SOPIVA IKÄ -gallup

...

Minkä ikäisenä on sopivaa saada ensimmäinen lapsi?

(Siis pelkästä ikänäkökulmasta! Onko ok jos opiskelut/työ, asunto ja parisuhde on hyvällä mallilla ja lasta halutaan, mutta ikää on ensisynnyttäjien tilastolliseen keski-ikään nähden vähän/paljon?)
----------------------------------------------

Oma mielipiteeni:

Useimat hieman yli 18-vuotiaat ovta kypsymättömiä vanhemmiksi. Iäkkyydessä (30-) on jo omat riskinsä.
Mielestäni 21-26 on sopiva ikä esikoisen saantiin. Silloin on elämän voimaa jäljellä ja lapsuus asiat omasta takaa vielä kohtalaisen hyvin mielessä, mutta ei kuitenkaan ole enää itse lapsen ikäinen.

93

3153

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eila

      Mielestäni yli 35 on sopiva ikä.

    • minun mielipide

      On aika mahdoton määritellä sopivaa ikää.Ihmiset ovat yksilöitä.Joku voi olla valmis äidiksi jo 18-vuotiaana.Toinen vasta yli 3-kymppisenä.Ihmiset aikuistuvat ja kypsyvät eri tahtiin.Itse olen 27-vuotias ekaa odottava.

    • Kanerva

      Olen saamassa nyt lapsen ja olen 18-vuotias, olen melkein 19 kun lapsi syntyy.

      Fyysisesti paras ikä olisi tossa 17-24-vuoden ikäisenä. Henkisesti 20-26-vuotiaana.

      On turha väittää että kaikki 18-vuotiaat on tuollaisia ja kaikki yli 20-vuotiaat on tällaisia. Mutta mielestäni yli 30-vuotias on vanha ensisynnyttjäksi, ehkäpä fyysisesti jo väsähtänytkin.

      Minun tilanteessa tämä 18-vuoden ikä on kuitenkin se ihanteellinen opintojenkin kannalta. Fyysisesti ja henkisesti ihanteellinen ikä minulle. Kehityin nopeasti.

      • rva

        Olin 34 vuotias, kun poikani syntyi. Ei mitään haikkää koko aikana. Eikä jälkeenkään. VÄSÄHTÄNYT??? Kiitti paljon.
        Mutta ethän sä voi millään tietää teiniaivoillas, ettei kolmekymppinen ole ikäloppu!

        Ja tämä nopeasti kehittyminen...hih, kyllä kai!
        Toiset teinit alkavat vaan harrastaa aiemmin seksiä ja KUVITTELEVAT olevansa valmiimpia, koska joku tekosyy sille on oltava. Totuus on kuitenkin se, että mitä vähemmän on elämänkokemusta, sen kypsymättömämpi on...
        Kaikkia ei kiinnosta jätkien kanssa rypeminen heti, kun jörökarva puhkeaa. Toisilla on tärkeämpiä tehtäviä elämässään kuin itsensä raskaaksi saattaminen teininä.


      • äiti32

        Olen 32 vuotias, synnyttänyt viime vuonna. En ikinä polttanut tupakkaa ja alkoholista en välitä.
        Kuntoilen säännöllisesti ja monipuolisesti. Nytkin kun minulla on perillinen. Olen täysin terve ja todella hyvässä kunnossa, sanoi lääkärini.
        Millä perusteella olen väsähtänyt? Ja miten niin vanha? Helposti raskaaksi, ensi yrittämällä. Ei mitään ongelmia raskaudessa eikä synnytyksessäkään. Ei liioin jälkeenpäinkään.
        Olisi kiva lähteä maratonille, ja katsoa, kummalta loppuu kantti ensin, sinulta vai minulta?

        "Fyysisesti ja henkisesti ihanteellinen ikä minulle." Kirjoitit, mutta onko se myös lapsellesi? Aika itsekkäältä vaikutat.


      • minun mielipiteeni
        rva kirjoitti:

        Olin 34 vuotias, kun poikani syntyi. Ei mitään haikkää koko aikana. Eikä jälkeenkään. VÄSÄHTÄNYT??? Kiitti paljon.
        Mutta ethän sä voi millään tietää teiniaivoillas, ettei kolmekymppinen ole ikäloppu!

        Ja tämä nopeasti kehittyminen...hih, kyllä kai!
        Toiset teinit alkavat vaan harrastaa aiemmin seksiä ja KUVITTELEVAT olevansa valmiimpia, koska joku tekosyy sille on oltava. Totuus on kuitenkin se, että mitä vähemmän on elämänkokemusta, sen kypsymättömämpi on...
        Kaikkia ei kiinnosta jätkien kanssa rypeminen heti, kun jörökarva puhkeaa. Toisilla on tärkeämpiä tehtäviä elämässään kuin itsensä raskaaksi saattaminen teininä.

        ...odottaisi yli 3-kymppiseltä.Asiasi oli aivan oikea, mutta asian esittämistapa vähän outo tuon ikäiselle.Asiallinen vastaus osoittaisi elämänkokemusta olevan.Ei täällä kannata herjata toisia.


      • Milja
        minun mielipiteeni kirjoitti:

        ...odottaisi yli 3-kymppiseltä.Asiasi oli aivan oikea, mutta asian esittämistapa vähän outo tuon ikäiselle.Asiallinen vastaus osoittaisi elämänkokemusta olevan.Ei täällä kannata herjata toisia.

        "kanervan" "kypsä" kommentti kolmekymppisistä. Tällä 18kesäisellä on siis omien sanojensa perusteella VANHUUS ja VÄSÄHTÄMINEN edessä JO 12 vuoden kuluttua...mielestäsi tottakin?
        "Kanervan" olisi kannattanut pysyä myös asiallisella linjalla.


      • minun mielipiteeni
        Milja kirjoitti:

        "kanervan" "kypsä" kommentti kolmekymppisistä. Tällä 18kesäisellä on siis omien sanojensa perusteella VANHUUS ja VÄSÄHTÄMINEN edessä JO 12 vuoden kuluttua...mielestäsi tottakin?
        "Kanervan" olisi kannattanut pysyä myös asiallisella linjalla.

        Mielestäni vanhemman tulisi olla viisaampi.Nuorten puheet ymmärtää kokemattomuuden perusteella ja antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...Itsekin on ollut nuorena 3-kymppisistä vastaavanlaisia ajatuksia, pitänyt heitä tosi vanhoina.Varmasti sinullakin.


      • Milja
        minun mielipiteeni kirjoitti:

        Mielestäni vanhemman tulisi olla viisaampi.Nuorten puheet ymmärtää kokemattomuuden perusteella ja antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...Itsekin on ollut nuorena 3-kymppisistä vastaavanlaisia ajatuksia, pitänyt heitä tosi vanhoina.Varmasti sinullakin.

        vanhempi ja viisaampi ole parempi äitinäkin? Kokemattomuus näkyy äitiydessäkin. Ja jokaisesta teiniäidistä tulee myös kolmekymppinen äiti, muuttuuko hän silloin sitten hyvästä teiniäidistä huonoksi ja väsyneeksi kolmekymppiseksi? Älkääkä viitsikö alkaa vauvanhoidon rasittavuudesta... Murrosikä vasta hermoja henkistä kanttia kysyy vanhemmilta!
        Ja vanha ihminen on vasta silloin, kun itse niin tuntee.
        Et sinä voi määritellä sitä kenellekään.


      • Kanerva
        Milja kirjoitti:

        vanhempi ja viisaampi ole parempi äitinäkin? Kokemattomuus näkyy äitiydessäkin. Ja jokaisesta teiniäidistä tulee myös kolmekymppinen äiti, muuttuuko hän silloin sitten hyvästä teiniäidistä huonoksi ja väsyneeksi kolmekymppiseksi? Älkääkä viitsikö alkaa vauvanhoidon rasittavuudesta... Murrosikä vasta hermoja henkistä kanttia kysyy vanhemmilta!
        Ja vanha ihminen on vasta silloin, kun itse niin tuntee.
        Et sinä voi määritellä sitä kenellekään.

        En tarkoittanut että kolmekymppinen olisi ikäloppu. En todellakaan. Usein vain tulee luettua arikkeleita ensisynnyttäjän iästä ja ollaan usein huolestuneita ettei yli 30-vuotiaat välttämättä jaksa yhtä hyin kuin nuoremmat. Onko tämä todella näin herkkä aihe? Ehkä on siis jotain perää tässä väitteessä kun se noin kirpaisee ja loukkaa.

        Koska haluaisin opiskella lääkäriksi, joutuisin odottamaan vakituista työpaikkaa yms. reippaasti yli kolmenkymmenen ikävuoden, siksi olen ihan tyytyväinenyt että olen nyt raskaana. En halua odottaa yli hedelmällisimmän iän. Ja nyt en taas tarkoita sitä etteikö yli 30-vuotias olisi hedelmällinen.

        Asiattomuudet jätän omaan arvoonsa enkä jaksa niistä välittää. Kuten melkein teidän jokaisen "todella aikuisen" kommentit.

        Korjasinpahan väärinkäsityksen. Teillä saa olla omat käsitykset asioista mutta herjauksia en jaksa, enkä niistä välitäkään. Joten niitä on aika turha jatokssa kirjoittaakaan, kiitos.


      • Kanerva
        äiti32 kirjoitti:

        Olen 32 vuotias, synnyttänyt viime vuonna. En ikinä polttanut tupakkaa ja alkoholista en välitä.
        Kuntoilen säännöllisesti ja monipuolisesti. Nytkin kun minulla on perillinen. Olen täysin terve ja todella hyvässä kunnossa, sanoi lääkärini.
        Millä perusteella olen väsähtänyt? Ja miten niin vanha? Helposti raskaaksi, ensi yrittämällä. Ei mitään ongelmia raskaudessa eikä synnytyksessäkään. Ei liioin jälkeenpäinkään.
        Olisi kiva lähteä maratonille, ja katsoa, kummalta loppuu kantti ensin, sinulta vai minulta?

        "Fyysisesti ja henkisesti ihanteellinen ikä minulle." Kirjoitit, mutta onko se myös lapsellesi? Aika itsekkäältä vaikutat.

        Elämäntyyli vaikuttaa varmana paljon enemän kuin ikä jaksamiseen. Ja kuten jo sanoin, on tyhmää sanoa että kaikki tietyn ikäiset on tietynlaisia.

        Lue tuo kirjoitukseni väärinkäsityksestä. En tarkoittanut loukata yli 30-vuotiaita äitejä, en todellakaan.

        En sitten ota kantaa tohon loppuun viestistäsi, mielestäni ei ole järkevää tuollainen uhoaminen.


      • jenni

        olen myös 18 ja ehkä (toivon mukaan) raskaana! ja vauvani laskettu aika olisi n.2 viikkoa ennen omia 19v synttäreitä!!!olisi kiva kuulla samanikäisen äidin kokemuksia!! meilaa jos tahdot!! pi-sa-ra@suomi24.fi


      • minun mielipiteeni
        Milja kirjoitti:

        vanhempi ja viisaampi ole parempi äitinäkin? Kokemattomuus näkyy äitiydessäkin. Ja jokaisesta teiniäidistä tulee myös kolmekymppinen äiti, muuttuuko hän silloin sitten hyvästä teiniäidistä huonoksi ja väsyneeksi kolmekymppiseksi? Älkääkä viitsikö alkaa vauvanhoidon rasittavuudesta... Murrosikä vasta hermoja henkistä kanttia kysyy vanhemmilta!
        Ja vanha ihminen on vasta silloin, kun itse niin tuntee.
        Et sinä voi määritellä sitä kenellekään.

        Ei IKÄ hyvää äitiä tee.Kyllä siihen tarvitaan muita ominaisuuksia.Olisi hyvä muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä.Nuorissakin on usein kypsiä ja vastuuntuntoisia äitejä.Myös tietynlainen turha hössötys saattaa olla poissa, tiedän n.40-v.äitejä jotka hössöttävät liikaa esikoisensa kanssa...Asia otetaan nuorten kohdalla hyvin luonnollisena.Syntymä ja kuolema ovat elämän perusjuttuja.
        Mielestäni riitely ja toisten mollaaminen osoittaa kypsymättömyyttä.


      • kukka
        minun mielipiteeni kirjoitti:

        Ei IKÄ hyvää äitiä tee.Kyllä siihen tarvitaan muita ominaisuuksia.Olisi hyvä muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä.Nuorissakin on usein kypsiä ja vastuuntuntoisia äitejä.Myös tietynlainen turha hössötys saattaa olla poissa, tiedän n.40-v.äitejä jotka hössöttävät liikaa esikoisensa kanssa...Asia otetaan nuorten kohdalla hyvin luonnollisena.Syntymä ja kuolema ovat elämän perusjuttuja.
        Mielestäni riitely ja toisten mollaaminen osoittaa kypsymättömyyttä.

        en ymmärrä.....olen 19 vuotias tyttö maalta ja meillä kotona 5 lasta. Äitini oli 18 kun hän sai esikoisensa....ja 34 kun sai viidennen. ja oli vielä raskaana 40 vuotiaana , mutta sai keskenmenon. miksi nykyään kaikki nuoret yleistetään hulttioiksi ja kun on hieman enempi ikää on kypsynyt ja kokenut kaikki jne..... Miksi ennen noin 30 kymmentä vuotta takaisin päi oli ihan normaalia,että 18-19 vuotiaat saa lapsen ja voi huolehtia oman lapsensa.ei ikä hyvää äitiä tee eikä muu kuin millainen kasvatus on ollut jne....mutta nykyään se on niin että ei 18 vuotias voi huolehtia omasta lapsesta ja ne ryyppää ja rellestää vetää kamaa jne. minä ikään edes nähnyt huumeita. jokaisella oma mielipide mutta miksi nykyään näin ja ennen niin?


    • Oona Olivia

      Itse olen nyt 20 ja tulevana marraskuuna täytän 21. Mielestäni tämä on hyvä ikä minulle saada lapsi. Vielä en ole raskaana, mutta kohta puoliin ainakin toivottavasti....=)

      Monet voivat pitää minua nuorena ja kypsymättömänä ko. asiaan. Opiskelu jää ehkä hieman kesken (tällä hetkellä 2v terveydenhoitajan opiskeluja jäljellä), mutta onko ulkoiset puitteet kaikkein tärkeimmät? Toimeentulo on kuitenkin turvattu puolison vakinaisen työn kautta.

      Osaltaan tähän päätökseen hankkia (jos luoja suo) lapsi vaikuttaa se, että olen menettänyt alkuvuodesta isäni, kesäkuusta mummoni, puolisoni on menettäny pappansa ja vielä lapsuuden aikainen naapurini kuoli hiljattain. Nämä tapaukset ovat saaneet minut miettimään elämän perusasioita ja muutenkin pohdiskelemaan.

      Mutta tämä on vain minun näkökantani ja minun elämäntilanteeni...Muilla on omansa ja siksi ainoata oikeaa ikää ei olekaan. Itse en silti kovin iäkkäänä lähtisi esikoistani tekemään.

      Kaikkea hyvää kaiken ikäisille odottajille!!

      • Milja

        sanoa sinulle, että ei todellakaan ole yhdentekevää, kun koulut jää kesken lapsen takia. Houkutus lopettaa kokonaan on suuri. Silloin jää puitteista paljon pois, josta aikanaan kärsii myös lapsi.

        Surutyö ei nopeudu eikä edes helpota lapsen myötä. Päinvastoin. Saatat joutua hyvinkin ikävään tilanteeseen henkisesti tekemättömän surutyön ja uuden elämän vaatimusten ristitulessa.

        Oikeasta iästä äitini, viisas nainen, sanoi kerran näin: Se on silloin, kun jääkaappiin saa OMIN (ei miehen avulla) nokkineen ruokaa, joka päivä. Ei tule tiliin välipäätä (ts. rahat ei lopu), ja on tarpeeksi kauan kulkenut ja ollut nimenomaan YKSIN, koska muuten ei tiedä, mitä on, kun on perhe.
        Näin ei sinunkaan kohdallasi ole.
        Nuoret päättävät itse, että tämä on MINULLE sopiva ikä, mutta eivät ymmärrä, ettei se välttämättä ole lapselle paras aika syntyä...
        Itse en sijassasi kyllä alkaisi moiseen yritykseen. Liian heppoisin eväin. Sinulla on toinen projekti kesken, sellainen, josta lapsellekin olisi hyötyä. Mikä ihmeen KIIRE?


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        sanoa sinulle, että ei todellakaan ole yhdentekevää, kun koulut jää kesken lapsen takia. Houkutus lopettaa kokonaan on suuri. Silloin jää puitteista paljon pois, josta aikanaan kärsii myös lapsi.

        Surutyö ei nopeudu eikä edes helpota lapsen myötä. Päinvastoin. Saatat joutua hyvinkin ikävään tilanteeseen henkisesti tekemättömän surutyön ja uuden elämän vaatimusten ristitulessa.

        Oikeasta iästä äitini, viisas nainen, sanoi kerran näin: Se on silloin, kun jääkaappiin saa OMIN (ei miehen avulla) nokkineen ruokaa, joka päivä. Ei tule tiliin välipäätä (ts. rahat ei lopu), ja on tarpeeksi kauan kulkenut ja ollut nimenomaan YKSIN, koska muuten ei tiedä, mitä on, kun on perhe.
        Näin ei sinunkaan kohdallasi ole.
        Nuoret päättävät itse, että tämä on MINULLE sopiva ikä, mutta eivät ymmärrä, ettei se välttämättä ole lapselle paras aika syntyä...
        Itse en sijassasi kyllä alkaisi moiseen yritykseen. Liian heppoisin eväin. Sinulla on toinen projekti kesken, sellainen, josta lapsellekin olisi hyötyä. Mikä ihmeen KIIRE?

        Ei tietenkään ole yhdentekevää että koulu jää kesken tai minun kohdallani valmistuminen siirtyy n. puolella vuodella tarkoitin vain että onko koulu tärkein? Onko aina "pakko" kaiken olla viisasta ja järjestyksessä tehtyä? Koko ikäni olen ollut tunnollinen ja tehnyt kaiken "oikeassa" järjestyksessä. En usko että puolen vuoden/vuoden tauko opiskelussa tekisi pahaa, kun jäljellä olisi vauvan saannin (toivottavasti edes saan vauvaa) jälkeen enää vuosi opiskeluja. Itseasiassa juuri koulun vuoksi emme ole vielä jättäneet pillereitä pois, että saan kuitenkin vielä tämän vuoden koulua käytyä. Nämä ovat kuitenkin vain suunnitelmia, sillä enhän voi edes tietää onnistummeko heti ensi yrittämällä vai vasta vuoden päästä, mutta kyllä luonto nämä asiat hoitaa tavalla tai toisella.

        Tiedän ettei tämä ole tapa hoitaa surutyötä, enkä sitä yritäkään. Surutyötä olen tehnyt koko alkuvuoden ja siitä suht hyvin TÄHÄN mennessä selviytynyt. Myös tuleva koulutukseni terveydenhoitajana antaa eväitä käsitellä niin surutyötä kuin raskauttakin.

        Eläkä sinä huolehdi syömisistäni...=) Olen muuttanut kotoa pois 17 vuotiaana ja siitä asti hoitanut talouteni, ikinä en ole nälkää nähnyt! Mutta kun tiedetään opintotuen, äitiyspäivärahan yms. (myös iltatyöni auttavat taloudenpidossa) suuruus niin on järkevää myös ajatella tulevan isän taloudellista osaa! Olemme olleet yhdessä 4.5 vuotta, josta asuneet yhdessä 3 ja kihloissa 2.5 vuotta joten mistään yhden yön jutusta/ hätäilystä ei ole kyse.

        Kyllä minulla on projekti kesken, mutta se voi kyllä hetken odottaa, sillä onhan tämä projekti ollut jo menossa 14 VUOTTA! jonka olen opiskellut(ja hyvin arvosanoin). Kiirettä ei niinkään ole vaan alkuvuoden menetykset ovat laittaneet asioita tärkeys järjestykseen.

        Ystävällisin terveisin Oona Olivia


      • Oona Olivia
        Oona Olivia kirjoitti:

        Ei tietenkään ole yhdentekevää että koulu jää kesken tai minun kohdallani valmistuminen siirtyy n. puolella vuodella tarkoitin vain että onko koulu tärkein? Onko aina "pakko" kaiken olla viisasta ja järjestyksessä tehtyä? Koko ikäni olen ollut tunnollinen ja tehnyt kaiken "oikeassa" järjestyksessä. En usko että puolen vuoden/vuoden tauko opiskelussa tekisi pahaa, kun jäljellä olisi vauvan saannin (toivottavasti edes saan vauvaa) jälkeen enää vuosi opiskeluja. Itseasiassa juuri koulun vuoksi emme ole vielä jättäneet pillereitä pois, että saan kuitenkin vielä tämän vuoden koulua käytyä. Nämä ovat kuitenkin vain suunnitelmia, sillä enhän voi edes tietää onnistummeko heti ensi yrittämällä vai vasta vuoden päästä, mutta kyllä luonto nämä asiat hoitaa tavalla tai toisella.

