Mielestäni tiedon siitä, että jollakin oppilaalla on oikeus henkilökohtaiseen koulunkäyntiavustajaan pitäisi olla julkinen.
Kunnat eivät aina myönnä avustajaa tarvitsevalle oppilaalle avustajaa vaikka siihen olisi oikeus - vedotaan esim. määrärahoihin vaikka kyseessä on subjektiivinen oikeus:
http://www.valtakunta.info/2008/avustajaoikeus.php
Kun lapsen vanhemmat eivät asiasta valita niin lapsi jää ilman avustajaa ja kuka tästä kärsii?
Sekä lapsi itse, että lapsen luokkatoverit. Kun tieto olisi julkinen niin luokkatoverien vanhemmatkin voisivat tehdä valituksen ja lapsi lopulta saisi tarvitsemansa avustajan - toki pitää myöntää, että varmastikin avustajaa tarvitsevan lapsen vanhemmat suuttuisivat jos luokkatoverin vanhemmat hakisivat heidän lapselleen oikeusteitse tälle kuuluvaa avustajaa.
Mutta eikö olisi kaikkien etu, että jokaisella avustajaa tarvitsevalla lapsella olisi avustaja?
Petri Nurminen
julkishallinnon asiantuntija
datanomi
Kunnat eivät aina myönnä avustajaa tarvitsevalle oppilaalle avustajaa vaikka siihen olisi oikeus - vedotaan esim. määrärahoihin vaikka kyseessä on subjektiivinen oikeus:
http://www.valtakunta.info/2008/avustajaoikeus.php
Kun lapsen vanhemmat eivät asiasta valita niin lapsi jää ilman avustajaa ja kuka tästä kärsii?
Sekä lapsi itse, että lapsen luokkatoverit. Kun tieto olisi julkinen niin luokkatoverien vanhemmatkin voisivat tehdä valituksen ja lapsi lopulta saisi tarvitsemansa avustajan - toki pitää myöntää, että varmastikin avustajaa tarvitsevan lapsen vanhemmat suuttuisivat jos luokkatoverin vanhemmat hakisivat heidän lapselleen oikeusteitse tälle kuuluvaa avustajaa.
Mutta eikö olisi kaikkien etu, että jokaisella avustajaa tarvitsevalla lapsella olisi avustaja?
Petri Nurminen
julkishallinnon asiantuntija
datanomi
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja ainakin minun poikani ei oikeasti tarvitsekaan sitä omaa avustajaa, vaikka sellainenkin lausunto on olemassa. Pärjää erinomaisesti pienryhmäopetuksessa, jossa toki on luokassa avustaja. Eipä tulisi mieleenikään alkaa sitä avustajaa vaatimaan.
No jo oli taas juttu.
Noilla perusteluilla ei todellakaan pitäisi olla julkinen.
Perheen, jonka lapsi tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, on oikeus taistella avustaja-asia joko "piilossa" tai julkisesti(syitä avustajan tarpeenseen on niin monenlaisia). Julkistamisenhan voi tehdä itse halutessaan mahdollisesti vaikkapa saadakseen tukea luokkatovereiden vanhemmilta. Sellaiseen on erinomainen mahdollisuus esim. eskarivuoden vanhempainilloissa.
Mitä tulee luokkatovereiden oikeuteen, niin olisiko mielumminkin niin että jos luokan lapsessa/lapsissa näkyy tai opettaja kertoo ettei luokassa opetus onnistu tavoitteiden mukaisesti niin silloin aletaan peräänkuuluttamaan opetuksen asianmukaista mahdollistamista, silloinkaan ei ole tarvetta tietää kenenkään lapsen henkilökohtaisista asioista, koulun ja koulutoimen vaan on järjestettävä opetus asianmukaiseksi, oli se sitten avustajan palkkaamisella tai muulla keinoin.
Kaikkien etu on jos avustajat ovat niillä jotka sitä tarvitsevat, mutta keinot niiden hommaamiseen täytyisivät olla kyllä jotku muut kuin pakollinen julkistaminen. Eihän tuollainen asenne "varmaan vanhemmat suuttuisivat, mutta mitä siitä" vie todellakaan luokan etua eteenpäin, sai avustajan sen avulla tai ei.
Alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa,että asian pitäisi olla niiden huoltajien tiedossa,joilla on oman avustajan tuen tarvitseva lapsi. Liian moni jää odottamaan, että koulu hoitaa avustajan. Huoltajan on itse oltava asialla, jotta lain kirjain toteutuu.
Miksikä asiasta ei tiedoteta?
ilmoittaa? Eikö ole monia muita asioita, joista myös pitäis ilmoittaa?
Toisekseen: kaikissa kouluissa ei kertakaikkiaan ole tällaisia avustajia käytössään eikä todellakaan varaa sellaista palkata. Kunnat säästävät, jos tämä ei ole sinulla tiedossa, ja ensimmäinen asia, mistä säästetään, on koululaitos. Hyvä, jos päteviä opettajia on vara palkata. Hyvä, jos oppilaille on vara tilata oppikirjoja. Hyvässä asemassa ovat ne koulut, missä on kuraattori. Muiden muassa! Meidän koulussa on tasan yksi koulunkäyntiavustaja, joka tekee muitakin hommia, eli hän ei joka luokkaan repeä. Meillä ei ole kuraattoria tai varaa tarvittaviin vihkoihin/kirjoihin..
koulukiusauksesta kärsitty monta vuotta 15v poika jäi kiinni ei muistanut numeroaan vaihtaa tuntemattomaksi.asiasta kirjelmöin koulupsykiatrille.nämä 2 on pyydetty juttusille kiusattu ja kiusaaja ,ja asia sovittiin käden puristuksella.pelosta ei uskaltanut edes kysyä muita vaihtoehtoja.nyt kuulin kun sovittelija soitti minulle oppilas kertoi vanhempansa suutuneen kun kotona kerrottiin tämä sopiminen ja varmistus.eihän nykyään kotiin kerrota kiusaamisesta,kouluun keksitty oppilas lautakunta joka käsittelee asiaa sen mukaan jonka oppilaistaan tuntee HEI HALOO kaikki nimet julkisiksi myös koteihin.asiassa tehty rikosilmoitus.asiaa vaan ei sosiaalitoimesta ole käsitelty.syykin olisi kivaa tietää.tämä kiusaaminen vaikutaa koko perheeseen.miksi mitään ei tehdä.IHMETELLÄÄNKÖ itsemurhia tappouhkauksia ja raiskauksia yhtä heppoisin perustein
Lapsellani on erityisen tuen tarve käyttäytymisessä ja tunne puolella ongelmia. Psykologi ehdottanut pienryhmää. Itse haluan lapseni tavalliseen luokkaan, jotta saa kavereita omalta asuin alueelta ja en myöskään halua häntä muiden häiriköiden joukkoon, koska olen sitä mieltä, että se ei hänen psyykkeleen tee hyvää. Psykologi sanoi, että ei ole varaa palkata henk.kohtaista avustajaa. Eli tarkoittanee, että tavallinen luokka ok jos saan avustajan lapselleni. Voinko oikeasti vaatia sitä?
Ajattelet ettet halua lastasi "muiden häiriköiden joukkoon" - todennäköisesti pienryhmässä olevat lapset ovat suurinpiirtein samoin perustein pienryhmässä kuin sinunkin lapsesi olisi sinne menossa.
Jos olet suosituksista huolimatta eväämässä lapseltasi mahdollisuuden erityistukeen niin taistele ihmeessä avustaja (tarvitset lausunnon lääkäriltä) lapsellesi.
Tarkoitan vaan, että mieti luokassa olevien lasten ja vahempien asennetta lapseesi (vertaa omaan asenteesi pienryhmäoppilaita kohtaan); ei varmasti kohtoa itsetuntoa.
Mieti myös sitä, että jos lapsesi on aina se jolle huomautetaan käytöksestä ja joka aina on se tuettava muiden joukossa (vaihtoehtona olisi vertaisryhmä pienluokassa); ei tee sekään hyvää.
