Perikunnat omistavat 10 % Suomen pelloista. Esim. Suomen lainsäädäntö tukee perikunnan omistusta, koska perintöveroon voi saada huojennusta, jos viljelee pesän lukuun viisi vuotta. Perikuntia on siis Suomessa paljon ja osa niistä riitaisia. Mikä ihme siinä on, että maatilaan liittyvissä asioissa ei päästä sopuun? Omat veikkaukseni:
-Maatilan markkina-arvo jotain ihan muuta, kuin tilan tuotto=> vaikeuksia löytää sopiva hinta
-Joku lapsista on ehdollistettu jo varhain jatkajan rooliin. Tämä haluaa hyvitystä "elämänkohtalolleen", ja muut ovat hänelle katkeria, koska eivät itse saaneet samaa mahdollisuutta
-Tilan töistä "ulkopuolisilla" sisaruksilla liian ruusuisen kuva maatilan arjesta. Liikaa maajussille morsianta telkkarista
Itse näkisin nämä maatilaa hallussaan pitävät perikunnat jo jonkinlaisena ongelmana, joka estää maatiloja kehittymästä. Olisiko kellään ehdottaa hyvää ratkaisua sisarusten välisiin riitoihin?
-Maatilan markkina-arvo jotain ihan muuta, kuin tilan tuotto=> vaikeuksia löytää sopiva hinta
-Joku lapsista on ehdollistettu jo varhain jatkajan rooliin. Tämä haluaa hyvitystä "elämänkohtalolleen", ja muut ovat hänelle katkeria, koska eivät itse saaneet samaa mahdollisuutta
-Tilan töistä "ulkopuolisilla" sisaruksilla liian ruusuisen kuva maatilan arjesta. Liikaa maajussille morsianta telkkarista
Itse näkisin nämä maatilaa hallussaan pitävät perikunnat jo jonkinlaisena ongelmana, joka estää maatiloja kehittymästä. Olisiko kellään ehdottaa hyvää ratkaisua sisarusten välisiin riitoihin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
muille halvat asunnot, talvikauden pitkät lomat, korkotuet, turvattu työllisyys, naapurit kauaksi, tulovaakutukset
Ehkä paras, että maan yksityisomistus poistettaisiin kokonaan.
Voihan maaseutua rakastaa ja tehdä siellä vaikkei omistaisikaan. Rahastahan riita on.
PK 25 pykälää viilattava enemmän tilaa haluavan hyväksi.
Pesän jakajan päätöksistä pitää pyytää lupa valittaa. Eikä mitään valitus automaatti kierrosta ..käräjät...Hoviiin...Korkeimpaan.
Muut sisarukset on yleensä mailmalla ja hyvä palkkaisissa töissä.
jos ei saa menestyvää toimintaa alkuun, on parempi olla ostamatta. Kansantaloudellinen
ja perhekohtainen säästö. Sukutilakäsite jo roskakoriin, eletään nykyaikaa. Jos joku haluaa pitää museota, omilla rahoillaan OK.
Meilläkin se, joka ei koulussa menesty, maatilalle jatkajaksi.
Miksei asiaa voisi ajatella samoin kuin muussakin yritystoiminnassa, se on luopujan ja jatkajan välinen asia, myydäänkö yritys markkinahintaan vai alennettuun hintaan jatkajalle.
Kysymys on varsin vaikea, eikä varmasti löydy yhtä oikeaa totuutta tai ratkaisua.
Perilliset ovat yhden vertaisia lain edessä, eikai ammatin varjolla tälläistä periaatetta voi kumota, sehän on tasa-arvoisen yhteiskunnan ja demokratian perusperiaatteita.
Mikä olisi tapa, miten ratkaista ongelmat, jotka syntyvät kun vanhemmat ei halua tehdä muita perinnötömiksi, kysymyshän on tavallaan myös vainajan tahdosta, mikäli se olisi halunnut tehdä jonkun tai jotkut perinnöttömiksi, niin se olisi voinut sen tehdä elinaikanaan, kun näin ei ole tapahtunut niin tavallaan vainajan tahto on ollut, että lapset ratkaisevat kysymyksen keskenään vainajan kuoleman jälkeen.
On totta, että lapset on aina kilpailutilanteessa keskenään, tämä syntyy jo lapsuudessa.
Perinnönjako on itseasiassa yksi tapa kilpailla vanhempien rakkaudesta ja huomiosta, sekä joka saa eniten on voittaja.
Itse näkisin, että nämä asiat on keskusteltava selväksi, ennen vanhempien kuolemaa.
Paras tapa ratkaista nämä "perikuntien" omistusongelmat, mitä on olemassa, on se, että maat jaetaan perillisten kesken ja jos joku haluaa, niin se voi ostaa muilta niiden osuudet pois markkinahintaan.
Se ei oikeastan ole muiden sisrusten vika, jos jäljelle jäänyt ei saa hommaa niin hyvin kannattavaksi, että ei saa katetta kaupalleen.
mutta mihin hintaan olet itse tilasi ostanut? spv-kaupalla?
No, minun tapauksessani asia on kyllä niin ...
Että nämä maat on itseasiassa isäni nimissä, olen vuokrannut ne, sekä muita pieniä tiloja sen lisäksi.
Tilani päärakennus ja karja on kokonaan vuokratulla tilalla.
Jos perikunnassa on useampia halukkaita, järjestäkää huutokauppa heidän kesken. Parhaan tarjouksen tehnyt voittakoon ja muut pulinat pois. Näin tila pysyy suvussa, muuta saavat kohtuullisen osuuden ja jatkajakin voi vaikuttaa hintaan. Maatilathan eivät ole apteekkitavaraa, ei niille ole markkinahintaa. Jokainen maksakoon sen, mitä luulee olevan rahkeissa varaa. Sukurakkailla perillisillekään tuskin on halua viedä jatkajaa konkurssiin heti.
Niin, miksei näinkin voisi menetellä ja pysyisihän talo suvussa kumminkin.
Perikunnat omistavat 10 % pelloista, mutta kuinka paljon ne itse viljelevät? Pitää huomioida, että puolet Suomen pelloista on vuokramaita, ja perikuntien pelloista tuo osuus on varmasti vielä suurempi.
Sanoisin, että perikuntia ei hajoteta karkeasti ottaen kahdesta syystä:
-lapset ovat alaikäisiä/opiskelijoita, eli jatkajaa ei vielä ole ja/tai leski on vielä täysin työkykyinen ja -ikäinen.
-jatkajaa ei ole, ja pellot on vuokrattu pois tai niitä viljellään lesken eläkkeellä jääntiin asti. (Ja maatahan ei pois myydä)
Tuskin montaakaan maatilaa pidetään perikuntana, jos sopiva jatkaja on olemassa. Metsätilat voivat olla sitten toinen juttu, kun muiden ostaminen ulos voi tulla kalliiksi.
kolmas vaihtoehto.
Kannattaako lunastaa, jos ei ole tukioikeuksia vapaana ?