        Tiedän ettei tämä ole tapa hoitaa surutyötä, enkä sitä yritäkään. Surutyötä olen tehnyt koko alkuvuoden ja siitä suht hyvin TÄHÄN mennessä selviytynyt. Myös tuleva koulutukseni terveydenhoitajana antaa eväitä käsitellä niin surutyötä kuin raskauttakin.

        Eläkä sinä huolehdi syömisistäni...=) Olen muuttanut kotoa pois 17 vuotiaana ja siitä asti hoitanut talouteni, ikinä en ole nälkää nähnyt! Mutta kun tiedetään opintotuen, äitiyspäivärahan yms. (myös iltatyöni auttavat taloudenpidossa) suuruus niin on järkevää myös ajatella tulevan isän taloudellista osaa! Olemme olleet yhdessä 4.5 vuotta, josta asuneet yhdessä 3 ja kihloissa 2.5 vuotta joten mistään yhden yön jutusta/ hätäilystä ei ole kyse.

        Kyllä minulla on projekti kesken, mutta se voi kyllä hetken odottaa, sillä onhan tämä projekti ollut jo menossa 14 VUOTTA! jonka olen opiskellut(ja hyvin arvosanoin). Kiirettä ei niinkään ole vaan alkuvuoden menetykset ovat laittaneet asioita tärkeys järjestykseen.

        Ystävällisin terveisin Oona Olivia

        Jäi kiiressä (kävin papa-kokeessa varmistamassa että tulevan lapsen kasvupaikkassa on kaikki hyvin) sanomatta että tiedän kyllä että vaikka opiskelu projektia on takana 14 vuotta, niin lapsi projektia on edessä koko loppu elämä!


      • opiskellut
        Oona Olivia kirjoitti:

        Jäi kiiressä (kävin papa-kokeessa varmistamassa että tulevan lapsen kasvupaikkassa on kaikki hyvin) sanomatta että tiedän kyllä että vaikka opiskelu projektia on takana 14 vuotta, niin lapsi projektia on edessä koko loppu elämä!

        En suosittele opiskelua lapsi helmoissa. On paljon helpompaa opiskella ilman lapsia kuin lapsen kanssa. Ei se mahdotonta ole, mutta helpompaa.
        Mikä on oikea aika ja oikea ikä.. kas siinäpä kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Alle parikymppisestä ja vielä tuossa parinkymmenen paremmalla puolella olevasta 30 vuotias on ikäloppu vanha raakki, mutta kas, jokainen sen iän saavuttaa ja jokainen huomaa, että hei! mullahan on elämää jäljellä vielä toinen mokoma ja enemmänkin - että fyysinen kunto on vielä todella hyvä ja järjenkäyttö pelaa - ja miten lapsellinen sitä ihminen vielä voi ollakaan, miten paljon ja miten pienistä asioista sitä osaakaan nauttia, ja ihan eri tavalla kuin silloin nuorena. Uskaltaa enemmän; uskaltaa olla lapsellinenkin, käyttää nalle-kravaattia eikä miehisyys siitä mihinkään murene - laittaa hiukset kahdelle letille jos siltä tuntuu...


      • Milja
        Oona Olivia kirjoitti:

        Ei tietenkään ole yhdentekevää että koulu jää kesken tai minun kohdallani valmistuminen siirtyy n. puolella vuodella tarkoitin vain että onko koulu tärkein? Onko aina "pakko" kaiken olla viisasta ja järjestyksessä tehtyä? Koko ikäni olen ollut tunnollinen ja tehnyt kaiken "oikeassa" järjestyksessä. En usko että puolen vuoden/vuoden tauko opiskelussa tekisi pahaa, kun jäljellä olisi vauvan saannin (toivottavasti edes saan vauvaa) jälkeen enää vuosi opiskeluja. Itseasiassa juuri koulun vuoksi emme ole vielä jättäneet pillereitä pois, että saan kuitenkin vielä tämän vuoden koulua käytyä. Nämä ovat kuitenkin vain suunnitelmia, sillä enhän voi edes tietää onnistummeko heti ensi yrittämällä vai vasta vuoden päästä, mutta kyllä luonto nämä asiat hoitaa tavalla tai toisella.

        Tiedän ettei tämä ole tapa hoitaa surutyötä, enkä sitä yritäkään. Surutyötä olen tehnyt koko alkuvuoden ja siitä suht hyvin TÄHÄN mennessä selviytynyt. Myös tuleva koulutukseni terveydenhoitajana antaa eväitä käsitellä niin surutyötä kuin raskauttakin.

        Eläkä sinä huolehdi syömisistäni...=) Olen muuttanut kotoa pois 17 vuotiaana ja siitä asti hoitanut talouteni, ikinä en ole nälkää nähnyt! Mutta kun tiedetään opintotuen, äitiyspäivärahan yms. (myös iltatyöni auttavat taloudenpidossa) suuruus niin on järkevää myös ajatella tulevan isän taloudellista osaa! Olemme olleet yhdessä 4.5 vuotta, josta asuneet yhdessä 3 ja kihloissa 2.5 vuotta joten mistään yhden yön jutusta/ hätäilystä ei ole kyse.

        Kyllä minulla on projekti kesken, mutta se voi kyllä hetken odottaa, sillä onhan tämä projekti ollut jo menossa 14 VUOTTA! jonka olen opiskellut(ja hyvin arvosanoin). Kiirettä ei niinkään ole vaan alkuvuoden menetykset ovat laittaneet asioita tärkeys järjestykseen.

        Ystävällisin terveisin Oona Olivia

        Hetken kuluttua sinulla on KAKSI projektia kesken, eikä kummastakaan tule mitään. Lapsen saanti on PALJON suurempi ja vaativampi tehtävä kuin ikinä voit ymmärtää. Itse olen psykiatrian erikoissairaanhoitaja (tuskalla valmistunut), joten luulenpa tavanneeni kaltaisiasi montakin. Voimat ovat, niin psyykkiset kuin fyysisetkin, rajalliset meillä kaikilla. Niiden loppumista kannattaa ennakoida, ja miettiä miksi asettaa itsensä liian tiukoille. Jos ei ole pakko, älä tee sitä vielä. Sillä aikaa sinulla on. Ikäsikin puolesta.
        Tässä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.


      • Milja
        opiskellut kirjoitti:

        En suosittele opiskelua lapsi helmoissa. On paljon helpompaa opiskella ilman lapsia kuin lapsen kanssa. Ei se mahdotonta ole, mutta helpompaa.
        Mikä on oikea aika ja oikea ikä.. kas siinäpä kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Alle parikymppisestä ja vielä tuossa parinkymmenen paremmalla puolella olevasta 30 vuotias on ikäloppu vanha raakki, mutta kas, jokainen sen iän saavuttaa ja jokainen huomaa, että hei! mullahan on elämää jäljellä vielä toinen mokoma ja enemmänkin - että fyysinen kunto on vielä todella hyvä ja järjenkäyttö pelaa - ja miten lapsellinen sitä ihminen vielä voi ollakaan, miten paljon ja miten pienistä asioista sitä osaakaan nauttia, ja ihan eri tavalla kuin silloin nuorena. Uskaltaa enemmän; uskaltaa olla lapsellinenkin, käyttää nalle-kravaattia eikä miehisyys siitä mihinkään murene - laittaa hiukset kahdelle letille jos siltä tuntuu...

        olen aivan samaa mieltä.
        Tuossa aiemmin yritinkin jo sanoa, että aikaa on.
        Lapsellisuutensa huomaa vasta aikuistuttuaan. Ja lapsellisuuden toinen ihminen huomaa siitä, että on LIIAN ehdoton. Aivan kuin kaikella olisi vain yksi totuus. Näinhän ei tietysti ole.
        Ammattini takia olen opiskellut eri ikäkausia, mutta en halua nyt niitä tähän laittaa. Tunnusmerkit "oonalla" on selvät.

        Lapsen kanssa opiskelu on hankalampaa, eikä etene toivotulla tavalla. Sillä silloin tahdin määrää lapsi.


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        olen aivan samaa mieltä.
        Tuossa aiemmin yritinkin jo sanoa, että aikaa on.
        Lapsellisuutensa huomaa vasta aikuistuttuaan. Ja lapsellisuuden toinen ihminen huomaa siitä, että on LIIAN ehdoton. Aivan kuin kaikella olisi vain yksi totuus. Näinhän ei tietysti ole.
        Ammattini takia olen opiskellut eri ikäkausia, mutta en halua nyt niitä tähän laittaa. Tunnusmerkit "oonalla" on selvät.

        Lapsen kanssa opiskelu on hankalampaa, eikä etene toivotulla tavalla. Sillä silloin tahdin määrää lapsi.

        "Lapsellisuutensa huomaa vasta aikuistuttuaan. Ja lapsellisuuden toinen ihminen huomaa siitä, että on LIIAN ehdoton. Aivan kuin kaikella olisi vain yksi totuus. Näinhän ei tietysti ole.
        Ammattini takia olen opiskellut eri ikäkausia, mutta en halua nyt niitä tähän laittaa. Tunnusmerkit "oonalla" on selvät."

        Oliko viite lapsellisuudesta kohdistettu minuun? Jos niin millähän perusteella? Voisin väittää, että olen kypsempi kuin moni muu ikäiseni ja myös moni vanhempi ihminen on näin minusta todennut.

        Yritin asiallisesti kertoa oman näkemykseni ko. aiheesta ja sitten minua kritisoidaan, ilman perusteluita. No kaikkia ei voi miellyttää...Ja ilmeisesti se on näiden palstojen tarkoitus, kritisoida. Minkäikäisenä teidän äidit ovat saaneet teidät? Jos he olivat 20 tai vähän päälle olivatko he huonoja äitejä? Oma äitini oli 23 vuotias (eli n. 2v vanhempi kuin minä nyt) ja en olisi voinut saada parempaa kasvatusta.

        Eli siis jos kritisoitte, niin perusteluja kaivattaisiin!

        Ystävällisin terveisin Oona


      • Oona
        Milja kirjoitti:

        Hetken kuluttua sinulla on KAKSI projektia kesken, eikä kummastakaan tule mitään. Lapsen saanti on PALJON suurempi ja vaativampi tehtävä kuin ikinä voit ymmärtää. Itse olen psykiatrian erikoissairaanhoitaja (tuskalla valmistunut), joten luulenpa tavanneeni kaltaisiasi montakin. Voimat ovat, niin psyykkiset kuin fyysisetkin, rajalliset meillä kaikilla. Niiden loppumista kannattaa ennakoida, ja miettiä miksi asettaa itsensä liian tiukoille. Jos ei ole pakko, älä tee sitä vielä. Sillä aikaa sinulla on. Ikäsikin puolesta.
        Tässä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.

        Minulla on tälläkin hetkellä projekteja useampia meneillään. Toisiin kohdistan enemmän huomita kuin toisiin eli priorisoin asioita. Näin on ihmisen tehtävä koko ajan huolimatta projektien määrästä.

        Lapsen saanti on suuri taakka, eikä kukaan voi tietää miten suuri se on juuri itselle henk.koht. Mutta uskon selviäväni siitä yhtä hyvin nyt kuin selviäisin siitä kolmen, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

        Psykiatrisena sairaanhoitajana tiedät myös varmasti sen, että toisten ihmisten voimavarat ovat suuremmat kuin toisten ja koska olet alan ammattilaisia tiedät myös sen, ettet voi arvioida minun voimavarojani pelkän muutaman kirjoituksen perusteella. Psyykkisesti ja fyysisesti olen tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kunnossa, kiitos ystävien ja liikuntaharrastuksen. Enkä usko että lapsen saaminen musertaisi kumpaakaan, siksi en koe laittavani itseäni liian tiukoille.

        Aikaa minulla kyllä on, reilu parikymmentä vuotta hankkia lapsia, mutta kyse on siitä haluanko tehdä lapseni nyt nuorena vai vasta myöhemmin. Ja tähän kysymykseen ei kukaan voi puolestani/kenenkään muun puolesta vastata. Nämä ovat päätöksiä jotka pitää itse tehdä.


      • Milja
        Oona Olivia kirjoitti:

        "Lapsellisuutensa huomaa vasta aikuistuttuaan. Ja lapsellisuuden toinen ihminen huomaa siitä, että on LIIAN ehdoton. Aivan kuin kaikella olisi vain yksi totuus. Näinhän ei tietysti ole.
        Ammattini takia olen opiskellut eri ikäkausia, mutta en halua nyt niitä tähän laittaa. Tunnusmerkit "oonalla" on selvät."

        Oliko viite lapsellisuudesta kohdistettu minuun? Jos niin millähän perusteella? Voisin väittää, että olen kypsempi kuin moni muu ikäiseni ja myös moni vanhempi ihminen on näin minusta todennut.

        Yritin asiallisesti kertoa oman näkemykseni ko. aiheesta ja sitten minua kritisoidaan, ilman perusteluita. No kaikkia ei voi miellyttää...Ja ilmeisesti se on näiden palstojen tarkoitus, kritisoida. Minkäikäisenä teidän äidit ovat saaneet teidät? Jos he olivat 20 tai vähän päälle olivatko he huonoja äitejä? Oma äitini oli 23 vuotias (eli n. 2v vanhempi kuin minä nyt) ja en olisi voinut saada parempaa kasvatusta.

        Eli siis jos kritisoitte, niin perusteluja kaivattaisiin!

        Ystävällisin terveisin Oona

        siihen asti, kunnes täytät yhtä paljon, kuin oma äitisi oli silloin kun sinut sai.
        Kohtuutonta? Eli oliko oma äitisi liian "vanha"?

        Omani oli 29v.
        Äläkä viitsi lapsellisuudessasi vaihtaa tuota nuori-äiti-huono-äiti-levyä. Se on LAPSELLISTA.


      • Milja
        Oona kirjoitti:

        Minulla on tälläkin hetkellä projekteja useampia meneillään. Toisiin kohdistan enemmän huomita kuin toisiin eli priorisoin asioita. Näin on ihmisen tehtävä koko ajan huolimatta projektien määrästä.

        Lapsen saanti on suuri taakka, eikä kukaan voi tietää miten suuri se on juuri itselle henk.koht. Mutta uskon selviäväni siitä yhtä hyvin nyt kuin selviäisin siitä kolmen, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

        Psykiatrisena sairaanhoitajana tiedät myös varmasti sen, että toisten ihmisten voimavarat ovat suuremmat kuin toisten ja koska olet alan ammattilaisia tiedät myös sen, ettet voi arvioida minun voimavarojani pelkän muutaman kirjoituksen perusteella. Psyykkisesti ja fyysisesti olen tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kunnossa, kiitos ystävien ja liikuntaharrastuksen. Enkä usko että lapsen saaminen musertaisi kumpaakaan, siksi en koe laittavani itseäni liian tiukoille.

        Aikaa minulla kyllä on, reilu parikymmentä vuotta hankkia lapsia, mutta kyse on siitä haluanko tehdä lapseni nyt nuorena vai vasta myöhemmin. Ja tähän kysymykseen ei kukaan voi puolestani/kenenkään muun puolesta vastata. Nämä ovat päätöksiä jotka pitää itse tehdä.

        asia lapsen kannalta katsottuna. Onko hänelle parempi, että äiti suuntaa osan mielenkiinnostaan opiskeluun, vai omistautuu kokonaan hänelle?

        Ja tosiaan voimavarat vaihtelevat. Mutta KUKAAN ei ETUKÄTEEN tiedä, milloin ollaan ylittämässä kohtuuden raja. Jos tämä tiedostettaísiin, loppuunpalamista ja masennusta ei esiintyisi.
        Sitä paitsi voit myös sairastua helpommin synnytyksen jälkeiseen masennukseen opintojesi kanssa. Opintosi viivästyvät lääkehoidollakin huomattavasti kauemmin, jos tähän sairastut.

        Kuten sanottu itsekäs ja lapsellinen nainen vaatii itselleen kaiken HETI, empaattinen ja aikuinen osaa nähdä asian toisenkin puolen ja osaa ottaa tulevankin(vauvan) huomioon!
        Valinta on sinun. Mutta muista, että lapsesi EI SAA valita, kumpi aika hänestä olisi ollut parempi...olet vaativan asian edessä! Osaatko ajatella lapsesi etua? Jos et nyt osaa, miten se käy myöhemminkään? Asetatko itsesi aina hänen edelleen?


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        siihen asti, kunnes täytät yhtä paljon, kuin oma äitisi oli silloin kun sinut sai.
        Kohtuutonta? Eli oliko oma äitisi liian "vanha"?

        Omani oli 29v.
        Äläkä viitsi lapsellisuudessasi vaihtaa tuota nuori-äiti-huono-äiti-levyä. Se on LAPSELLISTA.

        Miksi odottaisin? Mikä tekee minusta vastuullisemman 2 vuoden kulutttua? Ei ole kohtuutonta odottaa, mutta miksi? kun olen valmis jo nyt. Ei oma äitini ollut vanha saamaan esikoistansa vaan hän oli mielestäni vielä nuori ensisynnyttäjä.

        Jos halutaan puhua ikävuosista niin mielestäni n. yli 40 vuotiaat alkavat olla vanhoja ensisynnyttäjiksi, koska riskit kasvavat. 40 vuotias voi olla fyysisesti paremmassa kunnossa kuin 20 vuotias, mutta riskit raskaudessa kasvavat silti. Noin alle 18 vuotiaat taas mielestäni ovat liian nuoria. Oikeasti vanha on taas noin 90 vuotias. Nämä ovat vain noin vuosia ja minun mielipiteitäni, eli miten minä ajattelen. Alle 18 vuotias voi olla kypsä äidiksi (tiedän tapauksen), eli EN TODELLAKAAN väitä että nuori äiti on huono äiti kuten en myöskään sano, että vanhempi äiti esim. 35 vuotias olisi välttämättä hyvä äiti.


      • Milja
        Oona kirjoitti:

        Minulla on tälläkin hetkellä projekteja useampia meneillään. Toisiin kohdistan enemmän huomita kuin toisiin eli priorisoin asioita. Näin on ihmisen tehtävä koko ajan huolimatta projektien määrästä.

        Lapsen saanti on suuri taakka, eikä kukaan voi tietää miten suuri se on juuri itselle henk.koht. Mutta uskon selviäväni siitä yhtä hyvin nyt kuin selviäisin siitä kolmen, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

        Psykiatrisena sairaanhoitajana tiedät myös varmasti sen, että toisten ihmisten voimavarat ovat suuremmat kuin toisten ja koska olet alan ammattilaisia tiedät myös sen, ettet voi arvioida minun voimavarojani pelkän muutaman kirjoituksen perusteella. Psyykkisesti ja fyysisesti olen tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kunnossa, kiitos ystävien ja liikuntaharrastuksen. Enkä usko että lapsen saaminen musertaisi kumpaakaan, siksi en koe laittavani itseäni liian tiukoille.

        Aikaa minulla kyllä on, reilu parikymmentä vuotta hankkia lapsia, mutta kyse on siitä haluanko tehdä lapseni nyt nuorena vai vasta myöhemmin. Ja tähän kysymykseen ei kukaan voi puolestani/kenenkään muun puolesta vastata. Nämä ovat päätöksiä jotka pitää itse tehdä.

        Henkiset voimavarasi ovat ollet muuten koetuksella jo surutyössä ja opiskelujen tiivistyessä!
        Lisäksi haluat tähän lasta, joka jälleen on henkiselle tasapainolle "uhka".
        Että jos sitä ammatillisesti ajattelen, on sinulla jo heti lähdettäessä ei-parhaat lähtökohdat selvitä kunnialla.
        Mutta päätös on sinun. Vastuunkin kannat sinä.


      • Milja
        Oona Olivia kirjoitti:

        Miksi odottaisin? Mikä tekee minusta vastuullisemman 2 vuoden kulutttua? Ei ole kohtuutonta odottaa, mutta miksi? kun olen valmis jo nyt. Ei oma äitini ollut vanha saamaan esikoistansa vaan hän oli mielestäni vielä nuori ensisynnyttäjä.

        Jos halutaan puhua ikävuosista niin mielestäni n. yli 40 vuotiaat alkavat olla vanhoja ensisynnyttäjiksi, koska riskit kasvavat. 40 vuotias voi olla fyysisesti paremmassa kunnossa kuin 20 vuotias, mutta riskit raskaudessa kasvavat silti. Noin alle 18 vuotiaat taas mielestäni ovat liian nuoria. Oikeasti vanha on taas noin 90 vuotias. Nämä ovat vain noin vuosia ja minun mielipiteitäni, eli miten minä ajattelen. Alle 18 vuotias voi olla kypsä äidiksi (tiedän tapauksen), eli EN TODELLAKAAN väitä että nuori äiti on huono äiti kuten en myöskään sano, että vanhempi äiti esim. 35 vuotias olisi välttämättä hyvä äiti.

        tiedän MONTA, jotka ovat alle 18 vuotiaana KUVITELLEET olleensa kypsiä. Tuhoisin seurauksin...
        Elämänkokemus, ystäväni, auttaa myös lastenkasvatuksessa...


