Laestadiuksen ulkoinen seurakunta oli tietysti kirkko. Ilman sakramentteja ei mitään seurakuntaa ole olemassakaan.
Lutherkin sanoo, että "hurmahenkienkin seurakunta on pyhä, kunhan eivät hylkää sakramentteja".
Kannattaa ihan rauhassa miettiä, mitä tämä seikka tarkoittaa.
Sitten oli "todellisista kristityistä" muodostunut pieni joukko, joka oli hänen oman saarnastuolinsa ympärillä. Hän ei kuitenkaan rajannut todellisten kristittyjen joukkoa tähän, vaan armonjärjestyksen kokeminen muodosti hänen mielessään sen rajan, joka erottaa. Näin kristittyjä oli Laestadiuksen mielestä muuallakin, Suomessakin jo kauan ennen kuin siellä oli yhtään lestadiolaista.
Laestadius hyväksyi siis muutkin tuon ajan ns. herätysliikkeet, hedbergiläisiä, metodisteja ja baptisteja myöten.
Laestadius ei missään tapauksessa halunnut hylätä ulkonaista seurakuntaa. Siellähän on Jumalan sana ja sakramentit. Ilman sakramentteja ei ole seurakuntaakaan.
Laestadiuksen kirkkokritiikin tavoitteena oli se, että Jumalan sana saisi vaikuttaa kirkossa pappien työn kautta kuulijoissa heräystä "todelliseen kristillisyyteen".
Kun Laestadius käyttää sanaa "tämä kristillisyys", puhuu hän omasta heränneiden joukostaan. Ei hän kuitenkaan tarkoittanut, että siinä nyt olisi ollut koko Ruotsin kristillisyys - saatika koko maapallon, kuten jotkut luonnollisesti yksinkertaiset kuvittelevat.
Heräyksiä oli muitakin. Monet Ruotsin maallikkojohtoiset liikkeet menivät opillisesti metsään ja hajaannuksiin. Laestadius olisi tahtonut, että papit olisivat ottaneet nämä heräykset johtoonsa.
Lutherkin sanoo, että "hurmahenkienkin seurakunta on pyhä, kunhan eivät hylkää sakramentteja".
Kannattaa ihan rauhassa miettiä, mitä tämä seikka tarkoittaa.
Sitten oli "todellisista kristityistä" muodostunut pieni joukko, joka oli hänen oman saarnastuolinsa ympärillä. Hän ei kuitenkaan rajannut todellisten kristittyjen joukkoa tähän, vaan armonjärjestyksen kokeminen muodosti hänen mielessään sen rajan, joka erottaa. Näin kristittyjä oli Laestadiuksen mielestä muuallakin, Suomessakin jo kauan ennen kuin siellä oli yhtään lestadiolaista.
Laestadius hyväksyi siis muutkin tuon ajan ns. herätysliikkeet, hedbergiläisiä, metodisteja ja baptisteja myöten.
Laestadius ei missään tapauksessa halunnut hylätä ulkonaista seurakuntaa. Siellähän on Jumalan sana ja sakramentit. Ilman sakramentteja ei ole seurakuntaakaan.
Laestadiuksen kirkkokritiikin tavoitteena oli se, että Jumalan sana saisi vaikuttaa kirkossa pappien työn kautta kuulijoissa heräystä "todelliseen kristillisyyteen".
Kun Laestadius käyttää sanaa "tämä kristillisyys", puhuu hän omasta heränneiden joukostaan. Ei hän kuitenkaan tarkoittanut, että siinä nyt olisi ollut koko Ruotsin kristillisyys - saatika koko maapallon, kuten jotkut luonnollisesti yksinkertaiset kuvittelevat.
Heräyksiä oli muitakin. Monet Ruotsin maallikkojohtoiset liikkeet menivät opillisesti metsään ja hajaannuksiin. Laestadius olisi tahtonut, että papit olisivat ottaneet nämä heräykset johtoonsa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Laestadius hyväksyi siis muutkin tuon ajan ns. herätysliikkeet, hedbergiläisiä, metodisteja ja baptisteja myöten. "
Milloin lestadiolaiset luipuivat Lars Leevin ope-
tuksista?
Jos seurakuntaopista halutaan ajatella eri tavalla kuin Lestadius, niin se lienee enemmän sen yksilön ajatus. Rinnastaisin sen samaan asiaan, että voihan nykyäänkin olla ihmisiä, jotka uskovat, että maa on pannukakun muotoinen. Ei se heidän elämäänsä mitenkään haittaa.
Jos uskon asia on muuten oikein ymmärretty, niin ihminen ei asetu kenenkään toisen yläpuolelle eikä ala näkemään mitään rajoja, vaan toivoo kaikille lähimmäisilleen pelastusta. Silloin tuollakaan käsityksellä ei synny mitään vahinkoa.
jonne pitää muutkin juhdattamaan sanoo raamattu
Vasta hajaannusten aikoihin lestadiolaisliikkeisiin tuli ns. exlusiivinen seurakuntaoppi.
