Olen kärsinyt masennuksesta koko ikäni välillä lievästä välillä vaikeasta (nuorena lähinnä koulukiusauksen vuoksi), myös sosiaalistentilanteiden pelosta ja paniikkihöiriöstä.
Miehen kuitenkin onnistuin löytämään, ollaan oltu kolme vuotta yhdessä aika myrskyisissä merkeissä, mutta lasta haaveilleet kumpikin.
Nyt minulla olisi lapsettomuustutkimukset alkamassa lapsettomuus poliklinikalla, mutta olen aivan sekaisin mitä tekisin, mies on juonut toistaviikkoa eikä loppua näy, saanut siinä välillä muutaman pelottavan raivarin jolloin heitin hänet ulos.
Nyt ovat myös paniikkihäiriöt pahentuneet ja ahdistuskohtaukset, myös ihmisiä pelkään tavallista enemmän ja kaikkea tulevaa.
Anteeksi en aijo miehelle kuitenkaan antaa, mutta en tiedä onko mun järkeä mennä niihin tutkimuksiin, kun ei ole enää miestäkään ja mitä siellä kerron miehestä, jos menen...
Kaikki tuntuu niin loputtoman vaikealta, tekisi mieli vain heittäytyä viinan kimppuun niinkuin mies on ratkaissut tilanteen tai viillellä ranteet auki.
Vielä kaksiviikkoa sitten elämä hymyili ja kaikki oli loistavasti, mutta niin se vaan romahtaa.
Sain odottaa tuota tutkimuksiin pääsyä yli vuoden, jos nyt jätän menemättä, ehkä en saa toista mahdollisuutta tai vasta vuosien päästä.
Aloittaako ne edes mitään hoitoa, jos ei miestä ole.
Miehen kuitenkin onnistuin löytämään, ollaan oltu kolme vuotta yhdessä aika myrskyisissä merkeissä, mutta lasta haaveilleet kumpikin.
Nyt minulla olisi lapsettomuustutkimukset alkamassa lapsettomuus poliklinikalla, mutta olen aivan sekaisin mitä tekisin, mies on juonut toistaviikkoa eikä loppua näy, saanut siinä välillä muutaman pelottavan raivarin jolloin heitin hänet ulos.
Nyt ovat myös paniikkihäiriöt pahentuneet ja ahdistuskohtaukset, myös ihmisiä pelkään tavallista enemmän ja kaikkea tulevaa.
Anteeksi en aijo miehelle kuitenkaan antaa, mutta en tiedä onko mun järkeä mennä niihin tutkimuksiin, kun ei ole enää miestäkään ja mitä siellä kerron miehestä, jos menen...
Kaikki tuntuu niin loputtoman vaikealta, tekisi mieli vain heittäytyä viinan kimppuun niinkuin mies on ratkaissut tilanteen tai viillellä ranteet auki.
Vielä kaksiviikkoa sitten elämä hymyili ja kaikki oli loistavasti, mutta niin se vaan romahtaa.
Sain odottaa tuota tutkimuksiin pääsyä yli vuoden, jos nyt jätän menemättä, ehkä en saa toista mahdollisuutta tai vasta vuosien päästä.
Aloittaako ne edes mitään hoitoa, jos ei miestä ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mies näytti oikeat karvansa, ajattele jos tuo juominen putkeen ja raivarit siinävaiheessa kun olisit ollut raskaana tai pienenlapsen kanssa...eikö ole tässä maassa ihan tarpeeksi yksinhuoltajia juuri kyseisen asian vuoksi, haaveiilla lapsesta ja olla lapselle hyvä vanhempi on kaksi eri asiaa..mieti olisiko sinusta äidiksi, ei se äitinä oleminen aina ole niin ruusuista ja kun sinulla tuntuu olevan itsesi kanssa jo aika lailla tekemistä. lapsella pitäisi olla turvallinen ja rakastava kasvuympäristö.
Sitä koitan itselleni hokea, että hyvä, että näytti luonteensa tässä vaiheessa, silti sitä jotenkin toivoo, että kaikki tapahtunut olisi erehdystä ja asiat taas järjestyisivät.
Luulen etten mene tutkimuksiin, kun tällä hetkellä on itsensäkin kanssa vaikeata, ehkä kadun parin viikonpäästä, kun jos elämä näyttää aurinkoisemmalta.
Olisin kyllä hyvä äitinä, mutta isästä en ole ollenkaan varma olisiko hän hyvä isä ja väkivaltaiseen alkoholistiperheeseen en todellakaan halua lapseni syntyvän, sillä tiedän minkälaista sellaisessa on elää, ainaisen pelon ja epävärmuuden vallassa.