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        asia lapsen kannalta katsottuna. Onko hänelle parempi, että äiti suuntaa osan mielenkiinnostaan opiskeluun, vai omistautuu kokonaan hänelle?

        Ja tosiaan voimavarat vaihtelevat. Mutta KUKAAN ei ETUKÄTEEN tiedä, milloin ollaan ylittämässä kohtuuden raja. Jos tämä tiedostettaísiin, loppuunpalamista ja masennusta ei esiintyisi.
        Sitä paitsi voit myös sairastua helpommin synnytyksen jälkeiseen masennukseen opintojesi kanssa. Opintosi viivästyvät lääkehoidollakin huomattavasti kauemmin, jos tähän sairastut.

        Kuten sanottu itsekäs ja lapsellinen nainen vaatii itselleen kaiken HETI, empaattinen ja aikuinen osaa nähdä asian toisenkin puolen ja osaa ottaa tulevankin(vauvan) huomioon!
        Valinta on sinun. Mutta muista, että lapsesi EI SAA valita, kumpi aika hänestä olisi ollut parempi...olet vaativan asian edessä! Osaatko ajatella lapsesi etua? Jos et nyt osaa, miten se käy myöhemminkään? Asetatko itsesi aina hänen edelleen?

        Äiti suuntaa AINA mielenkiintonsa myös muualle kuin lapseensa. Naisen elämässä on muitakin asioita kuin lapsi, vaikka lapsi viekin suuren osan huomiosta. Näitä muita asioita ovat mm.opiskelu, työ, muut lapset, puoliso, raha-asiat, kaupassa käynti, oma jaksaminen jne. Silloin syntyy ongelmia jos äidillä ei ole elämässään muita asioita kuin lapsi, luulisi tämän olevan sinulle päivän selvä asia olethan kuitenkin psykiatrinen sairaanhoitaja.

        Ja koska kukaan ei tiedä koska kohtuuden raja ylittyy on edettävä vaistojensa varassa ja haettava apua kun sitä tarvitsee. Ja koska rajan korkeutta ei kukaan tiedä on pakko ottaa välillä riski tai vaihtoehtoisesti elää kuin herran kukkarossa elämänsä alusta loppuun.

        En ole masennukseen taipuvaa tyyppiä, joten synnytyksen jälkeinen masennus ei minua pelota. Tosin tämä ei takaa sitä etten sairastuisi siihen! Mutta opinnot eivät sitä laukaise, sillä jos opinnot tai työ (mielestäni toisiinsa verrattavat asiat) laukaisisivat synnytyksen jälkeisen masennuksen niin melkein jokainen äiti sairastuisi ko. tautiin ja näinhän ei todellakaan ole. Opinnot keskeytyvät kyllä joksikin aikaa, mutta jos olisin töissä niin työtkin katkeasivat ihan samalla tavalla.

        En vaadi itselleni kaikkea heti, sillä jos näin tekisin minulla olisi jo liuta lapsia lahkeissani. Olen haaveillut lapsesta jo kauan, mutta odottanut sopivampaa hetkeä. Ja mikä on se sopiva hetki? Aina on jotain miksi ei sopisi juuri nyt.

        Ilmeisesti olen empaattinen ja aikuinen koska otan tulevan lapsen huomioon. Olen nyt jo huomioinut häntä laittamalla rahaa säästöön turvatakseni hänelle hyvän tulevaisuuden (raha ei ratkaise kaikkea tiedän), miettinyt kasvatusperiaatteitani, suunnitellut yhtä sun toista. Tämä jos mikä on toisen ihmisen huomioimista. Olen myös miettinyt mitä minä voin antaa hänelle ei vain toisin päin.

        Niin valinta on minun. Kumpi aika on parempi? siinä hyvä kysymys sitä kun ei voi tietää etukäteen...ehkä en saisi lapsia muutaman vuoden päästä tai asiat olisivat muuten huonommin kuin nyt...kuka tietää? jos tämän tietäisi niin osaisi aina tehdä oikeat valinnat tulevaisuuden suhteen, mutta kun ei tiedä niin on otettava riski ja toivottava parasta.

        Osaan ajatella lapsen etua ja lapsen etu tulee aina menemään oman etuni edelle. Tulen elämään lastani varten, mutta minulla tulee myös olemaan oma elämä, kuten muillakin äideillä on!


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        Henkiset voimavarasi ovat ollet muuten koetuksella jo surutyössä ja opiskelujen tiivistyessä!
        Lisäksi haluat tähän lasta, joka jälleen on henkiselle tasapainolle "uhka".
        Että jos sitä ammatillisesti ajattelen, on sinulla jo heti lähdettäessä ei-parhaat lähtökohdat selvitä kunnialla.
        Mutta päätös on sinun. Vastuunkin kannat sinä.

        Henkiset voimavarat OVAT todellakin OLLEET koetuksella alkuvuodesta, mutta olen jo suurimmaksi osaksi surutyöni tehnyt. Osallahan siihen menee vuosia ja toiset taas pääsevät nopeammin yli menetyksistään. Nyt olen mielestäni henkisesti tasapainossa itseni kanssa.


      • :) :)

        Onnea vaan sinulle ja kaikkea hyvää.Toivottavasti tulet raskaaksi.:)


      • Oona Olivia
        :) :) kirjoitti:

        Onnea vaan sinulle ja kaikkea hyvää.Toivottavasti tulet raskaaksi.:)

        Kiitos paljon! Onhan täällä joku joka voi iloita puolestani :) Enhän sentään ole mikään hulttio teini joka ryyppää ja rellestää vähät välittämättä mistään...

        Kaikkea hyvää myös sinulle ja toivotaan että syys-lokakuussa tärppää!


      • Milja
        Oona Olivia kirjoitti:

        Äiti suuntaa AINA mielenkiintonsa myös muualle kuin lapseensa. Naisen elämässä on muitakin asioita kuin lapsi, vaikka lapsi viekin suuren osan huomiosta. Näitä muita asioita ovat mm.opiskelu, työ, muut lapset, puoliso, raha-asiat, kaupassa käynti, oma jaksaminen jne. Silloin syntyy ongelmia jos äidillä ei ole elämässään muita asioita kuin lapsi, luulisi tämän olevan sinulle päivän selvä asia olethan kuitenkin psykiatrinen sairaanhoitaja.

        Ja koska kukaan ei tiedä koska kohtuuden raja ylittyy on edettävä vaistojensa varassa ja haettava apua kun sitä tarvitsee. Ja koska rajan korkeutta ei kukaan tiedä on pakko ottaa välillä riski tai vaihtoehtoisesti elää kuin herran kukkarossa elämänsä alusta loppuun.

        En ole masennukseen taipuvaa tyyppiä, joten synnytyksen jälkeinen masennus ei minua pelota. Tosin tämä ei takaa sitä etten sairastuisi siihen! Mutta opinnot eivät sitä laukaise, sillä jos opinnot tai työ (mielestäni toisiinsa verrattavat asiat) laukaisisivat synnytyksen jälkeisen masennuksen niin melkein jokainen äiti sairastuisi ko. tautiin ja näinhän ei todellakaan ole. Opinnot keskeytyvät kyllä joksikin aikaa, mutta jos olisin töissä niin työtkin katkeasivat ihan samalla tavalla.

        En vaadi itselleni kaikkea heti, sillä jos näin tekisin minulla olisi jo liuta lapsia lahkeissani. Olen haaveillut lapsesta jo kauan, mutta odottanut sopivampaa hetkeä. Ja mikä on se sopiva hetki? Aina on jotain miksi ei sopisi juuri nyt.

        Ilmeisesti olen empaattinen ja aikuinen koska otan tulevan lapsen huomioon. Olen nyt jo huomioinut häntä laittamalla rahaa säästöön turvatakseni hänelle hyvän tulevaisuuden (raha ei ratkaise kaikkea tiedän), miettinyt kasvatusperiaatteitani, suunnitellut yhtä sun toista. Tämä jos mikä on toisen ihmisen huomioimista. Olen myös miettinyt mitä minä voin antaa hänelle ei vain toisin päin.

        Niin valinta on minun. Kumpi aika on parempi? siinä hyvä kysymys sitä kun ei voi tietää etukäteen...ehkä en saisi lapsia muutaman vuoden päästä tai asiat olisivat muuten huonommin kuin nyt...kuka tietää? jos tämän tietäisi niin osaisi aina tehdä oikeat valinnat tulevaisuuden suhteen, mutta kun ei tiedä niin on otettava riski ja toivottava parasta.

        Osaan ajatella lapsen etua ja lapsen etu tulee aina menemään oman etuni edelle. Tulen elämään lastani varten, mutta minulla tulee myös olemaan oma elämä, kuten muillakin äideillä on!

        olen psykiatrian alalla työssä, huomaan, että et halua keskustella siitä varsinaisesta "ongelmastasi". Et halua myöntää, että asiaan on muitakin ratkaisumalleja, kuin toimia omien mielihalujen mukaan. Et myöskään halua ymmärtää, ettei sinun lapsensaantikykysi parissa vuodessa minnekään katoa! Aikuisuutta on myös kärsivällisyys.
        Välttelet taitavasti totuutta. Mutta kaikkien meidän silmien eteen se joskun välähtää. Toivon, että maksumiehenä ei ole viaton lapsesi.
        Ymmärtäisin mielipiteesi, jos olisit kymmenen vuotta vanhempi. Tai että opinnot olisivat jo loppusuoralla, kuukausista enää kiinni.
        Kirjoittamasi perusteella et ole empaattinen. Hoet koko ajan omaa haluasi. Et lapsen parasta.
        Sillä hänen parhaansa ei ole sama kuin sinun. Hänen parhaansa on usein sinun kärsimyksesi. Mutta mistäpä sinä sen tietäisit.

        Älä asiakkaille, jos nyt edes opiskeletkaan terv.hoit.alaa (et ainakaan HALUA opiskella), opeta, että paras aika lapsen saamiseen on se, jolloin se sattuu pälkähtämään päähän!
        Minä näen sen, mitä siitä tulee, kun näin tehdään.

        Meillä osastolla on esim. yksi huumeäiti. Joka oli ollut sitä mieltä kahden kuukauden kuivillaolon jälkeen, että hän on nyt valmis äidiksi. Kaikki terv.hoit.henkilökunta näki, ettei näin ole, ja kokemuksesta olivat tienneetkin. Mutta tämä piti päänsä. Se oli hänen ratkaisunsa.

        Synnytys ja vauvanhoito oli rankkaa, paljon rankempaa kuin äiti oli kuvitellut.
        Alle kolmen viikon ikäisenä vauva käytiin huostaanottamassa asunnosta, jossa oli äiti niin sekaisin aineista, että luultiin, ettei hän enää edes selviä.
        Vauva oli henkihieverissä. Sama vaippa ollut kauan. Ruokaa hän ei ollut saanut aikoihin. Oli todellinen kiire.
        Hänkin tunsi olevansa valmis äidiksi...


      • Oona Olivia
        Milja kirjoitti:

        olen psykiatrian alalla työssä, huomaan, että et halua keskustella siitä varsinaisesta "ongelmastasi". Et halua myöntää, että asiaan on muitakin ratkaisumalleja, kuin toimia omien mielihalujen mukaan. Et myöskään halua ymmärtää, ettei sinun lapsensaantikykysi parissa vuodessa minnekään katoa! Aikuisuutta on myös kärsivällisyys.
        Välttelet taitavasti totuutta. Mutta kaikkien meidän silmien eteen se joskun välähtää. Toivon, että maksumiehenä ei ole viaton lapsesi.
        Ymmärtäisin mielipiteesi, jos olisit kymmenen vuotta vanhempi. Tai että opinnot olisivat jo loppusuoralla, kuukausista enää kiinni.
        Kirjoittamasi perusteella et ole empaattinen. Hoet koko ajan omaa haluasi. Et lapsen parasta.
        Sillä hänen parhaansa ei ole sama kuin sinun. Hänen parhaansa on usein sinun kärsimyksesi. Mutta mistäpä sinä sen tietäisit.

        Älä asiakkaille, jos nyt edes opiskeletkaan terv.hoit.alaa (et ainakaan HALUA opiskella), opeta, että paras aika lapsen saamiseen on se, jolloin se sattuu pälkähtämään päähän!
        Minä näen sen, mitä siitä tulee, kun näin tehdään.

        Meillä osastolla on esim. yksi huumeäiti. Joka oli ollut sitä mieltä kahden kuukauden kuivillaolon jälkeen, että hän on nyt valmis äidiksi. Kaikki terv.hoit.henkilökunta näki, ettei näin ole, ja kokemuksesta olivat tienneetkin. Mutta tämä piti päänsä. Se oli hänen ratkaisunsa.

        Synnytys ja vauvanhoito oli rankkaa, paljon rankempaa kuin äiti oli kuvitellut.
        Alle kolmen viikon ikäisenä vauva käytiin huostaanottamassa asunnosta, jossa oli äiti niin sekaisin aineista, että luultiin, ettei hän enää edes selviä.
        Vauva oli henkihieverissä. Sama vaippa ollut kauan. Ruokaa hän ei ollut saanut aikoihin. Oli todellinen kiire.
        Hänkin tunsi olevansa valmis äidiksi...

        Voisitko ystävällisesti kertoa mikä on ongelmani kun en sitä itse tiedosta?

        Myönnän, että asiaan on muitakin ratkaisumalleja,mutta kaikkia ratkaisumalleja ei voi käyttää. Esim ei voi olla yhtä aikaa raskaana ja ei raskaana, luulisi sinunkin sen ymmärtävän ja koska olen tämän lapsi asiani jo miettinyt ja mielestäni parhaaseen tulokseen päätynyt niin en mielipidettäni vaihda. Ja toiseksi jos vaihtaisin mielipiteitäni sinun vuoksesi osoittaisi se, että olen manipuloitavissa ja "heikko" luonteeltani, kun uskon jokaista joka minua hiemankin neuvoo.

        Lapsen saanti kykyni voi hyvinkin kadota parissa vuodessa. Voin sairastua esim. syöpään tai joutua onnettomuuteen, kuolla tai mitä vain elämän yllätyksellisyydestä kun ei koskaan tiedä. Epätodennäköistähän tämä on, mutta silti mahdollista. Kuka olisi odottanut, että ulkoisesti täysin terve isäni kuolee yllättäen?

        Ja kyllä aikuisuutta on kärsivällisyys, kuten joi aikaisemmin mainitsin jos olisin antanut mielihalujeni vaikuttaa olisi minulla jo liuta lapsia. Sen sijaan olen jo useamman vuoden (n. 3)odottanut, että kypsyisin ja aika olisi parempi (ei paras) lapselle.

        Ja mikähän on tämä totuus jota välttelen? Voisitko valaista tyhmää?

        "Hoet koko ajan omaa haluasi. Et lapsen parasta.
        Sillä hänen parhaansa ei ole sama kuin sinun. Hänen parhaansa on usein sinun kärsimyksesi. Mutta mistäpä sinä sen tietäisit. "

        Usein hänen parhaansa on sinun kärsimyksesi? Eli jos vauva kaipaa ruokaa, vaatetta, läheisyyttä tai lämpöä minä KÄRSIN siitä? Kyllä minä mielelläni tarjoan lapselleni ko. asioita. Olen valmis istumaan tuntikausia tk:ssa odottamassa pääsyä lääkärille, jotta lapsi saisi avun, olen valmis kantamaan häntä koko yön kun hän huutaa vatsavaivojaan jne. jne. jne. En kä koe tätä kärsimyksenä. Kuka hankkisi lapsia jos lapsen paras olisi usein vanhempien kärsimystä? Kysynpähän vain?

        Ja mistä sinä tiedät haluni opiskella terv.hoitoalaa? Tämä on minulle kutsumusammatti ja motivaatio opiskeluun on kova, eikä se siitä miksikään muutu vaikka hieman taukoa pidänkin. Jos en haluaisi opiskella, niin miksi yrittäisin miettiä ja ajoittaa lapsen hankinnan (jos lapsia nyt saa) siten että opiskeluja jää vain vuosi enää jäljelle lapsen syntymän jälkeen? Jos en haluaisi opiskella niin en kyllä olisi koulussakaan.

        Kaikille tulee virhe arvioita elämänsä eri tilanteissa, kuten ko. huumeäidille eikö silloin kun tämä huumeäiti oli raskaana olisi ennemminkin kannattanut tukea häntä eikä päivitellä että eihän tuosta nyt mitään tule. Ja kuinka voit verrata minua huumeäitiin? Huumeita en ole koskaan koittanut ja alkoholiakin kuluu hurjat n.4 siideriä kuukaudessa.Eli lähtökohdat ovat vastakkaiset kuin kuvailemallasi huumeäidillä.

        Tämä oli viimeinen vastaus sinulle Milja jos keskustelua haluat jatkaa niin mailailehan osoitteeseen oona.olivia@suomi24.fi.

        Myös muut voivat mailailla ja muiden kanssa voin kanavallakin keskutelua jatkaa jos ja kun se pysyy asia linjalla.

        Ystävällisin terveisin Oona


      • niina
        Oona Olivia kirjoitti:

        Voisitko ystävällisesti kertoa mikä on ongelmani kun en sitä itse tiedosta?

        Myönnän, että asiaan on muitakin ratkaisumalleja,mutta kaikkia ratkaisumalleja ei voi käyttää. Esim ei voi olla yhtä aikaa raskaana ja ei raskaana, luulisi sinunkin sen ymmärtävän ja koska olen tämän lapsi asiani jo miettinyt ja mielestäni parhaaseen tulokseen päätynyt niin en mielipidettäni vaihda. Ja toiseksi jos vaihtaisin mielipiteitäni sinun vuoksesi osoittaisi se, että olen manipuloitavissa ja "heikko" luonteeltani, kun uskon jokaista joka minua hiemankin neuvoo.

        Lapsen saanti kykyni voi hyvinkin kadota parissa vuodessa. Voin sairastua esim. syöpään tai joutua onnettomuuteen, kuolla tai mitä vain elämän yllätyksellisyydestä kun ei koskaan tiedä. Epätodennäköistähän tämä on, mutta silti mahdollista. Kuka olisi odottanut, että ulkoisesti täysin terve isäni kuolee yllättäen?

        Ja kyllä aikuisuutta on kärsivällisyys, kuten joi aikaisemmin mainitsin jos olisin antanut mielihalujeni vaikuttaa olisi minulla jo liuta lapsia. Sen sijaan olen jo useamman vuoden (n. 3)odottanut, että kypsyisin ja aika olisi parempi (ei paras) lapselle.

        Ja mikähän on tämä totuus jota välttelen? Voisitko valaista tyhmää?

        "Hoet koko ajan omaa haluasi. Et lapsen parasta.
        Sillä hänen parhaansa ei ole sama kuin sinun. Hänen parhaansa on usein sinun kärsimyksesi. Mutta mistäpä sinä sen tietäisit. "

        Usein hänen parhaansa on sinun kärsimyksesi? Eli jos vauva kaipaa ruokaa, vaatetta, läheisyyttä tai lämpöä minä KÄRSIN siitä? Kyllä minä mielelläni tarjoan lapselleni ko. asioita. Olen valmis istumaan tuntikausia tk:ssa odottamassa pääsyä lääkärille, jotta lapsi saisi avun, olen valmis kantamaan häntä koko yön kun hän huutaa vatsavaivojaan jne. jne. jne. En kä koe tätä kärsimyksenä. Kuka hankkisi lapsia jos lapsen paras olisi usein vanhempien kärsimystä? Kysynpähän vain?

        Ja mistä sinä tiedät haluni opiskella terv.hoitoalaa? Tämä on minulle kutsumusammatti ja motivaatio opiskeluun on kova, eikä se siitä miksikään muutu vaikka hieman taukoa pidänkin. Jos en haluaisi opiskella, niin miksi yrittäisin miettiä ja ajoittaa lapsen hankinnan (jos lapsia nyt saa) siten että opiskeluja jää vain vuosi enää jäljelle lapsen syntymän jälkeen? Jos en haluaisi opiskella niin en kyllä olisi koulussakaan.

        Kaikille tulee virhe arvioita elämänsä eri tilanteissa, kuten ko. huumeäidille eikö silloin kun tämä huumeäiti oli raskaana olisi ennemminkin kannattanut tukea häntä eikä päivitellä että eihän tuosta nyt mitään tule. Ja kuinka voit verrata minua huumeäitiin? Huumeita en ole koskaan koittanut ja alkoholiakin kuluu hurjat n.4 siideriä kuukaudessa.Eli lähtökohdat ovat vastakkaiset kuin kuvailemallasi huumeäidillä.