Sitä ennen ei uskovaisia haitannut se, kuinka monet muut pelastuvat heidän lisäkseen. He vain puhuivat siitä kuinka suuri armo heitä on kohdannut.
Vasta hajaannusten jälkeen se asia alkoi haitata. Jonkin aikaa hajaannusten jälkeenkin eri lestadiolaishaarojen uskovaiset tervehtivät toisiaan Jumalan terve-tervehdyksellä.
Vanhinten kirjoista voimme lukea, että Pyhän Hengen työ käsitettiin laajemmin, kuin yhden herätysliikkeen sisällä tapahtuvaksi, vaikka Jumala oli näyttänyt suuria ihmeitä heräyksen alussa.
Katsokaapa muuten miten monen herätysliikkeen virsiä veisaamme kokouksissamme. Siellä on vanhoillsten, evankeelisten, körttiläisten ym. sanoittamia ja säveltämiä virsiä. Kaikissa niissä uskomme olevan oikean sanoman.
Mutta ahdas seurakuntakäsitys ei sinänsä aiheuta mitään vahinkoa, kunhan meillä on oikea kristityn mieli lähimmäisiä kohtaan.
Ainoa asia, joka minua arveluttaa on se, että menään esimerkiksi toisen lestadiolaisliikkeen edustajalle sanomaan, että sinun pitää tehdä parannus siitä, että olet mennyt jäseneksi tuohon joukkoon. Se tuntuu pahalta. Synnistä kuuluu nuhdella, mutta ei siitä, että on väärien ihmisten joukossa.
Jumalan lapsiksi!!!!
Tämähän on Jumalanpilkkaa nykylestareiden mielestä!
Mutta , he ovatkin OV. kyllästettyjä jotka niin sanoo.
AH. kanssa jutellessa tuli tämä seikka tarkasti selville . Keskustelimme monesti , monista asioista esim. MEIDÄN YHTEINEN TUTTU YM. Oli joutunut leeviläisuuteen, saattoi olla jopa perustamassa . Siis AH. toi sellaisen seikan esiin , että aina kun hän oli lähetys matkalla siellä , hän kävi YM. n luona . AH. oli oivaltanut LLL.n. asian oli hyvin tietoinen kuinka pitää käyttäytyä uskon vejeä kohtaan . Ja tuloksena oli , että YM. teki paranuksen ess.lessuihin taas ja ehti vielä olemaan n. kolme vuotta , ennen kuolemaa . Näin Herra korjaa omiaan ja lapsiaan .
Mutta kääntymättömiä pappeja ei sentään hyväksynyt, vaikka saarnasivat niin hyvin että ämmät vuodatti kiulullisen kyyneleitä. Nämä muut lahkot eivät ole pystuneet tuohon kiululliseen ollenkaan.
Kiulullinen kyyneleitä.
Tämä sanonta liittyy LLL:n edeltäjään Zachrias Grapeen. Laestadius toisaalta raporteissaan kehuu edeltäjäänsä, ja sanoo tämän vireyden ansiosta Kaaresuvannon tilanteen olleen varsin hyvän.
Mutta, mutta, Lestadius jatkaa ( kiulullisen kyynelten jälkeen) Eikä saanut kuitenkaan, mitään herätystä aikaan. Joten Lestadiuksen oli itse ruvettava ankarilla saarnoillaan murtamaan ihmisten sydämiä lain auralla. Eikä aikaakaan kun kirkot olivat täynnä ja herätys lähti kulovalkean tavoin matkaan kylästä toiseen.
Ilmeisesti Jumalalla ei ole asiaan mitään osuutta? Laestadius saarnasi lakia alusta alkaen, keväällä 1844 hän kysyy neuvoa, kuinka pitäisi saarnata. Kertoo näet saarnanneensa niin ankaraa lakia kuin on osannut, eikä se ole vaikuttanut.
En viitsi näistä sen enempää, halusin vain sanoa, että näyttää myös kiittäneen edeltäjiään.
uskon. Hän itse sanoo, että silloin hän löysi tien taivaaseen ja tien myös ihmisten sydämiin. Vasta sitten hänen sanomansa alkoi vaikuttaa. Siitä kuului myös se ääni, että puhuja itse oli saanut kokea armon ja syntien anteeksiantamuksen. Hän saattoi lähestyä viallista tuomitsematta ja ilman vaatimuksia ja kirkasti ihmisille Kristuksen kårsimysten osallisuutta.
Jumala antoi hänelle ihmeellisen voiman ja viisauden puhutella aikansa ihmisiä.
Uskon vain, että moni kristitty rakasti häntä suuresti, sillä muutos koko Pohjolan elämään oli niin suuri.
Nuo taitavat olla pikemminkin Raattamaan sanoja, eikä Laestadiuksen.