Puhun kokemuksesta, elin 14-vuotta lapseni isän kanssa avoliitossa ja aloin odottaa lasta, mies alkoi juoda ja alkoi käydä vieraissa, muistan ne hyytävän pitkät yöt ja tyhjät lupaukset,sain lopulta tarpeekseni ja muutin lapsen kanssa kahdestaan, surin ja itkin aikani ja sain asiat kuntoon yksinhuoltajan olin monta vuotta, ennen nykyistä liittoani joka on lapseton.En suosittele kenellekkään juopon kanssa perheen perustamista.
Mietin, onko masennuksesi hoidettu. Ajattelin tulevaa lasta, joka tarvitsee turvallisen kodin ja vanhemmat, joita ei tarvitse pelätä ja jotka hyväksyvät ja rakastavat lasta juuri sellaisena kuin se on. Lasta ei voi sillä tavoin tilata, määritellä, millainen sen pitäisi olla.
Kuka sen tietää, voihan miehesi tulla takaisin. Miksi hän juo, miksi sinä tahtoisit juoda ja viillellä? Eikö se kerro jostain suunnttoman pahasta olosta ihmisen sisällä, turvattomuudesta, hylkäämisestä, kelpaamattomuudesta, ahdistuksesta?
Onko vanha koulukiusattuna oleminen purettu vai onko se vielä käsittelemättä? Mistä masennuksesi on peräisin? Voi kai ottaa yhteyttä lapsettomuusklinikalle ja kertoa tilanteestasi. Ole rehellinen, erityisesti itsellesi. Hyväksy itsesi, hyväksy muuttunut tilanne. Mikä estää menemästä tutkimuksiin? Mielestäni hedelmöityshoitoja saavat muutkin kuin tavalliset pariskunnat, en ole aivan varma kuitenkaan. Tuli uusi laki voimaan viime vuonna. Tieto, mistä lapsettomuus johtuu, voi olla helpotus. Aina ei löydy mitään syytä.
Miksi suhteenne on ollut myrskyinen? Miksi miehesi alkoi juoda? Tapahtuiko jotain? Ehkä tarvitsette muutakin hoitoa, esimerkiksi pariterapiaa saadaksenne tilanteen paranemaan. Teillä on ollut paljon yhteistä, voiko sen varaan vielä rakentaa?
" Miksi hän juo, miksi sinä tahtoisit juoda ja viillellä?"
En todellakaan tiedä miksi hän juo, tiedän, että aijemmin hän on juonut todella runsaasti ja sen vuoksi tuhonnut entisen parisuhteensa.
Tuntuu, että minä taas haluaisin luovuttaa, koska ei ole mitään eikä ketään jonka vuoksi enää jatkaa, tulevaisuus tuntuu aivan toivottomalta...näkymä on vain pelkkä yksinäisyys neljän seinän sisällä.
"Onko vanha koulukiusattuna oleminen purettu vai onko se vielä käsittelemättä? Mistä masennuksesi on peräisin?"
Koulukiusaamista ei sen paremmin ole käsitelty, mitä nyt olen monelle eri lääkärille ja hoitajalle maininnut siitä, mutta ei sen syvemmin.
Masennuksen syynä on tuo koulukiusaaminen ja kotiolot jotka olivat hyvin epävarmat, tunsin lapsena paljon hylkäämisiä, petetyksi tulemista, välinpitämättömyyttä, alkoholismia, väkivaltaa ja jopa insestiä.
Näitäkään asioita en ole kenenkään kanssa saanut kunnolla käsiteltyä, kun mua on riepoteltu hoitajalta ja lääkäriltä toiselle ja aina on pitänyt aloittaa alusta ja kaikki ihmiset eivät ole olleet sellaisia joille olisin pystynyt avautumaan.
"Mikä estää menemästä tutkimuksiin?"
Tämän hetkinen epävama oloni ja masennus, etten ole enää ollenkaan niin varma, että olisin hyvä äitinä, mutta jos jätän menemättä, pelottaa, että jos elämäni taas parantuu en pääsisikään uudelleen hoitoon mukaan.
Miksi suhteenne on ollut myrskyinen? Miksi miehesi alkoi juoda? Tapahtuiko jotain?
Myrskyinen siksi, että välillä on ollut isompiakin riitoja, mies on lähtenyt tai olen lähettänyt pois. Mies on aijemminkin muutamia kertoja ratkennut juomaan ja juodessaan käyttäytyy akressiivisesti. Nyt kuitenkin hän oli pitkään juomatta, kävi säännöllisesti lääkärissä, AA-ryhmässä ja käytti antabusta, uskoin todella, että hän parantuu.