        Tämä oli viimeinen vastaus sinulle Milja jos keskustelua haluat jatkaa niin mailailehan osoitteeseen oona.olivia@suomi24.fi.

        Myös muut voivat mailailla ja muiden kanssa voin kanavallakin keskutelua jatkaa jos ja kun se pysyy asia linjalla.

        Ystävällisin terveisin Oona

        ihan ulkopuolisena. Jos haluaisit opiskella täysillä ja parhaalla mahdollisella tavalla, odottaisit kunnes olet valmis.
        Ja jos kerran epäilet sairastuvasi syöpään tai joutuvasi onnettomuuteen, olisiko parempi olla kokonaan hankkimatta lasta?
        Miten hänen sitten käy?
        Kärsimyksellä "milja" viittasi vanhaan sanontaan, jota et ilmeisesti tunne. Noh, ei se mitään. Tietämättömyyttään voi esittää hirmu monella tavalla. Kieltäymys ja pidättyvyys tunnetko sanat? Sitäkin on olo äitinä. Kukaan ei ole aina parhaimmillaan ja onnellinen lapsestaan. Sitä ei teillä opistossa ole ilmeisesti opetettu. Se on liikaa vaadittu. Vai vaaditko sitä tulevilta asiakkailtasi, jotka valittavat vauvan itkeneen viikkoja, eikä jaksa enää millään? Et kyllä minunkaan mielestäni ole kutsumusammatissasi.
        Arvasin Miljan tekstiä lukiessani, tai oikeastaan mietin, kohdassa, jossa hän kertoi huumeäidistä, että varmaan lapsellinen äiti vastaa tähän, että vertaatko minua huumeäitiin?
        Ja miten kävi? ;D Minä en siitä sanaa vertaus löytänyt.
        Lähtökohdat ovat silti samat. Ei huumeäitikään uskonut viisaampiaan...;D Ja kuka siitä eniten kärsi?
        Ymmärsin, että vauva oli kuolla! Et puuttunut siihen terveydenhoitajana ollenkaan! Jos joku ei hoida lastaan, hän ei sitten hoida!
        Ja varmasti oli ao. henkilökunta varpaillaan ja toivoi parasta peläten pahinta. Hänenhän annettiin yrittää. Häneen luotettiin ja varmasti myös tuettiin, sillä sen verran tiedän minäkin käytännöstä narkkien kohdalla, jotka yrittää parannusta. Muuten vauva olisi huostaanotettu jo laitoksella. Ent. naapurilleni kävi näin. Hänen ei uskottu selviävän vauvan kanssa ollenkaan.

        Ps. asialinjalla pysyminen on ilmeisesti sitä, että sinä määräät tahdin?
        Se on muuten se ongelmasi, joka ei sovi vauvan kanssa.


      • Oona Olivia
        niina kirjoitti:

        ihan ulkopuolisena. Jos haluaisit opiskella täysillä ja parhaalla mahdollisella tavalla, odottaisit kunnes olet valmis.
        Ja jos kerran epäilet sairastuvasi syöpään tai joutuvasi onnettomuuteen, olisiko parempi olla kokonaan hankkimatta lasta?
        Miten hänen sitten käy?
        Kärsimyksellä "milja" viittasi vanhaan sanontaan, jota et ilmeisesti tunne. Noh, ei se mitään. Tietämättömyyttään voi esittää hirmu monella tavalla. Kieltäymys ja pidättyvyys tunnetko sanat? Sitäkin on olo äitinä. Kukaan ei ole aina parhaimmillaan ja onnellinen lapsestaan. Sitä ei teillä opistossa ole ilmeisesti opetettu. Se on liikaa vaadittu. Vai vaaditko sitä tulevilta asiakkailtasi, jotka valittavat vauvan itkeneen viikkoja, eikä jaksa enää millään? Et kyllä minunkaan mielestäni ole kutsumusammatissasi.
        Arvasin Miljan tekstiä lukiessani, tai oikeastaan mietin, kohdassa, jossa hän kertoi huumeäidistä, että varmaan lapsellinen äiti vastaa tähän, että vertaatko minua huumeäitiin?
        Ja miten kävi? ;D Minä en siitä sanaa vertaus löytänyt.
        Lähtökohdat ovat silti samat. Ei huumeäitikään uskonut viisaampiaan...;D Ja kuka siitä eniten kärsi?
        Ymmärsin, että vauva oli kuolla! Et puuttunut siihen terveydenhoitajana ollenkaan! Jos joku ei hoida lastaan, hän ei sitten hoida!
        Ja varmasti oli ao. henkilökunta varpaillaan ja toivoi parasta peläten pahinta. Hänenhän annettiin yrittää. Häneen luotettiin ja varmasti myös tuettiin, sillä sen verran tiedän minäkin käytännöstä narkkien kohdalla, jotka yrittää parannusta. Muuten vauva olisi huostaanotettu jo laitoksella. Ent. naapurilleni kävi näin. Hänen ei uskottu selviävän vauvan kanssa ollenkaan.

        Ps. asialinjalla pysyminen on ilmeisesti sitä, että sinä määräät tahdin?
        Se on muuten se ongelmasi, joka ei sovi vauvan kanssa.

        Kyllä jos haluaisin opiskella täysillä ja parhaalla mahdollisella tavalla odottaisin. Haluan kyllä opiskella hyvin ja täysillä ja se onnistuu myös lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla kunhan ei ota liian suurta palaa kerralla. Opiskeluja voi myös suorittaa osan kerrallaan. Ov kerrallaan.

        En epäile sairastuvani syöpään tai muuhun sanoin vain että se on mahdollista joskin epätodennäköistä ja siksi ei voi tietää mikä on paras aika hankkia lapsia.

        Ja anteeksi jos en tunne kaikkia suomen vanhoja sanontoja, se tekee minusta varmasti hirmu huonon äidin...=) Tiedän että äitinä olo ei ole aina herkkua, mutta eihän elämä muutenkaan mene pelkkä ylämäkeä, myös alamäkiä ja erilaisia töyssyjä tulee matkan varrelle. Se on tullut selväksi elämän koulussa ja nyt ammattikorkeakoulussa opiskellessani. Kyllä tunnen sanat kieltäymys ja pidättyvyys, niitä joudun välissä myös nyt vaikka ei ole lapsia noudattamaan, aina ei saa mitä haluaa se on yksi elämän totuuksista. Ja jos kuvailemasi äiti tulisi esim. neuvolaan niin en todellakaan vaatisi häneltä enään mitään siinä vaiheessa vaan yrittäisin yhdessä äidin kanssa etsiä ratkaisua ongelmaa. Esim. hoitajaa että äiti saa levätä.

        Miksi tämä huumeäiti kertomus olisi sitten pitänyt tulkita? Lähtökohdat eivät todellakaan ole samat. Minä kyllä uskon viisaampiani esim. tänä aamuna tapaamaani terveydenhoitajaa jonka kanssa keskustelin lasten hankinnasta samalla kun kävin papa-kokeessa. Hän toivotti minulle onnea yrityksessäni ja sanoi, että kuulostaa hyvältä idealta. Samaa on muutkin asiasta tietävät sanoneet. Tämä ehkä kuulostaa puolustelulta, mutta...Ja he ovat sentään jutelleet kanssani henk.koht. eivätkä vain provosoineet netin kautta.

        Huumeäiti tapauksessa ymmärsin kyllä että lapsi oli kuolla ja äiti myös, mutta se ei käsittääkseni ollut asian pointti vaan se, että huumeäiti toimi väärin hankkiessaan lapsen elämäntilanteeseen johon hän ei ollu valmis.

        Asialinja tarkoittaa minusta sitä, että perustellaan väitteet joita esitetään.


      • ...
        :) :) kirjoitti:

        Onnea vaan sinulle ja kaikkea hyvää.Toivottavasti tulet raskaaksi.:)

        Olen lievästi sanottuna ymmälläni tsätä keskustelusta. Toisaalta ymmärän muiden ja ehkä omasikin huolen siitä miten sinulla riittää voimia sekä opiskeluille että lapselle, mutta kaipa jokainen kuitenkin itse tietää kun on valmis.

        Omalla kohdallani tiedän etten ole valmis vaikka vauvakuume kovasti vaivaakin. Olen kuitenkin laskeskellut ja suunnitellut milloin olisi oikea aika sekä lapsen että hänen vanhempiensa kannalta. Silloin olisin täyttämässä 23 vuotta.
        Oma äitini sai minut (ainoan lapsensa) 29 -vuotiaana. Hän on ollut todella hyvä äiti, mutta välillä toivon että hän olisi nuorempi ja siten hänellä olisi tuoreemmassa muistissa mitä on olla nuori.

        En ymmärrä miksi nämä vanhempina synnyttäneet alkavat kauheaan vastarintaan nuorempien synnyttäjien kanssa. Molemmat voivat olla oikeassa. Itse haluan antaa lapselleni sellaiset olosuhteet joita omalle kohdalleni sain tai olisin tehnyt toisin.

        Oonalle ja hänen varsin pitkäaikaiselle miesystävälleen haluan toivottaa oikein paljon onnea vauvelin saamisyrityksille! Kyllä se syksy jo kovaa vauhtia lähestyy...:)


      • melko nuori
        Milja kirjoitti:

        asia lapsen kannalta katsottuna. Onko hänelle parempi, että äiti suuntaa osan mielenkiinnostaan opiskeluun, vai omistautuu kokonaan hänelle?

        Ja tosiaan voimavarat vaihtelevat. Mutta KUKAAN ei ETUKÄTEEN tiedä, milloin ollaan ylittämässä kohtuuden raja. Jos tämä tiedostettaísiin, loppuunpalamista ja masennusta ei esiintyisi.
        Sitä paitsi voit myös sairastua helpommin synnytyksen jälkeiseen masennukseen opintojesi kanssa. Opintosi viivästyvät lääkehoidollakin huomattavasti kauemmin, jos tähän sairastut.

        Kuten sanottu itsekäs ja lapsellinen nainen vaatii itselleen kaiken HETI, empaattinen ja aikuinen osaa nähdä asian toisenkin puolen ja osaa ottaa tulevankin(vauvan) huomioon!
        Valinta on sinun. Mutta muista, että lapsesi EI SAA valita, kumpi aika hänestä olisi ollut parempi...olet vaativan asian edessä! Osaatko ajatella lapsesi etua? Jos et nyt osaa, miten se käy myöhemminkään? Asetatko itsesi aina hänen edelleen?

        Eikö silloinki ajatella lapsen parasta kun synnytetään nuorena? Oma äitini päätti odottaa opiskelun ja nuoruutensa takia ja sai minut (esikoinen) vasta 36 vuotiaana. Jos hän olisi tehnyt minut jo aikaisemmin, olisin saanut olla enemmän hänen kanssaan, sillä nyt hän on jo maan alla lepäämässä. Olen nuori ja jo nyt menettänyt äitini. Toivon että olisin syntynyt jo aikaisemmin, vaikka olisinkin nyt vanhempi.


      • Milja
        Oona Olivia kirjoitti:

        Kyllä jos haluaisin opiskella täysillä ja parhaalla mahdollisella tavalla odottaisin. Haluan kyllä opiskella hyvin ja täysillä ja se onnistuu myös lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla kunhan ei ota liian suurta palaa kerralla. Opiskeluja voi myös suorittaa osan kerrallaan. Ov kerrallaan.

        En epäile sairastuvani syöpään tai muuhun sanoin vain että se on mahdollista joskin epätodennäköistä ja siksi ei voi tietää mikä on paras aika hankkia lapsia.

        Ja anteeksi jos en tunne kaikkia suomen vanhoja sanontoja, se tekee minusta varmasti hirmu huonon äidin...=) Tiedän että äitinä olo ei ole aina herkkua, mutta eihän elämä muutenkaan mene pelkkä ylämäkeä, myös alamäkiä ja erilaisia töyssyjä tulee matkan varrelle. Se on tullut selväksi elämän koulussa ja nyt ammattikorkeakoulussa opiskellessani. Kyllä tunnen sanat kieltäymys ja pidättyvyys, niitä joudun välissä myös nyt vaikka ei ole lapsia noudattamaan, aina ei saa mitä haluaa se on yksi elämän totuuksista. Ja jos kuvailemasi äiti tulisi esim. neuvolaan niin en todellakaan vaatisi häneltä enään mitään siinä vaiheessa vaan yrittäisin yhdessä äidin kanssa etsiä ratkaisua ongelmaa. Esim. hoitajaa että äiti saa levätä.

        Miksi tämä huumeäiti kertomus olisi sitten pitänyt tulkita? Lähtökohdat eivät todellakaan ole samat. Minä kyllä uskon viisaampiani esim. tänä aamuna tapaamaani terveydenhoitajaa jonka kanssa keskustelin lasten hankinnasta samalla kun kävin papa-kokeessa. Hän toivotti minulle onnea yrityksessäni ja sanoi, että kuulostaa hyvältä idealta. Samaa on muutkin asiasta tietävät sanoneet. Tämä ehkä kuulostaa puolustelulta, mutta...Ja he ovat sentään jutelleet kanssani henk.koht. eivätkä vain provosoineet netin kautta.

        Huumeäiti tapauksessa ymmärsin kyllä että lapsi oli kuolla ja äiti myös, mutta se ei käsittääkseni ollut asian pointti vaan se, että huumeäiti toimi väärin hankkiessaan lapsen elämäntilanteeseen johon hän ei ollu valmis.

        Asialinja tarkoittaa minusta sitä, että perustellaan väitteet joita esitetään.

        PIENTÄ YMMÄRRYKSEN POIKASTA TUNKEE SINUNKIN TEKSTISTÄSI ESIIN!

        "Huumeäiti tapauksessa ymmärsin kyllä että lapsi oli kuolla ja äiti myös, mutta se ei käsittääkseni ollut asian pointti vaan se, että huumeäiti toimi väärin hankkiessaan lapsen elämäntilanteeseen johon hän ei ollu valmis."

        Juuri näin, ei ollut valmis, vaikka itse sitä mieltä olikin. Se siinä äitiydessä on kaikkein vaikeinta. Sitä ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää. Voi olla, että itse ei näe sitä, mikä toiselle on päivänselvää.
        Ammatissa kauan olleena olen nähnyt paljon. Mutta aivan viime vuosina on ollut "trendi", jonka pohjalla on kasvatuksellinen asia. osalla se johtuu siitä, että vanhemmat ovat paljon työssä. Osalla siitä, ettei tosiaan olla oltu valmiita lapseen, vaikka se yhteistuumin on hankittu. Se vastuu ja ne kaikki vaatimukset, jotka vauvan tuleminen asettaa esim. parisuhteelle ovat usein yllättäneet. Mitä nuorempi suhde, sen herkempi se on kariutumaan. Ei nuori aikuinen osaa ruotia elämäänsä samoin kuin vanhempi. Niin ei ole ollut maailmankaikkeuden tarkoituskaan. Sitä varten on ollut vanhemmat, mutta nykysukupolvelta puuttuu tämä auktoriteetti. Ja se näkyy valitettavalla tavalla.
        Nykynuorten ei ole koskaan tarvinnut totella. Heillä on ollut monella kaitsijana puhelin, myöhemmin kännykkä.
        Osaisin kirjoittaa tästä tosi paljon, mutta en ala sitä tähän enempää kirjoittaa.
        Se ei kuitenkaan tarkoita, että asia kokonaisuudessaan tässä olisi. Joten äläpä viitsi alkaa taas viisastella. olen sen verran sinua vanhempi, että ärsyttämään tarkoitetut kommenttisi lähinnä huvittavat minua. olen sitä paitsi myös ollut nuorisopsykiatrisella...joten tuttua vastarintaa.


      • niina
        Milja kirjoitti:

        PIENTÄ YMMÄRRYKSEN POIKASTA TUNKEE SINUNKIN TEKSTISTÄSI ESIIN!

        "Huumeäiti tapauksessa ymmärsin kyllä että lapsi oli kuolla ja äiti myös, mutta se ei käsittääkseni ollut asian pointti vaan se, että huumeäiti toimi väärin hankkiessaan lapsen elämäntilanteeseen johon hän ei ollu valmis."

        Juuri näin, ei ollut valmis, vaikka itse sitä mieltä olikin. Se siinä äitiydessä on kaikkein vaikeinta. Sitä ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää. Voi olla, että itse ei näe sitä, mikä toiselle on päivänselvää.
        Ammatissa kauan olleena olen nähnyt paljon. Mutta aivan viime vuosina on ollut "trendi", jonka pohjalla on kasvatuksellinen asia. osalla se johtuu siitä, että vanhemmat ovat paljon työssä. Osalla siitä, ettei tosiaan olla oltu valmiita lapseen, vaikka se yhteistuumin on hankittu. Se vastuu ja ne kaikki vaatimukset, jotka vauvan tuleminen asettaa esim. parisuhteelle ovat usein yllättäneet. Mitä nuorempi suhde, sen herkempi se on kariutumaan. Ei nuori aikuinen osaa ruotia elämäänsä samoin kuin vanhempi. Niin ei ole ollut maailmankaikkeuden tarkoituskaan. Sitä varten on ollut vanhemmat, mutta nykysukupolvelta puuttuu tämä auktoriteetti. Ja se näkyy valitettavalla tavalla.
        Nykynuorten ei ole koskaan tarvinnut totella. Heillä on ollut monella kaitsijana puhelin, myöhemmin kännykkä.
        Osaisin kirjoittaa tästä tosi paljon, mutta en ala sitä tähän enempää kirjoittaa.
        Se ei kuitenkaan tarkoita, että asia kokonaisuudessaan tässä olisi. Joten äläpä viitsi alkaa taas viisastella. olen sen verran sinua vanhempi, että ärsyttämään tarkoitetut kommenttisi lähinnä huvittavat minua. olen sitä paitsi myös ollut nuorisopsykiatrisella...joten tuttua vastarintaa.

        viestisi ajatuksen siitä, että nainen itse ei voi tietää koska on se oikea aika, vaikka niin usein sanotaankin.
        Eihän voi tietää, jos ei ole kokenut.
        Viisas pääsee vähemmällä sanotaan. Miksiköhän?
        Tietenkin siksi, kun viisas ymmärtää ottaa opikseen toisten neuvoista.
        Älykkyyden tilalle tulee valitettavasti vain tyhmyyttä...


      • niina
        Oona Olivia kirjoitti:

        Kiitos paljon! Onhan täällä joku joka voi iloita puolestani :) Enhän sentään ole mikään hulttio teini joka ryyppää ja rellestää vähät välittämättä mistään...

        Kaikkea hyvää myös sinulle ja toivotaan että syys-lokakuussa tärppää!

        äidiksi voi olla monesta muustakin syystä, oonaseni!

        Ja toivotaan tosiaan, että asia ratkeaa parhain päin. Niin kuin oikein on.


      • Oona Olivia
        ... kirjoitti:

        Olen lievästi sanottuna ymmälläni tsätä keskustelusta. Toisaalta ymmärän muiden ja ehkä omasikin huolen siitä miten sinulla riittää voimia sekä opiskeluille että lapselle, mutta kaipa jokainen kuitenkin itse tietää kun on valmis.

        Omalla kohdallani tiedän etten ole valmis vaikka vauvakuume kovasti vaivaakin. Olen kuitenkin laskeskellut ja suunnitellut milloin olisi oikea aika sekä lapsen että hänen vanhempiensa kannalta. Silloin olisin täyttämässä 23 vuotta.
        Oma äitini sai minut (ainoan lapsensa) 29 -vuotiaana. Hän on ollut todella hyvä äiti, mutta välillä toivon että hän olisi nuorempi ja siten hänellä olisi tuoreemmassa muistissa mitä on olla nuori.

        En ymmärrä miksi nämä vanhempina synnyttäneet alkavat kauheaan vastarintaan nuorempien synnyttäjien kanssa. Molemmat voivat olla oikeassa. Itse haluan antaa lapselleni sellaiset olosuhteet joita omalle kohdalleni sain tai olisin tehnyt toisin.

        Oonalle ja hänen varsin pitkäaikaiselle miesystävälleen haluan toivottaa oikein paljon onnea vauvelin saamisyrityksille! Kyllä se syksy jo kovaa vauhtia lähestyy...:)

        Kuten myös olen ymmälläni, ymmärrän muiden huolen ja tottakai olen hieman huolissani itsekin, kukapa (tuleva) äiti ei huolehtisi! Itse kuitenkin jos olen huolissani jostakusta pyrin auttamaan häntä ja tukemaan, en suinkaan kritisoimaan ja haukkumaan. Tietenkin voi/saa/pitää kertoa elämän realiteeteista esim. että aina vauvan kanssa eläminen ei ole helppoa jne. Toisaalta olen kyllä tämän jo tiedostanut kauan ennen tätä suunniteltua projektia. Mm työharjoittelu neuvolassa vahvisti käsityksiäini äitiyden varjopuolista.

