En tiedä mille palstalle kirjoittaisin, mutta jos äideiltä saisi mielipiteitä. Mitä mieltä olette lasten viemisestä hautajaisiin. Mieheni isotäti kuoli ja meillä lapset 1 ja 5 v. Itse en haluaisi heitä viedä hautajaisiin ja mieheni mielestä pitäisi viedä. Mielestäni viisivuotiaalle ei vielä kuulu kuolema ja hautajaiset, vai kuuluuko? Sitten on vielä se, että vanhempi riehuu ja nuorempi itkee mitä siitäkin tulee. Kyseessä kuitenkin harras ja kunnioitusta vaativa tilaisuus.
hautajaiset
mmm
231134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ollut hautajaisia,mutta itse ajattelen että ehkä isotäti meidän tapauksessa olisi sen verran kaukainen ettei lasten läsnäolo ole välttämätön.Eli ajattelen että lähiomaiset ja lähipiiri muutenkin olisi sellainen kenen tilaisuuksiin osallistutaan koko perheellä,jolloin lasten käytöskin on luonnollisempaa kun on enemmän tuttuja ja enemmän hyväksyttävää jos meinaa mennä överiksi.Meillä on kyllä onnistuneet kaikki juhlatilaisuudet tosi hyvin.
Kyllähän se kuolemakin on hyvä käsitellä edes jollain lailla,lapsen ymmärryksen mukaan.
..vuosi sitten kun mummini kuoli. Ei siis lapseni äidillä, hänen mielestä asia oli ok. Molemmat veljeni olivat sitä mieltä ettei alle kolmevuotiasta (molemmilla on samanikäiset kuin minulla) pidä viedä hautajaisiin, minä ja äitini olimme eri mieltä. Eihän siitä mitään riitaa tietenkään tullut, veljieni lapset eivät vain tulleet ja minä olin lapseni kanssa.
Minusta kuolema on osa elämää ja lapsille se on jopa luonnollisempi asia kuin aikuisille.
Itse en puhu jumalista, taivaista enkä sellaisista. Minä kerron luonnon kiertokulusta. Vielä vuoden jälkeenkin toisinaan keskustelemme siitä miksi mummi on kuollut, kerron lapsista, lastenlapsista, lastenlastenlapsista ja siitä miten olemme täällä aikamme ja lopulta lähdemme. Mutta meistä jää jäljelle jälkeläiset.
Ei kuolema ole sen ihmeellisempi asia kuin syntymäkään. Tai molemmat ovat ihmeellisiä mutta ne liittyvät yhteen. Mielestäni vanhusten poismeno on oikeastaan aika helppo asia, huomattavasti vaikeampi olisi jos läheinen (vaikka nuori) ihminen olisi lähtenyt väkivaltaisen jutun kautta. Entä jos tällaisen kertominen en se ensimmäinen kuolemastakertominen?
Kaikkea voi tapahtua, mutta mielestäni lasta pitää valmistaa elämään ja kuolema on osa elämää.
Parempi on, että ensimmäiset kuolemat ovat niinsanotusti luonnollisia.
Tämä siis oli vain oma mielipiteeni. Sinä varmasti teet kuten parhaaksi näet.
Jos mä jättäisin tuon ikäiset lapsen pois hautajaisista, motiivi olisi nimen omaan hautajaisrauhan säilyttäminen. Toisaalta mielestäni 5-vuotiaan kanssa voi jo yrittää olla hiljaisuutta vaativissa tilanteissa. Onhan hänen opittava käyttäytymään ennen pitkää.
Tuota en ymmärrä, miksi 5-vuotiaalle ei kuulu kuolema ja hautajaiset. Elämä on semmoista, että se kuuluu meille kaikille enemmän tai vähemmän. Eikä hetkeä voi etukäteen ennustaa. Mielestäni kuoleman käsitteleminen voisi olla äkkiseltään helpompaa juuri vieraamman henkilön kohdalla. Onhan olemassa hautajaisiin ja kuolemaan liittyviä lastenkirjojakin, joilla tilannetta voi valmistella.
