kuinkahan aikaisin saksalaislasten pitäisi ne taidot hallita) ja ehdotti perhekuntoutusta - lapsen parhaaksi. Lääkärin tarkoitus oli ihan hyvä, mutta nopeasti ovelle ilmaantui eukko, joka oli karikatyyri pahimmasta mahdollisesta sossun akasta, joita Suomestakin löytyy.
Jo heti ensitapaamisella tuo lapsen auttajan irvikuva nöyryytti vanhempaa oikomalla lapsen puhetta kieliopillisesti oikein, koska vähän koulutetut vanhemmat eivät osanneet puhua lapselle oikeakielistä saksaa. Ei saanut sanoa esim. 'mä meen', vaan minä menen, ei 'myö männään', vaan me menemme jne.
Harppu saneli pvm:t seuraaviin käynteihinsä ja niin perheen nokkiminen pääsi virallisesti vauhtiin. Ensin ivattiin Kiira ja Mona satua, se ei ollut sopiva, vaan piti lukea sossun eukon jättämää Peppi Pitkätossua. Se oli myös paha puute vanhemmissa, että eivät olleet pelanneet lapsen kanssa kehittäviä pelejä ja niin akka istutti koko perheen muistipelin ympärille. Vanhempien kyvyt ja taidot mitattiin ivallisilla silmäyksillä pelin aikana ja tytön puhetta korjattiin koko ajan.
Tyttö oli niin onnellisen ja tasapainoisen näköinen, siisti ja hyvin kasvatettu kuin 5-v voi ikinä olla, mutta harppu oli päättänyt nujertaa vanhemmat. Viimein yhdellä kerralla isä yllätti sossuhaukan tutkimasta tytön alapäätä kylpyhuoneessa ja silloin tuli isän mitta täyteen perhekuntoutuksesta. Akka komotti, että hänellä on oikeus tutkia, huolehditaanko lapsen hygieniasta riittävästi! Mutta isä oli lievästä yksinkertaisuudestaan huolimatta riittävän kyvykäs tuossakin tilanteessa puolustamaan lastaan sossun älyttömyyksiä vastaan. Akka saatettiin ulko-ovelle, jossa lopputulemaksi tuli, että tuollaista perhekuntoutusta perhe ei enää halunnut. Ajatelkaa, mikä rikos tuo sama on Suomessakin kun "vanhemmat kieltäytyvät tarjotusta avusta!"
Seuraavaksi ovelle sitten ilmaantuivatkin sossu ja poliisit, jotka ilmoittivat lapsen huoltajuuden menevän käräjäoikeuskäsittelyyn ja tyttö otetaan vanhemmiltaan pois välittömästi. Lapselle kerrottiin hänen olevan lomalla ja hänet otettiin huostaan suoraan tarhasta. On sanomattikin selvää, että vanhempien ei tarvitse olla huippuälykkäitä murtuakseen tai jähmettyäkseen järkytyksestä tilanteessa, jossa heidän perusihmisoikeuksiaan loukataan törkeimmällä mahdollisella tavalla! Riistämällä heiltä ilman perusteita oma lapsi!
Kun vanhemmille selvisi, että tapaamisia ei sallittu, jähmettyi äiti puhumattomuuteen, ruoka ei enää odottanut töistä tulevaa isää, koko elämä oli pysähtynyt, loppunut siihen, että lasta ei ollut enää. Kuinka moni aivan tavallinen perhe on saanut kokea meillä saman järkytyksen ja heiltä vaaditaan yli-inhimillistä suoriutumista siitä hetkestä eteenpäin. Silti pelkkää huostaanoton aiheuttamaa järkytystä käytetään "todisteina" huonoista vanhemmista ja lapsen järkytystä todisteena hänen "häiriintyneisyydestään", jonka aiheuttajina ovat tietysti omat vanhemmat.
Vanhemmat saivat hyvän ja sydämellään toimivan asianajajan, joka otti tämän tapauksen omaksi asiakseen. Käräjäoikeuskäsittely oli järkyttävä! Vanhemmista esitettiin lista "vikoja" alkaen oikeakielisyyden opetuksesta. AA ei ollut täysin valmistautunut kaikkiin sossun syytöksiin, hän ei tiennyt esim. yhtä huostaperustetta joka oli se, että vanhemmat olivat yrittäneet tarhassa vaihtaa tyttöä parempaan ryhmään, mutta "olivat niin kyvyttömiä lapsen asian hoidossa, että vaihtoa ei tehty loppuun asti".