        Minäkään en ymmärrä kauheata kiistaa nuorten ja vähän vanhempien äitien välillä. Toinen on kypsä jo 18- vuotiaana toinen myöhemmin. Mielestäni tähän ei vaikuta pelkästään eletyt ikävuodet vaan myös kasvatus ja elämän tapahtumat. Minä esimerkiksi olen joutunut/saanut ottaa vastuuta pikkuveljestäni, ruoanlaitosta, siivouksesta jne, ja tämä on kasvattanut ja kypsyttänyt minua. Siksi lähtiessäni kotoa 17-vuotiaana en pelännyt yksin selviytymistä vaan olin varma, että kaikki tulisi menemään hyvin kuten siinä sitten kävikin...=) No mutta tämä tästä aiheesta...

        Kiitoksia vielä kirjoittajalle! Hyvää jatkoa myös sinulle!


      • ihmettelen
        Oona Olivia kirjoitti:

        Kuten myös olen ymmälläni, ymmärrän muiden huolen ja tottakai olen hieman huolissani itsekin, kukapa (tuleva) äiti ei huolehtisi! Itse kuitenkin jos olen huolissani jostakusta pyrin auttamaan häntä ja tukemaan, en suinkaan kritisoimaan ja haukkumaan. Tietenkin voi/saa/pitää kertoa elämän realiteeteista esim. että aina vauvan kanssa eläminen ei ole helppoa jne. Toisaalta olen kyllä tämän jo tiedostanut kauan ennen tätä suunniteltua projektia. Mm työharjoittelu neuvolassa vahvisti käsityksiäini äitiyden varjopuolista.

        Minäkään en ymmärrä kauheata kiistaa nuorten ja vähän vanhempien äitien välillä. Toinen on kypsä jo 18- vuotiaana toinen myöhemmin. Mielestäni tähän ei vaikuta pelkästään eletyt ikävuodet vaan myös kasvatus ja elämän tapahtumat. Minä esimerkiksi olen joutunut/saanut ottaa vastuuta pikkuveljestäni, ruoanlaitosta, siivouksesta jne, ja tämä on kasvattanut ja kypsyttänyt minua. Siksi lähtiessäni kotoa 17-vuotiaana en pelännyt yksin selviytymistä vaan olin varma, että kaikki tulisi menemään hyvin kuten siinä sitten kävikin...=) No mutta tämä tästä aiheesta...

        Kiitoksia vielä kirjoittajalle! Hyvää jatkoa myös sinulle!

        onnistuminen erilaisissa asioissa olisi kiinni siitä, kuinka paljon hän uskoo asiaansa, ymmärrät kai että epäonnistumisia ei tulisi ollenkaan...
        Kauheen lapsellista tekstiä sinulla.
        Ja jos jotakin tiedät neuvolatyöstä sinun pitäisi myös tietää se, että epäröivää äitiä EI SAA painostaa synnyttämään, vaikka se kuinka ihanaa omasta mielestä olisi. Päätökset tekee asiakas itse.
        Ja se, että on pakko pitää silmät auki ja seurata asiakkaita, jotta paljastuisivat mahdolliset päihteiden väärinkäyttäjät (siinäkään kohdassa et voi tukea häntä niiden käytössä, VAI voitko?), mahdolliset lasten pahoinpitelijät (vai tuetko heitäkin, ilman jatkotoimenpiteitä?), sekä kaikki muut epäsosiaaliset ilmiöt, jotka ovat silmiesi edessä. Jos tässä on nykyaikainen terveydenhuolto-oppi, en enää ihmettele sen rappiota!
        Kun otat esim. selvässä pahoinpitelytapauksessa yhteyttä sosiaalitoimen lastenvalvojaan, luuletko tosiaan, että asiakkaasi ei pidä sitä kritisointina ja suoranaisena vit***luna? Kuulet sen kyllä myöhemmin, jos ja kun tilanteeseen joudut. Näissä ja päihdetapauksissa on ilmassa tappouhkauksia. Kysytään, mitä sä meidän perheestä tiedät, anna meidän elää rauhassa jne.
        Miten selität, että olet vain huolissasi? Ja että haluat tukea ja auttaa, kun ilmoituksesi seurauksena lapsi on esim. viety sijaisperheeseen jatkotutkimuksia varten? Vertaa muuten omiin kommentteihisi ketjussa kritiikkiä esittäneiden vastauksiin. Sitten kun taas tähän keksit oivan vastauksen anna patentoida se, sillä sitä tosiaan nyky-Suomessa tarvitaan.


      • iina

        koska et halua valmistua? Niinkö?

        Vielä et ole raskaana, ja toivottavasti (jos Luoja suo) et koskaan olisikaan. Sillä juuri tuon takia EI lasta hankita.
        Lasta ei hankita oman egon pönkittämiseksi. Häntä ei hankita siksi, että haluaa pitää opiskelussa tauon (sen voi pitää muutenkin).
        -ei myöskään taloudellista turvaa tuomaan
        -ei miestä talossa pitämään (sekään ei onnistu, jos mies on lähdössä, lapsen synnyttyä lähtee varmemmin)
        -ei siksi, että kaveritkin saa vauvoja
        -ei siksi, että nyt ollaan omasta mielestä kypsä (koska tätä jauhavat ja todistelevat vain ne, jotka eivät kypsiä ole)
        -ei täyttämään tyhjiötä elämässä
        -ei siksi, että olisi vihdoin jotain omaa
        -ei siksi, että kaupassa on ihania vauvanvaatteita ja vauvantarvikkeita
        -ei siksi, että juuri nyt on sopiva aika itselle lapsen syntyä
        -ei siksi, että saisi nauttia äitiydestä (jälleen viittaus oman mielihyvän tuottamiseen)
        -ei siksi, että myöhemmin synnytetään kuitenkin vammaisia lapsia (viittaus vammaisten vihaamiseen)
        -ei siksi, että sukulaiset ja tuttavat painostavat
        -ei siksi, että puoliso painostaa (mies tai nainen, useammin kuitenkin nainen)
        -ei siksi, että suku jatkuisi
        -ei siksi, että on vauvakuume
        -ei siksi, että haluaa rakkaudelleen sinetin
        -ei siksi, että on haluamattaan tullut raskaaksi
        -ei siksi, että on sitten uusia veronmaksajia, sillä ei kukaan voi tietää, tuleeko hänestä maksaja vai pummi tälle yhteiskunnalle
        -ei siksi, että oma äitikin oli tämän ikäinen saadessaan minut
        -ei siksi, että tullaan paremmiksi ihmisiksi
        -ei siksi, että joku kävisi katsomassa kun on vanha, sillä totuus on, kun olet tarpeeksi vanha, sinusta ei välitä enää kukaan, vaan perillisesi toivovat kuolemaasi, jotta pääsevät jakamaan omaisuutesi
        -ei siksi, että näin kuuluu olla, koska näin on aina ollut

        Listaa voisi jatkaa vaikka koko päivän. Tekosyitä, itsekkäistä itsekkäimpiä.
        Ei mitään annettavaa lapselle. Vaan lapsen pitäisi antaa aikuiselle.
        Kypsymättömyyden huippu.
        Lapsen hankkiminen on aina itsekästä.

        Kysyisin vaikka sinulta, tai keneltä tahansa, joka haluaa vastata,
        MIKÄ VIKA ON SIINÄ MALLISSA, ETTÄ VANHEMMAT ETUKÄTEEN YHDESSÄ PITÄVÄT HUOLEN SIITÄ, ETTÄ ON JOTAKIN ANNETTAVAA LAPSELLE.
        MIKÄ VIKA ON EMPAATTISESSA, OPISKELUNSA LOPPUUN OPISKELLEESSA, TALOUDELLISESTI VAKAASSA ASEMASSA OLEVASSA NAISESSA?
        MIKSI ON PAREMPI SYNNYTTÄÄ YHTEISKUNNAN ELÄTIKSI, KESKEN OPISKELUJEN, VUOKRAKAKSIOON, YKSINHUOLTAJANA? JA AJATELLA AINOASTAAN OMIA SAAVUTETTAVIA ETUJA LAPSEN MYÖTÄ?


      • kyselijä
        iina kirjoitti:

        koska et halua valmistua? Niinkö?

        Vielä et ole raskaana, ja toivottavasti (jos Luoja suo) et koskaan olisikaan. Sillä juuri tuon takia EI lasta hankita.
        Lasta ei hankita oman egon pönkittämiseksi. Häntä ei hankita siksi, että haluaa pitää opiskelussa tauon (sen voi pitää muutenkin).
        -ei myöskään taloudellista turvaa tuomaan
        -ei miestä talossa pitämään (sekään ei onnistu, jos mies on lähdössä, lapsen synnyttyä lähtee varmemmin)
        -ei siksi, että kaveritkin saa vauvoja
        -ei siksi, että nyt ollaan omasta mielestä kypsä (koska tätä jauhavat ja todistelevat vain ne, jotka eivät kypsiä ole)
        -ei täyttämään tyhjiötä elämässä
        -ei siksi, että olisi vihdoin jotain omaa
        -ei siksi, että kaupassa on ihania vauvanvaatteita ja vauvantarvikkeita
        -ei siksi, että juuri nyt on sopiva aika itselle lapsen syntyä
        -ei siksi, että saisi nauttia äitiydestä (jälleen viittaus oman mielihyvän tuottamiseen)
        -ei siksi, että myöhemmin synnytetään kuitenkin vammaisia lapsia (viittaus vammaisten vihaamiseen)
        -ei siksi, että sukulaiset ja tuttavat painostavat
        -ei siksi, että puoliso painostaa (mies tai nainen, useammin kuitenkin nainen)
        -ei siksi, että suku jatkuisi
        -ei siksi, että on vauvakuume
        -ei siksi, että haluaa rakkaudelleen sinetin
        -ei siksi, että on haluamattaan tullut raskaaksi
        -ei siksi, että on sitten uusia veronmaksajia, sillä ei kukaan voi tietää, tuleeko hänestä maksaja vai pummi tälle yhteiskunnalle
        -ei siksi, että oma äitikin oli tämän ikäinen saadessaan minut
        -ei siksi, että tullaan paremmiksi ihmisiksi
        -ei siksi, että joku kävisi katsomassa kun on vanha, sillä totuus on, kun olet tarpeeksi vanha, sinusta ei välitä enää kukaan, vaan perillisesi toivovat kuolemaasi, jotta pääsevät jakamaan omaisuutesi
        -ei siksi, että näin kuuluu olla, koska näin on aina ollut

        Listaa voisi jatkaa vaikka koko päivän. Tekosyitä, itsekkäistä itsekkäimpiä.
        Ei mitään annettavaa lapselle. Vaan lapsen pitäisi antaa aikuiselle.
        Kypsymättömyyden huippu.
        Lapsen hankkiminen on aina itsekästä.

        Kysyisin vaikka sinulta, tai keneltä tahansa, joka haluaa vastata,
        MIKÄ VIKA ON SIINÄ MALLISSA, ETTÄ VANHEMMAT ETUKÄTEEN YHDESSÄ PITÄVÄT HUOLEN SIITÄ, ETTÄ ON JOTAKIN ANNETTAVAA LAPSELLE.
        MIKÄ VIKA ON EMPAATTISESSA, OPISKELUNSA LOPPUUN OPISKELLEESSA, TALOUDELLISESTI VAKAASSA ASEMASSA OLEVASSA NAISESSA?
        MIKSI ON PAREMPI SYNNYTTÄÄ YHTEISKUNNAN ELÄTIKSI, KESKEN OPISKELUJEN, VUOKRAKAKSIOON, YKSINHUOLTAJANA? JA AJATELLA AINOASTAAN OMIA SAAVUTETTAVIA ETUJA LAPSEN MYÖTÄ?

        "Listaa voisi jatkaa vaikka koko päivän. Tekosyitä, itsekkäistä itsekkäimpiä.
        Ei mitään annettavaa lapselle. Vaan lapsen pitäisi antaa aikuiselle.
        Kypsymättömyyden huippu.
        Lapsen hankkiminen on aina itsekästä."

        No kun tiedät miksi ei saa tehdä lapsia niin luetteleppas muutama syy miksi tehdä lapsi? Mikä on hyvä, epäitsekäs syy tehdä lapsi? Mitä lapselle pitäisi antaa perustarpeiden (ruoka, vatteet yms), rakkauden ja kasvatuksen lisäksi? Kasapäin tavaraa?


      • Suututtaa!
        kyselijä kirjoitti:

        "Listaa voisi jatkaa vaikka koko päivän. Tekosyitä, itsekkäistä itsekkäimpiä.
        Ei mitään annettavaa lapselle. Vaan lapsen pitäisi antaa aikuiselle.
        Kypsymättömyyden huippu.
        Lapsen hankkiminen on aina itsekästä."

        No kun tiedät miksi ei saa tehdä lapsia niin luetteleppas muutama syy miksi tehdä lapsi? Mikä on hyvä, epäitsekäs syy tehdä lapsi? Mitä lapselle pitäisi antaa perustarpeiden (ruoka, vatteet yms), rakkauden ja kasvatuksen lisäksi? Kasapäin tavaraa?

        Jos teillä ei ole vastausta kysymykseen mikä on epäitsekästä ajatellen lapsen hankintaa, niin ÄLKÄÄ VOUHOTTAKO SIITÄ!


      • asiaa pohtinut
        kyselijä kirjoitti:

        "Listaa voisi jatkaa vaikka koko päivän. Tekosyitä, itsekkäistä itsekkäimpiä.
        Ei mitään annettavaa lapselle. Vaan lapsen pitäisi antaa aikuiselle.
        Kypsymättömyyden huippu.
        Lapsen hankkiminen on aina itsekästä."

        No kun tiedät miksi ei saa tehdä lapsia niin luetteleppas muutama syy miksi tehdä lapsi? Mikä on hyvä, epäitsekäs syy tehdä lapsi? Mitä lapselle pitäisi antaa perustarpeiden (ruoka, vatteet yms), rakkauden ja kasvatuksen lisäksi? Kasapäin tavaraa?

        tulokseen, että tiedän yhden epäitsekkään syyn. Mutta sinulla se on vielä tosi kaukana!

        Ja sitten kun keksit sen, et täällä enää kirjoittelekaan, sillä se kuuluu VAIN aikuisten asioihin. Kakarat sitä ei ymmärrä.
        Ne vain hokee, että sitten kun tuntee itsensä valmiiksi...just joo. Ja sitten kun on antaa lapselle perustarpeet ja rakkaus ja kasvatus, voi jum****ta! Siinähän on syytä teinille, mutta ei kukaan muu TUON takia lasta hommaa!

        Sulla on ainakin tarjota äpärälles kasapäin tyhmyyttä, jota se takuulla rankasti vielä häpee...


      • ???
        asiaa pohtinut kirjoitti:

        tulokseen, että tiedän yhden epäitsekkään syyn. Mutta sinulla se on vielä tosi kaukana!

        Ja sitten kun keksit sen, et täällä enää kirjoittelekaan, sillä se kuuluu VAIN aikuisten asioihin. Kakarat sitä ei ymmärrä.
        Ne vain hokee, että sitten kun tuntee itsensä valmiiksi...just joo. Ja sitten kun on antaa lapselle perustarpeet ja rakkaus ja kasvatus, voi jum****ta! Siinähän on syytä teinille, mutta ei kukaan muu TUON takia lasta hommaa!

        Sulla on ainakin tarjota äpärälles kasapäin tyhmyyttä, jota se takuulla rankasti vielä häpee...

        No kerro toki se meillekin! Jos edes mitään keksit! Epäilen syvästi!


      • asiaa pohtinut
        ??? kirjoitti:

        No kerro toki se meillekin! Jos edes mitään keksit! Epäilen syvästi!

        kyllä se vielä sullekin selkii, kunhan tulet tarpeeksi vanhaksi...

        Epäillä saat. Mutta se ole totuus.


      • Tuota minäkin ihmettelen
        Suututtaa! kirjoitti:

        Jos teillä ei ole vastausta kysymykseen mikä on epäitsekästä ajatellen lapsen hankintaa, niin ÄLKÄÄ VOUHOTTAKO SIITÄ!

        Eiköhän niitä lapsia kuitenkin tehdä halusta. Ja siihen haluun yleensä kuuluu myös se,että halutaan antaa lapselle.Hyvät perusedellytykset elämään. Näin yksinkertaistettuna.


      • Tippi
        Oona Olivia kirjoitti:

        Kyllä jos haluaisin opiskella täysillä ja parhaalla mahdollisella tavalla odottaisin. Haluan kyllä opiskella hyvin ja täysillä ja se onnistuu myös lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla kunhan ei ota liian suurta palaa kerralla. Opiskeluja voi myös suorittaa osan kerrallaan. Ov kerrallaan.

        En epäile sairastuvani syöpään tai muuhun sanoin vain että se on mahdollista joskin epätodennäköistä ja siksi ei voi tietää mikä on paras aika hankkia lapsia.

        Ja anteeksi jos en tunne kaikkia suomen vanhoja sanontoja, se tekee minusta varmasti hirmu huonon äidin...=) Tiedän että äitinä olo ei ole aina herkkua, mutta eihän elämä muutenkaan mene pelkkä ylämäkeä, myös alamäkiä ja erilaisia töyssyjä tulee matkan varrelle. Se on tullut selväksi elämän koulussa ja nyt ammattikorkeakoulussa opiskellessani. Kyllä tunnen sanat kieltäymys ja pidättyvyys, niitä joudun välissä myös nyt vaikka ei ole lapsia noudattamaan, aina ei saa mitä haluaa se on yksi elämän totuuksista. Ja jos kuvailemasi äiti tulisi esim. neuvolaan niin en todellakaan vaatisi häneltä enään mitään siinä vaiheessa vaan yrittäisin yhdessä äidin kanssa etsiä ratkaisua ongelmaa. Esim. hoitajaa että äiti saa levätä.

        Miksi tämä huumeäiti kertomus olisi sitten pitänyt tulkita? Lähtökohdat eivät todellakaan ole samat. Minä kyllä uskon viisaampiani esim. tänä aamuna tapaamaani terveydenhoitajaa jonka kanssa keskustelin lasten hankinnasta samalla kun kävin papa-kokeessa. Hän toivotti minulle onnea yrityksessäni ja sanoi, että kuulostaa hyvältä idealta. Samaa on muutkin asiasta tietävät sanoneet. Tämä ehkä kuulostaa puolustelulta, mutta...Ja he ovat sentään jutelleet kanssani henk.koht. eivätkä vain provosoineet netin kautta.

        Huumeäiti tapauksessa ymmärsin kyllä että lapsi oli kuolla ja äiti myös, mutta se ei käsittääkseni ollut asian pointti vaan se, että huumeäiti toimi väärin hankkiessaan lapsen elämäntilanteeseen johon hän ei ollu valmis.

        Asialinja tarkoittaa minusta sitä, että perustellaan väitteet joita esitetään.

        ...mitä porukkaa täällä oikeasti on! Olen lukenut osan viestiketjusta ja oikeasti kunnioitan pitkää pinnaasi Oona Olivia! Mielestäni keskustelu on jo pitkän aikaa ollut säälittävää saivartelua ja provosointia päämäränä saada jotenkin todistettua ettei sinusta olisi hyväksi äidiksi. Tällaisia asioita tuskin kukaan psyk. sairaanhoitajakaan (jos hän edes on sellainen) pystyy arvioimaan muutaman kirjoituksen perusteella. Ennen kaikkea mielenkiintoisinta olisi tietää miksi ihmeessä hänellä on tarve tällaiseen? Kenties hänen olisi syytä etsiä jokin muu paikka purkaa patoutumiaan kuin tämä palsta. Tsemppiä sinulle!


    • äiti

      Ei ole yhtä ainoaa ikää mikä olisi paras. Se on niin yksilöllistä, toiset ovat kypsymättömiä vielä 30 vuotiaanakin ja toiset ovat kypsiä jo hyvinkin nuorena. Ei voi yleistää, kun sanotaan että 18 vuotias on liian kypsymätön tekemään lapsen. Fyysisesti (yleensä) paras ikä on 18-25, tämä on opetettu jo koulussa. Siis en sano että näin olisi kaikilla tai että sitä vanhempi olisi rupsahtanut mutta tuossa iässä on ihanteellisin aika saada lapsi fyysisen kunnon puolesta.
      Oma mielipiteeni on, että 17-25 olisi paras aika saada esikoinen. Vaikka 36 vuotias ei olekkaan mikään vanhus, se on silti liian myöhään.

      • Milja

        miten se on LIIAN myöhään?
        Olisin kiinnostunut tietämään.


      • äiti
        Milja kirjoitti:

        miten se on LIIAN myöhään?
        Olisin kiinnostunut tietämään.