Olen itse pienestä saakka kulkenut vanhempien mukana hautajaisissa, ollut ruumiinvalvojaisissa sekä hyvästelemässä vainajia. Ehkä luonnollinen suhtautumiseni kuolemaan johtuu pitkälti siitä. En millään tavalla koe saaneeni traumoja siitä, etten ole saanut elää pumpulissa elämän ikävien asioiden tiimoilta. Kyllä jo yllättävän pienet lapset voivat oppia sen, että aina ei voi voittaa. Eikä elämässä ponit juokse kukkakedolla sateenkaaren loistaessa kultapuron takaa.
Luulen, ettei lapsille kuolema ole edes niin kamala asia ITSESSÄÄN (tottakai menettäminen, suru jne. kohtaa myös lasta). Mutta jos sä käsittelet isotädin kuolemaa, niin uskon, että 5-vuotias voi ottaa asian hyvinkin rauhallisesti, keskustella ja esittää ajatuksiaan turvallisen aikuisen seurassa. Ethän vain anna mahdollisten omien fobioiden ja angstien vaikuttaa lapseesi?
sukujuhla. Muita suvun kokoontumisia on nykyään turhan harvoin. Hautajaisissa lapset saisivat tutustua etäiseempiinkin sukulaisiinsa ja päinvastoin.
Kuolema kuuluu meille joka ikiselle. Ei siitä kannata mitään tabua tai peikkoa lapsille tehdä. Sanoisin, että parempi harjoitella ajoissa sitäkin asiaa.
kuin pariton isä siitä että ratkaisu on omanne.
Itse olen aina pitänyt lapsia mukana myös hautajaisissa, sillä ovathan he suvun täysvaltaisia jäseniä ja näinollen katson että heillä on oikeus myös osaltaan jättää viimeinen tervehdys vainajalle.
Katson myös että kuolema ei suinkaan ole asia joka tulisi eristää lasten tietoisuudesta ja että hautajais"rutiineihin" oppiminen on osa tapakasvatusta.
Joku toinen näkee asian toisin ja elää sen mukaan.
..samaa mieltä :)
t: Töppönen
Minusta kuolema on luonnollinen osa elämää. Siinä missä syntymäkin. Menisin ehdottomasti lasten kanssa hautajaisiin.
Toki ennen tilaisuutta isomman kanssa on keskusteltava kuolemasta ja siitä, että hautajaiset on tilaisuus johon sukulaiset ja ystävät kerääntyvät sanomaan viimeiset jäähyväiset ja muistelemaan kuollutta. Asia varmasti herättää lapsessa paljon kysymyksiä, mutta asiaa helpompi käsitellä nyt, kun vainaja ei ole lapselle se ihan rakkain ihminen. Myös teidän aikuisten on helpompi tukea lasta asian käsittelyssä kun kuollut ei ole se ihan se läheisin, joten ette ole ihan surun murtamia.
Lasten suhtautuminen kuolemaan on useimmiten hyvin käytännöllinen. Mihin se täti nyt sitten meni? Miten täti voi olla yhtäaikaa arkussa ja taivaassa? Miksi te olette surullisia, kun täti pääsi maailman parhaaseen taivaaseen? Saako taivaassa jäätelöä? Voiko täti tulla sieltä taivaasta jouluna käymään, niinkuin ennenkin?
Itse hautajaisissa teidän vanhempien on keskusteltava lapsen kanssa sopivista käytöstavoista. Tarvittaessa toinen voi lähteä lapsen kanssa kirkosta kesken ulos, jos homma ei muuten onnistu.
Muistotilaisuudessa ei haittaa vaikka lapset innoistusivat leikkimään muiden saman ikäisten kanssa, kunhan ei ihan riehumiseksi mene. Adressien luvun mahdollisten puheiden ajaksi lapset on syytä rauhoittaa pöytään istumaan tai mennä johonkin muuhun tilaan leikkimään. Tässäkin auttaa, kun juttelet isomman kanssa asiasta etukäteen.
mun mielestä ton ikäset lapset ei kuulu hautajaisiin. pitää ajatella muitakin surijoita kuin itseään. ei varmasti kukaan muista surijoista halua kuunnella lasten huutoa samaan aikaan kun vainajaa siunataan. kunnioitusta vainajalle ja lapset jätetään hoitoon.
sinä olet ihan oikeassa ettei lapsia kuulu sinne viedä, yritä saada miehesikin ymmärtämään että hautajaisissa surraan kuolutta ihmistä, eikä vahdita lapsia jotka ei osaa olla hiljaa ja lapset tuskin edes ymmärtäisivät tilanteen vakavuutta.