Niin huostaanotto vahvistettiin ja tapaaminen oli KERRAN KUUSSA, YKSI TUNTI KERRALLAAN. Fyysistä kontaktia lapseen ei tapaamisen aikana sallittu. Tätä ei tiedetty kun kauan odotettu ensimmäisen tapaaminen tuli ja tyttö juoksi kädet levällään isänsä syliin, eikä halaamisesta meinannut loppua tullakaan. Ilmeisesti meidän sossulautakuntaa vastaava haukkaparvi oli kokonaisuudessaan paikalla, mukaan lukien se irvikuva, joka huostaanoton järjestikin. Tytön käsiä tultiin irrottamaan isänsä kaulasta, koskea ei saanut. AA protestoi haukkalauman paikalla oloa, mutta siihen ei vaivauduttu kommentoimaan edes.
Oli melkoista toisintoa meidänkin lastensuojelumme järkyttävästä mielivallasta ensimmäisessä tapaamisessa seuraava kohtaus:
Tyttö ilmoitti vanhemmilleen tulevansa nyt kotiin. Hämmentynyt isä sai soperrettua jutun kotona olleesta tulipalosta, joka oli tuhonnut kaiken ja pitää siksi odottaa vielä, ennen kuin kaikki saadaan uudelleen kuntoon, että tyttö voi palata. Äkkiä keksityksi selitykseksi ihan hyvä, koska tyttö luuli tehneensä jotain väärin, että hänet oli otettu pois. Mutta lasten"suojelija" hyökkäsi paikalle tiuskimaan "On edesvastuutonta syöttää lapselle valheita!" Ja tyrmitynyt lapsi vedettiin pois vanhempiensa luota.
Myöhemmin hovioikeudessa AA oli jo valmistautunut paremmin. Älyttömiin huostaperusteisiin hän kysyi: "Väitättekö, että vanhemmat ovat liian tyhmiä huolehtimaan lapsesta?" Eihän nyt sellaista voinut suoraan myöntää, mitä sossu kuitenkin oli käytännössä ajanut takaa koko ajan. Asia piti muotoilla hienoihin sanakäänteisiin siitä, miten koti ei pystynyt tarjoamaan oikealla tavalla tukea lapsen hyvälle kehitykselle, minkä omalääkärikin oli todennut "lapsen jälkeenjääneisyytenä". Siis 5-v ei osannut lukea ja kirjoittaa. Tyttö itse oli jo aikaisemmin todennut oppivansa ne taidot kyllä koulussa.
Omalääkäri oli vanhempien AA:n kanssa ainoa, joka yritti kääntää tilannetta perheen parhaaksi, mutta hovioikeus hyväksyi huostaanoton. En muista, oliko tyttö siirretty jo ennen sitä sijaisperheeseen, vissiinkin. Sijaisvanhemmat olivat arkkitehti-opettaja pariskunta, jotka asuivat hienossa omakotitalossaan, omia lapsia heillä ei ollut. Isä oli fiksu ja osasi suhtautua alusta asti niin, että lapsi saatetaan kotiuttaa myöhemmin. Mutta sijaisäiti oli eri maata. Hän ilmoitti miehelleen, että hän ei pysty luopumaan lapsesta enää.
Sijaisisä kutsui lapsen vanhemmat myöhemmin tytön syntymäpäiville, minkä sijaisäiti "kosti" näyttämällä juhlapöydässä vanhemmille kuvaa lapsen synttärilahjaksi saamasta omasta hevosesta. Vanhempia tuli siis nöyryyttää, jos ei muuta niin sillä taloudellisesti huonommalla asemalla, joka omilla vanhemmilla oli VAIN lapselle tarjota. Törkeää!
Niin viranomaisten kuin sijaisäidinkin näkemys oli, että yhteiskunnalla on oikeus koska tahansa hyvätkin vanhemmat korvata "paremmilla" - lapsen edun nimissä tietysti. Vanhemmat totesivat keskenään, että "Lapsen on täällä hyvä olla" ja he olivat jo luovuttaneet toiveet lapsen takaisin saamisesta. Oli jo kulunut useita vuosia, tyttö oli koulussa ja synttärijuhliin mennessä oli jo oppinut, että vanhempien koskettaminenkin oli paha asia. Mitä se mahtoi hänelle henkisesti merkitä, että rakastetut vanhemmat olivat liian huonoja edes halattaviksi?
