Olen tässä parin kuukauden aikana rampannut ties miten monesti lääkärissä erilaisten fyysisten oireiden takia, magneettikuvauksissa kävin outojen pään'särky' kohtausten takia, ei löytynyt mitään. Rintakehää on ahdistanut ja on tuntunut painetta, röntgenkuvauksissa ei näkynyt mitään epänormaalia ja sydänkin normaalin kokoinen. 3 kertaa olen sydänfilmin käynyt ottamassa sydämentykytyksen ja juuri ahdistavan tunteen takia. Tietenkin näytti normaalia, hyvin pumppaa kuulema. Ei rytmihäiriötä näkynyt tai mitään.
Nyt kuukausi näistä kaikista toimenpiteistä olen alkanut vakavasti miettiä että mikähän on vikana. Joka päivä on ahdistunut olo, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Kuolemanpelko on tullut myös osaksi elämääni, nukkumaanmeno on vaikeinta. Suoraan sanoen kaikki voimavarat menevät siihen että tavallaan odotan, että saan sairaskohtauksen ja kuolen. Toinen lääkäri joka minua tutki, sanoi että minulla on mahdollisesti ahdistuneisuushäiriö, mutta eipä tullut mitään neuvoja tai infoa sen enempää.
Vatsakin reistailee, ummetus&vetelä maha kulkevat käsikädessä, rintakipua on ilmennyt, niska&hartiat ovat todella jumissa, selkäkipua ja vaikka millaista särkyä ympäri kehoa. Epätodellinen olo 24/7. olen jo siihen alkanut tottua. Itku on herkässä ja pelkään olla yksin. (minulla on myös eroahdistusta miesystävästäni)
Sain lähetteen psykiatrille, vai minne lie.
Mietinkin tässä, että kuinka herkästi stressitilan aiheuttamaan sairauteen voi kuolla?
^Huomaatte kai pakkomielteeni.
Nyt kuukausi näistä kaikista toimenpiteistä olen alkanut vakavasti miettiä että mikähän on vikana. Joka päivä on ahdistunut olo, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Kuolemanpelko on tullut myös osaksi elämääni, nukkumaanmeno on vaikeinta. Suoraan sanoen kaikki voimavarat menevät siihen että tavallaan odotan, että saan sairaskohtauksen ja kuolen. Toinen lääkäri joka minua tutki, sanoi että minulla on mahdollisesti ahdistuneisuushäiriö, mutta eipä tullut mitään neuvoja tai infoa sen enempää.
Vatsakin reistailee, ummetus&vetelä maha kulkevat käsikädessä, rintakipua on ilmennyt, niska&hartiat ovat todella jumissa, selkäkipua ja vaikka millaista särkyä ympäri kehoa. Epätodellinen olo 24/7. olen jo siihen alkanut tottua. Itku on herkässä ja pelkään olla yksin. (minulla on myös eroahdistusta miesystävästäni)
Sain lähetteen psykiatrille, vai minne lie.
Mietinkin tässä, että kuinka herkästi stressitilan aiheuttamaan sairauteen voi kuolla?
^Huomaatte kai pakkomielteeni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, kaikki hyvin. Et varmasti kuole noihin oireisiin. Kun fyysiset tekijät on suljettu pois, kysymys lienee ahdistusoireista, jotka tuntuvat kovin tutuilta.
On tärkeää, että pääset juttelemaan asiastasi psykiatrin kanssa. Siinä käydään melko tarkkaan läpi taustojasi. Voit purkaa ammattilaisen avulla elämäntilannettasi ja saat apua noihin oireisiin, jotka pahimmillaan ovat todella pelottavia, tiedän kokemuksesta. Pelko sairauskohtauksesta, siihen menehtymisestä, erilaiset kuoleman ajatukset jne. kuuluvat kuvioon.
Uskoisin, että saat sairauslomaa plus lääkityksen, kenties lähetteen terapiaan, jos tilanne sitä vaatii. Kaikkea hyvää sinulle, kerro kuulumisia lääkärikäynnin jälkeen.
