Aina Goblet of Fire:en asti Potterit paranivat kirja kirjalta aimo harppauksilla. Oma ehdoton suosikkini onkin juuri Liekehtivä pikari: todella mahtavat alku ja loppu, upeat tapahtumapaikat ja kaikenkaikkiaan uskomaton draivi kannesta kanteen.
Order of the Phoenix olikin hiukkasen pettymys eräänlaisena välivaiheena ennen tulevaa lopullista ryskettä. Rowling myös jumittaa varsin usein tarinan etenemistä kertaamalla asioita aivan turhaan. Teini-ikäisen angstia kuvataan sinällän vallan mainiosti, eikä kirja muutenkaan ole huono, eipä vaan voita edellistä. Oletteko samaa mieltä?
Olen lukenut Potterit vain alkuperäiskielellä. Useammalla kielellä Harryt läpikolunneet: onko alkuperäisen voittanutta?
Order of the Phoenix olikin hiukkasen pettymys eräänlaisena välivaiheena ennen tulevaa lopullista ryskettä. Rowling myös jumittaa varsin usein tarinan etenemistä kertaamalla asioita aivan turhaan. Teini-ikäisen angstia kuvataan sinällän vallan mainiosti, eikä kirja muutenkaan ole huono, eipä vaan voita edellistä. Oletteko samaa mieltä?
Olen lukenut Potterit vain alkuperäiskielellä. Useammalla kielellä Harryt läpikolunneet: onko alkuperäisen voittanutta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No mun mielestä just Prisoner of Azkaban tai Goblet of Fire oli parhaita Pottereit... Toi Order tuntu jotenkin keskeneräseltä, ihan ku Rowling ei ois jaksanu viimeistellä sitä... Toivottavasti kaks vikaa osaa on sitte parempia... Mut englanninkieliset ovat parhaita, kun kaikkii joukkei ei voi kääntää suomeks ja niis on jotenkin parempi tunnelma... :)
noi Potterit käy aina vaan pidemmiksi ja jahkaavammiksi. Musta loppuratkaisua on parissa viimesessä venytetty ihan liikaa ja kierrelty turhaankin. Tässä viimisessä Harryn kiukkunen teinikapina oli kyllä aika huvittavaa...
Hyviä kirjojahan ne on, täytyy ihailla kirjailijan suunnatonta mielikuvitusta!
Juu, jahkaamista löytyi Viitosesta turhan paljon: varsinkin lopun Dumbledore-nyyhkintä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Mutta Harryn kiukuttelusta olen vähän eri mieltä, tuollaiseltahan sitä penskana tuntui: miksei kukaan ymmärrä minua, raivostuminen jotakuinkin aiheetta ym. Myös Harryn ja Chon suhdetta Rowling kuvaa mielestäni ymmärtäväisesti, eikä Chon nyyhkiminen ärsytä yhtään. Suhde vieläpä etenee niin todenmukaista teinien latua, että! :)
Oon ihan samaa sun kanssa siitä että nelonen on paras j.K. kirjoittama Harry Potter, totta kai pidän kolmosestakin mutta se on huippu:) Luin vitosen edellis yönä loppuun, ja jotenkin se kirja oli venkutusta ja turhan pitkä. olen samaa mieltä siitäkin että juuri tuollaiselta kuin Harrysta tuntuu kun on teini olen itse 14..ja joskus suutun pienistäkin asioista ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä, mutta jotenkin vitonen ei ollut ollut sitä mitä odotin? VAI ODOTINKO LIIKOJA??
Alkukieli on tietenkin aina alkukieli, mutta on käännöskin todella hyvä. Esimerkiksi 'dementorin' kääntäminen ankeuttajaksi ja kuolonsyöjät ('death eaters') on oikeasti oivaltavaa suomen kielen käyttöä.
Ankeuttaja & Kuolonsyöjät? Hämmästyttävän oivaltavia suomennoksia! Pitänee kääntyä jossain vaiheessa suomennoksen pariin, jos taso pysyisi tuolla tasolla. Pari onnistunutta nimeä yksinään ei tietysti tee mistään käännöksestä onnistunutta, kääntäjän täytyy ensin omaksua kirja kannesta kanteen ja kirjoittaa se uudelleen aivan eri pohjalta, suomi ja englanti poikkeavat kielinä toisistaan niin valtavasti.
Kuka on muuten Potterien suomentaja? Mitä muita kirjoja hän on suomentanut?
Mun mielesta(nyt tulee pelkkia aakkosia ja ookkosia, englannissahan ei ole niita 'ylimmarasia' kirjaimia... onpas nettikahvilat halpoja...) vitonen on paras noista kaikista kirjoista, kaikki muut on tavallaan pohjustusta sille sodalle... Mut naa on taas mielipide juttuja.
Alkuperaset kirjat on tietty parempia, Koska se on se kieli mille ne kirjat on tarkottu. Loitsutki on mielenkiintosempia ku saa ite kayttaa latinan kielitaitoja selvittamaan mita ne meinaa...
Teiniangsti oli hyvin kirjotettu, ihmetyttaa miten Harry on pysyny hiljaa nain kauan. Joku vaitti sita itsekeskeiseks ku se nautti siita etta Ron kieri omantunnon tuskissa, tai vastaavaa, mut mun mielesta se oli aika realistinen suhtautuminen.
Noh... Kiertelemaan Lontoon katuja.
mä vaan sanon siitä Harryn " teini reaktioista"... musta ne oli ihan oikeutettuja, esim. kun vietät yli kuukauden täysin tietämättönä mistään ja kukaan ei kerro mitään, vaikka ne koskevat aika paljon harrya... Mä oon kyllä sitä mieltä, että harry reakoi ihan normaalisti muiden tavoin... mä olisin reagoinut itse samoin...no, mä oonkin itse teini- ikänen...
sitahan maki yritin sanoa... Tahan asti se on tuntunu liian hiljaselta, voi olla etta se alkaa vasta nyt kunnolla tajuamaan ettei se ookkaan lapsi jota kaikkia vihaa, kuten se oli saanu 10-vuoden ajan uskoa... Ja kyllahan ne muutki nuoret siina kirjassa ymmars sita, eiks jompikumpi kaksosista heittany jotain vitsia tunteiden pullottamisesta sisaan... En nyt voi tarkistaa ku en ottanu kirjaa mukaan matkalle(tyhma mina)...
Mä olin ilosesti yllättyny, että tää vitonen oli niin vangitseva. Aiemmin mun suosikki oli Prisoner of Azcaban mut täytyy myöntää, että tää viimesin meni ohi. Ei oo Rowling menettäny otettaan.