Luovuttamisen jälkeen äiti kävi kurssin perhepäivähoitajaksi ja hoiti useita lapsia osapäiväisesti ja osaksi sen ansiosta äiti oli piristynyt takaisin toimintakykyiseksi hoitamaan taas normaalisti arkipäivän askareita. AA sai heidät houkuteltua vielä korkeimpaan oikeuteen, josta ei ollut hyötyä. Äiti kysyi AA:lta käsittelyn jälkeen, että miksi hänen ei katsottu olevan kykenevä hoitamaan omaa lastaan, vaikka hän silti pystyi hoitamaan perhehoitolapsia. AA vastasi oikeuden katsoneen, että hoitolapset oli hankittu vain tuon asian todistamiseksi...
Aivan sama älyvapaa tilanne kuin meillä monesti, että perheestä viedään yksi lapsi, mutta muut jätetään. Asia vietiin kuitenkin vielä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, joka määräsi lapsen omille vanhemmilleen. Todellinen oikeus toteutui siis vihdoin ja viimein, mitä eivät vanhemmat, eikä tyttökään meinanneet enää edes todeksi uskoa. Kotiutusaika piti kestää vuoden, jona aikana lapsen kotona oloa lisättiin vähitellen.
Elokuvan loppukohtaus kuvasi lapsen omaa tahtoa lähteä pois raharikkaasta, hyvästä sijaiskodista kun hän nousi ylös vuoteeltaan, otti katsekontaktin sijaisvanhempiin ja sanomatta sanaakaan meni ulko-ovelle ja lähti kävelemään talosta poispäin. Sijaisisä totesi, että "antaa hänen mennä".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Katsoimme meiekin miehensä kanssa sitä elokuva ja ihokarvat nousii ihan oikeesti pystyyn.
Toi sossu oli justisa sellainen, mikä pahimmassa tapauksessa olla voipi. Mutta tässä on kyllä sanottava, että sellaisia on vähä.
En jaksaa uskoa että sellaisia hirviöitä monta on, useimmat sossut on kuitenkin hyviä ja asiallisia ja tekee varmasti oikein.
Ja tässä saksalaisessa tapauksessa taisi kuitenkin kyse olla rahasta tai välitys palkkiosta, minusta se oli yksi syy, miksi kyseinen porukka ottii huostaan huomattavasti enemmän lapsia kun muut.
Tässä Suomessa ei kuitenkaan ehkä raha saa mitään sellaista tekemään koska eihän täällä mitään välitysfirmaa eikä välityspalkkioita ole!?
Vanhemmat oli vähä yksinkertaiset, mutta se ei todellakaan oikeutta ottamaan lasta pois. Perhekuntoutus olisi pitänyt olla sellaista, että tosiaan autettaan koko perhettä ja sitä mukaan lasta. Tässä oli kuitenkin heti alusta lähtien haluu saada vaan lapsi pois.
Ihmeellista miten virkaihmiset osaa asioita ajaa niin, että kaikki on heitän kanssa samaa mieltä , itse asiaa sen enemmän tutkimatta eikä vanhemmat voi asialle mitään. Kumma ettei siellä tehtyy mitään muuta kotitarkastuksia, riitti vaan yhden ihmisen sana, että lapsi on vietävä pois.
Mikä tule lääkärin huomioon, ettei 5v osaa lukeaa. Noh, Virossakin lapsi pitää osaa lukea kun menee kouluun. Lastentarhoissa jo opetettaan kirjaimia ja sieltä monet menee suoraa 1 luokalle, eli eskari jää väliin.
Niinpä minä kysyin meitän opettajaltani aikoinaan, että mistä saan aapisen, että opettaisin pojan lukemaan. Opettaja katteli mua kun (...) ja ihmitteli, että no mitävarten hän siis koulussa on ?
Minusta oli todella hieno se, että täällä lapset oppii koulussa, kerralla ja kaikki samalla tavalla ja tiettyyn programmin mukaan.