Edellinen kirjoittaja taisi muutes tarkoittaa sitä, että vielä keväällä 1844 LLL oli epätietoinen siitä, kuinka hänen tulisi saarnata. Ns. Lapinmarian hän oli tavannut 2 tammukuuta.
Sitä voi opetella ulkoa kaikenlaisia selityksiä, mutta minusta tuntuu aika kornilta väittää, että yhden tapaamisen jälkeen Laestadiukselle selvisi kaikki ja aukeni kaikki.
Lestadius oli ennen tuloaan elävään uskoon ns. raittiussaarnaaja. Hän perusti monia raittiusyhdistyksiä ja koitti saada ihmisiä sitoutumaan luonnolliseen raittiuteen.
Olen samaa mieltä, että kyllä se on ollut laajempi asia se LLL:n kääntymys, kun yksi keskustelu. Ehkä Jumala valmisti häntä jo pikkupojan menetyksestä lähtien. Hänen kerrotaan olleen niin levoton, että kiersi öisin kirkkoa niin, että kirkon ympärille kului polku.
Onko nyt niin kauhea vahinko, jos jokin sanoma on Raattamaankin. Kyllä se kokemus silti oikea on, vaikka olis hänenkin.
Minulle ovat monet LLL:n saarnat rakkaita ja lohduttavia.
Laestadius ei perustanut varsinaisia raittiusyhdistyksiä, ellei katsota Kaaresuvannon pientä "raittiusseuraa", johon liittyi hänen seppänsä.
Kirkon ympärikiertämiseen on sanottu toinenkin syy, lääkärinkirjan määräämä itsehoito eli kävely. Laestadius oli paljon istuvassa työssä sisällä.
Kun en tunne LLL:n tuotantoa kovin perusteellisesti, olisin kiitollinen lähdeviittauksista, kun sanot: "Laestadius hyväksyi siis muutkin tuon ajan ns. herätysliikkeet, hedbergiläisiä, metodisteja ja baptisteja myöten." Mistä tämä tieto löytyy?
Toinen paikka, joka kiinnostaa, on seuraavan kohdan lähde: "Laestadius ei missään tapauksessa halunnut hylätä ulkonaista seurakuntaa. Siellähän on Jumalan sana ja sakramentit. Ilman sakramentteja ei ole seurakuntaakaan."
Samoin olen kiinnostunut Luther-sitaatistasi: "hurmahenkienkin seurakunta on pyhä, kunhan eivät hylkää sakramentteja".
Toivon, ettet ehdota, että lue koko Lutherin tuotanto... jos kerran sinä tiedät, missä hän näin sanoo. Kiitos.
Olen tutustunut , Tätini kautta ja kerran ostin
antikvariatista Hänen kirjansa . Elämän sanooja Siihen olen ihastunut niin paljon että lainaan sieltä tekstejä . Mutta ei se mikään ruotsalainen lahkoliike ole Ruotsinkilisen suomalaisuuden kylläkin , toimi mm. Kemiön kirkkoherrana oli arvoltaan Rovasti. Ja Evankeliumin harras puhuja .
Tuo A:m kirjoitus (?) puhuu yleisesti tunnettua asiaa.
Laestaatiuksen saarna Sorselessa ja Wieselgren-kirjeet mainitsevat suhtautumisesta muihin heränneisiin. On eräs toinenkin saarna.
LLL:n suht. kirkkoon ilm myös hänen kirjeenavaidossaan. Sehän on kirkon vanha opetus, että sana ja sakramentit määrittelevät kirkon eli seurakunnan. Sehän on mainitu Isossa Katekismuksessakin.
Lutherin kirkkokäsitys on aivan yleistä tietoa, minä en osaa sanoa lähdettä. Voin etsiä lähteen.
"Laestadius hyväksyi siis muutkin tuon ajan ns. herätysliikkeet, hedbergiläisiä, metodisteja ja baptisteja myöten." Mistä tämä tieto löytyy? Tämä lausunto voi olla jonkun kääntymättömän papin sanelemaa, josta jotkut imevät itseensä riettaan janojuomaa.
Tämä tieto on humpuukia, Lestadius sanoo: Ulkona elävän kristillisyyden on kylmää ja pimeätä eikä siellä ole mitään autuutta, siellä ulvoo maailman sudet.
Samoin olen kiinnostunut Luther-sitaatistasi: "hurmahenkienkin seurakunta on pyhä, kunhan eivät hylkää sakramentteja". :-)))) Ei sakramenit tee kuolleesta elävää.
Onko sinulla oikeus esiintyä täällä Suomen luterilaisena evankeliumiyhdistyksenä (Sley)?
Kirjoituksesi on sitä tasoa, ettei minulla ainakaan ole mitään halua käydä keskustelua.
Pidä vapaasti tosiasiat humpuukina. Takaan, ettet joudu olemaan yksin siinä joukossa. Sorry!
Piti olla HEDBERG:LÄISET