minä olisin ainakin heittänyt itse omakätisesti kaikki kiljuvat ja riehuvat lapset mummoni tai isäni hautajaisista jos niitä siellä olisi näkynyt ja kuulunut.
lisäisin vielä ja selvennän että tuo aikasempi kommenttini koski hautajaisista sitä siunaustilaisuutta(kappelissa), mutta siis vaikka siihen muistotilaisuuteen voisi viedä lapset. ja tuolla oli kommenttia että on hyvä tilaisuus harjoitella lasten(5v)hiljaisuutta, mutta itse en haluasi että jonkun sukulaiseni hautajaisia pidettäisiin hiljaisuudenHARJOITTELU paikkana. muistotilaisuudessa nyt vieraat muutenkin juttelevat keskenään niin se olisi parempi vaihtoehto lapsille kuin kappeli.
kyllä lapsille kuuluu myös tietää kuolemasta.
on tapauksi joissa esim isä on suojellut 4-6 vuotiaita lapsia kun heidän äiti kuoli. jolloin pojat eivät koskaan ymmärtänyt minne äiti hävisi toinen heistä sano että hän odotti äitin tulevan kotia viellä 12 vuoden päästäkin. onko esim kk kärsimys siitä että näkee äitin arkussa vai se epätietoisuus 12vuotta kumpi parempi.
miksi ihminen suojelee lasta todellisuudelta jolloin lapsen todellisuus erinlainen
jos lapset on pienestä pitäen mukana ne oppii käyttäytymään ja lapselle se voi olla jopa mielenkiintoista.
ja paikka kannattaa ottaa niin että helppo poistua jos tulee ongelmia. kyllä monesti lapsi äiti, isä, pappa, mummo, veli, tulee lapsen kanssa pois kirkosta sitten kun rauhoittunut niin meneet takaisin
ja onhan hautaijaisissa yleensä myös muistotilaisuus jossa lapset saa nähdä tuttuja sukulaisia muita sukulaisia. kehittyy muut taidot kun voi keskustella myös uusien ihmisten kanssa.
minun mielipide on että kyllä lapset saa olla hautajaisissa ja lapset on lapsi kyllä sen kaikki pitäis tietää.
ehkä se on niin että maalla ihmiset on suvatsevaisempia kuin kaupungissa
miksi jonkun pitää kontroloida jopa hautajaisia niin että siellä ei papahdu mitää poikkeavaa.
itkeehän aikuisetkin miksei lapset
Lapset ovat olleet mukana vain muistotilaisuudessa, eivät kirkossa. Uskoisin lapsia järkyttävän jo pelkästään itkuinen ja sekava äiti...
Eiköhän sinulla ole joku toisen puolen sukulainen, joka voisi kirkonmenojen ajan lapsia katsoa ja tuoda vasta muistotilaisuuteen?
Itkuinen äiti? Tuosta olisi kyllä mukava kuulla lisää. Jotenkin ymmärrän ehkä tuon sekavuusaspektin, mutta entäs itkeminen. Meidän tyttö on kyllä nähnyt pienestä lähtien sekä minun että mieheni itkevän. Joskus surusta, joskus väsymyksestä, joskus kiukusta tai liikutuksesta. Totta kai hän joskus hölmönä katsoo - pienempänä hän räjähti nauramaan - että miksi äiti purskahti itkuun, mutta en ymmärrä, mitä haittaa on koko tunneskaalan näkemisestä.
Minunkin lapseni nähnyt minun itkevän, mutta ei nyt ihan samalla tavalla kuin hautajaisissa. Muistan vieläkin oman isoäitini hautajaiset. Lapsi oli silloin kahden. Isoäiti oli asunut koko lapsuuteni naapurissani, ollut hoitajani vanhempien käydessä töissä ja tukeni ja turvani kaikessa.
Lapsi oli kahden vanha kun hän kuoli. En olisi pystynyt ottamaan lastani mukaan hautajaisiin. En pystynyt huolehtimaan edes itestäni sinä päivänä. Saati lapsesta. Kaikki eivät ota kuolemaa samalla tavalla.
Ja rehellisesti en kyllä muutenkaan tykkää, että lapsi näkee minun itkevän. Aikuisten murheita kun ei lasten tarvitse kantaa.
ole "aikuisten murhe"? Voihan lapselle kertoa, että kuollut oli äidille tosi rakas ja nyt äidillä on kova ikävä kun tämä ihminen ei enää ole täällä meidän kanssamme.