Mutta jospa Saksassakin on siis lapsen osattava kaikkea jo ennen koulua...
Mikä tulee vielä elokuvaan, niin tässä ainakin minä sain lisää varmuutta siihen, mitä aina olen omassa päässäni pohtinut.
Eli vanhempien kanssa on oltava välit kunnossa, niitä on kuuneltava jos ne vähäkin sitä haluaa. Kunhan biovanhemmatkin vaan ymmärtäisi, ettei minä ole heitän vihollinen jos meillä on heitän lapsi. moni katkera bio kaada vihansa sijarin joka itseasiassa ei tee muuta kun hoitaa heitän lastaan. Ei sijari ole keneltäkään lasta pois raahannut vaan se on joku toinen ollut. Sen pitäisi muistaa jokainen biovanhempi. On se kamalaa kun esim. bioisä käy käsiksiin sijareihin tai uhkaa heitän perhettä. järkii kädeen tässä asiassa biovanhemmilleenkin.
Ja vielä elokuvasta toi juttu, ettei voinut lapsi vanhempia halata ja koko porukka kiivaasti tarkastamassa, ettei vaan vanhemmat ja lapsi olisi liian lähekkäin. Ihan typerä koko homma, se jos mikä olisi lapselle vahinkollista. puhumattakaan siitä, mitä se aiheutti lapsen syyttömille biovanhemmille. Kumma juttu etei heitän hyvinvointia kuka ajatellut.
Karmea koko toi elokuva. Toivottavasti ne kaikki jotka osallistuivat siihen huosta-jupakkaan, menettäisivät omat virkapaikat koska ne eivät sitä tosiaan ansainnut. Kumma että oikeutta saadiin vasta ulkomailta hakiessaan. Miten monelle vanhemmale sellainen avustaja sattuu joka panee pelin oman työn ja kaiken? Miten monella olisi edes varaa palkatta ketään asioita hoitamaan?
Mutta jospa se elokuva sai monet ajattelemään, että tosiaan niitä turhia tai liian kevyesti huostaan ottamisia kuitenkin on. Siis en puhuu nyt oikeista syistä huostattuista, vaan sellaisista tapauksista, missä lapsi olisi voinut jäädä kotiin jos joku olisi vaan perhettä eri tavalla tukennut.
Jospa me emme omisi toisen lapsia eikä yritettäisi kynsin -hampain sitä lasta pitää omana. Jos lapsen on aika palata kotiin, niin se on sitten vaan hyväksyttävä.
Uskon, että jos biot ja sijarit keskenä hyvin ja asiallisesti pärjää, niin eihän lapsi kadoa sijarin elämästä. Jospa ne biot antaa pitää yhdeyttä koska nekin ymmärtää että ei lasta voi revita sijoituspaikasta kokona ja hetkessä niin kuin tässä elokuvassa lapselle omista vanhemmista tehtiin. Ja jos kerran lapsi haluaa olla sijaisperheen kanssa edelleen tekemisessä, niin hölmö se olisi biovanhemmalla mennä sitä kieltämään .
Kaikki osapuolet jos oikeesti lapsen parasta ajattelisivat, niin ei se maaima sitten niin kamala paikka enää olisi. Kenenkään mielestä.
Bio puolella vastaus!
suomalaisiinkin huostaanottoihin monella tavalla.
kun tasausrahastokäytännöstä luovuttiin, siirryttiin lastensuojelukertoimen käyttöön, josta Finlexissä näin:
"15 b § (22.12.2005/1069)
Lastensuojelukerroin
Lastensuojelukerroin lasketaan jakamalla kunnassa tehtyjen lastensuojelulain (683/1983) mukaisten lasten huostaanottojen määrä kunnan asukasluvulla ja jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Kerrointa laskettaessa kunnan huostaanottojen määränä on 2, jos huostaanottoja on ollut enintään 4.
Kerrointa määriteltäessä käytetään kaksi vuotta ennen toimintavuotta alkavan vuoden huostaanottotietoja."
Tuosta näppärästi laskemalla pitäisi selvitä, mikä on kunnan osuus ja paljonko valtio maksaa kustannuksista. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan osannut antaa yhtään esimerkkiä, minkä verran osuudet jossain kunnassa ovat.