Kovin on tutunoloista. Itselläni alkoi viime syksynä ykskaks töissä happi loppua ja kuolemanpelkokin iski. No ensin "tavalliselle" lääkärille sydänfilmit ym. Ei mitään vikaa. Viikko saikkua. Sain masennuslääke Sepramia 20 mg. Ei sopineet alkuunkaan. Oireet voimistuivat. OLin yksin kotona, vaimo töissä.Pumppu alkoi hakata "miljoonaa" Sain soitettua vaimolle ja hän tuli kotiin ja soitti ambulanssin. Pojat tuli ja ottivat pikakokeet meillä. Sydän sokerit ym. kaikki okei. Pussiin hengittämällä pikkuhiljaa sekin kohtaus meni ohi. Suosittelivat, jotta tilaa aika mielenterveystoimistosta. Niinpä tein. Jonoa vaan, jotta pari viikkoa joutu oottelemaan. Vaihettiin lääkitys toisenlaiseen. Masennuslääkkeissä on aluksi monilla sivuoireita, ne on vain tuntemuksia,mutta todella inhottavia. Olen sen itse kokenut. Sitten kun oikea annostus löytyy, olo alkaa vähitellen kohentua.Itselläni puolen vuoden kuuri nyt jo loppusuoralla. Kärsivällisyytä se vaatii. mutta kyllä siitä selviää. Nuo oudot säryt ja mitään ei löydy, niin tuttua. On kuin viulunkieli ja odottelee vaan koska joku paikka "poksahtaa". Siitähän niitä kipuja tulee kun jännittyneenä ja ylivalppaana tarkkailee itseään. Älä pelkää psykiatrille menoa. Ne on siellä mielen ammattilaisia. Ei nämä "tavallisen" puolen lääkärit monestikkan tiedä mitään mielen ongelmista. Itse myös sain kerrottua asiasta läheisilleni ja se auttoi paljon. Usein nää paniikit alkaa kovan stressin yhteydessä. Itselläni oli viime syksynä tyttären avioero joka toi meillekin aika paineet. Yleensä elämänmuutokset on "hyviä" laukasemaan ko. oireet. Monet pelkää jäävänsä lääkekoukkuun mutta mulla ainakin asiantuntevan lääkärin ohjeistuksella on kulkenut selvästi parempaan suuntaan. Niin kuin kerroin aluksi oli määrätyn lääkken kanssa hankaluuksia, mutta vaihto auttoi. Voimia sinulle ja sydämestäni toivon, jotta valoa alkaa pian löytyä
Minä kärsin myös stressin takia kolmisen vuotta sitten rintakivuista ja unihäiriöistä.Jouduin myös sydänfilmiin ja verikokeisiin......mitään ei tietenkään ollut.Itse sain lopulta diagnoosin tehtyä itselleni,että stressi,masennus,paniikki,ahdistuneisuushäiriö jne jne oli päällä ja varmaan vielä 30-kriisikin.Noihin aikoihin kuoli kolme läheistä sukulaista,jota seurasin sivusta ja erosin myös silloisesta tyttökaverista.
Minulla oli paniikkikohtauksia ehkä noin 5 kaikenkaikkiaan,mutta erilaiset tilanteet stressasi ja aiheutti ahdistuneisuutta ja pakoonlähtemisrefleksiä......hankalia paikkoja oli leffateatteri,lentokone,isot sillat,korkeat paikat,jopa autolla ajaminen.Kaikenlainen meteli ja hälinä stressasi myös ja oli vaikea keskittyä mihinkään....jatkuvaa hermoilua ja huolestuneisuutta.
Selvisin ilman lääkkeitä,mutta lentäessä otan alprazolamia,jottei tule paniikkia.
Kuinka nopeasti nuo rajut sivuoireet tuli ja kuinka nopeasti lähti pois? Vaihdettiinko lääke suoraan vai olitko välillä kokonaan ilman? Kuinka nopeasti sopiva lääke alkoi vaikuttamaan paniikkioireisiin... Minulla kans tullut aivan sietämättömiä sivuoireita (setrlalin orion lääkkeestä)!
moikka, itse olen aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista ja laitan tähän oman tarinani, jos edes jostakin jutusta tai kohdasta voisi sulle olla jotain apua tai helpotusta... Etsin tosiaan apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. tässä kaikki jutut mitä kokeilin:
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa.