Mies rupesi tällä kertaa juomaan, kun näki kavereitaan ja joku kaveri oli pyytänyt häntä puotiin, kun sille itselle ei oltu myyty.
Mies oli sitten käynyt ja ratkennut tarjottuihin huikkiin, tämmöisen käsityksen ainakin sain.
"Teillä on ollut paljon yhteistä, voiko sen varaan vielä rakentaa?"
Me pidämme miehen kanssa monista samoista asioista ja meillä on paljon yhteisiä juttuja joka tekee tästä mahdollisesta erosta vieläkin vaikeamman, epäilen kuitenkin etten jaksa enää elää sen epävarmuuden alla mitä tapahtuu huomenna, tuleeko mies kotiin ajoissa vai onko ratkennut juomaan.
Ettei tule VAHINKOA ?
Viestisi on asiaton. Miksi haluat loukata?
Mikä olisi lapsen tulevaisuus tuollaisessa parisuhteessa.
Äiti uhkailee VIILTELEMISELLä > Mies joo, pitkiä putkia.'
VOI KAUHISTUS !N ! ! ! ! ? ! ? !
Taisi tuo Omaishoitaja sanoa oikean vastauksen, oli hyvä, kun lähti. Mutta ajattelen sinua, tarvitset apua itsellesi, päästä noista ikävistä muistoista, jotka haittaavat elämääsi. Voisitko puhua jollekin lääkärille, ottaa vaikka aloitusviestisi paperille ja lukea sen lääkärille. Tuon taakan kanssa eläminen ei ole kevyttä. Tiedän sen itsestäni. Yritin pitää kaiken unohduksissa ja elää ja tehdä paljon työtä, etten muistaisi elämäni kauheuksia. Kannattaa hakea apua ajoissa, ei vasta kymmenien vuosien kuluttua, kuten minä. Minullekin on tuttua tuo ainainen pelko ja ahdistus. Ja sitä kaikkea luulin "normaaliksi". Olin koko ajan ahdistunut, mutta en tajunnut sitä ennen kuin pari vuotta sitten. Sain hulluja oireita, mutta en tajunnut niistäkään mitään, en ennen kuin jouduin pysähtymään ja ajattelemaan. Nyt koetan purkaa sitä kaikkea.
"KOMPURAJALKA"
"Biologinen äitini oli psyykkisesti sairas nainen ja hän antoi minut pois synnytyksen jälkeen. Hän sai minut 17 vuotiaana.Minun biologisesta isästä ei ole tietoa.Niissä adoptio paperissa ei ollut merkintää biologisesta isästäni.Sijais perheessä olen koko ikäni asunut"
"Lääkitystä ollaan harkitsemassa koska olo on kaukana omasta itsestäni. Mulla on kaksi pientä lasta joten elämä on tällä hetkellä hyvin hektistä ja en nauti mistään. "
Kauhistuksen AIVASTUA ?
Minäkin olen ei-toivottu. Äiti meni lääkärille hekemaan aborttia, mutta siihen aikaan niitä ei annettu kuten nykyään. Jälkikäteen olen ajatellut, että minut olisi pitänyt sijoittaa pois kodistani. Silti minulla on kuusi lasta eikä kukaan ole moittinut tapaani olla äiti. Tein kaikki asiat tietoisesti eri tavalla kuin minulle oli tehty. Perheterapeutti on sanonut minulle, että "on uskomatonta, miten olen toiminut niin eri tavalla kuin miten minulle on tehty". Katsoin mallia eläimistä. Naurakaa vain, mutta eläimet eivät pahoinpitele tai hylkää poikasiaan. Elämistä voisi moni muukin ottaa mallia.
Miksi steriilin ihmisen pitäisi ottaa sterilisaatio? Naisella pitää olla vähintään kolme lasta ja ikää riittävästi, että tehdään sterilisaatio. On muitakin tapoja estää lapsen tulo kuin sterilisaatio. Tällaiset vanhat rupsahtaneet monen lapsen äidit sen saavat, mutta jonotus kestää ainakin vuoden täällä päin.
! PITÄISI OLLA ! Että jokaiselle ihmiselle annettaisiin ihmisarvo (suojeltu).
IHMISTÄ EI PUOLUSTA KUKAAN.> (kaikkien omaa? syytä jos voi huonosti, se yleinen kanta).
Lääkärit suhtautuu olan kohautuksella ? > vastauksena PILLERI purkki ?
Mitähän ne eläinsuojeliat ajattelevet ihmisistä. Taiavat olla Susia ihmistä kohtaan
"ihminen on ihmiselle sasi"(susi)"
"ilo iliman viinasta on sailasta" ?
Masentuneita YKSINHUOLTAJIA > eronneita Ja karanneita.?