Jo ennen tuon lain voimaantuloa arvosteltiin ankarasti sen huostaanottoja lisäävää vaikutusta. Sossut väittävät sitkeästi, että kunnat jäävät asiassa kuitenkin miinukselle, mutta onko heilläkään täysin luotettavaa tietoa asiasta.
Itse uskon, että oli kertoimen vaikutus mikä tahansa, mutta kun kokonaisuutena ajatellaan kunnan tilannetta, niin kunnan kirjanpito huostaanotoista näyttää tältä:
miinusta ovt huostaanottokustannukset sijoituskunnalle
plussaa kustannuksia tasaava valtion osuus
SUURTA plussaa kunnan alueella olevien ls-laitosten verotulot
VIELÄ ISOMPAA plussaa kun kunnan verotilaston kärjessä komeilevat laitosten omistajat pistävät rahansa pyörimään kunnan alueella
Lastensuojelun ympärille kehkeytynyt yritystoiminta tuo paljon kaivattuja veroäyrejä moneen pieneen kituvaan kuntaan ja tosi paljon tuokin. Millainen piristysruiske onkaan muutaman tuhannen asukkaan muuttotappiokunnalle se, että sen alueelle perustetaan viisi toimivaa last.suojelulaitosta! Laitokset tuovat myös työpaikkoja kuntaan, mitä pienempi kunta, sitä isompi niiden merkitys on.
Hoidollisten huostaanottojen yhteydessä on kuultu omistajakytköksistä laitosten ja lapsia sinne lähettävien psykiatrien välillä. saaminen.
Aivan varmasti mukaan pyöritykseen mahtuu myös hyvä uskoisia lääkäreitä ja sossuja, jotka uskovat laitosten valheisiin lapsille tarjotuista oloista ja hyvistä hoitotuloksista, vaikka niitä ei ole koskaan kukaan muu arvioinut kuin laitos itse.
sijareiden tekevän huostaanottoja!
Lopettakaa tämän saman asian toistaminen.
Jos joku sellaista väittää, niin taustalla on oltava ihan varmasti jotain sijareiden laitonta mielivaltaa, sitä samaa jota vanhemmat ovat saaneet sossunkin taholta. Jos sijari laittomasti rajoittaa tapaamisia tai keksii valheita niiden estämiseksi tai saadakseen sijoituksen jatkumaan, niin kyllä vanhemmilla on oikeus syyttää heitä niistä asioista. Voimaton raivo vain purkautuu sitten nettipalstalla vaikka noilla sanoilla, että sijarit ovat vieneet lapsen. Se on heidän kokemuksensa, ne ovat heidän sanojaan, eikä kaikkien biojen suusta!
Joskus ihmetyttää suunnaton suivaantuminen täällä biojen tekemistä yleistyksistä, eikä oteta huomioon sitä, miten Perhehoitoliiton taholta biojen käytöstä on vuosien mittaan yleistetty eduskuntaa myöten!
Esim. Paloniemen laulu siitä, miten sijari joutuu "vielä taistelemaan hankalien biojen kanssa" on saavuttanut jo mantran muodon. Eikö se ole yleistys jos mikä, ja kun sillä on ajettu sijareiden aseman parantamistakin oikein, niin olkaa nyt onnellisia, mitä bio-vanhempiin suunnatuista yleistyksistä olette työssänne hyötyneetkin oikein.
Tuo on suunnattu bioihin kaiken muun laittomuuden ja mielivallan lisäksi, jopa sen lisäksi, jonka viranomaiset saavat näyttämään lailliselta toiminnalta.
Toisella palstalla oli juuri yhden äidin närkästynyt kirjoitus siitä, miten isää syytettiin aiheetta väkivaltaiseksi alkoholistiksi, eikä varmasti ole ainoa tapaus laatuaan lastensuojelumme historiassa. Toimiston ainoa pätevä sossu hyväksyy ehdotetun huostaanoton, koska onhan täysin lainmukaista viedä lapset perheestä, jossa asuu väkivaltainen alkoholisti.
Asiantuntijaryhmä hyväksyy myös huostan ilman, että hetkeäkään asettaisi kyseenalaiseksi isään suunnatun väitteen todenperäisyyden. Asia etenee ihan samalla tavalla aikanaan hallinnollisissa oikeuksissa.