Itse olen itkenyt hautajaisissa ja meillä lapset on pitänyt sitä ihan normaalina. Meillä kaikki lapset ovat olleet jo pienenä hautajaisissa mukana.
Jos lapset tunsivat isoäidin, kannattaa ehdottomasti ottaa lapset mukaan. Ainakin 5v:lle kannattaa kertoa etukäteen mm. se, että hautajaisissa aikuiset itkevät, koska heillä on niin ikävä isoäitiä.
Meillä mieheni mummu kuoli kun tyttäremme olivat 1v, 3v ja 4,5v. He olivat mukana hautajaisissa. Minä jouduin lähtemään kuopuksen kanssa kirkon eteiseen kesken siunaustilaisuuden. Oli talvi, ja seppeleiden lasku tapahtui kirkossa sisällä, joten tilaisuus oli aika pitkä kaikkineen. Puoli vuotta myöhemmin kuoli minun isoäitini, ja lapset pääsivät taas mukaan. Sillä kertaa lapset jaksoivat pysyä suhteellisen rauhallisina koko siunaustilaisuuden ajan. (Äitini serkku kehui muistotilaisuudessa, kuinka hyvin tytöt olivat jaksaneet käyttäytyä kappelissa). Seppeleet laskettiin haudalla, ja siellä osa lapsista villiintyi juoksemaan. En muista oliko meidän tyttöjä mukana siinä juoksussa, mutta kun kaikki vanhemmat komensivat omiaan ja joku täti/setä myös komensi, niin villeimmätkin viikarit rauhoittuivat.
Molemmissa hautajaisissa oli siis enemmänkin pikkuväkeä paikalla, ja moni oli sitä mieltä, että lasten läsnäolo noissa tilaisuuksissa kevensi tunnelmaa sopivasti.
Ainahan kirkosta tai tilaisuudesta pääsee ulos, jos desibelit nousevat. Meidän tyttö oli häissä eka kertaa silloin, kun hän oli 3 kk. Siitä lähtien ollaan menty porukalla joka paikkaan, eikä ainakaan meidän tuttavapiiristä ole tullut kutsuja juhliin, joihin lasten mukaantulo ei ole toivottavaa.
Mä en henkilökohtaisesti pidä siitä, että lapset saavat rellestää ja mellastaa juhlissa vain sen vuoksi, että he ovat lapsia. Totta kai lapsista lähtee ääntä ja heidän täytyy saada liikuskella. Siinä vaiheessa, kun tömistely ja huutelu haittaa jo muita ihmisiä, juhlan seuraamista, puheiden kuulemista jne. on vanhempien aika toimia. Meillä on hiljaisissa tilaisuuksissa aina mukana pullaa, jolla saa lapsen hiljaiseksi hetkeksi. Sitten on kirjoja, leluja ym. Ja tietty juhlissa on vanhempien varauduttava siihen, että suuri osa ajasta menee lasten perässä juoksemisessa. Esimerkiksi nyt vlp:na oltiin yksissä juhlissa, eikä seurusteluun paljon ehtinyt keskittyä, kun aina oli kipitettävä vilkkaan taaperomme perässä, ettei hän tuhoa sukulaistädin uutta, hienoa asuntoa ja irtaimistoa.
kun meidän lapset ovat osanneet pääsääntöisesti olla paikassa kuin paikassa ns. kiltisti että "niiltä on otettu luulot pois " jo pienenä:):)en tiedä mistä se johtuu vai johtuuko just siitä että tietyssä pisteessä olen pannut stopin vaikka oltaisiin lastenjuhlissa missä toiset lapset suurinpiirtein roikkuu joulukuusessa ja äiti ottaa hymyssä suin valokuvia niin minä olen kyllä komentanut jäähylle jos on ollut tarvetta.