        Se on vain minun mielipiteeni, joku voi sanoa että vielä 5-kymppinenkin on sopiva synnyttäjä, minä olen asiasta eri mieltä. Ajattelen lähinnä sitä, että kun lapsi on jo vanhempi, esim 20 niin äiti on jo melkein 60... Siis jos on tehnyt esikoisen niin vanhana ja tekee vielä lisää lapsia sen jälkeen se on minusta liian myöhään. Mutta se on vain minun mielipiteeni, eikä siitä pidä kenenkään loukkaantua.


      • Kanerva

        Mutta pieleen meni. Ja henkinen valmius ja fyysinen valmius on kaksi täysin eri asiaa.

        Fyysinen kypsyys on enemän kiinni iästä kun henkinen. Jotkut ei ikinä ole kypsiä, jotkut ovat jo liiankin aikaisin.


    • Mami -04

      Mielestäni sopivaa ikää saada lapsi ei voi kunnolla määritellä, ihmiset ovat niin erilaisia, että ilman hirveää kritiikkiä ei voi sanoa että sen ja sen ikäinen on sopiva ja valmis äidiksi.

      Itse saan vuoden vaihteen jälkeen lapsen ja olen silloin muutamaa kuukautta vajaa 20v. Nuorena tuli rellestettyä ihan tarpeeksi ja ehkä jopa liikaakin. Ja mitä tulee kouluun ja ammattiin niin juuri viimeistelen viimeisiä kursseja/tehtäviä ja valmistun kuukauden-kahden sisällä kaksoistutkintoon. Eli koulukaan ei jää kesken lapsen takia. Lapsen isän kanssa olemme olleet kihloissa kohta vuoden ja häitä on suunniteltu.

      Joka tapauksessa tunnen olevani sopivan ikäinen ja valmis äidiksi. Tuo on niin henkilökohtainen juttu että kukaan ei voi haukkua ja tulla väittämään muuta, kun ei minua tunne.

      • Kanerva

        "Joka tapauksessa tunnen olevani sopivan ikäinen ja valmis äidiksi. Tuo on niin henkilökohtainen juttu että kukaan ei voi haukkua ja tulla väittämään muuta, kun ei minua tunne."

        Tämä oli paras kommentti koko keskustelun aikana!

        Ihmiset usein katsovat tilastoja sokeasti ja vielä solmii ennakkoluulot näihin tietoihin niin soppa on valmis. Ihmisten yksilöllisyys unohdetaan kokonaan.


      • mirkku
        Kanerva kirjoitti:

        "Joka tapauksessa tunnen olevani sopivan ikäinen ja valmis äidiksi. Tuo on niin henkilökohtainen juttu että kukaan ei voi haukkua ja tulla väittämään muuta, kun ei minua tunne."

        Tämä oli paras kommentti koko keskustelun aikana!

        Ihmiset usein katsovat tilastoja sokeasti ja vielä solmii ennakkoluulot näihin tietoihin niin soppa on valmis. Ihmisten yksilöllisyys unohdetaan kokonaan.

        etukäteen tuntea olevansa valmis äidiksi? Miten se tunnetaan? Ja mistä sen tietää varmaksi?

        Omasi oli ketjun surkein kommentti! Ja valheellisin.

        Mulle ainakin (olen 24v.) ympäröivä maailma on tosiasia ja olen saanut tukea tilastoista ja yleisestä mielipiteestä omalleni.
        Eli sille, että nyt just tällä hetkellä ei tartte raskaaksi tulla. Aikaa on.

        Ensin haluan päättää opintoni. Sitten haluan hankkia kunnon työpaikan. Samoin avomieheni. Asunnon hankimme töiden mukaan sieltä, mistä sen saa. Avioliittokin siintää haaveissamme ennen lasta. Silloin meillä on puitteet perheelle.

        Jos hän jonakin päivänä syntyy, OK.
        Jos jää syntymättä, sekin on OK.
        Sillä PAKKO ei kai sentään ole kenenkään synnyttää.
        Olet tainnut unohtaa sen aivan kokonaan. Kuin myös sen, että niitä, jotka YKSILÖLLISESTI ovat valinneet tään minunkin mallini, heitä on enemmän. Siis samoin ajattelevia. Päätös näistä asioista tehdään kotona puolison kanssa, eikä täällä kyelemällä kakaroilta, koska on sopiva ikä! Siitä seuraa soppa, jota monet veronmaksajat maksavat vielä vuosia jälkeenpäin.

        Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja uskon edustavani suomalaista keskiverto naista mielipiteiltäni.


      • Kanerva
        mirkku kirjoitti:

        etukäteen tuntea olevansa valmis äidiksi? Miten se tunnetaan? Ja mistä sen tietää varmaksi?

        Omasi oli ketjun surkein kommentti! Ja valheellisin.

        Mulle ainakin (olen 24v.) ympäröivä maailma on tosiasia ja olen saanut tukea tilastoista ja yleisestä mielipiteestä omalleni.
        Eli sille, että nyt just tällä hetkellä ei tartte raskaaksi tulla. Aikaa on.

        Ensin haluan päättää opintoni. Sitten haluan hankkia kunnon työpaikan. Samoin avomieheni. Asunnon hankimme töiden mukaan sieltä, mistä sen saa. Avioliittokin siintää haaveissamme ennen lasta. Silloin meillä on puitteet perheelle.

        Jos hän jonakin päivänä syntyy, OK.
        Jos jää syntymättä, sekin on OK.
        Sillä PAKKO ei kai sentään ole kenenkään synnyttää.
        Olet tainnut unohtaa sen aivan kokonaan. Kuin myös sen, että niitä, jotka YKSILÖLLISESTI ovat valinneet tään minunkin mallini, heitä on enemmän. Siis samoin ajattelevia. Päätös näistä asioista tehdään kotona puolison kanssa, eikä täällä kyelemällä kakaroilta, koska on sopiva ikä! Siitä seuraa soppa, jota monet veronmaksajat maksavat vielä vuosia jälkeenpäin.

        Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja uskon edustavani suomalaista keskiverto naista mielipiteiltäni.

        Tarvitset kasapäin tukijoita taaksesi? Aika kummallista. Miksi? Onneksi suurimmalla osalla naisita on hyvä itsetunto eikä tarvitse tilastoja ja enemmistöä taakseen puolustamaan omaa valintaa.
        Et ole tainnut päättää tästä asiasta puolisosi kanssa vaan enemmistön mielipiteiden mukaan. Vai?

        Sinun tekstisi ainakin pulppuaa ennakkoluuloja. Sanopa, mitä tiedät minusta ja mitä luulet minusta? Olisi aika hauska tietää kun noin kärkkäästi jaksat kirjoittaa.

        "Jos hän jonakin päivänä syntyy, OK.
        Jos jää syntymättä, sekin on OK.
        Sillä PAKKO ei kai sentään ole kenenkään synnyttää.
        Olet tainnut unohtaa sen aivan kokonaan."

        Ethän hyvänen aika tiedä mitään minun ajatusmaailmastani joten miten voit sanoa tuollaista? Niin taidanpa jo arvata, sitähän moni ihminen tekee: tekee johtopäätöksiä mitättömöstä ja pitää sitä totuutena. Eikö olekin fiksua?

        Yhdessä asiassa ollaan samalla linjalla että ihmettelen myös miten kukaan voi etukäteen tuntea olevansa valmis äidiksi. Tuskin kukaan voi sitä tietää, luulla voi kyllä.

        Puhut kovaan ääneen että tuo on sinun mielipiteesi jne. Entä sitten? Jokaisella on omat mielipiteet eikä ketään tulisi arvostella sen mukaan.


      • ohikulkija
        Kanerva kirjoitti:

        Tarvitset kasapäin tukijoita taaksesi? Aika kummallista. Miksi? Onneksi suurimmalla osalla naisita on hyvä itsetunto eikä tarvitse tilastoja ja enemmistöä taakseen puolustamaan omaa valintaa.
        Et ole tainnut päättää tästä asiasta puolisosi kanssa vaan enemmistön mielipiteiden mukaan. Vai?

        Sinun tekstisi ainakin pulppuaa ennakkoluuloja. Sanopa, mitä tiedät minusta ja mitä luulet minusta? Olisi aika hauska tietää kun noin kärkkäästi jaksat kirjoittaa.

        "Jos hän jonakin päivänä syntyy, OK.
        Jos jää syntymättä, sekin on OK.
        Sillä PAKKO ei kai sentään ole kenenkään synnyttää.
        Olet tainnut unohtaa sen aivan kokonaan."

        Ethän hyvänen aika tiedä mitään minun ajatusmaailmastani joten miten voit sanoa tuollaista? Niin taidanpa jo arvata, sitähän moni ihminen tekee: tekee johtopäätöksiä mitättömöstä ja pitää sitä totuutena. Eikö olekin fiksua?

        Yhdessä asiassa ollaan samalla linjalla että ihmettelen myös miten kukaan voi etukäteen tuntea olevansa valmis äidiksi. Tuskin kukaan voi sitä tietää, luulla voi kyllä.

        Puhut kovaan ääneen että tuo on sinun mielipiteesi jne. Entä sitten? Jokaisella on omat mielipiteet eikä ketään tulisi arvostella sen mukaan.

        sentään.

        "Puhut kovaan ääneen että tuo on sinun mielipiteesi jne. Entä sitten? Jokaisella on omat mielipiteet eikä ketään tulisi arvostella sen mukaan." KIRJOITIT SINÄ.

        MIKSI HÄNTÄ SITTEN TULEE ARVOSTELLA MIELIPITEENSÄ MUKAAN?
        ALKUVIESTISI ON PELKKÄÄ ARVOSTELUA...
        OMITUISTA, OTTAEN HUOMIOON KOPIOIMANI JÄLKIOSAN VIESTISTÄSI.


    • *nainen*

      Olen kahden lapsen äiti. Ja itse olin 20 kun esikoinen syntyi, toinen kaksi vuotta myöhemmin. Jaksan peuhata heidän kanssa ja olin kotona viisi vuotta putkeen, että sain itse kasvattaa heidät. Nyt jaksan iloisin mielin paiskia vielä töitä ja tuntuu kuin elämä olisi nyt raiteillaan ja uusi ihana perhe-elämä aluillaan! IHANAA!!

      Ja on muuten mukava olla ns. nuori äiti eikä mummo omalle lapselle...

    • kätilö

      Miten ihmeessä tässä asiassa voi olla yleisesti katsoen "sopiva ikä", numeroina? Henkinen kypsyys ei esiinny numeroina.
      Sehän on henkilökohtainen ratkaisu, eikä kenenkään oma ratkaisu toimi toisella. Osalla se yhä nykyään on "pakko", jotta olisi nainen.
      Ne, jotka ovat saavuttaneet elämässään muutakin, eivät pidä äitiydestään niin suurta melua kuin ne, jotka eivät ole muuta kuin äitejä. Synnytämällä ei tule naisesta pyhimystä.

      Suuressa keskussairaalassa, jossa olen virassa, synnytysikä (keski) lähentelee kolmeakymmentä. Se kertoo siitä, että yhä useampi miettii myös lasta ennen raskautta. Vauvaa ei enää "tehdä" hetken mielijohteesta. Useimmat synnyttäjät ovat valinneet sopivaksi iäksi 30 vuotta. Osataan käyttää ehkäisyä, ja kaikesta kritiikistä huolimatta se myös toimii. Eikö enemmistöön silloin kannattaisi luottaa? Demokratiassakin se on aina oikeassa.
      Nouseva ikä ensisynnyttäjissä ei vielä tässä vaiheessa aiheuta mitään riskejä, tiedoksi sinulle. Pitää mennä lähemmäs neljääkymmentä ennen kuin voidaan puhua riskeistä. Myös aivan nuorten raskauksissa ja synnytyksissä on omat riskinsä, ei pidä unohtaa.
      Jos ajattelen synnytyksen sujuvuutta ja sitoutumisen vahvuutta äitiyteen, se ehkä on tuossa ensisynnyttäjän keski-iän paikkeilla, n.27 vuotta. Vähemmän tulee ylilyöntejä enää tässä kohdin. Elämä muutenkin on jo vakiintunut, samoin parisuhde.
      Esim. huostaanotot ovat suurimmillaan alle 25 vuotiaitten vanhempien lapsissa. Samoin on abortit, teettäjä on useimmiten alle 25 vuotias.
      Kyllä kertoo tämäkin jotakin yleisellä tasolla.

      Hyvä ihminen, jonain päivänä sinäkin täytät 27 vuotta. Otapa tämä kirjoitus itsellesi talteen mappiin ja katso sitä silloin...onko elämän voimasi kadonnut? Miten ihmeessä ihminen voi esim. käydä työssä 65-vuotiaaksi, jos hänen voimansa katoavat ensimmäisissä 26 vuodessa? Tai elää 87 vuotiaaksi? Mistä luulet, että sitä voimaa riittää lopuiksi 60 vuodeksi? Huomaa, että kirjoittajana on lapsen tasoinen.
      Ja vaikka ei ole lapsen ikäinen, ei se tarkoita, ettei ole lapsen tasolla, ja se ei ole hyvä piirre vanhemmassa, lapsen näkökulmasta katsottuna.
      Mutta tosiaan on hyvä, että synnytysikä nousee. Useimmat naiset valitsevat lapsen parhaan. Nykylasten pahoinvoinnista on siis jotakin opittu. Se on hyvä. Ainoastaan, sitä pitäisi ajatella, kun lasta alkaa harkita. Vain sitä, onko nyt sopiva aika lapselle tulla.
      Kuitenkaan kaikki eivät pysty (kuten tämäkin ketju osoittaa) erottamaan omaa ja lapsen parasta. Silloin ei ole aika vielä.
      Tämä oli minun mielipiteeni.

      • merja

        varmaan oikeassa!! Lisäisin vielä kyllä se, että jos nainen alkaa kovasti nuorena olemaan sitä mieltä, että on aika saada oma lapsi, taustalla on usein tarve saada olla aikuinen. Kaikilla tavoin.


      • tellu

        semmoisen käsityksen, että teiniäitejä on paljon enemmän kuin vanhempia.
        Mietin hiukan tuota sun kirjoitusta ja kas, taisin saada ahaa-elämyksen!
        Koska olet ammattilainen, varmasti tiedät asian paremmin ja sopiihan se hiukan miettien kuvaankin.
        Täällä on tietysti ne nuoret äidit, joiden elämässä ei muuta ole!
        Ei täältä valitettavasti löydy ammatissa ja uralla pitkälle edenneitä naisia. Heillä on muutakin tekoa.
        Eli sellainen "keskivertosynnyttäjä" ei ole keskustelupalstan asiakas.
        Keskustelupalstan keskivertoasiakas on ihan muunlainen kuin hyvin koulutettu kolmekymppinen nainen, jonka talous on kunnossa ja joka miettii lapsen hankkimista. Kolmekymppisellä on niin paljon enemmän itsetuntoa, että hän pystyy tekemään päätöksensä sopivasta iästä ilman mitään kuoroa taustalla, joka tukee epävarmuutta siitä, mitä ollaankaan tekemässä. Siis ilman mitään gallupeita!
        Yllämainitusta johtuen täällä on harvinaisen typerää kysellä sopivaa synnytysikää, eikä sitä kyselekään muut kuin ne, jotka haluavat sillä äitiydellä päteä...ne, jotka TIETÄVÄT olevansa LIIAN nuoria. Mutta haluavat hienosti sanoa, minulla on vakituinen seksikumppani...


      • "ammattilainen"
        tellu kirjoitti:

        semmoisen käsityksen, että teiniäitejä on paljon enemmän kuin vanhempia.
        Mietin hiukan tuota sun kirjoitusta ja kas, taisin saada ahaa-elämyksen!
        Koska olet ammattilainen, varmasti tiedät asian paremmin ja sopiihan se hiukan miettien kuvaankin.
        Täällä on tietysti ne nuoret äidit, joiden elämässä ei muuta ole!
        Ei täältä valitettavasti löydy ammatissa ja uralla pitkälle edenneitä naisia. Heillä on muutakin tekoa.
        Eli sellainen "keskivertosynnyttäjä" ei ole keskustelupalstan asiakas.
        Keskustelupalstan keskivertoasiakas on ihan muunlainen kuin hyvin koulutettu kolmekymppinen nainen, jonka talous on kunnossa ja joka miettii lapsen hankkimista. Kolmekymppisellä on niin paljon enemmän itsetuntoa, että hän pystyy tekemään päätöksensä sopivasta iästä ilman mitään kuoroa taustalla, joka tukee epävarmuutta siitä, mitä ollaankaan tekemässä. Siis ilman mitään gallupeita!
        Yllämainitusta johtuen täällä on harvinaisen typerää kysellä sopivaa synnytysikää, eikä sitä kyselekään muut kuin ne, jotka haluavat sillä äitiydellä päteä...ne, jotka TIETÄVÄT olevansa LIIAN nuoria. Mutta haluavat hienosti sanoa, minulla on vakituinen seksikumppani...

        Minäkin voin sanoa, että olen vaikka muumipeikko ja te uskotte... Vaikka joku sanoo olevansa "alan ammattilainen" hän saattaa oikeasti olla vaikka taksikuski. Ei tuollaisen asian pohtimiseen tarvitse olla ammattilainen, tyhmempikin pystyy kirjoittamaan tuollaista tekstiä. Juuri lehdessä päiviteltiin sitä, kuinka naisten syynytysikä nousee ja lapsia tehdään vähemmän. Minunkin mielestä lapset tulee tehdä jo nuorempina, ei kukaan vanhempikaan ole valmis äiti ennen kuin kypsyy lapsen myötä. Ikä ei ole viisauden, kypsyyden ym. tae..


      • muumipeikko
        "ammattilainen" kirjoitti:

        Minäkin voin sanoa, että olen vaikka muumipeikko ja te uskotte... Vaikka joku sanoo olevansa "alan ammattilainen" hän saattaa oikeasti olla vaikka taksikuski. Ei tuollaisen asian pohtimiseen tarvitse olla ammattilainen, tyhmempikin pystyy kirjoittamaan tuollaista tekstiä. Juuri lehdessä päiviteltiin sitä, kuinka naisten syynytysikä nousee ja lapsia tehdään vähemmän. Minunkin mielestä lapset tulee tehdä jo nuorempina, ei kukaan vanhempikaan ole valmis äiti ennen kuin kypsyy lapsen myötä. Ikä ei ole viisauden, kypsyyden ym. tae..

        enemmän kuin napakymppiin tuo merjan kirjoitus.
        Samaa mieltä olen muuten kyllä minäkin.
        Ne täällä heiluu ja äitiyden iloja ylistää, jotka eivät muuhun pysty.
        Huom! Ei tarkoita silti sitä, että olisivat edes hyviä äitejä.


      • muumipeikko
        muumipeikko kirjoitti:

        enemmän kuin napakymppiin tuo merjan kirjoitus.
        Samaa mieltä olen muuten kyllä minäkin.
        Ne täällä heiluu ja äitiyden iloja ylistää, jotka eivät muuhun pysty.
        Huom! Ei tarkoita silti sitä, että olisivat edes hyviä äitejä.

        siis TELLUN kirjoitusta. Miksei merjankin ole totta...hmm. Aikuisiahan ne tahtoo lapset leikkiä!


      • vieras
        muumipeikko kirjoitti:

        enemmän kuin napakymppiin tuo merjan kirjoitus.
        Samaa mieltä olen muuten kyllä minäkin.
        Ne täällä heiluu ja äitiyden iloja ylistää, jotka eivät muuhun pysty.
        Huom! Ei tarkoita silti sitä, että olisivat edes hyviä äitejä.

        Ajattelepas sitten kun lapsi on vähän vanhempi, silloin äitikin on jo vanhempi. Pitäisikö lapsen miettiä, miksi äitin tukka harmaantuu ja miksi äiti sairastelee venhuuden myötä niin paljon ja koskahan äiti jättää kokonaan... Ei ole mukavaa menettää äitiään jo nuorena. Vaikka te luulettekin, että on vain lapsen parasta ajateltu kun synnytetään nuorena, mutta olette tod. väärässä. En tarkoita, että pitäisi jo teininä ruveta tekemään lapsia, mutta rajansa kaikella. Jos lähemmäs nelikymppinen on teidän mielestänne nuori ensisynnyttäjä niin miettikää uudelleen... parikymppisenä ne lapset pitää hankkia jos aikoo...