Sitten nettikirjoituksissa jaksetaan ilkkua "mikä on huostaanoton syy, kertokaa millä syyllä lapsenne on viety!" Oksettaa. Kun joku kertoo siitä todellisesta tilanteesta, missä lapsi vietiin, niin käkätys jatkuu: "No niin, kukaan ei kerro mitään todellista syytä, aiheellisia ne kaikki ovat." Nuo ilkkujat ylläpitävät sitä yleistä asennetta, että niin täytyy olla, toisin sanoen he ovat sitä mieltä, että lapsia saa kohdella miten rikollisesti tahansa, kunhan tekijänä on viranomainen tai joku sijaishuollon edustaja.
Uusin mantra biojen syyllistämisessä tuntuu olevan hokema: "Sijareita tarvitaan koko ajan lisää, miten te sen selitätte!" Ei kai nyt vuosia jatkuneesta perheiden laittomastakin hajottamisesta voi bioja syyttää! Enemmän kummastusta herättää se, ketä ovat näiden laittomuksien esiin nostamisen vastustajat.
Sossujen ammattiliitto Talentian viimeisen numeron pääkirjoitus kuvastaa juuri huolestuneisuutta siitä, että lain rikkomuksia nousee yhä enemmän päivänvaloon. Hyvä että nousee ja erittäin hyvä, että niiden olemassa olo on ministeritasollakin jo tunnustettu.
Milloinkahan saadaan ensimmäisiä suomalaisia elokuvia Tapaus Kaminskin tyyliin. Vai pysähtyisivätkö sensuuriin, koska olisivat liian järkyttäviä esitettäviksi, asia tulisi katsojia liian lähelle, koska kyse olisi suomalaislapsista tämän päivän Suomesta. Viranomaisrikosten esiin nostaminen saisi aikaan kansannousua lasten puolesta ja sehän meillä on yritetty lainsäädännöllä pitää kurissa jo ennakkoon.
Olisivat liian järkyttäviä, vaikka sen liian järkyttävyyden keskellä on moni perhe joutunut elämään ja hengissä selviämään (ei ole onnistunut kaikilta).
Miksi Leeni Ikonen kirjoittaa otsikolla "Lasten oikeusturva ei toteudu hallinnto-oikeuksissa?" Ja hän jos kuka tietää, mistä puhuu.
Kirjoitit hyvin ja kuvailit sekeästi asiat esiin. Todella hyvin ja kiitos kun jaksoit kirjoittaa, tämän tavallaan meidän biojen puolesta!Tuo kirjoittamasi antoi hyvän olon tunteen, vaikka asiat ovat noin kun mainistsit, mutta asiasi on täyttä totta ja kai se rehellisyys joka nousee esiin, niin antaa hyvän olon tunteen.
teossa myös Suomen tapauksista voisi olla ideaa.
Uskon, että varmasti suomalaisista elokuvan tekijöistä joku voisi innostua todella aiheesta, kunhan saisi "hyvää" matskua, siis tositarinoita elävästä elämästä.
Mun yksi pikkuserkku on elokuvaohjaaja ja hänellä on alalta paljon tuttuja. Hänen tuttavistaan varmasti löytyisi tekijöitä, kunhan vain saisi projektin jotenkin alulle ja yhteydet näihin vanhempiin, jotka voisivat tositarinoitaan kertoa.
Sen voisi tehdä eri pohjalta, että saisi mukaan useammankin tapauksen.
kyselijä ei kysele pilkatakseen, vaan kirjoittaakseen kirjan, ja tehdäkseen tutkimusta sijoituksista ja huostaanotoista, toivottavasti hän on saanut aineistoa vastustuksesta huolimatta. Olen sitä mielta että jos ihmiset juntataan hiljaisiksi mafia saa toimia nimenomaan "omertà" periaatteella eli hiljaisuudella siunataan pahat teot
Tässähän päätöksen teki meilläkin huostaan ottoihin vaadittu käräjäoikeus. Hovioikeus ja korkeinoikeus vahvistivat huostaan oton ja huostan jatkumisen. Vaikuttaa siltä, että huostaan ottojen käräjäoikeus ei ole oikea lääke turhia huostia vastaan.
kummiskii kannattaa
Luotetaan siihen että olisi sosiaaliviranomainen tutkinut asiat ja faktat lain vaatimalla tavalla! Vaikkei todellisuudessa näin ole! Joten miksi sitten enää tarvis tutkia... niin, kävi minun kohdalla!