Ja se ei todellakaan ole pohja kaverisuhteille, jotka koet tärkeäksi (enkä sitä yhtään vähättele).
Ota selville tulevan luokan opettaja ja mieti hänen ja kouluyhteisön mahdollisuutta vastata lapsesi erityispiirteiden vaatimaan toimintaan.
Lapsesi psyykkeelle ensisijaista on aivan varmasti saada onnistumisen elämyksiä ja tunne siitä että saa edetä omalla tasollaan ja ajallaan. Yritä poissulkea omat asenteesi ja ajattele lapsesi parasta tulevaisuutta ajatellen - ja muuten olet varmaankin valmis kuljettamaan lapsesi kaverin luo vähän kauemmaksikin, vai?
On todella tarkkaan mietittävä, mitä on valmis riskeeraamaan. Monet ovat päinvastaisessa tilanteessa: Lapselle ei järjesty pienryhmää, vaikka paikka tulisi erittäin tarpeeseen.
Tiedätkö oikeasti, millainen ympäristö tuo pienryhmä olisi? Vai oletko vain ennakkoluulojen varassa? Meidän pojan luokassa on hyvin rauhallista, ja lapsi nauttii opiskelustaan. Koko ajan kulkee rinnalla integrointi "kotiluokkaan", toistaiseksi toiminnaliiset tunnit, mutta niitä lisätään tilanteen mukaan. Integroiduilla tunneilla on pienryhmän avustaja aina mukana, ja tällä hetkellä kaksi oppilasta kulkee samoilla tunneilla.
Opiskeluympäristö on viihtyisä, ja miellyttävä, ja opiskelu tapahtuu tavallaan lasten ehdoilla. Eli on joustavaa. Käyvät paljon retkillä luonnossa, kirjastossa, ym, joihin isot luokat eivät pysty, nimenomaan resurssipulan vuoksi.
Kaikkeen kiusaamiseen ja väärinymmärryksiin puututaan heti, ja lapsesi saattaisi hyvinkin hyötyä tällaisesta. Ja pienryhmä ei useinkaan ole lopullinen ratkaisu, vaan sieltä pikku hiljaa siirrytään isompaan luokkaan, kun lapsen valmiudet lisääntyvät.
minun tyttöni oli pienryhmässä oppimisvaikeuksien vuoksi ja samassa ryhmässä oli vain yksi toinen tyttö, loput kovaäänisiä poikia joista pari todellisia häiriköitä.
Kyllä tyttö oikeasti kärsi metelistä ja siitä, että ei ollut oppimisrauhaa.
Mikä lie sitten opettajan osuus, kun ei kuria saanut ryhmään, vaikka avustajakin oli.
Nyt sitten isossa luokassa viihtyy paremmin, kun on kuulemma rauhallisempaa!!
Jos aioat laittaa tavalliseen luokkaan niin muista, että tuolloinkin on oikeus erityisopetuspäätökseen, joka tuo lisää taloudellisia resursseja lapselle-niitä ei saa kohdentaa muualle. Nämä varat tulevat suoraan lisäyksenä valtionosuuteen eli ei kokonaan jää kunnan kustannettavaksi. Lapsi saa näin lisätukea ja hänelle tehdään oma HOJKS.
Esim. Hki useasti palkkaa avustajan usealle lapselle yhdessä.Tilanne avustajan saamiseksi vaihtelee kunnittain ja valitusprosessi on pitkä.
Näistä asioista on NYT keskusteltava rehtorin kanssa, jos koulu alkaa ensi syksynä. Tuolloin myös katsotaan lapsesi kokonaistilanne ja pohditaan, onko iso luokka paras vaihtoehto.
Muista, että pienryhmästä kyllä heti siirretään pois, jos lapsi selviää suuressa ryhmässä.
Erityislapsen äitinä voin myös muistuttaa, että isossa luokassa ilman erityistä tukea, perhe joutuu koville. Juttelisin mahdollisimman monen lapsen kanssa työskennellee kanssa ja tekisin sitten omat johtopäätökset.Niin tein itse aikanani.