      • tuttu
        vieras kirjoitti:

        Ajattelepas sitten kun lapsi on vähän vanhempi, silloin äitikin on jo vanhempi. Pitäisikö lapsen miettiä, miksi äitin tukka harmaantuu ja miksi äiti sairastelee venhuuden myötä niin paljon ja koskahan äiti jättää kokonaan... Ei ole mukavaa menettää äitiään jo nuorena. Vaikka te luulettekin, että on vain lapsen parasta ajateltu kun synnytetään nuorena, mutta olette tod. väärässä. En tarkoita, että pitäisi jo teininä ruveta tekemään lapsia, mutta rajansa kaikella. Jos lähemmäs nelikymppinen on teidän mielestänne nuori ensisynnyttäjä niin miettikää uudelleen... parikymppisenä ne lapset pitää hankkia jos aikoo...

        käydä ihan jokaiselle, äidin iästä riippumatta.
        Vai oletko sitä mieltä, että jos äiti synnyttää nuorena hän ei voi kuolla nuorena?
        Tai että sairastaminen tulee eteen vasta vanhana?
        Mieti hieman juttujasi! Lapsi. Kun tulet tarpeeksi vanhaksi huomaat, ettei sairaudet ja kuolema ole kiinni äidiksi tulemisesta eikä siitä iästä, milloin äidiksi tullaan.

        "Jos lähemmäs nelikymppinen on teidän mielestänne nuori ensisynnyttäjä niin miettikää uudelleen... parikymppisenä ne lapset pitää hankkia jos aikoo..."

        Miksi vedät tämän toiseen äärimmäisyyteen? Puhe oli kolmekymppisestä. Sinä puhut nelikymppisestä. Miksi?

        Yhtä lapsellista juttua kuin aiemminkin, eikä ainuttakaan todellista perustetta sille, miksi kaksikymmentä tai jopa alle.
        "Epämuodikasta" se ainakin on, koska lehdessäkin luki, jotta ensisynnyttäjien keski-ikä on lähes kolmekymmentä. Sen pohjalta laskien enemmän on yli kolmekymppisiä kuin kaksikymppisiä, koska keskiarvo on miltei 30.


      • Onerva
        "ammattilainen" kirjoitti:

        Minäkin voin sanoa, että olen vaikka muumipeikko ja te uskotte... Vaikka joku sanoo olevansa "alan ammattilainen" hän saattaa oikeasti olla vaikka taksikuski. Ei tuollaisen asian pohtimiseen tarvitse olla ammattilainen, tyhmempikin pystyy kirjoittamaan tuollaista tekstiä. Juuri lehdessä päiviteltiin sitä, kuinka naisten syynytysikä nousee ja lapsia tehdään vähemmän. Minunkin mielestä lapset tulee tehdä jo nuorempina, ei kukaan vanhempikaan ole valmis äiti ennen kuin kypsyy lapsen myötä. Ikä ei ole viisauden, kypsyyden ym. tae..

        ja lapsia tehdään vähemmän, mutta ei käsketty silti TEINIEN ALKAA TEKEMÄÄN KAKAROITA URAKALLA.
        Vai käskettiinkö? Ei meillä ilmestyneessä lehdessä ainakaan. Vaan kerrottiin, että nyt synnytysiässä (huomaa sana) olevat 70-luvulla syntyneet ikäluokat ovat pieniä. Nopealla laskutoimituksella ensisynnyttäjien iäksi tulee silloin 33-26 vuotta! Siis kaikki ovat jo niitä vanhoja ja väsyneitä, harmaahapsisia vanhuksia, joita kuolema odottaa jo kieli pitkällä...

        Tästä paljon puhutusta kypsyydestä sen verran, että tyttö väittää olevansa ikäistään kypsempi ja samalla päästelee ylläolevan kaltaisia lauseita suustaan, voin vakuuttaa ettei hän sitä ole! Ei ole kypsyyttä toimia omien mielihalujensa mukaan sokeasti! Lisäksi kypsä ihminen osaa olla empaattinen.
        Eikä lapsen tehtävä ole kasvattaa äitiä, vaan tasan päinvastoin!


      • Aino
        tuttu kirjoitti:

        käydä ihan jokaiselle, äidin iästä riippumatta.
        Vai oletko sitä mieltä, että jos äiti synnyttää nuorena hän ei voi kuolla nuorena?
        Tai että sairastaminen tulee eteen vasta vanhana?
        Mieti hieman juttujasi! Lapsi. Kun tulet tarpeeksi vanhaksi huomaat, ettei sairaudet ja kuolema ole kiinni äidiksi tulemisesta eikä siitä iästä, milloin äidiksi tullaan.

        "Jos lähemmäs nelikymppinen on teidän mielestänne nuori ensisynnyttäjä niin miettikää uudelleen... parikymppisenä ne lapset pitää hankkia jos aikoo..."

        Miksi vedät tämän toiseen äärimmäisyyteen? Puhe oli kolmekymppisestä. Sinä puhut nelikymppisestä. Miksi?

        Yhtä lapsellista juttua kuin aiemminkin, eikä ainuttakaan todellista perustetta sille, miksi kaksikymmentä tai jopa alle.
        "Epämuodikasta" se ainakin on, koska lehdessäkin luki, jotta ensisynnyttäjien keski-ikä on lähes kolmekymmentä. Sen pohjalta laskien enemmän on yli kolmekymppisiä kuin kaksikymppisiä, koska keskiarvo on miltei 30.

        En voi muuta kuin nauraa. Taisi pilkkasi osua omaan nilkaan.

        Vai teette te "täydelliset" kolmekymppiset laosenne muodikkuuden vuoksi.
        ""Epämuodikasta" se ainakin on, koska lehdessäkin luki, jotta ensisynnyttäjien keski-ikä on lähes kolmekymmentä. Sen pohjalta laskien enemmän on yli kolmekymppisiä kuin kaksikymppisiä, koska keskiarvo on miltei 30. "


      • tuttu
        Aino kirjoitti:

        En voi muuta kuin nauraa. Taisi pilkkasi osua omaan nilkaan.

        Vai teette te "täydelliset" kolmekymppiset laosenne muodikkuuden vuoksi.
        ""Epämuodikasta" se ainakin on, koska lehdessäkin luki, jotta ensisynnyttäjien keski-ikä on lähes kolmekymmentä. Sen pohjalta laskien enemmän on yli kolmekymppisiä kuin kaksikymppisiä, koska keskiarvo on miltei 30. "

        Siis osui omaan nilkkaan? Mikä?

        "Epämuodikkuus" oli sitaateissa (tiedätkö ne pienet heittomerkit sanan alussa ja lopussa? :D), eikä viestissäni missään kohdin lukenut, miksi kolmekymppiset tekee lapsia.
        Päätelmä oli ikiomasi, ja se taitaakin ottaa pattiin, kun muuta sanottavaa ei ollut.
        Taitaa oma motiivisi ollakin tämä muodikkuus.

        Ja vielä yksi tieto sinulle,
        minä en synnytysikään tule koskaan,
        sillä olen mies...


      • muumipeikko
        tuttu kirjoitti:

        Siis osui omaan nilkkaan? Mikä?

        "Epämuodikkuus" oli sitaateissa (tiedätkö ne pienet heittomerkit sanan alussa ja lopussa? :D), eikä viestissäni missään kohdin lukenut, miksi kolmekymppiset tekee lapsia.
        Päätelmä oli ikiomasi, ja se taitaakin ottaa pattiin, kun muuta sanottavaa ei ollut.
        Taitaa oma motiivisi ollakin tämä muodikkuus.

        Ja vielä yksi tieto sinulle,
        minä en synnytysikään tule koskaan,
        sillä olen mies...

        Aino ei ymmärrä, että se tarkoitti epätavallista, poikkeavaa...mutta jätetään se hänen puutteekseen. Hänkin on epätavallinen ja poikkeava...hih,hih... Me muut kyllä ymmärrettiin juttu!


      • ........
        Onerva kirjoitti:

        ja lapsia tehdään vähemmän, mutta ei käsketty silti TEINIEN ALKAA TEKEMÄÄN KAKAROITA URAKALLA.
        Vai käskettiinkö? Ei meillä ilmestyneessä lehdessä ainakaan. Vaan kerrottiin, että nyt synnytysiässä (huomaa sana) olevat 70-luvulla syntyneet ikäluokat ovat pieniä. Nopealla laskutoimituksella ensisynnyttäjien iäksi tulee silloin 33-26 vuotta! Siis kaikki ovat jo niitä vanhoja ja väsyneitä, harmaahapsisia vanhuksia, joita kuolema odottaa jo kieli pitkällä...

        Tästä paljon puhutusta kypsyydestä sen verran, että tyttö väittää olevansa ikäistään kypsempi ja samalla päästelee ylläolevan kaltaisia lauseita suustaan, voin vakuuttaa ettei hän sitä ole! Ei ole kypsyyttä toimia omien mielihalujensa mukaan sokeasti! Lisäksi kypsä ihminen osaa olla empaattinen.
        Eikä lapsen tehtävä ole kasvattaa äitiä, vaan tasan päinvastoin!

        Niin mistä lehdestä olikaan kyse? Et edes tiedä mistä lehdestä puhun ja alat jo kertomaan, mitä siinä sanottiin. Luullakseni lehtiä ilmestyy joka päivä useampiakin... Kuka puhui teineistä? Ei parikymppinen ole enää mikään teini vaan nuori aikuinen. Tämän lehden mukaan synnytysiän nousu ei ole hyvä asia. Kenestä tytöstä mahdat puhua? Luultavasti itsestäsi? Onko sinulla mennyt silmät ristiin jossankin vaiheessa? Ei minulla kiinnosta nuo sinun kypsyysselostukset kun et niistä näy tietävän. Et voi vakuuttaa kenestäkään mitään vain yhden kirjoituksen perusteella. Kenelle oikein olet osoittanut tuon tekstisi? Puhut koko ajan vain itsestäsi...


      • Onerva
        ........ kirjoitti:

        Niin mistä lehdestä olikaan kyse? Et edes tiedä mistä lehdestä puhun ja alat jo kertomaan, mitä siinä sanottiin. Luullakseni lehtiä ilmestyy joka päivä useampiakin... Kuka puhui teineistä? Ei parikymppinen ole enää mikään teini vaan nuori aikuinen. Tämän lehden mukaan synnytysiän nousu ei ole hyvä asia. Kenestä tytöstä mahdat puhua? Luultavasti itsestäsi? Onko sinulla mennyt silmät ristiin jossankin vaiheessa? Ei minulla kiinnosta nuo sinun kypsyysselostukset kun et niistä näy tietävän. Et voi vakuuttaa kenestäkään mitään vain yhden kirjoituksen perusteella. Kenelle oikein olet osoittanut tuon tekstisi? Puhut koko ajan vain itsestäsi...

        eikä viestissäsi ollut järjen häivää. Et tiedä sinäkään, mistä lehdestä minä puhun!

        Mielestäsi 19 vuotiaasta (vielä teini) tulee yhdessä yössä nuori aikuinen, kun hän täyttää 20 vuotta (ei enää ns. teini-ikä)? Kypsä, empaattinen nuori aikuinen, jolla on järki päässä, joak onnistuu kaikessa ensi yrittämällä, ja joka poikkeuksetta on "valmis" äidiksi?
        Mahdatko nyt hieman liioitella. Lapsi?

        Sinulla on VARMASTI silmät ristissä, jalkojen sijasta! (niiden ehdottomasti pitäisi olla!)
        En ole kertaakaan maininnut ITSESTÄNI SANAAKAAN!
        Sinä näyt "tietävän" erittäin paljon yhden ainoan kirjoittamani viestin perusteella minusta. Mitenhän on oman vakuuttavuutesi laita?
        Eikö tullut omalla kohdallasi mieleen, että yhtä vähän voit vakuuttaa? Vai onnistuuko sekin teiniltä paremmin?


      • ........
        Onerva kirjoitti:

        eikä viestissäsi ollut järjen häivää. Et tiedä sinäkään, mistä lehdestä minä puhun!

        Mielestäsi 19 vuotiaasta (vielä teini) tulee yhdessä yössä nuori aikuinen, kun hän täyttää 20 vuotta (ei enää ns. teini-ikä)? Kypsä, empaattinen nuori aikuinen, jolla on järki päässä, joak onnistuu kaikessa ensi yrittämällä, ja joka poikkeuksetta on "valmis" äidiksi?
        Mahdatko nyt hieman liioitella. Lapsi?

        Sinulla on VARMASTI silmät ristissä, jalkojen sijasta! (niiden ehdottomasti pitäisi olla!)
        En ole kertaakaan maininnut ITSESTÄNI SANAAKAAN!
        Sinä näyt "tietävän" erittäin paljon yhden ainoan kirjoittamani viestin perusteella minusta. Mitenhän on oman vakuuttavuutesi laita?
        Eikö tullut omalla kohdallasi mieleen, että yhtä vähän voit vakuuttaa? Vai onnistuuko sekin teiniltä paremmin?

        En ole edes yrittänyt arvata lehteä mistä sinä puhut. Tulet vain niin tietäväisenä sanomaan, mitä siinä lehdessä luki (minkä alussa mainitsin), etkä edes tiedä, mistä lehdestä oli kyse. Omaatko jotakin ajatustenlukijan taitoja kun luulit tietäväsi...? En sanonut, että kenestäkään tulee yhdessä yössä noin vain aikuinen, älä yritä viisatella. Taidat tietää minun mielipiteeni jo kohta itseänikin paremmin, sillä erolla, että minä tiedän kuinka oikeasti ajattelen... Ei 19 vuotiaskaan ole enää mikään teini, vaan juuri sen iän ohittanut. Moni teini saattaa olla viisaampi kuin moni aikuinen. Meneppäs ja lainaa alan kirja kirjastosta ja lue siitä, kun et näy tietävän mikä on teini-ikä. Aikuinenkin voi olla lapsellinen (kuten sinä, jos nyt olet aikuinen) Vai oletko jo aikuinen teini? Ei nuo luettelemasi ominaisuudet kuulu välttämättä kaikille aikuisillekkaan. En tunne tarvetta vakuutella kenellekkään mitään, kirjoittelen vain huvin vuoksi. Turvaudut tuohon teinittelyyn ja lapsitteluun kun et osaa kirjoittaa järkevää tekstiä ja se on lapsellista.


      • Onerva
        ........ kirjoitti:

        En ole edes yrittänyt arvata lehteä mistä sinä puhut. Tulet vain niin tietäväisenä sanomaan, mitä siinä lehdessä luki (minkä alussa mainitsin), etkä edes tiedä, mistä lehdestä oli kyse. Omaatko jotakin ajatustenlukijan taitoja kun luulit tietäväsi...? En sanonut, että kenestäkään tulee yhdessä yössä noin vain aikuinen, älä yritä viisatella. Taidat tietää minun mielipiteeni jo kohta itseänikin paremmin, sillä erolla, että minä tiedän kuinka oikeasti ajattelen... Ei 19 vuotiaskaan ole enää mikään teini, vaan juuri sen iän ohittanut. Moni teini saattaa olla viisaampi kuin moni aikuinen. Meneppäs ja lainaa alan kirja kirjastosta ja lue siitä, kun et näy tietävän mikä on teini-ikä. Aikuinenkin voi olla lapsellinen (kuten sinä, jos nyt olet aikuinen) Vai oletko jo aikuinen teini? Ei nuo luettelemasi ominaisuudet kuulu välttämättä kaikille aikuisillekkaan. En tunne tarvetta vakuutella kenellekkään mitään, kirjoittelen vain huvin vuoksi. Turvaudut tuohon teinittelyyn ja lapsitteluun kun et osaa kirjoittaa järkevää tekstiä ja se on lapsellista.

        Et näytä itse tietävän mikä on teini!
        Se tulee englannin kielestä, sanasta "teen".
        Se taas tulee ikää ilmaisevasta LUVUSTA, esim. seventeen jne. Alkaen suomen kielen numerosta 13 ja päättyen numeroon 19. Joten teini on näiden ikävuosien välillä. Eli 19-vuotias on teini.
        Valitan. Tiedän sen ihan ilman kirjastoakin.

        Olet niin tyhmä, ettet edes itse sitä ymmärrä.
        Voisit mennä muuten itse sinne kirjastoon ja tarkistaa kirjoitusvirheet tekstistäsi.
        Tukiopetus on ilmeisesti sen verran kesken äidinkielessä, että ei oikein onnistu oikeinkirjoitus!

        "Lapsittelu" ja "teinittely" ei häiritse muita kuin juuri lapsia ja teinejä.
        ;D


      • ........
        Onerva kirjoitti:

        Et näytä itse tietävän mikä on teini!
        Se tulee englannin kielestä, sanasta "teen".
        Se taas tulee ikää ilmaisevasta LUVUSTA, esim. seventeen jne. Alkaen suomen kielen numerosta 13 ja päättyen numeroon 19. Joten teini on näiden ikävuosien välillä. Eli 19-vuotias on teini.
        Valitan. Tiedän sen ihan ilman kirjastoakin.

        Olet niin tyhmä, ettet edes itse sitä ymmärrä.
        Voisit mennä muuten itse sinne kirjastoon ja tarkistaa kirjoitusvirheet tekstistäsi.
        Tukiopetus on ilmeisesti sen verran kesken äidinkielessä, että ei oikein onnistu oikeinkirjoitus!

        "Lapsittelu" ja "teinittely" ei häiritse muita kuin juuri lapsia ja teinejä.
        ;D

        Voi jestas, joku haluaa olla pilkunnussija. Sama se sille on minkä ikäistä sanotaan teiniksi, puhun nyt (et varmaankaan ole huomannut) yleensä teini-iästä (kypsyys, käyttäytyminen, kehittyminen) siinä suhteessa 19 vuotias ei ole enää mikään teini vaikka kuinka haluat. On tyhmää kuvitella, että yhdessä yössä teinistä tulee noin vain aikuinen (kuka onkaan tyhmä).
        Sinä varmasti käytät tekstisi kehittelyyn monta tuntia (suunnittelet, katsot jokaisen virheen, mietit ja pohdit, mikä olisi paras muoto ilmaista asiasi...) Minä en keskity niihin virheisiin, koska tämä ei ole mikään virallinen teksti, kun on kirjoitettu tuollaiselle puupäälle niin vähempikin riittää.
        Näytät tietävän paljon paskaa, mutta en ole muuta odottanutkaan. Vain vähä-älyinen ihminen turvautuu tähän lapsitteluun ja teinittelyyn, sillä taas ei ole merkitystä kuka niistä loukkaantuu.


      • mette
        ........ kirjoitti:

        Voi jestas, joku haluaa olla pilkunnussija. Sama se sille on minkä ikäistä sanotaan teiniksi, puhun nyt (et varmaankaan ole huomannut) yleensä teini-iästä (kypsyys, käyttäytyminen, kehittyminen) siinä suhteessa 19 vuotias ei ole enää mikään teini vaikka kuinka haluat. On tyhmää kuvitella, että yhdessä yössä teinistä tulee noin vain aikuinen (kuka onkaan tyhmä).
        Sinä varmasti käytät tekstisi kehittelyyn monta tuntia (suunnittelet, katsot jokaisen virheen, mietit ja pohdit, mikä olisi paras muoto ilmaista asiasi...) Minä en keskity niihin virheisiin, koska tämä ei ole mikään virallinen teksti, kun on kirjoitettu tuollaiselle puupäälle niin vähempikin riittää.
        Näytät tietävän paljon paskaa, mutta en ole muuta odottanutkaan. Vain vähä-älyinen ihminen turvautuu tähän lapsitteluun ja teinittelyyn, sillä taas ei ole merkitystä kuka niistä loukkaantuu.

        sanonta sopii nyt...
        pata kattilaa soimaa, molemmilla musta kylki.

        Kypsyyttään todistelee VAIN se, joka sitä ei ole.
        Näin vanhempana sen tietää kuinka kakara onkaan 19 vuotiaana. Oli sitten teini tai ei. Sinäkin tiedät sen jonain päivänä.

        Sheriffinä olen lukenut näitä juttuja PALJON, mutta tämä alkaa olla jo kaiken huippu.

        Miksi kypsymättömyys on nuorena pahasta? Eikö nuoren kuulukin olla "epäkypsä"?
        Kypsyys tarkoittaa elämänkokemusta, ja miten sitä saat, jos et ole elänyt?
        Tuntuu, että tämä "kypsyyden" korostaminen on vain halua olla aikuinen. Kun saa lapsen nuorena on toisten mielestä (muka) kypsä ja cool aikuinen. Pian sitten menevät kaverit ja cool jää lapsineen yksin. Siinä vaiheessa alkaa moni katua.


      • "vanha"
        mette kirjoitti:

        sanonta sopii nyt...
        pata kattilaa soimaa, molemmilla musta kylki.

        Kypsyyttään todistelee VAIN se, joka sitä ei ole.
        Näin vanhempana sen tietää kuinka kakara onkaan 19 vuotiaana. Oli sitten teini tai ei. Sinäkin tiedät sen jonain päivänä.

        Sheriffinä olen lukenut näitä juttuja PALJON, mutta tämä alkaa olla jo kaiken huippu.

        Miksi kypsymättömyys on nuorena pahasta? Eikö nuoren kuulukin olla "epäkypsä"?
        Kypsyys tarkoittaa elämänkokemusta, ja miten sitä saat, jos et ole elänyt?
        Tuntuu, että tämä "kypsyyden" korostaminen on vain halua olla aikuinen. Kun saa lapsen nuorena on toisten mielestä (muka) kypsä ja cool aikuinen. Pian sitten menevät kaverit ja cool jää lapsineen yksin. Siinä vaiheessa alkaa moni katua.