tuo kertomus oli kuin elävästä elämästä! meille kävi just noin, sillä erotuksella että lapsi oli 4 vuotias kun huostaanotettiin ja nyt on 7. minä olen se tyhmeliini jolta lapsi vietiin ja josta vikoja löytyy.
toivottavasti saadaan lapsi ylellisestä hoitopaikasta vielä kotiin"!!!! kiitos joka kirjotit tämän tarinan, se on minun jalapseni tarina! suomessa 2008
että sinusta mitään todellisia vikoja löytyi.
Olette vain jääneet meillä vallinneen älyttömän huostaanottohuuman jalkoihin.
Sitä minäkin toivon, että saat lapsesi takaisin ja teillä on vielä paljon onnellisia vuosia yhdessä!
Menetettyjä vuosia ei mikään voi korvata, mutta kyllä näihin asioihin vielä Suomessakin tullaan oikeutta saamaan, siitä olen ihan varma.
ja kerroin sossullekin että olemme lapseni kanssa yhdessä rukoilleet että Jeesus auttaaa ja saamme vielä yhteisen kodin,ehkä perheemme isäkin vielä palaa harharetkiltään, sossu kielsi että kolmeen viikkoon ei mitään tapaamisia!!!!
Eihän vammaisten edes pitäisi tehdä lapsia, aivan oikein että otettiin huostaan. Vammaiset ja lahjattomat yleensä poikii kuin kanit, jos niitä ei valvota. Steriloida pitäisi kaikki, ei yhteiskunta vammaisia tarvitse. Vammaiset ei myöskään osaa kasvattaa lapsiaan, joten mitä järkyttävää tuossa oli? Paras olisi ollut lapselle pysyä varakkaassa sijoituskodissa, paljon paremmat eväät sieltä saisi elämään kuin ÄÖ=kengännumero-vanhempien luona!
tuomioistuin palautti lapsen, koska vanhemmat nimenomaan osasivat kasvattaa lastaan.
Yritä kestää, sillä näitä juttuja saat kestää vielä paljon tulevaisuudessa.
periaatteitaan soveltaen ottaa pois kirjoitusoikeus viestimissä, sekä puheoikeus, ettei myrkyttäisi ympäristöään tuolla suoraan vessan pytystä vedetyllä sonnalla, jota hän häpeämättä ihmisten ilmoilla levittelee.
Tuntemassani perheessä vanhempia ei suurilla älyllisillä lahjoilla siunattu. Kaksi kolmesta lapsesta myös erityisluokalla hitauden takia.
Silti... Kehenkään toiseen en lastenhoitoapuna luottaisi kun näihin kahteen "hitaaseen" lapseen...
Käyttävät ulkona minun 2v tytärtäni ja todella osaavat hoivata ja huolehtia. Toinen näistä lapsista jo 18, toinen vasta 15v...
Ei se kirjaviisauden puuttumunen tee kenestäkään huonoa hoivaajaa tai huolehtijaa, eli vanhempaa!!!
Joillekin asiat ovat vaan mustavalkoiset ja jos joku on vähäkään erilainen kun itse, niin helppohan on heidän sanoa, että kielettään heiltä se ja toinen ja kaikki muukin.
Minustakin tuntuu, että joskus heikkolahjainen osaa rakastaa ja hoivaa paremmin kun mitä eräät jotka luulee olevansa ns. normaaleja ja fiksuja ihmisia. Koulutustaso ei todellakaan ihmisestä vielä fiksu ihmistä tee, se on jotain aivan muuta mikä määrää sen ihmisen ihmisenä.
Mitä iloa on vaikkapa korkeesti koulutetusta ihmisestä jos se itseasiassa on kertakaikkiaan ilkeä ja paha ?
Se ei ole nyt kyseistä ihmistä kohtaan sanottu vaan yleisesti. Mä nyt siis yleistän!
sossulasta ja vie lapsiasi niin etteivät lastesi kengänpohjat edes maata kosketa.
Äläkä kirjoita ettei ole syytä
syitä löytyy kyllä niin montaa huostaanoton tekemiseen
kuin on tässä maassa lastensuojeluviranomaista ja perhetyöntekijääkin.