Järjestetäänkö mitään vertaistukiryhmää syöpäsairaiden omaisille Länsi-Suomessa? Jos järjestetään, mistä siitä saisi tietoa. Vai pitääkö tätä surua vaan yrittää yksin käydä läpi? Omalle poikakaverille en jaksaisi asiasta jutella, enkä edes lähimmille ystävílle.
Oma äiti on saattohoidossa ja viettää tällä hetkellä viimeisiä päiviä. Yritän käydä töissä ja pysyä vahvana. Kävin puhumassa asiasta työpaikan lääkärin kanssa, jonka mielestä kuolema on aivan luonnollinen juttu, hän suositti suruun työntekoa ja antoi jotain masennus/mielialalääkkeitä.
Tähän asti olen ollut suhteellisen terve päästäni ja olen edelleen sitä mieltä, että äidin poismenon jälkeen minulle tekisi hyvää pitää pieni sairasloma ja yrittää päästä sitä kautta surusta. En haluaisi alkaa käyttämään mielialalääkkeitä. Onko lääkäri oikeassa eli pilleriä naamaan ja takaisin töihin? Vai täytyykö kuoleman jälkeen käydä vaan uudestaan lääkärillä ja anoa sairaslomaa.
Oma äiti on saattohoidossa ja viettää tällä hetkellä viimeisiä päiviä. Yritän käydä töissä ja pysyä vahvana. Kävin puhumassa asiasta työpaikan lääkärin kanssa, jonka mielestä kuolema on aivan luonnollinen juttu, hän suositti suruun työntekoa ja antoi jotain masennus/mielialalääkkeitä.
Tähän asti olen ollut suhteellisen terve päästäni ja olen edelleen sitä mieltä, että äidin poismenon jälkeen minulle tekisi hyvää pitää pieni sairasloma ja yrittää päästä sitä kautta surusta. En haluaisi alkaa käyttämään mielialalääkkeitä. Onko lääkäri oikeassa eli pilleriä naamaan ja takaisin töihin? Vai täytyykö kuoleman jälkeen käydä vaan uudestaan lääkärillä ja anoa sairaslomaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valitettavasti en tiedä, ainakaan näin yhtäkkiä, muuta kuin suomen syöpäjärjestön vertaistuki foorumin.
http://www.cancer.fi/keskustelut/keskustelufoorumi/
Minun isoveljeni tyttöystävä kuoli aivoveritulppaan, ja hänelle ehdotettiin mielialalääkkeitä. Se vain pahensi hänen tilannettaan ja hän oli tulla riippuvaiseksi niistä, kunnes isäni astui väliin. Kyllä ne lähimmäiset auttaa kemikaaleja paremmin, usko pois.
vaan.Työterveyslääkäri ei antaisi päivääkään.Itse
menin seuraavana päivänä töihin kun isäni oli kuollut ei siitä mitään tullut.Viikon päästä olin sairaslomalla.Hae tukea itsellesi ja ole äitiäsi läsnä.
http://www.satakunnansyopayhdistys.fi/
Jos et ole tältä alueelta, katso tuolta www.cancer.fi sivustolta oma aluejärjestösi. Apua kyllä on tarjolla; vertaistukiryhmiä ja henkilökohtaista apua saa vaikka soittamalla syöpäsairaanhoitajalle. Paljon voimaa ja rohkeutta sinulle! Kyllä se surutyö on jossain kohtaa tehtävä, ei se mene pois pillereillä. Tietysti jos tuntuu, ettei millään pääse ylös suosta ominvoimin, voi lääkkeestä olla apua. Mutta anna surulle aikaa.
Pirkanmaan Syöpäyhdistys. Lisää löytyy syöpäjärjestöjen nettisivuilta. http://www.cancer.fi/syopajarjestot/ "Lähipiirissä syöpäpotilas".
Siellä saa hyvää vertaistukea.
Minä en huolinut mielialalääkkeitä, nukkumiseen sain kyllä lääkkeet,joita en niitäkään sit käyttänyt,kun olo oli seuraavana päivänä kovin outo.Sairauslomalla olen ja nyt jotenkin turta, pelkään hetkeä jolloin äitiä ei enää ole.Nyt jotenkin apaattinen ja ahdistunut-mitä tapahtuu sit kun...
niin, en suosittelisi ekaksi mielialalääkkeitä,kyllähän kaikenlaiset tunteet kuuluu elämään, suru ja itkukin.
Jaksamista ja voimia-hae joltain toiselta lekurilta sairauslomaa.Mieluummin lomaa kuin pillereitä naamaan.