        Kyllähän se on niin että kypsyys on kypsyyttä ja elämänkokemus on elämänkokemusta, niitä EI pidä mennä sekoittamaan keskenään.

        N.s. vanhana tiedän, että on olemassa myös todella epäkypsiä aikuisiakin, vaikka he omaavat tätä elämänkokemusta paljonkin.
        Ei siis pidä mennä huutelemaan mitään tuollaista mikä EI todellakaan paikkaansa pidä.
        Ja miksi nuori ihminen ei missään nimessä voisi olla kypsä ja vastuullinen äiti/ihminen?

        Tämä taitaa olla jotain vanhojen kateutta kun ei itse ole enää nuori ja kaunis, en keksi mistä muustakaan se voisi johtua.

        Ei kypsymättömyys ole pahasta ja varmasti on kypsymättömiä nuoria, mutta se ei sano, etteikö olisi myös vastuuntuntoisia ja kypsiäkin nuoria.

        Ei kaikki nuoret ajattele sinun aivoillasi, eivätkä varmasti ole ajatelleet, että nytpä mä oon cool ku saan lapsen.
        Luulempa, ettei kukaan ala ottamaan sellaista taakkaa vain ollakseen cool.
        Hyvä ihminen mieti vähän mitä kirjoitat.


      • mette
        "vanha" kirjoitti:

        Kyllähän se on niin että kypsyys on kypsyyttä ja elämänkokemus on elämänkokemusta, niitä EI pidä mennä sekoittamaan keskenään.

        N.s. vanhana tiedän, että on olemassa myös todella epäkypsiä aikuisiakin, vaikka he omaavat tätä elämänkokemusta paljonkin.
        Ei siis pidä mennä huutelemaan mitään tuollaista mikä EI todellakaan paikkaansa pidä.
        Ja miksi nuori ihminen ei missään nimessä voisi olla kypsä ja vastuullinen äiti/ihminen?

        Tämä taitaa olla jotain vanhojen kateutta kun ei itse ole enää nuori ja kaunis, en keksi mistä muustakaan se voisi johtua.

        Ei kypsymättömyys ole pahasta ja varmasti on kypsymättömiä nuoria, mutta se ei sano, etteikö olisi myös vastuuntuntoisia ja kypsiäkin nuoria.

        Ei kaikki nuoret ajattele sinun aivoillasi, eivätkä varmasti ole ajatelleet, että nytpä mä oon cool ku saan lapsen.
        Luulempa, ettei kukaan ala ottamaan sellaista taakkaa vain ollakseen cool.
        Hyvä ihminen mieti vähän mitä kirjoitat.

        ihan omin sanoin, mikä on kypsä nainen sinulle.
        Mitä on olla "kypsä" ja mitä on omistaa elämänkokemusta? Oletko milloinkaan kuullut sanontaa, että joku on jo kypsässä iässä oleva nainen? 16-vuotiastako tarkoitetaan? Nykyisin käytetään kyllä mieluummin sanontaa aikuinen nainen.

        Mahdatko ymmärtää sillä jotain aivan muuta kuin minä?

        Eikä nuoruus ja kauneus ole kylkiäisiä! Ajattele hyvä ihminen, mitä suustasi päästelet!

        Tässä aamulla kun kävin kaupungilla, edessäni möngersi kolme arviolta juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta neitokaista.
        Liikakiloja oli jokaisella ainakin kaksikymmentä, naama finnejä täynnä ja ei edes irvokkain irvileuka olisi voinut sanoa heidän kasvojaan kauniiksi! Siis nuoruutta oli, mutta minne oli jäänyt kauneus?

        Ja enkö minä juuri kirjoittanut, että miksi nuoren edes pitäisi olla kypsä!
        Vaikeuksia ymmärtää vai?

        Kaikki nuoret eivät ajattele omilla eikä kenenkään muunkaan aivoilla.
        Vielä "coolista", se joka luulee elämän olevan cool, lapsen synnyttyä, ei tiedä ottavansa taakkaa, vaan hän nimenomaan kuvittelee sen COOLIKSI...yksinkertainenkin olet.

        Mistä muuten tiedät, etten ole nuori ja kaunis?
        Ja onko mielestäsi esim. Pirkko Mannola ruma?
        Entä Katri-Helena? Lea Laven, Anne Pohtamo, Johanna Raunio? Muutamia mainitakseni.
        Joka on kaunis nuorena on sitä vanhanakin.


      • Onerva
        mette kirjoitti:

        ihan omin sanoin, mikä on kypsä nainen sinulle.
        Mitä on olla "kypsä" ja mitä on omistaa elämänkokemusta? Oletko milloinkaan kuullut sanontaa, että joku on jo kypsässä iässä oleva nainen? 16-vuotiastako tarkoitetaan? Nykyisin käytetään kyllä mieluummin sanontaa aikuinen nainen.

        Mahdatko ymmärtää sillä jotain aivan muuta kuin minä?

        Eikä nuoruus ja kauneus ole kylkiäisiä! Ajattele hyvä ihminen, mitä suustasi päästelet!

        Tässä aamulla kun kävin kaupungilla, edessäni möngersi kolme arviolta juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta neitokaista.
        Liikakiloja oli jokaisella ainakin kaksikymmentä, naama finnejä täynnä ja ei edes irvokkain irvileuka olisi voinut sanoa heidän kasvojaan kauniiksi! Siis nuoruutta oli, mutta minne oli jäänyt kauneus?

        Ja enkö minä juuri kirjoittanut, että miksi nuoren edes pitäisi olla kypsä!
        Vaikeuksia ymmärtää vai?

        Kaikki nuoret eivät ajattele omilla eikä kenenkään muunkaan aivoilla.
        Vielä "coolista", se joka luulee elämän olevan cool, lapsen synnyttyä, ei tiedä ottavansa taakkaa, vaan hän nimenomaan kuvittelee sen COOLIKSI...yksinkertainenkin olet.

        Mistä muuten tiedät, etten ole nuori ja kaunis?
        Ja onko mielestäsi esim. Pirkko Mannola ruma?
        Entä Katri-Helena? Lea Laven, Anne Pohtamo, Johanna Raunio? Muutamia mainitakseni.
        Joka on kaunis nuorena on sitä vanhanakin.

        Se on se sama häirikkö, joka täällä hosuu näköjään edelleen.
        Samanlaiset kirjoitusvirheet kerta kerran jälkeen paljastavat tämän tyypin.

        Olet varmaan heittänyt sen yh-palstalta pois, kun se on noin äksy...;D


      • Isäksi tammikuussa
        Onerva kirjoitti:

        Se on se sama häirikkö, joka täällä hosuu näköjään edelleen.
        Samanlaiset kirjoitusvirheet kerta kerran jälkeen paljastavat tämän tyypin.

        Olet varmaan heittänyt sen yh-palstalta pois, kun se on noin äksy...;D

        Eipä voi tätä viestiketjua lukiessa muuta todeta kuin että onneksi ei tarvinnut tältä palstalta lapselleen äitiä etsiä. Monen ikäistä "kypsää" äitiä ja keskustelijaa täältä löytyy, mutta enpä teidän kanssanne kyllä lasta haluaisi. Kypsyys on täältä niiiiin kaukana.
        Meillä vaimoke (yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä) on hermostuksissaan monesta asiasta, mutta kyllä hän nyt kuitenkin järjelliseen ajatteluun kykenee. Te täällä sätitte toisianne kirjoitusvirheistä tai toistenne tuntemisesta/tuntemattomuudesta ja suututte sitten siitä. Käyttäisitte energianne vaikka niiden lastenne kanssa olemiseen.


    • Marianne

      Tiedän, että useimmilla teistä vanhemman odotusiän kannattajista on ihan hyvät perustelut sille ja joillekin vanhempana synnyttäminen on todellakin suositeltavampi vaihtoehto kuin nuorena, mutta itse olen ottanut tämän keskustelun todella henkilökohtaisesti. En koe olevani huonoäiti nyt, enkä ennen.
      Tuntuu todella pahalta kun on itse tehnyt kaikkensa lapsiensa eteen, jotka sain 22 -vuotiaana täysin harkitusti, vakaassa parisuhteessa, kun olin jo ammatillisesti valmistunut ja saanut vakituisen ammatin, kuten miehenikin. Meille oli siis kaikki perusedellytykset kunnossa alusta asti, eikä päätös lapsista ollut hetken huumaa.
      Nyt kolmikymppisenä vauva-asiat eivät vain sopisi elämääni ja ajatusmaailmaani. Minusta on ihanaa katsella kasvavia lapsiani, mutta en tahtoisi aloittaa täysin alusta enää tämän ikäisenä.
      Tahdoin vain sanoa, ettei kaikki "nuoret" äidit ole ns. teiniäitejä. Myös nuoriäiti voi olla hyvä äiti!

      Hyvää ja iloista odotusta kaiken ikäisille odottajille!

    • lukijatar

      ja muutenkin hyvin nuoret äidit ovat tänä päivänä MURSKAAVASSA vähemmistössä synnyttäjissä!

      Suurin osa naisista osaa ajatella järkevästi, ja se on lasten kannalta huomattava etu.

      Koska ensisynnyttäjien keski-ikä hipoo kolmeakymppiä kertoo se siitä, että kolmekymmentä täyttäneitä alkaa olla suurin osa.

      Poikkeuksia mahtuu joukkoon, mutta onneksi ei montaa. Epidemiasta ei ole kyse...

      Täällä he ovat enemmistö, sillä he kuuluvat juuri siihen ryhmään, jolla ei ole oikeasti elämää, muualla kuin täällä, suurissa puheissa.
      Rakkaudella ei kukaan elätä lastaan. Eikä ikuisesti voida olettaa, että rahaa riittää aina vain uusien lasten elättämiseen valtiollakaan.

      Koska synnytysikä nousee on odotettavissa myös asenteissa muutoksia...enemmistö tuskin kannattaa teiniäitiyttä, jos itse ovat valinneet kypsän vanhemmuuden.

      Tämän varjolla voimme uskoa parempaan huomiseen ja lastemme hyvinvoinnin editymiseen!

      • huono äitikö???

        onhan ollut kaikennäköisiä vastauksia tässä ketjussa, ja edellisestäkin viestistä sai sen kuvan että en osaa sitten ajatella järkevästi koska olemme mieheni kanssa päättäneet tehdä lapsen ja saammekin lapsen, ja hänen syntyessä olen vielä 19v eli siis teidän mielestänne tuhoon tuomittu teiniäiti.

        ok, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta silti, ei voi mitään, mutta on kyllä hieman ihmetyttänyt jotkut tekstit. eli siis tuntuu että nykyaikana ainut oikea ikä tehdä lapsi on lähempänä 30v,ja auta armias jos on alle 20v niin heti kaikki tädit rupeaa vaahtoamaan et nyt on lapsen elämä pilalla jne jne....

        aika kummallista tulla kiihkoilemaan oikeasta iästä ja haukkumaan tietyn ikäisiä kun ei tunne kaikkia ihmisiä. tottahan on toki että on paljon huonoja "teiniäitejä" mutta voisitteko tietyt henkilöt ymmärtää että voi myös olla hyviä nuoria äitejä...

        no mutta ei sen enempää, kun vastaa tänne mitä hyvänsä niin aina joku haukkuu... mikään ei ole hyvä... lähinnä huvittuneena jään seurailemaan tämän keskustelun jatkumista....


      • Kanerva
        huono äitikö??? kirjoitti:

        onhan ollut kaikennäköisiä vastauksia tässä ketjussa, ja edellisestäkin viestistä sai sen kuvan että en osaa sitten ajatella järkevästi koska olemme mieheni kanssa päättäneet tehdä lapsen ja saammekin lapsen, ja hänen syntyessä olen vielä 19v eli siis teidän mielestänne tuhoon tuomittu teiniäiti.

        ok, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta silti, ei voi mitään, mutta on kyllä hieman ihmetyttänyt jotkut tekstit. eli siis tuntuu että nykyaikana ainut oikea ikä tehdä lapsi on lähempänä 30v,ja auta armias jos on alle 20v niin heti kaikki tädit rupeaa vaahtoamaan et nyt on lapsen elämä pilalla jne jne....

        aika kummallista tulla kiihkoilemaan oikeasta iästä ja haukkumaan tietyn ikäisiä kun ei tunne kaikkia ihmisiä. tottahan on toki että on paljon huonoja "teiniäitejä" mutta voisitteko tietyt henkilöt ymmärtää että voi myös olla hyviä nuoria äitejä...

        no mutta ei sen enempää, kun vastaa tänne mitä hyvänsä niin aina joku haukkuu... mikään ei ole hyvä... lähinnä huvittuneena jään seurailemaan tämän keskustelun jatkumista....

        Olen aina ajatellut että jos jollain on niin kärkkäästi tarvetta arvostella toisia niin ei voi arvostelijalla sujua elämä kovin hyvin.

        Niin, ihmiset on (ainakin täällä) erittäin ennakkoluuloisia ja ajattelee hyvin kapeakatseisesti. Ei mikään ihme siis että juuri suomi24:n keskustelualueella on paljon pilailijoita.

        Oletko muuten tutustunut www.nuoretaidit.net -foorumiin? Siellä ei asiattomia keskusteluja ole näkynyt ja kaikki jäsenet on hyviä äitejä ja isiä joilla on elämä kohdallaan. (toisin kuin täällä?)

        Jäänpä siis minäkin seuraamaan tätä "vain minä voin olla oikeassa"-keskustelua ottamatta kantaa. Mitä hyötyä olisi puuttua "viisaiden, elämää kokeneiden ja kypsien" ihmisten juttuihin?


      • lukija
        Kanerva kirjoitti:

        Olen aina ajatellut että jos jollain on niin kärkkäästi tarvetta arvostella toisia niin ei voi arvostelijalla sujua elämä kovin hyvin.

        Niin, ihmiset on (ainakin täällä) erittäin ennakkoluuloisia ja ajattelee hyvin kapeakatseisesti. Ei mikään ihme siis että juuri suomi24:n keskustelualueella on paljon pilailijoita.

        Oletko muuten tutustunut www.nuoretaidit.net -foorumiin? Siellä ei asiattomia keskusteluja ole näkynyt ja kaikki jäsenet on hyviä äitejä ja isiä joilla on elämä kohdallaan. (toisin kuin täällä?)

        Jäänpä siis minäkin seuraamaan tätä "vain minä voin olla oikeassa"-keskustelua ottamatta kantaa. Mitä hyötyä olisi puuttua "viisaiden, elämää kokeneiden ja kypsien" ihmisten juttuihin?

        "On turha väittää että kaikki 18-vuotiaat on tuollaisia ja kaikki yli 20-vuotiaat on tällaisia. Mutta mielestäni yli 30-vuotias on vanha ensisynnyttjäksi, ehkäpä fyysisesti jo väsähtänytkin"

        Tämän lauseesi takia meni "keskustelu" siksi kuin meni.
        Kommenttisi oli ENSIMMÄINEN vanhaksi tietynikäisen tuominnut viesti! Joten sinä heitit ensimmäisen kiven...

        Ja nyt kitiset, kun vanhemmat laittoivat hanttiin sulle!

        Ylläolevasta kommentistasi voinkin sitten päätellä, käyttäen omaa sanavarastoasi: ei taida oma elämäsi sujua kovin hyvin, koska on tarvetta arvostella kärkkäästi toisia...


      • minä
        lukija kirjoitti:

        "On turha väittää että kaikki 18-vuotiaat on tuollaisia ja kaikki yli 20-vuotiaat on tällaisia. Mutta mielestäni yli 30-vuotias on vanha ensisynnyttjäksi, ehkäpä fyysisesti jo väsähtänytkin"

        Tämän lauseesi takia meni "keskustelu" siksi kuin meni.
        Kommenttisi oli ENSIMMÄINEN vanhaksi tietynikäisen tuominnut viesti! Joten sinä heitit ensimmäisen kiven...

        Ja nyt kitiset, kun vanhemmat laittoivat hanttiin sulle!

        Ylläolevasta kommentistasi voinkin sitten päätellä, käyttäen omaa sanavarastoasi: ei taida oma elämäsi sujua kovin hyvin, koska on tarvetta arvostella kärkkäästi toisia...

        mieltä kanssasi. Kysymyshän EI kuulunut, minkä ikäinen on jo liian väsähtänyt äidiksi!

        Tämä Kanerva ei voinut pysyä asialinjalla, ja antaa kaikkien äitien sanoa oma mielipiteensä sopivasta iästä, vaan hänen piti saada riita aikaan, koska ilmeisesti pitää itsekin itseään liian nuorena äidiksi.

        Hän alkoi selittää MIKSI kolmekymppinen on liian vanha. Kuka sitä kysyi?

        Eräät ei osaa keskustella kuin oman napansa kanssa. Kanerva kuuluu tähän ryhmään.


      • kääpä
        minä kirjoitti:

        mieltä kanssasi. Kysymyshän EI kuulunut, minkä ikäinen on jo liian väsähtänyt äidiksi!

        Tämä Kanerva ei voinut pysyä asialinjalla, ja antaa kaikkien äitien sanoa oma mielipiteensä sopivasta iästä, vaan hänen piti saada riita aikaan, koska ilmeisesti pitää itsekin itseään liian nuorena äidiksi.

        Hän alkoi selittää MIKSI kolmekymppinen on liian vanha. Kuka sitä kysyi?

        Eräät ei osaa keskustella kuin oman napansa kanssa. Kanerva kuuluu tähän ryhmään.

        .. teini-ikäisten jyrkkää mustavalkoista ehdottomuutta. Se osoittaa kyspymättömyyttä.

        Juttu vaan on niin, että ne nuoretkin vain ja ainoastaan vanhenee. Ei kukaan ole nuoremmaksi tullut. Sen vain kuuluu mennä näin.
        Ja vaikka siinä 18-25 vuotiaana kuvitteleekin olevansa ikuisesti nuori ja kuolematon ja aina oikeassa, niin jonakin päivänä huomaa että juonteita on kasvoissa vaikka kuinka on itseään hoitanut, että joskus katsoo ehdottomasti meuhaavia nuoria ja näkee asiat laajemminkin, monelta kantilta.. ja ymmärtää mitä tarkoittaa se vanha klisee että on elämää nähnyt ja kokenut..


      • ...
        Kanerva kirjoitti:

        Olen aina ajatellut että jos jollain on niin kärkkäästi tarvetta arvostella toisia niin ei voi arvostelijalla sujua elämä kovin hyvin.

        Niin, ihmiset on (ainakin täällä) erittäin ennakkoluuloisia ja ajattelee hyvin kapeakatseisesti. Ei mikään ihme siis että juuri suomi24:n keskustelualueella on paljon pilailijoita.

        Oletko muuten tutustunut www.nuoretaidit.net -foorumiin? Siellä ei asiattomia keskusteluja ole näkynyt ja kaikki jäsenet on hyviä äitejä ja isiä joilla on elämä kohdallaan. (toisin kuin täällä?)

        Jäänpä siis minäkin seuraamaan tätä "vain minä voin olla oikeassa"-keskustelua ottamatta kantaa. Mitä hyötyä olisi puuttua "viisaiden, elämää kokeneiden ja kypsien" ihmisten juttuihin?

        Kiitos asiallisesta kommentistasi. Mielipideasioista ei tosiaan ole syytä kiistellä.

        Mukavaa muuten, että toit esille minulle entuudestaan vieraan foorumin, nuoret äidit. netin sivuilla. Sinne täytyy mennä vierailulle pikimmiten ja lueskelemaan asiallisia kommentteja, jotka tämän GALLUPIN (>väittely) osalta jäi valitettavan vähäiseksi.

        Gallupin oli tarkoitus kartuttaa ihmisten omaa mielipidettä (ei kritisoida muiden mielipiteitä). Tarkalleen ottaen sitä koska kunkin omalla kohdalla tuntuisi olevan "sopiva ikä" sekä lapsen että vanhempien itsensä kannalta.


    • ~M~

      Hei. Olen nyt 21v nainen.

      Tämä ikä voi olla monille hyvä lapsenteko ikä, mutta ei minulle. Mieheni opiskelee vielä, ja minulla ei ole edes ammatillista koulutusta. Lapsen aika on sitten, kun on taloudellisesti valmis.

      Monta kertaa olen saanut selvitä säikähdyksellä, toivottavasti nytkin...

      • täti

        Hei.
        Miten olisi jos käyttäisit ehkäisyä. Ei tarvitsisi jännittä tai pelätä. Ja jos ehkäisy pettää, käy hakemassa jälkiehkäisy reseptivapaana apteekista. Tosin niitä ei saa käyttää useasti, hormonitasapaino kärsii..


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7989
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2273
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2194
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1764
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1254
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1239
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1158
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      845
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      806
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      750
    Aihe