-yrteistä kokeilemisen arvoisia ovat myös valeriaana (rauhattomuus, unettomuus, pelot), kärsimyskukka (rauhoittava), avena sativa eli kauranverso (hermoja vahvistava ja rauhoittava). Näitä saa erikseen luontaistuotekaupoista ja on myös paljon luontaistuotteita, jossa useampaa rauhoittavaa yrttiä yhdessä, esim. Relaxor ja Ericamax. Valeriaana on tosi hyvää unettomuuteen.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Monilla valkoisten vehnäjauhojen poisjättäminen auttaa hurjasti, voi olla keliakia tms, jossa tietty ruoka-aine ei sula elimistössä ja aiheuttaa fyysisiä ja jopa psyykkisiä oireita (monilla jopa skitsofrenia on helpottanut hurjasti ruokavaliomuutoksilla ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisellä). Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyväviljoja, kalaa, riisiä, jne. ja tietysti paljon hyviä rasvahappoja ja omegoja (oliiviöljy, pellavansiemenöljy, kalaöljy, seesamöljy ja muut...)
-kokeilin sinkkiä, kun luin että esim. skitsofreenikoille se on auttanut, ja tajusin että ruokavaliossani oli täysi puute sinkistä, aloitin käytön, ja parin kuukauden kuluttua tuntui, että hermot vahvemmat, se jotenkin vahvisti, voimisti ja paransi pelkotiloja ja sitä synkkyyttä, jossa olin. Magnesium on myös hyväksi, näitä kahta mineraalia kannattaa kyllä kokeilla.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaks.
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja jasmiiniöljyt ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
Toivon paljon valoa kevääseesi ja että alkaisit voimaan paremin ja pelot lähtisivät ihan kokonaan pois, tiedän mitä helvettiä pelkojen ja ahdistusten kanssa eläminen on.
Kärsin täysin samoista asioista jos haluat purkaa tuntoja ihmiselle joka varmasti ymmärtää niin kirjoita [email protected]
Tutun kuuloista tarinaa.. Olen neljättä vuotta paniikkipotilaana. Pari vuotta meni ettei ollut kun lievää ahdistusta ja masennusta, nyt oireet ovat palanneet. Viides viikko meneillään kun tunnen etten saa happea, pyörryttää koko ajan ja pelkään kaikenlaisia sairauksia.. Olin muutama päivä sitten keuhkokuvassa kun olin varma että minulla on keuhkoahtauma tai keuhkosyöpä, ilmarinta, nestettä keuhkoissa tms.. (kuitenkin osa minusta oli 95% varma ettei mitään löydy)Eipä kuvaksesta mitään löytynyt mutta en silti saanut rauhaa, nyt pelkään syöpää ja sydämen vajaatoimintaa. Olen vihainen itselleni kun ajattelen että minun pitäisi pystyä torjumaan nämä tunteet ajatuksen voimalla. Masentaa ja tulee vielä pahempi olo kun syytän omaa heikkouttani näistä vaivoista. Ikävä kyllä en osaa sanoa mikä tähän sairaudenpelkoon auttaisi.. Kerro jos keksit! Tarkkailen hengitystäni koko ajan enkä osaa enää hengittää luonnollisesti, ahdistaa älyttömän paljon. Huomaan kyllä että jos saan ajatukset suunnattua johonkin mielenkiintoiseen niin ylläri, henkikin kulkee paremmin. Minulla on joka paikka jumissa ja mm. kylkiluiden väleistä löytyy herneen kokoisisa kipeitä patteja, eli syöpähän minulla täytyy olla... Pelkään myös että verisuoni katkeaa päästä tai saan jonkun kohtauksen, ja kuolen. Lopputulos on aina lausahdus että kuolen, ikinä en ole pyörtynyt vaikka useasti siltä todellakin on tuntunut. Kuuluu siis taudinkuvaan. Itse mietin tällä hetkellä myös sitä että saanko stressaamalla kohta itseni hengiltä, ja sitten stressaa vielä enemmän
Tsemppiä, et ole yksin, kyllä tämä tästä...