Nähkää jo totuus, että ei se lapsenteko masennusta paranna, vaikka se siltä tuntuukin, kun on niin y.k.s.i.n.ä.i.n.e.n.
Yksinhuoltajana on vielä yksinäisempää ja on sitoutunut?
Ajatelkaa REALISTISESTI; JÄRJELLÄ, eikä MINUSTA TUNTUU perusteilla
Väärä paikka oli näköjään hakea apua.
Älä välitä haukkujista ja syyllistäjistä, ethä ole ees tehnyt mitään pahaa, päin vastoin kysynyt neuvoa, miten kannattaisi toimia.
Ihmiset, kun lukevat pari riviä jonkun elämästä he heti olettavat, että ihmisen koko elämä on samanlaista tai ajattelevatko, että jos on ollut menneisyydessä ongelmia ei saisi lapsia hankkia koskaan, mene ja tiedä, mitä typerysten päässä liikkuu.
Suosittelen, että menet tutkimuksiin, mutta myös suosittelen, että jätät sen miehen tai ainakin yhdessä käytte hoidossa terapioissa, niin, että olet varma, että hän on parantunut.
Alkoholismista ei ole mahdoton parantua, vaikka vaikeaa se on.
Itse olen sairastanut masennusta ja tiedän, että siitäkin voi parantua kokonaan, kyllä se päivä paistaa risukasaankin.
Itsellekin sanottiin, että hei mieti nyt onko susta äidiksi (kun olin masentunut ja söin lääkkeitä siihen ja elämä oli muutenkin solmussa), mutta omahoitajani tuki minua tässä asiassa ja oli hyvin kannustava ja nyt meillä taapertaa nelivuotiaat kaksospojat :)
Mene sinne tutkimukseen, ihan itsesikin vuoksi et jää myöhemmin miettimään, miksi en mennyt.
Käsitykseni mukaan suomessa ei anneta lapsettomuushoitoja kuin parisuhteessa eläville, mutta alkututkimukset ainakin tekevät ja kun olet saanut parisuhdeasiasi kuntoon on sun taas hyvä aloittaa hoidot.
Moikka, mä laitan sulle tähän copypastettuna oman tarinani, jos edes jostain näistä jutuista vois sulle apua olla...
itse olen aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. tässä kaikki jutut mitä kokeilin:
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa.
-yrteistä kokeilemisen arvoisia ovat myös valeriaana (rauhattomuus, unettomuus, pelot), kärsimyskukka (rauhoittava), avena sativa eli kauranverso (hermoja vahvistava ja rauhoittava). Näitä saa erikseen luontaistuotekaupoista ja on myös paljon luontaistuotteita, jossa useampaa rauhoittavaa yrttiä yhdessä, esim. Relaxor ja Ericamax. Valeriaana on tosi hyvää unettomuuteen.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Monilla valkoisten vehnäjauhojen poisjättäminen auttaa hurjasti, voi olla keliakia tms, jossa tietty ruoka-aine ei sula elimistössä ja aiheuttaa fyysisiä ja jopa psyykkisiä oireita (monilla jopa skitsofrenia on helpottanut hurjasti ruokavaliomuutoksilla ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisellä). Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyväviljoja, kalaa, riisiä, jne. ja tietysti paljon hyviä rasvahappoja ja omegoja (oliiviöljy, pellavansiemenöljy, kalaöljy, seesamöljy ja muut...)
-kokeilin sinkkiä, kun luin että esim. skitsofreenikoille se on auttanut, ja tajusin että ruokavaliossani oli täysi puute sinkistä, aloitin käytön, ja parin kuukauden kuluttua tuntui, että hermot vahvemmat, se jotenkin vahvisti, voimisti ja paransi pelkotiloja ja sitä synkkyyttä, jossa olin. Magnesium on myös hyväksi, näitä kahta mineraalia kannattaa kyllä kokeilla.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaks.
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja jasmiiniöljyt ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
moi taas,
noni on myös tosi hyvä ravintolisä, auttaa väsymykseen, voimattomuuteen, masennukseen (marja-liisa kirvesniemi lehtien mukaan parani masennuksestaan nonilla), käytän nonia ite ja tosi hyvät kokemukset! Auttaa noni-kirjojen mukaan kuulemma hyvin myös lapsettomuuteen :)
Mitä on noni???
noni on luontaistuote, sellainen mehu polynesian saarilta (tahiti, havaiji), ainakin jenkeissä on menossa kova noni-buumi, ja kirjoja siitä on paljon: tosi hyviä kokemuksia siitä varmaan jo monilla tuhansilla ellei miljoonilla. Googleta vaikka niin tietoa löytyy....