Kyllä tässä sai itsekkin ihan ajattelemisen aihetta. Ehkä toi oli vähän liian rajusti sanottu ettei kuolema ja hautajaiset kuulu viisivuotiaalle. Kyllähän kuolema kuten syntymäkin on tärkeä asia. Syntymä on vaan niin paljon helpompi ja iloisempi asia. Siitä on varmaan 20 vuotta kun olen itse ollut viimeksi hautajaisissa ja ehkä sieltä on jäänyt jonkinlainen "peikko" kummittelemaan sen asian ympärille. Tyttäremme eivät ole koskaan tavanneet vainajaa ja emme ole olleet muutenkaan kovin paljoa hänen perheensä kanssa. Päätös olisi tietenkin helpompi jos kyseessä olisi läheisempi ihminen. No eiköhän me tässä kuitenkin päästä ratkaisuun. Kiitos tuestanne.
Lapset hautajaisiin. Monet 5v ovat jo kiinnostuneita elämän ja kuoleman kysymyksistä ja haluavat niihin mahdollisimman laajan vastauksen.
Jos lapset käyvät vilkkaiksi niin tilaisuudesta voi hyvin poistua ulos haukkaamaan happea. Meillä lapset on aina ollut mukana hautajaisissa,häissä yms.
En itsekkään lähtisi miehen isotädin hautajaisiin eli en veisi lapsiakaan.... on nääs jo sen verran kaukaista sukua. Tietty eri juttu jos on ollut todella paljon lastesi kanssa tekemisissä niin sitten.
Mutta muuten esim. jos pienen lapsen mummo/ukki haudataan niin kyllä ilman muuta hautajaisiin mukaan. Itse olin 3v. kun oma isoukkini haudattiin, eikä jäänyt pelkoja tai traumoja.
on aikalailla siitä kiinni miten asiaa lähestyy. Jos isoäiti on ollut lasten elämässä mukana niin sen isomman ottaisin mukaan. Lapsi tajuaa konkreettisesta asiasta vasta kuoleman ja sen, missä se isotäti on. Vaikka kuinka selität nin kun its eon katsomassa niin tajuaa parhaiten.
Pienemmän kohdalla on ihan sama miten toimii. Vauvat on vauvoja ja elämä jatkuu jne. Meillä on oltu hautajaisissa joissa lapselle vainaja on läheinen tai oikeastaan lapsi vainajalle jolloin ei ikää ole mietitty. Jos suhde on etäisempi niin kotiin on jätetty. Joskus lapset ärsyttää ja joskus ne tuo jopa lohtua sureville ja usein jos ei ihan todella riehu niin antavat tilaisuuteen sen elämisen ilon mukaan.
Osa tahtoo suojella lasta kuolemalta kuten sanot. Miten sitä suojellaan ja kuinka kauan? Mitäs kun joku todella läheinen kuolee tai jos kukaan ei kuole vuosikausiin? Milloin on sopiva ikä? Joku tv.psyko sanoi että kuoleman lopullisuuden lapsi tajuaa vasta noin kaksitoistavuotiaana. Muistan samaa opiskeluistanikin. Toki kuolemaa ymmärtää pienempikin, mutta siihen liittyy ne pilvet ja taivaat sun muut. Provona heitän, että miten kerrotte syntymästä? Sehän on yhtä luonnollinen osa ihmisen elämää kuin kuolemakin?
Kuolemaan suhtautumisen siirtää lapsiinsa todella helpolla ja jos itsellä on vaikeaa niin omalla toiminnallaan sen siirtää lapsiin. Toisaalta jos its esuhtautuu luontevasti niin sen lapsetkin oppivat. Moniko täälläkin kirjoitteleva on kodista joss akuolemasta ei puhuttu eikä ainakaan oikeilla nimillä?
Vilkkaan lapsen yksi keino rauhoitta aon se, että antaa lapselle oman kukan arkulle laitettavaksi. Lapsi useimmiten keskittyy siihen jolloin riekkuminen unohtuu. Myös ympärillä itkevät ihmiset kummasti estää isompaa ohjelmaa järjestämästä.
Meillä oli läheisen sukulaisen hautajaiset. Osa lapsista ei oikeasti tajunnut yhtään, mistä on kyse vaan heiluivat ja huhtoivat penkissään. Kun muistotilaisuuteen mentiin vainajan kotiin kyselivät he, että onko se kotona! Eli tässä myös yksi kompastuskivi. Lapsi ei välttämättä tajua kuka arkussa on, jos ei näe. Sitäkin pitää harkita..
Itse en ole ainakaan vielä äiti, mutta ainakin minun vanhempani ottivat minut jo ainakin 2-vuoden iässä hautajaisiin mukaan.